”Liikuttui säälistä”

1–3. a) Mitä Jeesus tekee, kun kaksi sokeaa kerjäläistä pyytää häneltä apua? b) Mitä ilmaus ”säälistä liikuttuneena” merkitsee? (Ks. alaviite.)

TIEN vieressä Jerikon ulkopuolella istuu kaksi sokeaa miestä. He tulevat sinne joka päivä kerjäämään ja asettuvat paikkaan, jonka ohi kulkee todennäköisesti paljon ihmisiä. Tänään he kokevat kuitenkin jotain, mikä muuttaa heidän elämänsä perinpohjaisesti.

² Yllättäen kerjäläiset kuulevat hälinää. Koska he eivät näe, mitä tapahtuu, toinen heistä tiedustelee, mistä on kyse, ja hänelle kerrotaan: ”Jeesus Nasaretilainen on menossa ohi!” Jeesus on matkalla Jerusalemiin viimeistä kertaa. Hän ei kuitenkaan ole yksin, vaan suuret ihmisjoukot seuraavat häntä. Kun kerjäläiset saavat tietää, kuka heidän ohitseen on kulkemassa, he alkavat huutaa: ”Herra, ole meille armollinen, Daavidin Poika!” Tämä saa aikaan hämminkiä. Närkästynyt väkijoukko käskee miesten olla hiljaa, mutta he ovat epätoivoisia. Heitä ei saada vaikenemaan.

³ Jeesus kuulee heidän huutonsa hälinän yli. Mitä hän tekee? Monet asiat painavat hänen mieltään. Hänen viimeinen viikkonsa maan päällä on alkamassa. Hän tietää, että Jerusalemissa häntä odottavat kärsimykset ja julma kuolema. Silti hän ei jätä miesten lakkaamatonta huutoa huomiotta. Hän pysähtyy ja pyytää tuomaan heidät luokseen. ”Herra, anna silmiemme avautua”, he pyytävät. ”Säälistä liikuttuneena” Jeesus koskettaa heidän silmiään, ja he saavat näkönsä takaisin.a He alkavat heti seurata Jeesusta. (Luukas 18:35–43; Matteus 20:29–34.)

 4. Miten Jeesus täytti ennustuksen, jonka mukaan hän ”säälisi alhaisia ja köyhiä”?

⁴ Tämä ei ollut ainoa kerta, kun Jeesus liikuttui säälistä. Hän osoitti syvää myötätuntoa monenlaisissa tilanteissa. Raamatussa ennustettiin, että hän ”säälii alhaisia ja köyhiä” (Psalmit 72:13). Noiden sanojen mukaisesti Jeesus aisti herkästi toisten tunteet. Hän auttoi ihmisiä oma-aloitteisesti. Myötätunto oli yksi syy siihen, että hän saarnasi ihmisille. Katsotaanpa, miten evankeliumeista käy ilmi, että Jeesuksen sanojen ja tekojen takana oli hellä myötätunto. Tarkastelemme myös, miten me voimme osoittaa samanlaista myötätuntoa.

5, 6. Mitkä esimerkit osoittavat, että Jeesus oli empaattinen ihminen?

⁵ Jeesus oli hyvin empaattinen ihminen. Hän ymmärsi kärsivien tunteita ja oli myötätuntoinen heitä kohtaan. Vaikka hän ei ollut kokenut kaikkea, mitä he joutuivat kokemaan, hän tunsi heidän tuskansa omassa sydämessään. (Heprealaisille 4:15.) Kun hän paransi naisen, jolla oli ollut verenvuotoa 12 vuotta, hän kuvaili naisen vaivaa ”tuskalliseksi sairaudeksi” ja tunnusti näin, että se oli aiheuttanut tälle paljon ahdistusta ja kärsimystä (Markus 5:25–34). Kun hän näki, kuinka Maria ja hänen kanssaan olevat itkivät Lasaruksen kuolemaa, heidän surunsa kosketti häntä niin syvästi, että hän joutui liikutuksen valtaan. Hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä, vaikka hän tiesi herättävänsä Lasaruksen pian kuolleista. (Johannes 11:33, 35.)

