Ovatko nämä tosiaankin viimeisiä päiviä?

OLET kanootin nokassa, kun se tulee osuudelle, jolla joki kuohuu. Vaahtoavan ja pärskivän veden läpi erottuu valtavia kivenlohkareita. Yrität kiertää ne. Takanasi olevan ihmisen on tarkoitus auttaa sinua kulkuneuvon ohjaamisessa, mutta hänellä ei ole paljon kokemusta. Mikä vielä pahempaa, sinulla ei ole karttaa, joten sinulla ei ole aavistustakaan siitä, päättyykö tämä koski suvantoon vai vesiputoukseen.

Ei mikään miellyttävä näkymä, vai kuinka? Muutetaanpa sitä. Kuvittele, että sinulla on mukanasi kokenut opas, joka tuntee tämän joen jokaisen kiven ja mutkan. Hän tiesi jo hyvän matkaa etukäteen tämän kuohuvan osuuden olevan edessä, hän tietää, mihin se päättyy, ja hän tietää, miten selvitä siitä. Eikö sinulla olisi paljon turvallisempi olo?

Oikeastaan me kaikki olemme samanlaisessa tukalassa tilanteessa. Olemme ilman omaa syytämme joutuneet kuohuvaan kohtaan ajan virrassa. Useimmilla ihmisillä ei ole aavistustakaan siitä, kuinka kauan tilanne jatkuu tällaisena, paranevatko olosuhteet tai miten selviytyä parhaiten sillä aikaa. Meidän ei kuitenkaan tarvitse tuntea olevamme neuvottomia tai avuttomia. Luojamme on antanut meille oppaan – oppaan, jossa tämä synkkä historian kausi on ennustettu, joka kertoo edeltäpäin, miten se päättyy, ja joka tarjoaa meille selviytymiseen tarvitsemaamme opastusta. Tuo opas on kirja, Raamattu. Sen Tekijä, Jehova Jumala, kutsuu itseään Suureksi Opettajaksi ja sanoo Jesajan välityksellä rauhoittavasti: ”Mikäli menisitte oikealle tai mikäli menisitte vasemmalle, kuulevat sinun korvasi sanan takaasi sanovan: ’Tässä on tie. Kulkekaa sitä.’” (Jesaja 30:20, 21.) Ottaisitko tällaisen opastuksen tervetulleena vastaan? Katsotaanpa siksi, onko Raamatussa tosiaankin ennustettu, millainen meidän aikamme olisi.

Jeesuksen seuraajat esittävät merkityksellisen kysymyksen

Jeesuksen seuraajien on täytynyt olla ihmeissään. Jeesus oli juuri kertonut heille täysin selvin sanoin, että Jerusalemin vaikuttavat temppelirakennukset tuhottaisiin maan tasalle! Tuollainen ennustus oli hämmästyttävä. Pian sen jälkeen neljä opetuslasta kysyi Jeesukselta heidän istuessaan Öljyvuorella: ”Sano meille: milloin nämä tapahtuvat, ja mikä tulee olemaan sinun läsnäolosi ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki?” (Matteus 24:3; Markus 13:1–4.) Ymmärsivätpä he sitä tai eivät, Jeesuksen vastaus soveltuisi useammalla kuin yhdellä tavalla.

Jerusalemin temppelin tuho ja juutalaisen asiainjärjestelmän loppu eivät olleet sama asia kuin Kristuksen läsnäolon ja koko maailman asiainjärjestelmän päättymisen aika. Siitä huolimatta Jeesus sisällytti pitkähköön vastaukseensa taitavasti kaikki nämä kysymyksen eri puolet. Hän kertoi, millaista olisi ennen Jerusalemin tuhoa; hän kertoi myös, millainen maailman voisi odottaa olevan hänen läsnäolonsa aikana, jolloin hän hallitsisi Kuninkaana taivaassa ja olisi tekemäisillään lopun koko maailman asiainjärjestelmästä.

