Avioero – mitä Raamattu todella sanoo siitä?
”MINKÄ Jumala on sitonut yhteen, sitä älköön ihminen erottako.” (Matteus 19:6) Me kuulemme nämä Jeesuksen Kristuksen tutut sanat esitettävän usein vihkimistoimituksen viimeisenä julistuksena.
Mutta tarkoittiko Jeesus noilla sanoilla sitä, että kaikkien avioliittojen on oltava pysyviä ja että avioeroa ei voi ottaa missään olosuhteissa? Nuo sanat itsessään näyttäisivät tarkoittavan sitä. Mutta mikä sai Jeesuksen esittämään tuollaisen lausunnon? Oliko hän tuomassa julki jotakin uutta?
’Niin ei ollut alusta asti’
Jeesuksen edellä lainattu lausunto oli osa hänen vastaustaan seuraavaan fariseusten esittämään kysymykseen: ”Onko miehen lupa erota vaimostaan millä perusteella tahansa?” (Matteus 19:3–6) Koska fariseukset eivät olleet tyytyväisiä saamaansa vastaukseen, he kysyivät Jeesukselta edelleen: ”Miksi sitten Mooses määräsi antamaan erokirjan ja eroamaan hänestä?” Siihen Jeesus sanoi: ”Teidän kovasydämisyytenne huomioon ottaen Mooses salli teidän erota vaimostanne, mutta niin ei ole ollut alusta asti.” Sitten hän lisäsi: ”Minä sanon teille, että joka eroaa vaimostaan muun kuin haureuden perusteella ja menee naimisiin toisen kanssa, se tekee aviorikoksen.” – Matteus 19:7–9.
Meidän täytyy huomata, että Jeesuksen lausunto ”niin ei ole ollut alusta asti” liittyi avioeroon, joka hankittiin ’antamalla erokirja’. Toisin sanoen kun Jumala vihki ensimmäiset ihmiset, Aadamin ja Eevan, avioliittoon, hän ei antanut heille mahdollisuutta purkaa avioliittoaan ”millä perusteella tahansa”. Täydellisenä avioparina heillä oli kaikki edellytykset onnistua avioliitossaan. Se olisikin ollut menestyksellinen, jos he olisivat jatkuvasti eläneet Jumalan lain ja ohjauksen mukaan.
Kun ihmiskunta vajosi syntiin ja epätäydellisyyteen, niin samalla vajosi avioliittokin. (Roomalaisille 5:12) Koska ihmiset eivät olleet enää täydellisiä, itsekkyys, ahneus ja oman edun tavoittelu alkoivat rasittaa ja pilata ihmissuhteita. Juuri sitä Jeesus tarkoitti ”kovasydämisyydellä”, jonka vuoksi Mooseksen laki salli avioeron. Jeesus kuitenkin muistutti fariseuksia: ”Niin ei ole ollut alusta asti.” Nyt epätäydellisissä olosuhteissa aviopuolisoitten tulisi ponnistella kylliksi ratkaistakseen mitkä tahansa vaikeudet ja ongelmat sen sijaan, että he pitäisivät niitä perusteina tai tekosyinä avioliittonsa purkamiselle. Jeesus kuitenkin osoitti, että on olemassa yksi poikkeus, nimittäin haureus. Aviollinen uskottomuus voi olla peruste avioliiton purkamiselle.
On kiinnostavaa havaita, miten ilmaus ”muun kuin haureuden perusteella” on selitetty eri tavoilla avioeroa koskevien erilaisten käsitysten tukemiseksi. Katoliset tietolähteet yleensä jättävät tämän ilmauksen pois sillä perusteella, että sitä ei ole Markuksen ja Luukkaan rinnakkaiskertomuksissa. McClintockin ja Strongin Cyclopedia kuitenkin selittää: ”Kohtien selvän sopusoinnun täytyy perustua siihen periaatteeseen, että täydellisemmässä asiakirjassa olevan poikkeuksen täytyy selittää lyhyempää asiakirjaa, jos se tapahtuu luontevasti. Näin ollen koska kaikki myönsivät avioeron olevan mahdollista tämän yhden syyn perusteella, Markus ja Luukas ovat saattaneet pitää sitä itsestään selvänä ja jättää sen siksi mainitsematta.”
