62. luku

Nöyryyden oppitunti

PARANNETTUAAN demonin riivaaman pojan lähellä Filippuksen Kesareaa Jeesus tahtoo palata takaisin Kapernaumiin. Matkan ajan hän haluaa kuitenkin olla ainoastaan opetuslastensa kanssa voidakseen edelleen valmistaa heitä hänen kuolemaansa ja heitä odottaviin vastuisiin. ”Ihmisen Poika luovutetaan ihmisten käsiin”, hän selittää heille, ”ja he tappavat hänet, mutta vaikka hänet on tapettu, hän nousee ylös kolme päivää myöhemmin.”

Vaikka Jeesus puhui tästä jo aiemmin ja kolme apostolia itse asiassa näki Jeesuksen muodonmuutoksen eli kirkastumisen, jonka yhteydessä puhuttiin hänen ”poislähdöstään”, hänen seuraajansa eivät vieläkään ymmärrä asiaa. Vaikkei kukaan heistä yritäkään kieltää sitä, että Jeesus tullaan tappamaan – niin kuin Pietari yritti aiemmin kieltää – he pelkäävät kysellä häneltä siitä enempää.

Lopulta he tulevat Kapernaumiin, joka on ollut eräänlainen Jeesuksen palveluksen keskuspaikka. Se on myös Pietarin ja muutamien muiden apostolien kotikaupunki. Siellä miehet, jotka perivät temppeliveroa, lähestyvät Pietaria. Yrittäen ehkä saada Jeesuksen jotenkin rikkomaan hyväksyttyä tapaa vastaan he kysyvät: ”Eikö teidän opettajanne maksa kahta drakhmaa [temppeli]veroa?”

”Maksaa”, Pietari vastaa.

Jeesus, joka on saattanut saapua taloon hieman myöhemmin, on selvillä siitä, mitä on tapahtunut. Niinpä ennen kuin Pietari ehtii ottaa asian puheeksi, Jeesus kysyy: ”Mitä arvelet, Simon? Keiltä maan kuninkaat saavat tulleja tai henkilöveroa? Pojiltaanko vai vierailta?”

”Vierailta”, kuuluu Pietarin vastaus.

”Niinpä siis pojat ovat verosta vapaat”, Jeesus toteaa. Koska Jeesuksen Isä on maailmankaikkeuden Kuningas ja Hän, jota temppelissä palvotaan, laki ei tosiaankaan vaadi Jumalan Poikaa maksamaan temppeliveroa. ”Mutta jottemme kompastuttaisi heitä”, Jeesus sanoo, ”niin mene meren rantaan, heitä ongenkoukku ja ota ensimmäinen kala, joka tulee ylös, ja kun avaat sen suun, löydät stateerin [neljän drakhman] kolikon. Ota se ja anna heille minun puolestani ja omasta puolestasi.”

Kun opetuslapset Kapernaumiin palattuaan kokoontuvat yhteen mahdollisesti Pietarin taloon, he kysyvät: ”Kuka oikein on suurin taivasten valtakunnassa?” Jeesus tietää, mikä saa heidät kysymään tällaista, ja hän tietää myös sen, mistä he olivat keskenään keskustelleet, kun he kulkivat hänen takanaan heidän palatessaan Filippuksen Kesareasta. Niinpä hän kysyy: ”Mistä te kiistelitte tiellä?” Noloina opetuslapset pysyvät vaiti, sillä he olivat väitelleet keskenään siitä, kuka olisi suurin.

Eikö tunnukin uskomattomalta, että saatuaan Jeesukselta opetusta lähes kolme vuotta opetuslapset kiistelevät tällaisesta asiasta? Se osoittaa, miten voimakkaasti inhimillinen epätäydellisyys ja uskonnollinen tausta vaikuttavat. Juutalaisessa uskonnossa, johon opetuslapset oli kasvatettu, painotettiin yhteiskunnallista asemaa kaikissa ihmisten välisissä yhteyksissä. Tämän lisäksi Pietari ehkä tunsi olevansa muiden yläpuolella, koska Jeesus oli luvannut hänelle ”avaimet” Valtakuntaan. Jaakobilla ja Johanneksella on saattanut olla samanlaisia ajatuksia, sillä heillä oli ollut etu todistaa Jeesuksen muodonmuutosta eli kirkastumista.

Joka tapauksessa Jeesus järjestää liikuttavan havaintoesityksen yrittäessään oikaista heidän asenteitaan. Hän kutsuu luokseen lapsen, asettaa sen seisomaan heidän keskelleen, sulkee sen syliinsä ja sanoo: ”Ellette käänny ja tule lapsukaisten kaltaisiksi, ette missään tapauksessa tule menemään taivasten valtakuntaan. Sen tähden joka nöyrtyy tämän lapsukaisen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa, ja joka ottaa vastaan yhden tällaisen lapsukaisen minun nimeni perusteella, ottaa vastaan myös minut.”

Jeesuksella on todella hämmästyttävä tapa oikaista opetuslapsiaan! Hän ei vihastu heihin eikä kutsu heitä kopeiksi, ahneiksi tai kunnianhimoisiksi. Ei, vaan hän valaisee oikaisevaa opetustaan käyttämällä esimerkkinä lapsukaisia, joille on luonteenomaista vaatimattomuus, joilla ei ole kunnianhimoa eikä yleensä aavistustakaan arvoasemista keskuudessaan. Tällä tavoin Jeesus osoittaa, että hänen opetuslastensa tulee kehittää näitä ominaisuuksia, jotka ovat tunnusomaisia nöyrille lapsille. Lopuksi Jeesus sanookin: ”Joka käyttäytyy vähäisempänä teidän kaikkien keskuudessa, se on suuri.” Matteus 17:22–27; 18:1–5; Markus 9:30–37; Luukas 9:43–48.

▪ Minkä opetuksen Jeesus esittää toistamiseen palatessaan Kapernaumiin, ja kuinka se otetaan vastaan?

▪ Miksi Jeesuksen ei ole pakko maksaa temppeliveroa, mutta miksi hän maksaa sen?

▪ Mikä oli ehkä lisäsyynä opetuslasten kiistaan, ja miten Jeesus oikaisee heitä?