Jerusalemin loppu

Mietipä ensin, mitä Jeesus sanoi Jerusalemista ja sen temppelistä. Yli kolmekymmentä vuotta etukäteen hän ennusti ajan, jolloin yksi maailman suurimmista kaupungeista kokisi hirvittäviä vaikeuksia. Panehan erityisesti merkille hänen sanansa Luukkaan 21:20, 21:ssä: ”Kun näette Jerusalemin leiriytyneiden armeijoiden ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen autioitus on tullut lähelle. Silloin alkakoot Juudeassa olevat paeta vuorille ja kaupungin keskellä olevat lähtekööt pois, älköötkä maaseutupaikoissa olevat menkö sinne.” Jos leiriytyneet armeijat ympäröisivät eli piirittäisivät Jerusalemin, miten ”kaupungin keskellä olevat” voisivat vain ’lähteä pois’, kuten Jeesus oli käskenyt? Selvästikin Jeesus antoi ymmärtää, että siihen avautuisi tilaisuus. Kävikö näin?

Rooman armeija oli Cestius Galluksen johdolla ajanut kapinalliset juutalaisjoukot vuonna 66 takaisin Jerusalemiin ja pakottanut ne jäämään kaupungin sisäpuolelle. Roomalaiset jopa hyökkäsivät itse kaupunkiin ja pääsivät temppelimuurille asti. Mutta sitten Gallus antoi joukoilleen todella hämmentävän määräyksen. Hän käski niiden vetäytyä! Mieli korkealla juutalaiset soturit lähtivät takaa-ajoon ja aiheuttivat vahinkoa pakeneville roomalaisille vihollisilleen. Näin avautui Jeesuksen ennustama tilaisuus. Tosi kristityt noudattivat hänen varoitustaan ja lähtivät pois Jerusalemista. Se oli viisaasti tehty, sillä jo neljän vuoden kuluttua roomalaiset joukot olivat palanneet kenraali Tituksen johdolla. Tällä kertaa pakeneminen ei ollut mahdollista.

Rooman armeija ympäröi Jerusalemin jälleen ja rakensi sen ympärille varustuksen teroitetuista paaluista. Jeesus oli ennustanut Jerusalemista: ”Sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi rakentavat ympärillesi varustuksen teroitetuista paaluista ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta.”a (Luukas 19:43.) Ei kestänyt kauan, kun Jerusalem murtui. Sen loistoisa temppeli hajotettiin kyteviksi raunioiksi. Jeesuksen sanat täyttyivät jokaista yksityiskohtaa myöten!

Jeesuksella oli kuitenkin mielessään paljon enemmän kuin Jerusalemin tuho. Hänen opetuslapsensa olivat kysyneet häneltä myös hänen läsnäolonsa tunnusmerkistä. Vaikkeivät he tuolloin sitä tajunneetkaan, niin tämä viittasi aikaan, jolloin hänet asetettaisiin hallitsemaan Kuninkaana taivaassa. Mitä hän ennusti?

Sotaa viimeisinä päivinä

Jos luet Matteuksen luvut 24 ja 25, Markuksen luvun 13 ja Luukkaan luvun 21, näet päivänselviä todisteita siitä, että Jeesus puhui omasta ajastamme. Hän ennusti sotien aikakauden – ei pelkästään ”sotia ja sanomia sodista”, jotka ovat aina synkistäneet ihmiskunnan historiaa, vaan sotia, joissa ”kansakunta nousee kansakuntaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan” – siis suuria, kansainvälisiä sotia (Matteus 24:6–8).

Ajattelehan hetkinen, miten sodankäynti on muuttunut vuosisadallamme. Sota oli kyllin kauhistuttavaa jo silloin, kun se merkitsi vain yhteenottoa, jossa kahden vastakkain olevan kansakunnan armeijat hyökkäsivät taistelutantereella päin toisiaan sapelein tai jopa tuliasein. Mutta vuonna 1914 syttyi niin sanottu suuri sota. Kuin dominopelin laatat kansakunta toisensa jälkeen lähti mukaan tuohon konfliktiin – ensimmäiseen maailmanlaajuiseen sotaan. Suunniteltiin automaattiaseita tappamaan yhä enemmän ihmisiä entistä pitempien kantamien päästä. Konekiväärit syytivät luoteja synkän tarkasti; sinappikaasu poltti, kidutti, vammautti ja tappoi sotilaita tuhansittain; panssarivaunut jyristivät armottomasti vihollislinjojen läpi tykit kuumina. Mukaan kuvaan tulivat myös lentokone ja sukellusvene – jotka vasta enteilivät sitä, mitä niistä oli tuleva.

