Jeesuksen elämä ja palvelus
Lisää oikaisevaa neuvontaa
KAPERNAUMISSA sijaitsevassa talossa keskustellaan muustakin kuin apostolien kiistasta, joka koski sitä, kuka heistä on suurin. Myös seuraava tapaus on voinut sattua heidän Kapernaumiin palaamisensa aikana, hetkellä, jolloin Jeesus ei ollut itse paikalla. Apostoli Johannes selostaa: ”Me näimme erään miehen ajavan ulos demoneja käyttämällä sinun nimeäsi, ja me yritimme estää häntä, koska hän ei seurannut meitä.”
Ilmeisesti Johannes ajattelee apostolien olevan ainoa valtuutettu parantajien ryhmä. Niinpä hänen mielestään tuo mies teki voimatekoja väärällä tavalla, koska hän ei kuulunut heidän joukkoonsa.
Jeesus kuitenkin neuvoo: ”Älkää yrittäkö estää häntä, sillä ei ole ketään, joka tekee voimateon minun nimeni perusteella ja joka voi tuota pikaa herjata minua, sillä se, joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme. Sillä joka antaa teille kupillisen vettä juotavaksi sillä perusteella, että kuulutte Kristukselle, totisesti minä sanon teille: se ei suinkaan menetä palkkaansa.”
Tämän miehen ei tarvinnut olla henkilökohtaisesti Jeesuksen seurassa ollakseen hänen puolellaan. Kristillistä seurakuntaa ei ollut vielä perustettu, joten se, että mies ei ollut heidän joukossaan, ei merkinnyt sitä, että hän kuului eri seurakuntaan. Mies todella uskoi Jeesuksen nimeen ja sen vuoksi onnistui ajamaan ulos pahoja henkiä. Hänen tekojaan verrattiin suopeasti sellaiseen, minkä Jeesus sanoi ansaitsevan palkinnon. Jeesus osoittaa, että siten toimimalla mies ei menetä palkkaansa.
Mutta entä jos mies kompastuisi apostolien sanojen ja toiminnan takia? Se olisi hyvin vakavaa! Jeesus huomauttaa: ”Joka kompastuttaa yhden näistä pienistä, jotka uskovat, sille olisi parempi, jos hänen kaulaansa olisi pantu myllynkivi, jollaista aasi vääntää, ja hänet olisi heitetty mereen.”
Jeesus sanoo, että hänen seuraajiensa tulisi poistaa elämästään kaikki sellainen, mikä voisi kompastuttaa heidät, olipa sitten kyseessä jotakin heille yhtä rakasta kuin käsi, jalka tai silmä. Olisi parempi olla ilman jotakin rakasta asiaa tai esinettä ja astua Jumalan valtakuntaan kuin pitää siitä kiinni ja tulla heitetyksi Gehennaan (jätteiden polttopaikkaan Jerusalemin lähellä), joka kuvaa ikuista tuhoa.
Jeesus varoittaa myös: ”Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä pienistä, sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa aina näkevät taivaissa olevan Isäni kasvot.” Sitten hän valaisee ”pienten” kallisarvoisuutta kertomalla miehestä, joka omistaa 100 lammasta mutta kadottaa niistä yhden. Jeesus selittää, että mies jättää ne 99 etsiäkseen kadonnutta, ja löytäessään sen hän iloitsee enemmän siitä kuin niistä 99:stä. Lopuksi Jeesus sitten sanoo: ”Samoin ei Isästäni, joka on taivaissa, ole toivottavaa, että yksikään näistä pienistä menehtyy.”
Jeesuksella on mahdollisesti mielessään apostoliensa keskinäinen kiista, ja siksi hän kehottaa: ”Olkoon teillä suola itsessänne ja säilyttäkää rauha keskenänne.” Mauton ruoka saadaan maittavammaksi suolan avulla. Samoin kuvaannollinen suola tekee jonkun puheesta sellaista, että se on helpompi hyväksyä. Sellaisen suolan käyttäminen auttaa säilyttämään rauhan.
Toisinaan ilmenee kuitenkin vakavia kiistoja ihmisen epätäydellisyyden vuoksi. Jeesus antaa suuntaviivoja myös niiden käsittelemiseksi. ”Jos veljesi tekee synnin”, Jeesus sanoo, ”mene ja paljasta hänen virheensä kahden kesken. Jos hän kuuntelee sinua, olet voittanut veljesi.” Jos hän ei kuuntele, Jeesus neuvoo, ”ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, jotta jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan suulla.”
Viimeisenä keinona Jeesuksen mukaan on viedä asia ”seurakunnalle”, toisin sanoen seurakunnan vastuullisille valvojille, jotka voivat tehdä oikeudellisen ratkaisun. Jeesus sanoo lopuksi, että jos synnintekijä ei alistu heidän ratkaisuunsa, ”olkoon hän sinulle niin kuin kansojen ihminen ja kuin veronkantaja”.
Ratkaistessaan sellaista asiaa valvojien tulee pitää tarkoin kiinni Jehovan sanassa annetuista ohjeista. Kun he siksi huomaavat jonkun olevan syyllinen ja ansaitsevan rangaistuksen, tuomio ’on jo sidottu taivaassa’. Ja kun he ’päästävät maan päällä’ eli toteavat jonkun syyttömäksi, se on jo ’päästetty taivaassa’. Jeesus sanoo, että kun sellaisissa oikeudellisissa neuvotteluissa ”kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään”. Matteus 18:6–20; Markus 9:38–50; Luukas 9:49, 50.
◆ Miksi Jeesuksen päivinä ei ollut välttämätöntä olla hänen seurassaan?
◆ Kuinka vakavaa oli pienen kompastuttaminen, ja miten Jeesus valaisi sellaisten pienten tärkeyttä?
◆ Mikä todennäköisesti sai Jeesuksen kannustamaan apostoleitaan pitämään suolan itsessään?
◆ Mitä ’sitominen’ ja ’päästäminen’ merkitsevät?