Gileadin 128. kurssin päättäjäiset
Lähetystyöntekijät lähetetään ”tekemään opetuslapsia”
”JOIDENKIN kristittyjen oli oltava halukkaita jättämään sukulaisensa ja kotinsa ja lähdettävä saarnaamaan hyvää uutista vieraisiin maihin, jotta hyvä uutinen kuultaisiin kaikissa kansakunnissa.” Näillä sanoilla Jehovan todistajien hallintoelimen jäsen David Splane viritti kuulijat jännittävän hengellisen tapahtuman tunnelmaan.
Lähes 8 000 henkeä oli kokoontunut 13. maaliskuuta 2010 Vartiotornin raamattukoulun Gileadin 128. kurssin päättäjäisiin. Tilaisuudessa oli läsnä ystäviä, sukulaisia ja muita vieraita 27 maasta.
”Opetuslapset eivät voineet vain jäädä kotiin”
Puheenjohtajana toimiva veli Splane aloitti ohjelman tarkastelemalla Jeesuksen käskyä: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä.” (Matteus 28:19, 20.) Hän painotti sitä, että Jeesus lähetti opetuslapsensa ihmisten luo. Vuoden 33 helluntaina Jerusalemiin tosin tuli väkeä Mesopotamiasta, Pohjois-Afrikasta ja monista muista Rooman valtakunnan osista, ja he kuulivat hyvän uutisen. Siitä huolimatta ”opetuslapset eivät voineet vain jäädä kotiin odottamaan, että ihmiset kaikista kansakunnista olisivat tulleet heidän luokseen”, sanoi puhuja. ”Heidän piti mennä tavoittamaan ihmisiä maan ääriin asti.” (Apostolien teot 1:8.)
”Jeesus ei vain sanonut opetuslapsilleen, mitä tehdä”, totesi veli Splane, ”vaan myös opetti, miten tehdä. Hän ei ainoastaan käskenyt heidän rukoilla; hän opetti, miten rukoilla. Hän ei vain käskenyt heidän saarnata; hän näytti heille, miten saarnata. Hän ei vain käskenyt heitä olemaan hyviä opettajia, vaan näytti, millaisia ovat hyvät ja tehokkaat opetusmenetelmät.”
Seuraavaksi veli Splane puhui oppilaiden vanhemmille ja lainasi Jeesuksen opetuslapsille esittämiä rohkaisevia sanoja: ”Katso, minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen asti.” (Matteus 28:20.) Jeesus varmasti huolehtisi edelleenkin oppilaista heidän ulkomaisilla määräalueillaan.
”Ylpeilkää Jehovasta”
Hallintoelimen jäsen Anthony Morris kannusti kurssilaisia ”ylpeilemään”. Hän sanoi, että on olemassa sopivaa ja sopimatonta ylpeilyä. Sopimattomaan ylpeilyyn kuuluu se, että hankkii kunniaa itselleen. Sopivaa ylpeilyä kuvaillaan 1. Korinttilaiskirjeen 1:31:ssä: ”Joka ylpeilee, ylpeilköön Jehovasta.” Veli Morris selitti: ”Meidän on syytäkin kerskailla siitä, että meillä on ymmärtäväisyyttä ja tietoa Jehova Jumalasta. Se että tuo pyhä nimi yhdistetään meihin, että olemme Jehovan todistajia, on sinulle ja myös minulle suurin mahdollinen kunnia.” (Jeremia 9:24.)
Sitten puhuja painotti Jehovan nimen tunnetuksi tekemisen tärkeyttä kertomalla erään Afrikassa palvelevan lähetystyöntekijän kokemuksen. Tuo lähetystyöntekijä vaimonsa kanssa oli menossa pitämään raamatullista puhetta. Eräällä tarkastusasemalla nuori sotilas osoitti veljeä aseella ja kysyi, kuka hän oli. Hänen vaimonsa muisti, mitä Gilead-koulussa oli opetettu, ja kuiskasi miehelleen: ”Sano, että olet Jehovan todistaja ja että olet matkalla pitämään raamatullista luentoa.” Mies noudatti neuvoa, ja heidät päästettiin tarkastusaseman läpi. Seuraavana päivänä pariskunta kuuli radiosta, että presidentti oli käskenyt sotilaita pitämään silmällä salamurhaajia, jotka sanoivat itseään lähetystyöntekijöiksi! Esittäytymällä Jehovan todistajiksi eikä lähetystyöntekijöiksi pariskunta oli säästynyt isoilta ongelmilta. Veli Morris päätti puheensa sanomalla: ”Kun saavutte lähetysalueellenne, ylpeilkää Jehovasta. Ylpeilkää kaikesta, mitä Jehova tulee saamaan aikaan, kun hän käyttää teitä ikuiseksi kunniakseen.”
”Täytättekö tehtävänne?”