⁶ Erään kerran Jeesusta lähestyi spitaalinen, joka pyysi hartaasti: ”Jos vain haluat, sinä voit puhdistaa minut.” Miten Jeesus, täydellinen mies, joka ei ollut koskaan ollut sairas, reagoi? Hänen sydäntään kouraisi. Hän tosiaan ”liikuttui säälistä”. (Markus 1:40–42.) Sitten hän teki jotain poikkeuksellista. Hän tiesi hyvin, että Mooseksen lain mukaan spitaaliset olivat epäpuhtaita ja etteivät he saaneet olla toisten joukossa (3. Mooseksen kirja 13:45, 46). Jeesus olisi ilman muuta kyennyt parantamaan miehen koskematta häneen (Matteus 8:5–13). Siitä huolimatta hän päätti ojentaa kätensä ja koskettaa spitaalista. Hän sanoi: ”Minä haluan! Puhdistu.” Spitaali hävisi heti. Millaista empatiaa Jeesus osoittikaan!

 7. Miten voimme oppia olemaan empaattisempia, ja miten tätä ominaisuutta voi ilmaista?

⁷ Kristittyinä haluamme jäljitellä Jeesusta empatian osoittamisessa. Raamattu kehottaa meitä olemaan ”empaattisia”b (1. Pietarin kirje 3:8). Meidän voi olla vaikea tajuta sellaisen ihmisen tunteita, joka kärsii masennuksesta tai kroonisesta sairaudesta – varsinkin jos emme itse ole koskaan tunteneet samanlaista tuskaa. Muista kuitenkin, että empaattisuus ei riipu siitä, olemmeko itse joutuneet kokemaan jotain vastaavaa. Jeesus oli myötätuntoinen sairaita kohtaan, vaikka hän ei ollut koskaan ollut sairas. Miten sitten voimme oppia olemaan empaattisempia? Kuuntelemalla kärsivällisesti, kun tuskainen ihminen avaa sydämensä ja kertoo tunteistaan. Voisimme kysyä itseltämme, miltä meistä tuntuisi samassa tilanteessa. (1. Korinttilaisille 12:26.) Jos pyrimme tajuamaan toisten tunteita entistä herkemmin, osaamme paremmin ”puhua lohduttavasti masentuneille” (1. Tessalonikalaisille 5:14). Toisinaan empatiaa voi osoittaa paitsi sanoin myös kyynelin. ”Itkekää itkevien kanssa”, sanotaan Roomalaiskirjeen 12:15:ssä.

8, 9. Miten Jeesus otti huomioon toisten tunteet?

⁸ Jeesus oli huomaavainen toisia kohtaan ja varoi saattamasta heitä hämilleen. Kerran Jeesuksen luo tuotiin kuuro mies, joka ei pystynyt kunnolla puhumaan. Jeesus ilmeisesti vaistosi miehen olevan vaivaantunut, sillä hän teki jotain, mitä hän ei tavallisesti parantaessaan tehnyt: ”Jeesus vei hänet syrjään.” Sitten hän paransi miehen suojassa väkijoukon katseilta. (Markus 7:31–35.)

⁹ Jeesus toimi yhtä huomaavaisesti, kun ihmiset toivat hänen luokseen sokean miehen ja pyysivät, että hänet parannettaisiin. Jeesus ”otti sokeaa kädestä” ja ”vei hänet kylän ulkopuolelle”. Sitten hän paransi miehen vaiheittain. Syynä saattoi olla se, että näin miehen aivot ja silmät tottuivat vähitellen kirkkaaseen päivänvaloon ja ympärillä oleviin näkymiin. (Markus 8:22–26.) Miten huomaavainen Jeesus olikaan!

