Luku 7
Onko Raamattu ristiriitainen?
Raamattua syytetään usein siitä, että se on ristiriitainen. Tällaisen syytöksen esittäjät eivät tavallisesti ole itse lukeneet Raamattua; he vain toistavat sitä mitä ovat kuulleet. Jotkut ovat kuitenkin löytäneet kohtia, jotka todella näyttävät ristiriitaisilta, ja ne vaivaavat heitä.
1, 2. (Sisällytä johdanto.) a) Mistä Raamattua usein syytetään? b) Mitä meidän pitäisi muistaa verratessamme Raamatun eri kohtia? c) Mitä syitä on siihen, että kaksi raamatunkirjoittajaa kertoo joskus eri tavoin samasta tapahtumasta?
JOS Raamattu on todella Jumalan sana, sen pitäisi olla sopusointuinen, ei ristiriitainen. Miksi sitten jotkin kohdat näyttävät olevan ristiriidassa toisten kanssa? Saadaksemme vastauksen meidän on muistettava, että vaikka Raamattu on Jumalan sana, sen kirjoittamiseen käytettiin monien satojen vuosien kuluessa useita miehiä. Näillä kirjoittajilla oli kullakin erilainen tausta, erilaisia kirjoitustyylejä ja lahjoja, ja kaikki nämä eroavuudet kuvastuvat kirjoittamisessa.
2 Sitä paitsi jos kaksi tai useampi kirjoittajista käsittelee samaa tapahtumaa, niin toinen voi sisällyttää mukaan yksityiskohtia, jotka toinen jättää pois. Lisäksi eri kirjoittajat esittävät asian eri tavoin. Toinen voi kirjoittaa sen aikajärjestyksessä, kun taas toinen voi noudattaa jotakin muuta järjestystä. Tässä luvussa otamme Raamatusta esille joitakin väitettyjä ristiriitaisuuksia ja tarkastelemme sitä, miten ne voidaan edellä esitetyt seikat huomioon ottaen saattaa sopusointuun keskenään.
Riippumattomia todistajia
3, 4. Mikä näennäinen epäyhdenmukaisuus on Matteuksen ja Luukkaan kertomuksissa upseerista, jonka miespalvelija oli sairaana, ja miten nämä kertomukset voidaan saattaa sopusointuun toistensa kanssa?
3 Joitakin ”ristiriitoja” syntyy, kun samasta tapauksesta on kaksi tai kolme kertomusta. Esimerkiksi Matteuksen 8:5:stä luemme, että Jeesuksen mennessä Kapernaumiin ”tuli hänen luokseen upseeri, joka pyysi häntä hartaasti” parantamaan hänen miespalvelijansa. Mutta Luukkaan 7:3:sta luemme tästä upseerista, että ”hän lähetti juutalaisten vanhimpia hänen [Jeesuksen] luokseen pyytämään, että hän tulisi ja saisi aikaan, että hänen orjansa selviytyisi”. Puhuiko tuo upseeri Jeesukselle, vai lähettikö hän vanhimmat?
4 Vastaus on selvästi se, että mies lähetti juutalaisten vanhimmat. Miksi sitten Matteus sanoo, että mies itse pyysi hartaasti Jeesusta? Koska itse asiassa mies pyysi Jeesusta juutalaisten vanhinten välityksellä. Vanhimmat toimivat hänen puhemiehinään.
5. Miksi Raamattu sanoo Salomon rakentaneen temppelin, kun muut selvästikin huolehtivat varsinaisesta työstä?
5 Katsokaamme asian valaisemiseksi 2. Aikakirjan 3:1:tä, josta luemme: ”Sitten Salomo alkoi rakentaa Herran temppeliä Jerusalemiin.” Myöhemmin sanotaan: ”Salomo oli saanut valmiiksi Herran temppelin.” (2. Aikakirja 7:11) Rakensiko Salomo temppelin alusta loppuun saakka itse? Ei tietenkään. Käsityöläisten ja rakennusmiesten suuri joukko huolehti varsinaisesta rakentamisesta. Mutta Salomo organisoi työn ja vastasi siitä. Siksi Raamattu sanoo, että hän rakensi temppelin. Aivan samoin Matteuksen evankeliumi kertoo, että tuo sotapäällikkö lähestyi Jeesusta. Luukas kuitenkin lisää sen yksityiskohdan, että hän lähestyi häntä juutalaisten vanhinten välityksellä.