Hallintoelimen jäsen ja entinen lähetystyöntekijä Geoffrey Jackson kannusti Gileadista valmistuneita miettimään edellä olevaa kysymystä. ”Mitä tarkoitamme, kun sanomme jonkun olevan lähetystyöntekijä?” hän kysyi. Jehovan todistajina meidän tehtävämme on saarnata hyvää uutista ja auttaa toisia hengellisesti. Teemme tätä työtä jäljitellen Jeesusta Kristusta, joka piti maanpäällisen tehtävänsä aina kirkkaana mielessään. Jeesus sanoi roomalaiselle käskynhaltijalle Pontius Pilatukselle: ”Sitä varten olen tullut maailmaan, että todistaisin totuudesta.” (Johannes 18:37.)
Puhuja auttoi kurssilaisia pohtimaan Raamatun kertomusta Jerikon taistelusta. Kuutena päivänä israelilaissoturit nousivat varhain aamulla, panivat sotavarusteet ylleen ja marssivat Jerikon ympäri ja sitten palasivat kotiin. Puhuja sanoi: ”Inhimilliseltä kannalta heidän tehtävänsä tuntui järjettömältä ja oudolta.” Hän sanoi, että jotkut sotilaat saattoivat ajatella sen olevan ajan hukkaa. Seitsemäntenä päivänä israelilaisten piti kuitenkin kiertää kaupunki seitsemän kertaa, minkä jälkeen heidän tuli nostaa suuri sotahuuto. Mikä oli tulos? Jerikon muurit sortuivat maan tasalle! (Joosua 6:13–15, 20.)
Veli Jackson poimi Jerikoa koskevasta kertomuksesta neljä opetusta. 1) Tottelevaisuus on välttämätöntä. Meidän täytyy toimia Jehovan tavalla eikä ajatella, että oma tapamme on parempi. 2) On tärkeää uskoa ja luottaa Jehovaan. ”Uskon vaikutuksesta” – ei muurinmurtajia käyttämällä – ”kaatuivat Jerikon muurit maahan.” (Heprealaisille 11:30.) 3) Meidän täytyy olla kärsivällisiä. Aikanaan Jehovan siunaus ”tavoittaa sinut” (5. Mooseksen kirja 28:2). 4) Älä luovuta. Älä koskaan unohda tehtävääsi. ”Jos pidät nämä seikat mielessäsi, tulet täyttämään tehtäväsi Jehovan ylistykseksi ja kunniaksi”, kiteytti veli Jackson.
Ohjelman muita kohokohtia
”Rakasta Raamattua ja sen Tekijää.” Tämä oli Yhdysvaltain haaratoimistokomitean jäsenen Maxwell Lloydin puheen teema. Hän sanoi oppilaille: ”Raamatun täytyy olla teille elävä kirja.” Sitten hän kannusti heitä: Älkää koskaan antako rakkautenne Jehova Jumalaan hiipua. Älkää odottako, että kaikki ymmärtäisivät opetustanne. Opetelkaa pelkistämään Raamatun totuudet, niin että opetus tavoittaa oppilaiden sydämen. Olkaa nöyriä. Älkää loistako tiedoillanne. Opettakaa näyttämällä esimerkkiä. Tutkisteluoppilaiden tulisi nähdä, että rakastatte syvästi Raamattua.
”Pankaa merkille korpit.” Tästä teemasta puhui Michael Burnett, yksi koulun opettajista ja entinen lähetystyöntekijä. Hän sanoi, että toisinaan tulemme olemaan huolissamme. Muistakaamme Jeesuksen neuvo: ”Pankaa merkille, että korpit eivät kylvä eivätkä leikkaa, – – ja kuitenkin Jumala ruokkii ne.” (Luukas 12:24.) Lakiliiton määräysten mukaan korpit olivat epäpuhtaita eivätkä kelvanneet syötäväksi. Niitä tuli pitää inhottavina. (3. Mooseksen kirja 11:13, 15.) Siitä huolimatta Jumala ruokkii ne. ”Jos teillä on tulevaisuudessa suuria huolia”, sanoi veli Burnett, ”ajatelkaa korppeja. Jos Jumala huolehtii epäpuhtaista, inhottavista linnuista, kuinka paljon ennemmin hän huolehtii teistä, jotka olette hänen silmissään puhtaita.”
”En minä tee sinulle vääryyttä.” Mark Noumair, joka niin ikään on Gileadin opettaja, auttoi kuulijoita pureutumaan Jeesuksen vertaukseen viinitarhan työntekijöistä. Jotkut työntekijät uurastivat koko päivän. Toiset työskentelivät vain yhden tunnin. Silti kaikki saivat saman palkan! Pidempään työskennelleet alkoivat nurista. Viinitarhan isäntä sanoi valittajille: ”En minä tee sinulle vääryyttä. Etkö sopinut kanssani denaarista? Ota omasi ja mene.” (Matteus 20:13, 14.) Mikä on kertomuksen opetus? Älä vertaa itseäsi toisiin. ”Epäedullinen vertaileminen vain riistää ilon”, sanoi veli Noumair. ”Mikä vielä pahempaa, se voi saada sinut jättämään määräalueesi ja luopumaan arvokkaasta palvelustehtävästäsi.” Puhuja muistutti oppilaita, että Jeesus johtaa nykyään hengellistä elonkorjuuta ja voi toimia seuraajiensa suhteen haluamallaan tavalla. Jos Jehova ja Jeesus päättävät tehdä jotain ylimääräistä toisten hyväksi, he eivät toimi väärin sinua kohtaan. Keskity siihen, mikä on sinun, äläkä jätä Jehovalta saamaasi työtä toisille maksetun ”palkan” vuoksi.