Jotkut päättelevät, että koska Jeesus käytti sanaa ”haureus” (kreikaksi por·neiʹa) eikä sanaa ”aviorikos” (kreikaksi moi·kheiʹa), hänen on täytynyt tarkoittaa jotakin ennen avioliittoa tehtyä sopimatonta tekoa, joka tekisi avioliitosta pätemättömän. Tämä rajoittaisi tarpeettomasti sanan merkitystä. Monet tietolähteet tunnustavat, että por·neiʹa merkitsee ”siveettömyyttä, sukupuolista moraalittomuutta, prostituutiota, haureutta” ja että Matteuksen 19:9:ssä ”se merkitsee tai siihen sisältyy aviorikos”. Toiset väittävät, että Jeesus esitti haureuden vain yhtenä esimerkkinä monista avioeron perusteista. Selvästikin tässä yritetään tekstiä soveltaa oman mielipiteen mukaiseksi.
Edellä esitetyn perusteella Raamatussa ei selvästikään sanota, että kaikki avioliitot ovat pysyviä ja että avioeroa ei sallittaisi minkään syyn nojalla. Toisaalta Raamattu esittää vain yhden hyväksyttävän perusteen avioerolle, nimittäin ’haureuden perusteen’.
”Olkoon avioliitto kunniallinen”
Kannustaako Raamattu ottamaan avioeron, kun se myöntää siihen perusteen? Tekeekö tämä myönnytys avioliiton mitättömäksi tai riistääkö se siltä sen arvoa? Tai asettaako Raamattu avioituvien päälle kohtuuttoman taakan salliessaan avioeron vain yhdellä perusteella?
Päinvastoin, sillä Raamatun mukaan avioliitto on yksi läheisimmistä ja tuttavallisimmista suhteista, joista kaksi ihmistä voi nauttia. ”Mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi”, sanoo 1. Mooseksen kirjan kertomus ensimmäisestä avioliitosta. (1. Mooseksen kirja 2:24) Ja puolisoiden tulee varjella tätä kallisarvoista ”yhtenä lihana” olemisen sidettä. ”Olkoon avioliitto kunniallinen kaikkien keskuudessa ja aviovuode saastuttamaton”, neuvoo Raamattu. – Heprealaisille 13:4.
On usein sanottu tavalla tai toisella, että kestävä ja onnellinen avioliitto ei perustu romanttiseen rakkauteen vaan epäitsekkyyteen. Raamattu osoittaa asian olevan juuri näin. Se sanoo: ”Miesten pitää rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Se, joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään, sillä ei kukaan ole koskaan vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niin kuin Kristuskin seurakuntaa. – – vaimolla taas tulee olla syvä kunnioitus miestään kohtaan.” (Efesolaisille 5:28–33) Lisäksi Raamattu esittää seuraavan suorasukaisen neuvon: ”Antakoon mies vaimolleen hänelle kuuluvan, mutta samoin myös vaimo miehelleen. Vaimolla ei ole valtaa omaan ruumiiseensa, mutta hänen miehellään on; samoin miehelläkään ei ole valtaa omaan ruumiiseensa, mutta hänen vaimollaan on. Älkää evätkö sitä toisiltanne.” – 1. Korinttolaisille 7:3–5.
Kun molemmat puolisot ovat halukkaita noudattamaan tällaisia viisaita neuvoja, on hyvin epätodennäköistä, että heidän avioliittonsa rappeutuisi sellaiseen tilaan, jossa toinen puoliso turvautuisi lopulta avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin ja siten itse asiassa tuhoaisi ”yhtenä lihana” olemisen suhteen. Vaikka toinen puolisoista ei hyväksykään tällaisia Raamatun periaatteita, uskova puoliso voi olla varma siitä, että Jumalan tie on paras ja että monet aviolliset ongelmat voidaan siten ratkaista tai välttää.
Sen sijaan että Raamattu suosittelisi avioeroa keinona lopettaa onneton avioliitto, se kannustaa kristittyjä työskentelemään kovasti pitääkseen avioliittonsa koossa ja tehdäkseen siitä onnellisen. ”Iloitse nuoruutesi vaimosta”, sanoo Raamatun sananlasku. ”Hurmautuos alati hänen rakkaudestaan.” – Sananlaskut 5:18, 19.
Onko avioero ratkaisu?