6, 7. Miten voimme sovittaa yhteen kaksi erilaista evankeliumikertomusta Sebedeuksen poikien pyynnöstä?
6 Seuraavassa on samantapainen esimerkki. Matteuksen 20:20, 21:stä luemme: ”Sebedeuksen poikien äiti lähestyi häntä [Jeesusta] poikineen, kumarsi ja pyysi häneltä jotakin.” Hän pyysi, että hänen poikansa saisivat suosituimmat asemat Jeesuksen tullessa Valtakuntaansa. Samaa tapausta kuvailevasta Markuksen kertomuksesta luemme: ”Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen kaksi poikaa, astuivat hänen [Jeesuksen] luokseen ja sanoivat hänelle: ’Opettaja, me tahdomme sinun tekevän meille, mitä sinulta pyydämmekin.’” (Markus 10:35–37) Esittivätkö tuon pyynnön Jeesukselle Sebedeuksen kaksi poikaa vai heidän äitinsä?
7 Epäilemättä pyynnön esittivät Sebedeuksen kaksi poikaa, kuten Markus sanoo. Mutta he esittivät sen äitinsä välityksellä. Hän oli heidän puhetorvenaan. Tätä tukee se Matteuksen lausunto, että kun muut apostolit kuulivat Sebedeuksen poikien äidin menettelystä, he eivät närkästyneet äitiin, vaan ”niihin kahteen veljekseen”. – Matteus 20:24.
8. Miten on mahdollista, että kaksi samaa tapahtumaa kuvailevaa kertomusta eroavat toisistaan ja ovat silti kumpikin tosia?
8 Oletko koskaan kuullut kahden ihmisen kuvailevan tapahtumaa, jonka kumpikin on nähnyt? Jos olet, niin panitko merkille, että kumpikin korosti sellaisia yksityiskohtia, jotka olivat tehneet häneen vaikutuksen? Toinen on voinut jättää kertomatta asioita, jotka toinen mainitsi. Kumpikin puhui silti totta. Sama pitää paikkansa Jeesuksen palveluksen neljästä evankeliumikertomuksesta sekä myös muista historiallisista tapahtumista, joista useampi kuin yksi raamatunkirjoittaja kertoo. Jokainen kirjoittaja on tallettanut muistiin täsmällistä aineistoa, vaikka toinen onkin ottanut mukaan yksityiskohtia, jotka toinen on jättänyt pois. Tarkastelemalla kaikkia kertomuksia voidaan saada yksityiskohtaisempi käsitys tapahtumista. Se, että Raamatun kertomukset poikkeavat tällä tavoin toisistaan, todistaa niiden olevan riippumattomia. Ja niissä pohjimmiltaan ilmenevä sopusointu todistaa niiden olevan tosia.
Lue tekstiyhteys
9, 10. Miten tekstiyhteys auttaa meitä ymmärtämään, mistä Kain sai vaimonsa?
9 Näennäiset epäyhdenmukaisuudet voidaan usein ratkaista vain tarkastelemalla tekstiyhteyttä. Ajattelehan esimerkiksi usein herätettyä kysymystä Kainin vaimosta. 1. Mooseksen kirjan 4:1, 2:ssa sanotaan: ”[Eeva] synnytti Kainin ja sanoi: ’Minä olen saanut pojan Herran avulla’. Ja taas hän synnytti pojan, veljen Kainille, Aabelin.” Kuten hyvin tiedetään, Kain tappoi Aabelin, mutta myöhemmin kerrotaan, että Kainilla oli vaimo ja lapsia. (1. Mooseksen kirja 4:17) Jos Aadamilla ja Eevalla oli vain kaksi poikaa, niin mistä Kain sai vaimonsa?
