KESTÄVYYS

Kreikkalainen verbi hy·po·meʹnō, jonka kirjaimellinen merkitys on ’jäädä alle tai pysyä alla’, käännetään Luukkaan 2:43:ssa ja Apostolien tekojen 17:14:ssä verbillä ’jäädä jonnekin’. Sitä alettiin käyttää myös merkityksessä ’olla hellittämätön, pysyä lujana, pitää pintansa’, ja siksi se käännetäänkin sanalla ”kestää” (Mt 24:13). Substantiivi hy·po·mo·nēʹ merkitsee tavallisesti rohkeaa, vakaata tai kärsivällistä ’kestävyyttä’, joka ei menetä toivoaan, kun eteen tulee esteitä, vainoja, koettelemuksia tai kiusauksia.

Miksi tarvitaan. Kristityt voivat joutua kohtaamaan mm. toisten välinpitämättömyyttä, häväistystä, panettelua, voimakasta vihamielisyyttä, läheisten perheenjäsenten vihaa, huonoa kohtelua, vankeutta ja jopa kuoleman (Mt 5:10–12; 10:16–22; 24:9, 10, 39; Mr 13:9, 12, 13; Il 13:10). Tämä vaatii kestävyyttä. Ilman tätä olennaisen tärkeää ominaisuutta ihminen ei yksinkertaisesti voi saada ikuista elämää (Ro 2:7; Hpr 10:36; Il 14:12). Se johtuu siitä, että merkityksellistä on loppu eikä se, miten hyvä alku ihmisellä on ehkä ollut kristillisen opetuslapseuden tiellä. Jeesus Kristus sanoikin: ”Joka on kestänyt loppuun asti, se pelastuu.” (Mt 24:13.) ”Kestävyydellänne te hankitte omaksenne sielunne.” (Lu 21:19.)

Ihmisiltä, jotka nopeasti – mutta vain pinnallisesti – ottavat vastaan ”Jumalan sanan”, puuttuu kestävyyttä. Ahdistuksen tai vainon aikana he luovuttavat herkästi ja menettävät näin Jumalan hyväksymyksen ja siunauksen. Mutta ne, jotka kehittävät syvää arvostusta ”Jumalan sanaa” kohtaan, kestävät järkkymättä. He ”kantavat hedelmää kestävinä” ja jatkavat uskollisesti Jumalan sanoman julistamista huolimatta vaikeuksista, kärsimyksistä ja vastustuksesta. (Lu 8:11, 13, 15.)

Miten säilytetään. Jumalan palvelijoiden – esikristillisen ajan profeettojen, Jobin, apostoli Paavalin ja Johanneksen sekä monien muiden – erinomaisten esimerkkien tarkasteleminen ja huomion kiinnittäminen heidän uskollisen vaelluksensa tulokseen voivat suuresti kannustaa säilyttämään kestävyyden kärsimysten keskellä (2Ko 6:3–10; 12:12; 2Te 1:4; 2Ti 3:10–12; Ja 5:10, 11; Il 1:9). Varsinkin Jeesuksen Kristuksen moitteeton kestävyys tulisi pitää selvästi silmiensä edessä (Hpr 12:2, 3; 1Pi 2:19–24).

Lisäksi on tärkeää, ettei koskaan kadota näkyvistään kristillistä toivoa: ikuista elämää synnittömänä. Ei edes kuolema vainoojien käsissä voi tehdä tyhjäksi tätä toivoa. (Ro 5:4, 5; 1Te 1:3; Il 2:10.) Nykyinen kärsimys ei ole mitään tuon suurenmoisen toivon täyttymyksen rinnalla (Ro 8:18–25). Ikuisuuteen verrattuna mikä tahansa kärsimys, olipa se sillä kertaa kuinka kova tahansa, on ”hetkellinen ja kevyt” (2Ko 4:16–18). Se että ihminen muistaa koettelemusten hetkellisyyden ja pitää kiinni kristillisestä toivosta, voi estää häntä vaipumasta epätoivoon ja olemasta uskoton Jehova Jumalalle.