Entä jos jonkun aviopuolisosta tulee uskoton? Aviollinen uskottomuus aiheuttaa varmasti vakavan kriisin. Aviorikoksen tehnyt puoliso on aiheuttanut paljon tuskaa ja kärsimystä viattomalle puolisolle, jolla on raamatullinen oikeus erota syyllisestä osapuolesta ja avioitua uudelleen. Mutta onko avioero välttämätön? Onko se ainoa ratkaisu tilanteeseen?
Meidän on muistettava, että vaikka Jehova Jumala onkin suonut oikeudenmukaisen perusteen avioerolle, Raamattu lisäksi sanoo hänestä: ”Hän on vihannut avioeron ottamista.” (Malakia 2:16, UM) Sen sijaan että syytön osapuoli päättelisi hätiköidysti avioeron olevan ainoa ratkaisu, hän voisi harkita armon osoittamisen ja anteeksiantamisen mahdollisuutta. Miksi?
Avioero ei välttämättä poista loukattuja tunteita ja katkeruutta, mutta armo ja anteeksiantaminen poistavat ne, varsinkin silloin kun syyllinen todella katuu väärintekoaan. Tällaisena vaikeana aikana osoitettu rakkaus voi itse asiassa lujittaa avioliittoa. Asian tarkasteleminen tältä kannalta auttaa viatonta puolisoa arvioimaan, mikä olisi paras menettelytapa, ja muistamaan Jeesuksen sanat: ”Onnellisia ovat armolliset, koska heille tullaan osoittamaan armoa.” – Matteus 5:7; vrt. Hoosea 3:1–5.
Vaa’assa punnittavia ovat myös ne ongelmat, joita voi koitua lapsille yksinhuoltajakodissa. On myös syytä harkita eronneen tuntemaa yksinäisyyttä. Naisen kohdalla ongelmia lisää se, että useimmissa osissa maailmaa naisten osa on yhä nykyään taloudellisesti huonompi kuin miesten. Oltuaan useita vuosia kotona eronneen äidin on vaikea päästä takaisin työmarkkinoille ja menestyä kilpailussa toisten kanssa.
Jotkut naiset ajattelevat, että heidän pitäisi jo naimisissa ollessaan valmistautua eron mahdollisuutta varten. He saattavat ilmoittautua erityiskursseille tai ylläpitää ammattiuraansa säilyttääkseen taloudellisen riippumattomuutensa. Jokainen ratkaisee tietenkin itse, toimiiko hän näin vai ei. Mutta sen sijaan että käyttäisi aikaa ja voimavaroja jonkin mahdollisuuden varalle valmistautumiseen, eikö olisi viisaampaa käyttää se aika ja tarmo onnellisen ja kestävän avioliiton rakentamiseen? Kun kristitty nainen ponnistelee kovasti Jumalan hengen hedelmien kehittämisessä ja tervehenkisen hengellisen näkemyksen säilyttämisessä, niin hän todennäköisesti saa osakseen miehensä rakkauden ja hyväksymyksen. Lisäksi hän voi luottaa Jumalan lupaukseen huolehtia niiden tarpeista, jotka etsivät ensin Valtakuntaa. – Matteus 6:33; Sananlaskut 31:28–30; Galatalaisille 5:22, 23.
Lopullinen ratkaisu
Niin kauan kuin me elämme tässä epätäydellisessä asiainjärjestelmässä, voimme odottaa avioliitoissa olevan ongelmia. Raamatun viisaita neuvoja noudattamalla ne voidaan kuitenkin rajoittaa mahdollisimman vähiin tai ratkaista tehokkaasti. Lisäksi niitä miehiä ja naisia, jotka haluavat elää Jehovan avioliittoa sekä muita elämän aloja varten antamien mittapuitten mukaan, siunataan odotteella astua uuteen järjestelmään, jossa ”vanhurskaus on asuva”. – 2. Pietari 3:13.
Tuossa järjestelmässä ihmiskunta vapautuu synnin ja epätäydellisyyden tuhoista sekä kaikista niiden surullisista seurauksista. Niin kauan kuin avioliittojärjestely on voimassa täällä maan päällä, mittapuuna on se, ’mikä on ollut alusta asti’. Todellakin, minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.
[Kuva s. 5]
Uudessa maailmassa ei ole aviollisia ongelmia, jotka ajavat avioeroon
[Kuva s. 6]
Mitä Jeesus sanoi avioerosta?