10. Miten voimme ottaa huomioon toisten tunteet?

¹⁰ Jeesuksen seuraaminen vaatii meitä ottamaan huomioon toisten tunteet. Kiinnitämme siksi huomiota puheeseemme ja pidämme mielessämme, että ajattelemattomat sanat voivat loukata toisten tunteita (Sananlaskut 12:18; 18:21). Karkealla puheella, halventavilla huomautuksilla ja purevalla ivalla ei ole sijaa kristittyjen keskuudessa, jotka ovat hienotunteisia toisia kohtaan (Efesolaisille 4:31). Vanhimmat, miten te voitte ottaa huomioon toisten tunteet? Antaessanne neuvoja pehmentäkää sanojanne lempeydellä, niin että neuvojen saaja voi säilyttää arvokkuutensa. (Galatalaisille 6:1.) Vanhemmat, miten te voitte ottaa huomioon lastenne tunteet? Kun ojennatte lapsianne, pyrkikää tekemään se siten, ettette nolostuta heitä tarpeettomasti. (Kolossalaisille 3:21.)

11, 12. Mistä Raamatun kertomuksista käy ilmi, että Jeesus ei osoittanut myötätuntoa vain toisten pyynnöstä?

¹¹ Jeesus ei osoittanut myötätuntoa vain toisten pyynnöstä. Myötätunto ei ole passiivinen vaan aktiivinen ominaisuus. Ei siksi ole yllättävää, että hellä myötätunto sai Jeesuksen auttamaan toisia oma-aloitteisesti. Esimerkiksi kun suuri ihmisjoukko viipyi hänen luonaan kolme päivää eikä heillä ollut ruokaa, kenenkään ei tarvinnut sanoa hänelle, että ihmiset olivat nälkäisiä, tai ehdottaa, että hän tekisi asialle jotain. Raamatussa kerrotaan: ”Jeesus kutsui opetuslapsensa luokseen ja sanoi: ’Minä tunnen sääliä tätä ihmisjoukkoa kohtaan, koska he ovat viipyneet luonani jo kolme päivää eikä heillä ole mitään syötävää. En halua lähettää heitä pois nälkäisinä, sillä he voivat nääntyä tiellä.’” Sitten hän teki ihmeen ja ruokki ihmisjoukon. (Matteus 15:32–38.)

¹² Ajatellaanpa erästä toista tapausta. Kun Jeesus vuonna 31 lähestyi Nainin kaupunkia, häntä kohtasi surullinen näky. Kaupungista oli lähdössä hautajaissaattue hautaamaan erään leskiäidin ”ainoaa poikaa”. Saattue oli kenties matkalla läheisessä mäenrinteessä oleville haudoille. Voitko kuvitella, millainen tuska raastoi äidin sydäntä? Hän oli saattamassa hautaan ainoaa poikaansa, eikä hänellä ollut miestä jakamassa surua hänen kanssaan. Jeesuksen katse kiinnittyi kaikista saattueen ihmisistä lapsettomaksi jääneeseen leskeen. Se mitä Jeesus näki, kosketti häntä – ”hänen tuli tätä sääli”. Kenenkään ei tarvinnut pyytää häntä tekemään jotain. Myötätunto, jota hän tunsi sydämessään, sai hänet toimimaan. ”Hän lähestyi paareja ja kosketti niitä” ja herätti sitten nuoren miehen eloon. Mitä tapahtui seuraavaksi? Jeesus ei pyytänyt nuorta miestä liittymään ihmisjoukkoon, joka kulki hänen kanssaan. Sen sijaan Jeesus ”antoi hänet hänen äidilleen”. Näin Jeesus saattoi perheen jälleen yhteen ja varmisti, että leskestä pidettäisiin huolta. (Luukas 7:11–15.)

13. Miten voimme Jeesuksen tavoin auttaa toisia oma-aloitteisesti?

¹³ Miten voimme seurata Jeesuksen esimerkkiä? Emme tietenkään pysty ruokkimaan ihmisiä yliluonnollisesti emmekä herättämään kuolleita. Voimme kuitenkin Jeesuksen tavoin auttaa toisia oma-aloitteisesti. Joku veli tai sisar voi kokea ankaran taloudellisen takaiskun tai menettää työpaikkansa (1. Johanneksen kirje 3:17). Jonkun lesken koti voi kaivata kipeästi korjausta (Jaakobin kirje 1:27). Saatamme tietää omaisensa kuolemaa surevan perheen, joka kaipaa lohdutusta tai tarvitsee käytännön apua (1. Tessalonikalaisille 5:11). Kun avuntarve on todellinen, meidän ei tarvitse odottaa, että meitä pyydetään auttamaan (Sananlaskut 3:27). Myötätunto saa meidät olemaan aloitteellisia ja auttamaan toisia mahdollisuuksiemme mukaan. Älä koskaan unohda, että pienillä huomaavaisilla teoilla tai muutamilla sydämestä lähtevillä lohdutuksen sanoilla voi olla voimakas vaikutus. (Kolossalaisille 3:12.)