10 Ratkaisun avain on siinä, että Aadamilla ja Eevalla oli useampia kuin kaksi lasta. Tekstiyhteyden mukaan heillä oli suuri perhe. 1. Mooseksen kirjan 5:3 kertoo, että Aadamille syntyi Seet-niminen poika, ja sitten seuraavassa jakeessa kerrotaan: ”Hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.” (1. Mooseksen kirja 5:4) Kain olisi siis voinut mennä naimisiin jonkun sisarensa tai jopa veljen- tai sisarentyttärensä kanssa. Tuossa ihmishistorian varhaisessa vaiheessa, kun ihmiskunta oli hyvin lähellä täydellisyyttä, tällainen avioliitto ei ilmeisesti aiheuttanut siitä syntyville lapsille sellaisia vaaroja kuin siitä nykyään aiheutuisi.
11. Mihin Jaakobin ja apostoli Paavalin väliseen väitettyyn mielipide-eroavuuteen jotkut viittaavat?
11 Tekstiyhteyden tarkasteleminen auttaa meitä ymmärtämään myös sitä, minkä jotkut väittävät olevan mielipide-eroavuus apostoli Paavalin ja Jaakobin välillä. Paavali sanoo Efesolaiskirjeen 2:8, 9:ssä, että kristityt pelastuvat uskon eivätkä tekojen välityksellä. Hän sanoo: ”Teidät on tosiaankin pelastettu uskon välityksellä, – – se ei johdu teoista.” Jaakob korostaa kuitenkin tekojen tärkeyttä. Hän kirjoittaa: ”Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.” (Jaakob 2:26) Miten nämä kaksi lausuntoa voidaan sovittaa yhteen?
12, 13. Miten Jaakobin sanat pikemminkin täydentävät apostoli Paavalin sanoja kuin ovat niiden kanssa ristiriidassa?
12 Tarkastelemalla Paavalin sanojen tekstiyhteyttä havaitsemme, että lausunnot täydentävät toisiaan. Apostoli Paavali puhui juutalaisten ponnisteluista Mooseksen lain noudattamiseksi. He uskoivat, että jos he noudattaisivat lakia aivan pienintäkin yksityiskohtaa myöten, he olisivat vanhurskaita. Paavali osoitti, että se oli mahdotonta. Me emme voi koskaan tulla vanhurskaiksi – ja näin ansaita pelastusta – omilla teoillamme, sillä me olemme luonnostamme syntisiä. Me voimme pelastua vain uskomalla Jeesuksen lunastusuhriin. – Roomalaisille 5:18.
13 Jaakob kuitenkin lisää sen tärkeän seikan, että usko itsessään on arvoton, elleivät teot tue sitä. Sen, joka väittää uskovansa Jeesukseen, tulisi todistaa se toiminnallaan. Toimeton usko on kuollutta uskoa eikä se johda pelastukseen.
14. Missä kohdissa Paavali osoittaa olevansa täysin yhtä mieltä sen periaatteen kanssa, että elävä usko täytyy ilmaista teoilla?
14 Apostoli Paavali oli tästä täysin samaa mieltä, ja hän mainitsee usein, millaisia tekoja suorittamalla kristityn tulisi ilmaista uskonsa. Esimerkiksi roomalaisille hän kirjoitti: ”Sydämellä uskotaan vanhurskaudeksi, mutta suulla annetaan julkinen julistus pelastukseksi.” ”Julkisen julistuksen” antaminen – uskostamme kertominen toisille – on välttämätöntä pelastuksen saamiseksi. (Roomalaisille 10:10; ks. myös 1. Korinttolaisille 15:58; Efesolaisille 5:15, 21–33; 6:15; 1. Timoteukselle 4:16; 2. Timoteukselle 4:5; Heprealaisille 10:23–25.) Mutta kristitty ei voi millään teolla eikä varmastikaan millään yrityksillään Mooseksen lain täyttämiseksi ansaita itselleen ikuisen elämän oikeutta. Se on ”Jumalan antama lahja” niille, jotka uskovat. – Roomalaisille 6:23; Johannes 3:16.
Eri näkökulmia
15, 16. Miten sekä Mooses että Joosua saattoivat olla oikeassa, kun toinen sanoi Jordanin itäpuolen olevan joen ”tällä puolella” ja toinen sanoi sen olevan ”tuolla puolella”?