Toinen maailmansota teki sen, mitä ei olisi voinut kuvitella – se sai edeltäjänsä kutistumaan mitättömäksi, sillä se tappoi kymmeniä miljoonia ihmisiä. Suunnattomat lentotukialukset, todelliset kelluvat kaupungit, kulkivat meriä ja lähettivät sotakoneita kylvämään taivaalta kuolemaa viholliskohteisiin. Sukellusveneet torpedoivat ja upottivat vihollisaluksia. Ja alas pudotetut atomipommit vaativat kummassakin musertavassa iskussa tuhansia ihmishenkiä! Aivan niin kuin Jeesus ennusti, ”pelottavat näyt” ovat todellakin leimanneet tätä sotaisaa aikakautta (Luukas 21:11).

Onko sodankäynti rauhoittunut toisen maailmansodan jälkeen? Eipä juuri. Toisinaan yhden ainoan vuoden aikana – jopa nyt 1990-luvulla – riehuu kirjaimellisesti kymmeniä sotia, jotka vaativat miljoonittain kuolonuhreja. Lisäksi sotien ensisijaiset uhrit ovat vaihtuneet. Surmansa saaneet eivät enää ole pääasiassa sotilaita. Nykyään useimmat sodissa kuolleista – todellisuudessa yli 90 prosenttia heistä – ovat siviilejä.

Tunnusmerkin muita piirteitä

Sodat ovat vain yksi Jeesuksen mainitseman tunnusmerkin piirteistä. Hän varoitti myös ”nälänhädästä” (Matteus 24:7). Ja sitä on ollutkin, vaikka paradoksaalisesti maapallo tuottaa enemmän ravintoa kuin koko ihmiskunnan ruokkimiseen tarvitaan, vaikka ihmisillä on enemmän tietoa maanviljelystä kuin koskaan historian aikana ja vaikka käytettävissä on nopeita ja tehokkaita kuljetusmenetelmiä ruoan viemiseksi mihin päin maailmaa tahansa. Kaikesta tästä huolimatta noin joka viides ihminen maailmassa kulkee nälkäisenä joka päivä.

Jeesus ennusti myös, että ”paikassa toisensa jälkeen” olisi ”ruttotauteja” (Luukas 21:11). Tässäkin suhteessa aikamme on ollut ihmeellisen paradoksaalinen: lääketieteellinen hoito on ollut parempaa kuin koskaan, on tehty teknisiä läpimurtoja ja on kehitetty rokotteita monien tavallisten tautien ehkäisemiseksi, mutta silti tappavat sairaudetkin ovat lisääntyneet ennennäkemätöntä vauhtia. Espanjantauti seurasi heti ensimmäisen maailmansodan kannoilla ja vaati enemmän ihmishenkiä kuin tuo sota. Tauti tarttui niin helposti, että esimerkiksi New Yorkissa ihmiset saattoivat saada sakkoja tai joutua pidätetyksi pelkästä aivastamisesta! Nykyään syöpään ja sydänsairauksiin kuolee miljoonia joka vuosi – ne ovat todellisia ruttotauteja. Lisäksi aids jatkaa tuhoisaa kulkuaan lääketieteen pystymättä sitä käytännössä estämään.

Jeesus käsitteli viimeisiä päiviä pitkälti merkittävien historiallisten ja poliittisten olosuhteiden kannalta, kun taas apostoli Paavali keskittyi enemmän sosiaalisiin ongelmiin ja vallitseviin asenteisiin. Hän kirjoitti muun muassa: ”Tiedä tämä, että viimeisinä päivinä tulee olemaan kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä. Sillä ihmiset tulevat olemaan itserakkaita, – – uskottomia, vailla luonnollista kiintymystä, haluttomia mihinkään sopimukseen, – – vailla itsehillintää, raivoisia, vailla hyvyyden rakkautta, kavaltajia, uppiniskaisia, ylpeydestä pöyhistyneitä, nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia.” (2. Timoteukselle 3:1–5.)

Onko noissa jakeissa sinulle jotain tuttua? Ajattelehan vain yhtä yhteiskunnallisen rappion puolta nykymaailmassa – perheiden hajoamista. Rikkoutuneiden kotien, mukiloitujen puolisoiden, pahoinpideltyjen ja hyväksikäytettyjen lasten sekä kaltoin kohdeltujen iäkkäiden vanhempien huikea määrä – miten tämä osoittaakaan, että ihmiset ovat ”vailla luonnollista kiintymystä”, ”raivoisia” ja jopa ”kavaltajia”, ”vailla hyvyyden rakkautta”! Näemme tosiaan nykyään näitä ominaisuuksia epideemisessä mitassa.

Onko meidän sukupolvemme se josta ennustettiin?