14. Mikä motivoi Jeesusta saarnaamistyössä?

¹⁴ Kuten tämän kirjan 2. jaksossa osoitettiin, Jeesus antoi erinomaisen mallin hyvän uutisen saarnaamisesta. Hän sanoi: ”Minun täytyy julistaa Jumalan valtakunnan hyvää uutista muissakin kaupungeissa, koska sitä varten minut on lähetetty.” (Luukas 4:43.) Miksi hän piti tämän työn tärkeimmällä sijalla elämässään? Hänen pääasiallisena vaikuttimenaan oli rakkaus Jumalaan. Mutta Jeesus huolehti toisten hengellisistä tarpeista myös siksi, että hän tunsi syvää myötätuntoa heitä kohtaan. Kaikista niistä tavoista, joilla hän osoitti myötätuntoa, tärkein oli se, että hän auttoi toisia tuntemaan Jehovan. Kahdesta seuraavasta tapauksesta ilmenee, miten Jeesus suhtautui ihmisiin, joille hän saarnasi. Niiden tarkasteleminen voi auttaa meitä pohtimaan omia motiivejamme saarnaamistyössä.

15, 16. Kuvaile kahta tapausta, jotka kertovat Jeesuksen suhtautumisesta niihin, joille hän saarnasi.

¹⁵ Uurastettuaan palveluksessa noin kahden vuoden ajan Jeesus laajensi toimintaansa vuonna 31 kiertelemällä ”kaikissa [Galilean] kaupungeissa ja kylissä”. Se mitä hän näki, kosketti häntä. Apostoli Matteus kertoo: ”Nähdessään ihmisjoukot hän tunsi sääliä heitä kohtaan, koska he olivat kiusattuja ja heitteille jätettyjä niin kuin lampaat ilman paimenta.” (Matteus 9:35, 36.) Jeesus tunsi myötätuntoa ihmisiä kohtaan. Hän oli hyvin selvillä siitä, miten surkeassa tilassa he olivat hengellisesti. Hän tiesi, että uskonnolliset johtajat – ne, joiden olisi pitänyt paimentaa heitä – kohtelivat kaltoin ja laiminlöivät heitä. Syvä myötätunto sai Jeesuksen työskentelemään ahkerasti, jotta hän voisi antaa heille lohtua ja toivoa. He eivät tarvinneet mitään muuta yhtä paljon kuin Jumalan valtakunnan hyvää uutista.

¹⁶ Jotain samankaltaista tapahtui muutamia kuukausia myöhemmin, vähän ennen vuoden 32 pesahia. Jeesus ja hänen apostolinsa nousivat veneeseen ja lähtivät purjehtimaan Galileanjärven poikki rauhalliseen paikkaan, missä he voisivat levätä. Ihmisjoukko juoksi kuitenkin rantaa myöten ja oli paikalla ennen venettä. Miten Jeesus reagoi? ”Astuessaan veneestä Jeesus näki suuren ihmisjoukon, ja hänen tuli heitä sääli, sillä he olivat kuin lampaat ilman paimenta. Niin hän alkoi opettaa heille monia asioita.” (Markus 6:31–34.) Jälleen Jeesuksessa herätti myötätuntoa ihmisten huono hengellinen tila. He olivat kuin ”lampaat ilman paimenta”, sillä he näkivät nälkää hengellisesti ja heidät oli jätetty oman onnensa nojaan. Jeesuksen sai saarnaamaan pikemminkin myötätunto kuin pelkkä velvollisuudentunne.

17, 18. a) Mikä saa meidät osallistumaan kenttätyöhön? b) Miten voimme kasvattaa myötätuntoa toisia kohtaan?