15 Joskus raamatunkirjoittajat selostivat samaa tapahtumaa eri näkökulmista tai esittivät kertomuksensa eri tavoin. Ottamalla nämä eroavuudet huomioon on helppo ratkaista joitakin muita näennäisiä ristiriitaisuuksia. Yksi esimerkki tästä on 4. Mooseksen kirjan 35:14:ssä, jossa Mooses sanoo Jordanin itäpuolisen alueen olevan ”tällä puolella Jordanin”. Mutta kun Joosua puhui Jordanista itään olevasta maasta, hän sanoi sen sijaitsevan ”tuolla puolella Jordanin”. (Joosua 22:4) Kumpi on oikeassa?
16 Todellisuudessa molemmat ovat oikeassa. 4. Mooseksen kirjan kertomuksen mukaan israelilaiset eivät olleet vielä ylittäneet Jordania mennäkseen Luvattuun maahan, joten Jordanin itäpuoli oli heille ”tällä puolella”. Mutta Joosua oli jo ylittänyt Jordanin. Hän oli nyt kirjaimellisesti joen länsipuolella, Kanaanin maassa. Siksi Jordanin itäpuoli oli hänelle ”tuo puoli”.
17. a) Minkä epäjohdonmukaisuuden jotkut väittävät olevan 1. Mooseksen kirjan kahdessa ensimmäisessä luvussa? b) Mikä on oletetun ristiriitaisuuden perussyy?
17 Lisäksi tapa, jolla kertomus on laadittu, voi johtaa näennäiseen ristiriitaan. 1. Mooseksen kirjan 1:24–26:ssa Raamattu ilmaisee, että eläimet luotiin ennen ihmistä. Mutta 1. Mooseksen kirjan 2:7, 19, 20:stä saa sen kuvan, että ihminen luotiin ennen eläimiä. Miksi nämä kaksi luomiskertomusta poikkeavat toisistaan? Koska ne käsittelevät asiaa kahdesta eri näkökulmasta. Ensimmäinen niistä kuvailee taivaiden ja maan ja kaiken niissä olevan luomista. (1. Mooseksen kirja 1:1–2:4) Toinen keskittyy ihmissuvun luomiseen ja sen lankeamiseen syntiin. – 1. Mooseksen kirja 2:5–4:26.
18. Miten voimme sovittaa yhteen 1. Mooseksen kirjan ensimmäisten lukujen kahden luomiskertomuksen väliset näennäiset ristiriitaisuudet?
18 Ensimmäinen kertomus on laadittu aikajärjestyksessä ja jaettu kuuteen perättäiseen ”päivään”. Toinen on kirjoitettu siinä järjestyksessä, mikä on aiheen kannalta merkityksellistä. Lyhyiden alkusanojen jälkeen se johdonmukaisesti etenee suoraan Aadamin luomiseen, koska myöhemmin aineistossa kerrotaan juuri hänestä ja hänen perheestään. (1. Mooseksen kirja 2:7) Muita tietoja lisätään sitten tarpeen mukaan. Me saamme tietää, että Aadamin piti luomisensa jälkeen asua Eedenin puutarhassa. Siksi tässä vaiheessa mainitaan Eedenin puutarhan istuttaminen. (1. Mooseksen kirja 2:8, 9, 15) Jehova käskee Aadamia antamaan nimen ”kaikille metsän eläimille ja kaikille taivaan linnuille”. Tällöin on siis aika mainita, että ”Herra Jumala teki maasta” kaikki nämä luomukset, vaikka niiden luominen alkoi kauan ennen kuin Aadam ilmaantui näyttämölle. – 1. Mooseksen kirja 2:19; 1:20, 24, 26.
Lue kertomus huolellisesti
19. Mikä hämmentävältä tuntuva seikka esiintyy Raamatun kertomuksessa Jerusalemin valloituksesta?
19 Joskus näennäisten ristiriitojen ratkaisemiseksi on vain luettava kertomus huolellisesti ja mietittävä esitettyjä tietoja. Tämä pitää paikkansa siitä, mitä kerrotaan israelilaisten suorittamasta Jerusalemin valloituksesta. Jerusalemin mainittiin kuuluvan Benjaminin perintöosaan, mutta Benjaminin sukukunnasta kerrotaan, ettei se kyennyt valloittamaan Jerusalemia. (Joosua 18:28; Tuomarien kirja 1:21) Toisaalta luemme, ettei Juuda kyennyt valloittamaan Jerusalemia – ikään kuin se olisi kuulunut tuon sukukunnan perintöosaan. Lopulta Juuda kukisti Jerusalemin ja poltti sen tulella. (Joosua 15:63; Tuomarien kirja 1:8) Satoja vuosia myöhemmin kuitenkin myös Daavidin kerrotaan valloittaneen Jerusalemin. – 2. Samuelin kirja 5:5–9.
