”Kaikkien kansojen vihaamia”

¹ Me kaikki olemme viime vuosina iloinneet kuullessamme sykähdyttäviä uutisia suurenmoisista siunauksista, joita Jehovan kansa on saanut ympäri maailman. Työn laillistaminen Malawissa 26 raa’an vastustuksen vuoden jälkeen sai ilon kyyneleet silmiimme. Huokasimme helpotuksesta, kun näimme jumalattoman kommunismin kukistuvan Itä-Euroopassa, mikä vapautti kirjaimellisesti tuhansia veljiämme kommunismin raskaasta ikeestä. Seurasimme tuskaisan huolestuneina, kun palvontavapautemme asetettiin kyseenalaiseksi Kreikassa; iloitsimme, kun saimme riemuvoiton Euroopan ihmisoikeuksien tuomioistuimessa. Olemme tunteneet mielihyvää saadessamme kuulla Seuran haaratoimistojen mittavista laajennuksista, jotka ovat tehneet mahdolliseksi suurien kirjallisuusmäärien tuottamisen totuutta etsiville. Emme voineet muuta kuin hämmästellä saadessamme tietää, että yli 7400 henkeä kastettiin Kiovan konventissa Ukrainassa. Nämä vaikuttavat edistysaskeleet Valtakunnan työssä ovat tosiaan lisänneet iloamme suunnattomasti!

² Vaikka meillä on paljon ilonaiheita, meidän täytyy varoa tulemasta liian tyytyväisiksi. Monet myönteiset uutiset voisivat saada meidät päättelemään, että hyvän uutisen vastustus on murenemassa ja että Jehovan kansa aletaan hyväksyä eri puolilla maailmaa. Tällainen ajattelu voi olla pettävää. Vaikka olemme saaneet joitakin tyydyttäviä voittoja ja onnistuneet vähentämään hyvän uutisen esteitä joissakin maissa, emme saa unohtaa, että perimmäinen suhteemme maailmaan ei ole muuttunut. Jeesuksen seuraajina emme ole ”osa maailmasta”. Tällaisina olemme varmasti ”kaikkien kansojen vihaamia”. (Joh. 15:19; Matt. 24:9.) Niin kauan kuin tämä asiainjärjestelmä on olemassa, mikään ei muuta sitä perussääntöä, että ”kaikkia, jotka haluavat elää jumalista antaumusta osoittaen Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, tullaan myös vainoamaan” (2. Tim. 3:12).

³ Historian lehdet osoittavat tämän varoituksen pitävän paikkansa. Vaikka Jeesus, kristillisyyden Perustaja, antoi suurenmoista todistusta voimakkaiden hallitsijoiden ja heidän alamaistensa edessä, hän sai päivittäin osakseen huonoa kohtelua ja oli jatkuvasti kuolemanvaarassa. Vaikka hänen apostolinsa auttoivat monia tulemaan opetuslapsiksi ja osallistuivat Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittamiseen ja heillä oli hengen ihmelahjoja, heitäkin vihattiin ja kohdeltiin huonosti. Kristittyjen hyvästä käytöksestä ja lähimmäisenrakkaudesta huolimatta enemmistö ihmisistä piti heitä kaikkia halveksittavana ”lahkona”, jota ”vastaan puhutaan kaikkialla” (Apt. 28:22). Vaikka Jehova on käyttänyt nykyään maailmanlaajuista kristillistä seurakuntaa suurenmoisella tavalla tahtonsa toteuttamiseen, tämän pahan asiainjärjestelmän jokainen osa on jatkuvasti vastustanut ja parjannut sitä. Ei ole mitään syytä odottaa, että vastustus lakkaisi.