Kristillinen kestävyys ei riipu ihmisen omasta voimasta. Itse Korkein tukee ja vahvistaa palvelijoitaan henkensä ja Raamatun kirjoitusten lohdutuksen avulla. Hän ”antaa kestävyyttä” niille, jotka luottavat häneen täysin, ja siksi kristityt aivan oikein rukoilevatkin häneltä apua, esimerkiksi tarvittavaa viisautta selviytyä jostakin tietystä koettelemuksesta. (Ro 15:4, 5; Ja 1:5.) Jehova ei milloinkaan salli kenenkään joutua sellaiseen koettelemukseen, jota tämä ei pysty kestämään. Jos ihminen turvautuu Jehovan apuun eikä menetä uskoaan vaan luottaa täysin Häneen, Kaikkivaltias valmistaa poispääsytien, jotta hän voi kestää. (1Ko 10:13; 2Ko 4:9.)

Kärsimyksissä ollessaan kristityt voivat ammentaa rajattomasti voimaa. Apostoli Paavali rukoili, että kolossalaiset ’voimistettaisiin kaikella voimalla Jumalan loistoisan väkevyyden määrän mukaan, jotta he kestäisivät täysin ja olisivat pitkämielisiä iloiten’ (Kol 1:11). Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus kuolleista ja hänen korottamisensa Isän oikealle puolelle olivat esimerkkejä tämän ”loistoisan väkevyyden” vaikutuksesta (Ef 1:19–21).

Jehova Jumala ja hänen Poikansa haluavat kaikkien onnistuvan. Tämä käy ilmi siitä kannustuksesta, jota Jeesus Kristus antoi Efesoksen, Smyrnan, Pergamonin, Tyatiran, Sardeen, Filadelfian ja Laodikean kristillisten seurakuntien jäsenille, jotta he olisivat pysyneet kestävinä (Il 2:1–3, 8–10, 12, 13, 18, 19; 3:4, 5, 7, 10, 11, 14, 19–21).

Oikea näkemys koettelemuksista. Koska kristityt tietävät, että heidän ikuinen tulevaisuutensa riippuu kestävyydestä ja että he voivat luottaa ylhäältä saatavaan apuun, heidän ei tulisi pelätä koettelemuksia eikä ahdistuksia, ei pahoitella niitä, ei valittaa, ei vaipua itsesääliin eikä katkeroitua. Apostoli Paavali neuvoi: ”Riemuitkaamme ollessamme ahdistuksissa, koska tiedämme, että ahdistus saa aikaan kestävyyttä.” (Ro 5:3.) Jumalan avulla kärsivällisesti ja päättäväisesti läpäistyt koettelemukset ilmaisevat, että kristityllä on tarvittavaa kestävyyttä – tästä ei ennen koettelemuksen alkamista ollut varmaa tietoa eikä näyttöä.

Kestävyyden tulisi antaa saada ”työnsä täydelliseksi” siten, että koettelemuksen annetaan jatkua loppuun saakka yrittämättä lopettaa sitä nopeasti epäraamatullisin keinoin. Silloin usko koetellaan ja puhdistetaan ja sen ylläpitävä voima paljastuu. Heikkoja kohtia tulee ehkä esiin, mikä saa kristityn havaitsemaan puutteita ja tekemään tarvittavia korjauksia. Uskollisesti kestetyt koettelemukset voivat muovata ihmistä ja tehdä hänestä kärsivällisemmän, myötätuntoisemman, sääliväisemmän, huomaavaisemman ja rakkaudellisemman, kun hän on tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Kun ihminen siis antaa kestävyyden ”saada työnsä täydelliseksi”, häneltä ’ei puutu mitään’ sellaista, mitä Jehova Jumala odottaa niiltä, jotka hän hyväksyy palvelijoikseen. (Ja 1:2–4.)