20, 21. Mitä käy ilmi tutkittaessa huolellisesti kaikkia historian yksityiskohtia siitä, miten heprealaiset valloittivat Jerusalemin kaupungin?
20 Ensi silmäyksellä tämä kaikki voi tuntua hämmentävältä, mutta todellisuudessa ei ristiriitoja ole. Benjaminin ja Juudan perintöosien välinen raja kulki itse asiassa pitkin Hinnominlaaksoa, aivan muinaisen Jerusalemin kaupungin halki. Alue, jota myöhemmin alettiin kutsua Daavidin kaupungiksi, sijaitsi todellisuudessa Benjaminin alueella, kuten Joosuan 18:28 sanoo. On kuitenkin todennäköistä, että Jerusalemin jebusilaiskaupunki laajeni Hinnominlaakson toiselle puolelle ja ulottui näin Juudan alueelle, niin että Juudakin joutui sotimaan sen kanaanilaisia asukkaita vastaan.
21 Benjamin ei kyennyt valloittamaan kaupunkia. Yhdessä vaiheessa Juuda onnistui valloittamaan Jerusalemin ja poltti sen. (Tuomarien kirja 1:8, 9) Mutta Juudan joukot siirtyivät ilmeisesti eteenpäin, ja jotkut alkuperäisistä asukkaista saivat kaupungin uudelleen haltuunsa. Myöhemmin he muodostivat vastarintapesäkkeen, jota ei Juuda eikä Benjaminkaan pystynyt raivaamaan pois tieltä. Näin ollen jebusilaiset pysyivät Jerusalemissa, kunnes Daavid valloitti kaupungin satoja vuosia myöhemmin.
22, 23. Kuka kantoi Jeesuksen kidutuspaalun teloituspaikalle?
22 Toinen esimerkki löytyy evankeliumeista. Johanneksen evankeliumi kertoo Jeesuksen viemisestä surmapaikalleen: ”Kantaen itse kidutuspaaluaan hän meni ulos.” (Johannes 19:17) Mutta Luukkaasta luemme: ”Ja kun he veivät häntä pois, he ottivat kiinni Simonin, erään kyreneläisen, joka tuli maaseudulta, ja he panivat hänet kantamaan kidutuspaalua Jeesuksen jäljessä.” (Luukas 23:26) Kantoiko Jeesus surmavälinettään, vai kantoiko Simon sitä hänen puolestaan?
23 Aluksi Jeesus ilmeisesti kantoi omaa kidutuspaaluaan, kuten Johannes osoittaa. Mutta kuten Matteus, Markus ja Luukas todistavat, Kyrenestä oleva Simon pakotettiin myöhemmin palvelukseen kantamaan sitä hänen puolestaan lopun matkaa teloituspaikalle.
Todistus riippumattomuudesta
24. Miksi emme ylläty havaitessamme Raamatussa joitakin näennäisiä epäyhdenmukaisuuksia, mutta mitä meidän ei pitäisi päätellä tästä?
24 Raamatussa on tosiaan joitakin näennäisiä epäyhdenmukaisuuksia, joita on vaikea sovittaa yhteen. Meidän ei tulisi kuitenkaan olettaa, että ne ovat ilman muuta ristiriitaisuuksia. Usein on kysymys vain siitä, ettei meillä ole täydellistä tietoa asioista. Raamattu antaa riittävästi tietoja hengellisten tarpeittemme tyydyttämiseksi. Mutta jos sen pitäisi kertoa jokainen yksityiskohta jokaisesta mainitsemastaan tapauksesta, se olisi suunnaton, hankalasti käsiteltävä kirjasto eikä sellainen kätevä, helposti mukana kuljetettava teos, joka meillä on nykyään.