⁴ Ensimmäisellä vuosisadalla Saatana vainosi Jeesuksen opetuslapsia monin eri tavoin. Ilkeät vastustajat kertoivat suoranaisia valheita, jotka esittivät heidät väärin (Apt. 14:2). Heitä yritettiin pelotella ilkeämielisillä uhkauksilla (Apt. 4:17, 18). Vihaiset ihmisjoukot yrittivät vaientaa heidät (Apt. 19:29–34). Heitä vangittiin epäoikeudenmukaisesti (Apt. 12:4, 5). Vainoojat turvautuivat usein fyysiseen väkivaltaan (Apt. 14:19). Joissakin tapauksissa viattomia ihmisiä murhattiin (Apt. 7:54–60). Apostoli Paavali kesti itse käytännöllisesti katsoen kaikkia näitä väkivallan muotoja (2. Kor. 11:23–27). Vastustajat käyttivät nopeasti hyväkseen kaikki tilaisuudet häiritä saarnaamistyötä ja tuottaa kärsimystä näille uskollisille työntekijöille.

⁵ Saatana käyttää nykyään samanlaista taktiikkaa. On kerrottu suoranaisia valheita, ja meidät on esitetty väärin harhaan johdettuna lahkona tai kulttina. Joissakin maissa viranomaiset ovat julistaneet kirjallisuutemme aiheuttavan hajaannusta ja kieltäneet sen. Kunnioitustamme veren pyhyyttä kohtaan on julkisesti pilkattu, ja se on avoimesti asetettu kyseenalaiseksi. 1940-luvulla vihaiset ihmisjoukot, jotka olivat raivoissaan lipuntervehtimiskysymyksestä, hyökkäsivät veljien kimppuun, pahoinpitelivät heitä ja tuhosivat heidän omaisuuttaan. Tuhannet on lähetetty vankilaan puolueettomuuskysymyksen vuoksi. Totalitaarisissa maissa veljiämme on syytetty väärin kumouksellisuudesta, minkä vuoksi tuhansia on kidutettu raa’asti sekä tapettu vankiloissa ja keskitysleireissä. Paine on ollut jatkuvaa, ja se on osoittanut selvästi, että meitä vihataan ilman pätevää syytä. (Ks. Valtakunnan julistajia -kirjan lukua 29.)

⁶ Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Vaikka Jehovan kansan kokema paine voi aika ajoin helpottua melkoisesti jossakin päin maailmaa, kokonaistilanne pysyy samana. Panettelija on edelleen vihainen siitä, että hänet alennettiin vuonna 1914. Hän tietää, että hänellä on vähän aikaa. Hänen vihansa voimistuu varmasti suuren ahdistuksen lähestyessä. Hän on keskittynyt käymään sotaansa valtaistuimelle asetettua Kuningasta, Kristusta Jeesusta, vastaan, ja hän on päättänyt taistella loppuun asti. Hän ja hänen demoninsa voivat purkaa vihansa vain täällä maan päällä toimiviin Jehovan kansan jäseniin, jotka uskollisesti ”noudattavat Jumalan käskyjä ja joilla on Jeesuksesta todistamisen työ” (Ilm. 12:12, 17).

⁷ Katsoessamme siis eteenpäin tulevaisuuteen meidän on oltava realistisia odotuksissamme. Ei ole mitään syytä ajatella, että Panettelija perääntyy tai luovuttaa. Hänen tähän maailmaan juurruttamansa viha voi syttyä milloin tahansa missä tahansa. Monissa maissa olemme onnistuneet saamaan saarnaamisvapauden vasta pitkän taistelun jälkeen. Tuo vapaus voi olla hyvin hauras; sitä voi ylläpitää vain joku nykyinen myötätuntoinen hallitsija tai ei-suosittu laki. Dramaattisia mullistuksia voi tapahtua yhdessä yössä, ja ne voivat johtaa sekasortoon ja ihmisoikeuksien mielivaltaiseen polkemiseen.

⁸ Nykyinen hyvinvointi ja vapaus, josta nautimme joissakin maissa, voi lakata äkisti, ja veljemme voivat joutua kärsimään samanlaista huonoa kohtelua kuin menneisyydessä. Emme rohkene antaa itsemme tuudittautua apatian tai välinpitämättömyyden hengen valtaan ja ajatella, että vastustajamme on nujerrettu. Tämän maailman viha ei ehkä aina ilmene täydessä määrässään, mutta se pysyy voimakkaana. Kaikki Jumalan sanassa osoittaa, että maailman vastustus pikemminkin voimistuu kuin vaimenee lopun lähestyessä. Meidän täytyy tämän vuoksi olla varuillamme ja osoittautua ”varovaisiksi kuin käärmeet ja silti viattomiksi kuin kyyhkyset” (Matt. 10:16). Meidän tulee ymmärtää, että meillä on ”ankara taistelu” aivan loppuun asti ja että kestävyys on elossa säilymisemme avain (Juud. 3; Matt. 24:13).