Kokemuksia ja haastatteluja
Kun Gileadin oppilaat eivät olleet tunnilla tai tehneet kotitehtäviä, he osallistuivat Jehovan todistajien paikallisten seurakuntien kanssa saarnaamistyöhön. Gileadin opettaja Sam Roberson haastatteli joitakin oppilaita ja pyysi heitä kertomaan kokemuksiaan. Esimerkiksi sisar Alessandra Kirchler tapasi naisen, joka oli huolissaan poikansa tupakanpoltosta. Alessandra meni tapaamaan naista uudelleen mukanaan aihetta käsittelevä Herätkää!-lehden artikkeli. Kukaan ei ollut kotona, mutta hän kuitenkin jätti sinne tuon kirjoituksen. Viimein Alessandra tapasi naisen kotoa, ja tämä kutsui hänet sisään. Nainen arvosti kirjoitusta ja sanoi: ”Olen usein miettinyt, mitähän Jumala yrittää opettaa minulle kaikkien niiden koettelemusten kautta, joita hän minulle antaa.” Alessandra näytti hänelle Raamatusta, ettei Jumala aiheuta meille mitään pahaa (Jaakobin kirje 1:13). Nyt sekä tuon naisen että hänen poikansa kanssa tutkitaan Raamattua.
Palvelusosastolla työskentelevä Melvin Jones haastatteli kolmea Gileadin käynyttä lähetystyöntekijää: Jon Sommerudia, joka palvelee Albaniassa; Mark Andersonia, joka palvelee Keniassa; James Hindereriä, joka palvelee teokraattisten koulujen osastolla. Kaikki kolme olivat yhtä mieltä siitä, että Gilead-koulussa oppilaille ei opeteta vain Raamatun perustotuuksia vaan myös sitä, miten soveltaa noita totuuksia siitä riippumatta, keitä he ovat tai missä he palvelevat.
Sitten yksi oppilaista luki luokan laatiman koskettavan kiitoskirjeen. 96-vuotias John Barr, iäkkäin hallintoelimen jäsen, päätti ohjelman rukouksella ja pyysi Jehovan siunausta Gileadin 128. kurssilta valmistuneiden lähetystyöntekijöiden työlle.
[Taulukko/Kartta s. 31]
TILASTOTIETOJA KURSSISTA
Edustettuina olleita maita 8
Oppilaita 54
Aviopareja 27
Keski-ikä 35,2
Keskimäärin vuosia kastettuna 19,1
Keskimäärin vuosia kokoaikaisessa palveluksessa 13,8
[Kartta]
(Ks. painettu julkaisu)
Oppilaat määrättiin kartassa näkyviin 25 maahan:
ALUEMÄÄRÄYKSET
ALBANIA
ARUBA
BOLIVIA
DOMINIKAANINEN TASAVALTA
ECUADOR
GHANA
GUATEMALA
GUINEA
GUYANA
HONDURAS
INDONESIA
KAMBODŽA
KOSOVO
LATVIA
LIBERIA
MADAGASKAR
MONGOLIA
NAMIBIA
NICARAGUA
NORSUNLUURANNIKKO
PARAGUAY
ROMANIA
RUANDA
SERBIA
TAIWAN
(ALUEMÄÄRÄYS AUSTRALIAN HAARATOIMISTON ALAISUUDESSA)
[Kuva s. 30]
Oppilaat esittävät näytteenä saarnaamistyössä saamaansa kokemusta.
[Kuva s. 31]
Vartiotornin raamattukoulun Gileadin 128. kurssilta valmistuneet
Alla olevassa luettelossa rivit on numeroitu edestä alkaen ja nimet on lueteltu kussakin rivissä vasemmalta oikealle.
1) Keller, E.; Ostopowich, I.; Jacobsen, S.; Arias, M.; Dieckmann, Y.; Tanaka, J.; Harada, K.
2) Camacho, L.; Kirchler, A.; Rodríguez, S.; Ward, B.; Trenalone, K.; Victoria, V.; Oxley, F.; Nguyen, K.
3) Oxley, O.; De Dios, A.; Lindström, C.; Allen, J.; Meads, T.; Waddington, J.; Victoria, E.
4) Harada, H.; Lindström, A.; Orsini, E.; Logue, D.; Missud, T.; Bergeron, S.; Camacho, G.; Ward, T.
5) Kirchler, W.; Nguyen, H.; Kremer, E.; Burgaud, C.; Titmas, N.; De Dios, C.; Rodríguez, A.; Waddington, M.
6) Dieckmann, J.; Allen, C.; Titmas, R.; Arias, J.; Bergeron, E.; Keller, J.; Ostopowich, F.; Burgaud, F.
7) Tanaka, K.; Kremer, J.; Jacobsen, R.; Trenalone, J.; Logue, J.; Meads, D.; Missud, D.; Orsini, A.