25. Mitä Johannes sanoo Jeesuksen palvelusta koskevista muistiinmerkinnöistä, ja miten tämä auttaa meitä ymmärtämään, miksi Raamattu ei kerro meille jokaisen tapahtuman kaikkia yksityiskohtia?
25 Apostoli Johannes kirjoitti oikeutettua liioittelua käyttäen Jeesuksen palveluksesta: ”On paljon muutakin, mitä Jeesus teki. Jos se joskus kirjoitettaisiin täysin yksityiskohtaisesti, niin luulen, että kirjoitetut kirjakääröt eivät mahtuisi koko maailmaan.” (Johannes 21:25) Vielä mahdottomampaa olisi merkitä muistiin kaikkia Jumalan kansan pitkän historian yksityiskohtia patriarkoista ensimmäisen vuosisadan kristilliseen seurakuntaan saakka!
26. Minkä tärkeän seikan varmistamiseksi Raamattu sisältää riittävästi tietoa?
26 Todellisuudessa Raamattu on tiivistämistaidon ihme. Se sisältää riittävästi tietoa, jotta voisimme ymmärtää sen olevan enemmän kuin vain ihmisen teos. Kaikki sen mahdollisesti sisältämät erilaisuudet osoittavat, että kirjoittajat todellakin olivat toisistaan riippumattomia todistajia. Toisaalta Raamatun huomattava yhtenäisyys – jota käsittelemme yksityiskohtaisemmin myöhemmässä luvussa – osoittaa täysin epäilyksettä sen jumalallisen alkuperän. Se on Jumalan sana, ei ihmisen.
[Huomioteksti s. 89]
Raamatun näennäiset ristiriidat osoittavat, että kirjoittajat todellakin olivat toisistaan riippumattomia todistajia
[Huomioteksti s. 91]
Tekstiyhteyden tarkasteleminen auttaa usein selvittämään väitettyjä ristiriitaisuuksia
[Tekstiruutu s. 93]
”Eroavuuksien” ei tarvitse olla ristiriitoja
Teologi Kenneth S. Kantzer valaisi kerran sitä, miten kaksi selostusta samasta tapahtumasta voivat näyttää ristiriitaisilta mutta kuitenkin olla tosia. Hän kirjoitti: ”Jonkin aikaa sitten erään rakkaan ystävämme äiti sai surmansa. Kuulimme hänen kuolemastaan ensin erään luotettavan yhteisen ystävämme välityksellä, joka kertoi ystävämme äidin seisoneen kadunkulmassa odottamassa bussia, kun muuan ohi kulkenut bussi töytäisi häntä, jolloin hän loukkaantui pahasti ja kuoli muutamaa minuuttia myöhemmin.”
Pian sen jälkeen hän kuuli aivan erilaisen selostuksen. Hän sanoo: ”Kuulimme kuolleen naisen pojanpojalta, että nainen oli joutunut kolariin, sinkoutunut ulos autosta, jonka kyydissä hän oli, ja saanut heti surmansa. Poika oli aivan varma kertomuksensa paikkansapitävyydestä.
”Paljon myöhemmin – – otimme asiasta selvää selostusten yhteen sovittamiseksi. Saimme tietää, että isoäiti oli odottanut bussia, jolloin muuan bussi oli töytäissyt häntä ja hän oli loukkaantunut vaikeasti. Paikan ohi menossa ollut auto oli ottanut hänet kyytiinsä ja lähtenyt kiidättämään häntä sairaalaan, mutta kiireessä auto, jolla häntä kuljetettiin kohti sairaalaa, törmäsi toiseen autoon. Hän sinkoutui ulos autosta ja kuoli heti.”
Kaksi kertomusta samasta tapahtumasta voivat siis molemmat olla tosia, vaikka ne näyttävät poikkeavan toisistaan. Näin on joskus Raamatun laita. Toisistaan riippumattomat todistajat voivat kuvailla saman tapahtuman eri yksityiskohtia. Kertomukset eivät kuitenkaan ole ristiriitaisia, vaan täydentävät toisiaan, ja jos tarkastelemme kaikkia kertomuksia, ymmärrämme tapahtuman paremmin.