⁹ Siinä osassa maailmaa, jossa me elämme, saarnaamistyö saattaa kukoistaa vastustajien erityisemmin häiritsemättä sitä. Tämä voisi saada meidät epäilemään sitä, että olisi mitään syytä vakavaan huoleen. Meidän on kuitenkin tarpeellista olla varuillamme. Olosuhteet voivat muuttua nopeasti. Vastustajat voivat varoittamatta käyttää hyväkseen jotakin kysymystä ja käyttää sitä meitä vastaan. Luopiot etsivät jatkuvasti jotakin valittamisen syytä. Vihastuneet papit, jotka pitävät työtämme uhkana itselleen, saattavat julkisesti arvostella meitä. Suunnitelmamme rakentaa valtakunnansali yhdyskunnassamme voi sytyttää kiistan, joka saattaa koko paikkakunnan pois tolaltaan. Tiedotusvälineissä saatetaan julkaista provosoivia lausuntoja, joissa meidät saatetaan huonoon valoon. Huomattavat paikkakunnan ihmiset saattavat esittää meidät tahallaan väärin, mikä voi saada alueemme asukkaat vihamielisiksi käydessämme heidän luonaan. Jopa oman perheemme jäsenet voivat suuttua ja vainota meitä. Meidän täytyy siksi olla varuillamme ja tajuta, että maailman viha on hyvin todellinen ja se voi leimahtaa milloin tahansa.

¹⁰ Miten tämän tulisi vaikuttaa meihin? Tämä kaikki vaikuttaa ajatteluumme ja näkemykseemme tulevaisuudesta, mikä on aivan oikein. Millä tavoin? Pitäisikö tämän tehdä meidät levottomiksi, saada meidät pelkäämään sitä, mitä meidän vielä ehkä täytyykään kestää? Pitäisikö meidän vähentää vauhtiamme saarnaamistyössä, koska se saattaa häiritä joitakuita paikkakunnallamme asuvia? Onko meillä täysi syy kiihtyä, kun meitä parjataan epäoikeudenmukaisesti? Viekö kova kohtelu meiltä väistämättä ilomme palvellessamme Jehovaa? Onko lopputulos jollakin tavoin epävarma? Ei varmasti! Miksi ei?

¹¹ Meidän ei tule koskaan unohtaa sitä, että julistamamme sanoma ei ole lähtöisin meistä, vaan Jehovasta (Jer. 1:9). Meillä on velvollisuus noudattaa kehotusta: ”Julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansain keskuudessa – – kaikessa maassa.” (Jes. 12:4, 5.) Hän on suvainnut kansansa huonoa kohtelua tietystä syystä, nimittäin siksi, että hänen nimensä ”julistettaisiin kaiken maan päällä” (2. Moos. 9:16). Teemme Jehovan määräämää työtä, ja juuri hän antaa meille voimaa puhua rohkeasti (Apt. 4:29–31). Tämä on tärkeintä, hyödyllisintä ja kiireellisintä työtä, mitä voidaan tehdä näinä tämän vanhan järjestelmän viimeisinä päivinä.

¹² Nämä tiedot antavat meille rohkeutta asennoitua lujasti Saatanaa ja tätä maailmaa vastaan (1. Piet. 5:8, 9). Sen tietäminen, että Jehova on kanssamme, tekee meidät ”lujiksi ja rohkeiksi” ja karkottaa kaikki syyt pelkoon, kun olemme vainoojiemme edessä (5. Moos. 31:6; Hepr. 13:6). Vaikka yritämme aina olla tahdikkaita, järkeviä ja hienotunteisia vastustajien uhatessa meitä, teemme selväksi, että olemme päättäneet ”totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä”, kun palvontaamme vastustetaan (Apt. 5:29). Kun on sopiva tilaisuus puhua puolustukseksemme, teemme niin (1. Piet. 3:15). Emme kuitenkaan tuhlaa aikaamme kiistelemällä paatuneiden vastustajien kanssa, jotka ovat kiinnostuneita vain maineemme pilaamisesta. Sen sijaan, että suuttuisimme tai yrittäisimme maksaa samalla mitalla, kun he parjaavat tai syyttävät meitä väärin, me vain annamme heidän olla (Matt. 15:14).