¹⁷ Mikä saa meidät, Jeesuksen seuraajat, osallistumaan kenttätyöhön? Kuten havaitsimme 9. luvusta, meille on annettu tehtäväksi saarnata ja tehdä opetuslapsia; se on velvollisuutemme (Matteus 28:19, 20; 1. Korinttilaisille 9:16). Vaikuttimenamme ei kuitenkaan saa olla pelkkä velvollisuudentunne. Saarnaamme valtakunnan hyvää uutista ennen kaikkea siksi, että rakastamme Jehovaa, mutta myös siksi, että tunnemme myötätuntoa ihmisiä kohtaan. (Markus 12:28–31.) Miten voimme kasvattaa myötätuntoa toisia kohtaan?

¹⁸ Meidän täytyy nähdä ihmiset sellaisina kuin Jeesus näki heidät: ”kiusattuina ja heitteille jätettyinä niin kuin lampaat ilman paimenta”. Kuvittele, että löytäisit eksyksissä harhailevan karitsan. Se on nälkäinen ja janoinen, koska sillä ei ole paimenta, joka veisi sen ruoan ja veden ääreen. Tuntisit varmasti sääliä sitä kohtaan ja tekisit parhaasi auttaaksesi sitä. Monet ihmiset, jotka eivät vielä tiedä hyvästä uutisesta, ovat kuin tuo karitsa. He kärsivät hengellistä nälkää ja janoa eikä heillä ole todellista tulevaisuudentoivoa, koska väärillä uskonnollisilla johtajilla ei ole heille mitään annettavaa. Meillä on, mitä he tarvitsevat: Jumalan sanasta saatavaa hengellistä ruokaa ja totuuden vettä. (Jesaja 55:1, 2.) Kun ajattelemme ympärillämme olevien ihmisten hengellistä tilaa, meidän käy heitä sääliksi. Jos tunnemme Jeesuksen tavoin syvää myötätuntoa ihmisiä kohtaan, teemme kaikkemme kertoaksemme heille valtakunnan toivosta.

19. Miten voisimme kannustaa raamattukurssioppilasta osallistumaan kenttätyöhön?

¹⁹ Miten voimme auttaa toisia seuraamaan Jeesuksen esimerkkiä? Oletetaanpa, että haluamme kannustaa hyvin edistynyttä raamattukurssioppilasta osallistumaan kenttätyöhön. Tai ehkä haluamme auttaa toimetonta aloittamaan palveluksen uudelleen. Miten voimme auttaa heitä? Meidän täytyy vedota heidän sydämeensä. Muista, että ensin Jeesus tunsi sääliä ihmisiä kohtaan ja sitten hän opetti heitä (Markus 6:34). Jos siis voimme auttaa oppilasta tai toimetonta tuntemaan myötätuntoa, se voi hyvinkin saada hänet kertomaan hyvää uutista toisille. Voisit kysyä häneltä: ”Miten valtakunnan sanoma on tehnyt sinun elämästäsi parempaa? Entä ne, jotka eivät vielä tiedä tästä sanomasta? Eivätkö hekin tarvitse hyvää uutista? Miten sinä voisit auttaa heitä?” Tietenkin palveluksemme voimakkain vaikutin on rakkaus Jumalaan ja halu palvella häntä.

20. a) Mitä Jeesuksen seuraamiseen sisältyy? b) Mitä tarkastellaan seuraavassa luvussa?

²⁰ Jeesuksen seuraamiseen sisältyy muutakin kuin hänen sanojensa toistaminen ja hänen tekojensa jäljitteleminen. Meidän täytyy omaksua samanlainen asenne kuin hänellä oli (Filippiläisille 2:5). Voimme siksi olla kiitollisia siitä, että Raamattu paljastaa Jeesuksen sanojen ja tekojen takana olevat ajatukset ja tunteet. Kun opimme tuntemaan ”Kristuksen mielen”, meistä tulee huomaavaisempia ja myötätuntoisempia ja pystymme paremmin jäljittelemään Jeesuksen tapaa kohdella ihmisiä (1. Korinttilaisille 2:16). Seuraavassa luvussa tarkastellaan tapoja, joilla Jeesus osoitti rakkautta erityisesti seuraajiaan kohtaan.