¹³ Kestävyytemme koetuksissa miellyttää Jehovaa (1. Piet. 2:19). Mikä hinta meidän täytyy maksaa hänen hyväksymyksestään? Täytyykö meidän alistua palvelemaan häntä ilottomina, koska meitä vihataan ja vastustetaan? Ei missään tapauksessa! Jehova lupaa palkita tottelevaisuutemme ”ilolla ja rauhalla” (Room. 15:13). Ankarasta kärsimyksestä huolimatta Jeesus pysyi onnellisena sen ilon vuoksi, ”joka oli asetettu hänen eteensä” (Hepr. 12:2). Sama pitää paikkansa meistä. Koska kestävyydestä saamamme palkka on niin suuri, se saa meidät iloitsemaan ja hyppelemään ilosta, vaikka kohtaamme vaikeita koetuksia (Matt. 5:11, 12). Vastoinkäymistenkin aikana tämä ilo itsessään on syy ylistää ja kunnioittaa Jehovaa tukemalla Valtakunnan sanomaa.

¹⁴ Onko lopputulos jollakin tavoin epävarma, minkä vuoksi meillä olisi syytä olla pelokkaita tai päättämättömiä? Ei, sillä Jehovan järjestön ja Saatanan maailman välisen yhteenoton tulos ratkaistiin jo kauan sitten (1. Joh. 2:15–17). Olipa vastustus kuinka voimakasta tahansa, Jehova antaa meille voiton (Jes. 54:17; Room. 8:31, 37). Vaikka meidät koetellaan täysin, mikään ei voi estää meitä saamasta palkintoa. Meillä ei ole syytä olla ”mistään huolissamme”, koska Jehova on antanut meille rauhan vastauksena anomuksiimme (Fil. 4:6, 7).

¹⁵ Näin ollen me kiitämme Jehovaa aina, kun kuulemme uutisia siitä, että veljemme ovat pelastuneet vainosta tai että heille on annettu vapaus saarnata alueilla, joilla heillä on ollut rajoituksia menneisyydessä. Riemuitsemme, kun muuttuvat olosuhteet avaavat tuhansille vilpittömille ihmisille uusia mahdollisuuksia saada kuulla Valtakunnan sanoman. Olemme todella kiitollisia, kun Jehova päättää antaa meille voiton ollessamme tekemisissä ilkeämielisten vastustajien kanssa. Tiedämme, että hän siunaa työtämme ja saa sen kukoistamaan millä tahansa tarpeellisella tavalla korottaakseen tosi palvonnan huoneensa ja antaakseen kaikkien kansojen ”kalleuksille” tilaisuuden astua sisään (Hagg. 2:7; Jes. 2:2–4).

¹⁶ Samaan aikaan olemme täysin selvillä siitä, että vastustajamme, Saatana, on hyvin voimakas ja aikoo vastustaa meitä tarmokkaasti aivan loppuun asti. Hänen hyökkäyksensä voivat olla avoimia ja selviä, tai ne voivat olla viekkaita ja petollisia. Vaino voi syttyä äkkiä paikoissa, joissa menneisyydessä on ollut aivan rauhallista. Pahat vastustajat voivat olla julmia ja armottomia yrittäessään painostaa meitä epäoikeudenmukaisesti. Aikanaan he kaikki huomaavat taistelevansa ”todellisuudessa Jumalaa vastaan”, ja hän tuhoaa heidät (Apt. 5:38, 39; 2. Tess. 1:6–9). Täytyypä meidän sillä välin kestää mitä tahansa, olemme päättäneet pysyä lujina, palvella Jehovaa uskollisesti ja saarnata Valtakunnan sanomaa. Olemme maapallon onnellisin kansa, koska tiedämme, että hyväksytyiksi tultuamme saamme elämän kruunun (Jaak. 1:12).