Voit kuitenkin kysyä: Eivätkö tällaiset olosuhteet ole aina olleet ihmiskunnan vitsauksena? Mistä voimme tietää, että nykyinen sukupolvemme on se, josta nämä muinaiset ennustukset puhuvat? Tarkastellaanpa kolmea todistusketjua, jotka osoittavat, että Jeesus puhui meidän ajastamme.

Ensinnäkin vaikka Jeesuksen sanat täyttyivät osittain ja ensiksi Jerusalemin ja sen temppelin tuhossa, ne kiistatta viittasivat tuon ajankohdan jälkeiseen tulevaisuuteen. Noin kolmekymmentä vuotta Jerusalemin tuhonneen mullistuksen jälkeen Jeesus antoi iäkkäälle apostoli Johannekselle näyn, joka osoitti, että ennustetut olosuhteet – sota, nälkä, ruttotaudit ja näistä johtuva kuolema – koettaisiin maailmanlaajuisesti tulevaisuudessa. Nämä ahdistuksen muodot eivät tosiaankaan koskisi vain yhtä paikkaa, vaan koko ”maata”. (Ilmestys 6:2–8.)

Toiseksi jotkin Jeesuksen tunnusmerkin piirteet täyttyvät tällä vuosisadalla mitassa, jota voisimme sanoa äärimmäiseksi. Onko esimerkiksi sodilla enää varaa muuttua paljon pahemmiksi siitä, mitä ne ovat olleet vuodesta 1914 lähtien? Jos syttyisi kolmas maailmansota, jossa kaikki nykyiset ydinvallat käyttäisivät aseitaan, maapallo olisi sen jälkeen todennäköisesti hiiltynyttä joutomaata – ja ihmiskunta olisi hävinnyt viimeistä miestä myöten. Samaten Ilmestyksen 11:18:ssa ennustettiin, että näinä aikoina, jolloin kansakunnat olisivat ’vihastuneita’, ihmiset ’turmelisivat maata’. Ensimmäistä kertaa historiassa saastuminen ja ympäristön rappeutuminen uhkaavat nyt planeettamme asumiskelpoisuutta! Tämäkin piirre täyttyy siis äärimmäisessä tai lähes äärimmäisessä mitassa. Voisivatko sodat ja saastuminen vain jatkuvasti paheta, kunnes ihminen olisi tuhonnut itsensä ja tämän planeetan? Eivät, sillä Raamattu itse säätää, että maa pysyy ikuisesti, asukkainaan oikeasydämisiä ihmisiä (Psalmit 37:29; Matteus 5:5).

Kolmanneksi tämä viimeisten päivien tunnusmerkki on erityisen vakuuttava, kun sitä tarkastellaan kokonaisuutena. Kun otamme huomioon piirteet, jotka Jeesus mainitsi kolmessa evankeliumissa, sekä Paavalin kirjoituksissa ja Ilmestyskirjassa olevat piirteet, tunnusmerkissä on yhteensä kymmeniä piirteitä. Joku voisi takertua niihin yksi kerrallaan ja väittää, että samanlaisia ongelmia on ollut muinakin aikakausina, mutta kun tarkastelemme niitä kaikkia yhdessä, ne osoittavat päivänselvästi vain yhteen aikakauteen: meidän aikaamme.

Mitä tämä kaikki sitten merkitsee? Sitäkö, että Raamattu vain kuvaa aikamme toivottomaksi? Kaukana siitä!

Hyvä uutinen

Yksi viimeisten päivien tunnusmerkin huomattavimpia piirteitä on kirjoitettu muistiin Matteuksen 24:14:ään: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansakunnille, ja sitten tulee loppu.” Jehovan todistajat ovat tällä vuosisadalla tehneet ainutlaatuista työtä ihmiskunnan historiassa. He ovat omaksuneet Raamatun sanoman, joka koskee Jehova Jumalan valtakuntaa – sitä mikä se on, miten se hallitsee ja mitä se saa aikaan – ja levittäneet tuota sanomaa kaikkialla maailmassa. He ovat julkaisseet kirjallisuutta tästä aiheesta pitkälti yli 300 kielellä ja saattaneet sitä ihmisten ulottuville heidän kotiovillaan tai kadulla tai työpaikoilla käytännössä maapallon joka maassa.

Näin toimiessaan he ovat täyttäneet tämän ennustuksen. Mutta he ovat myös levittäneet toivoa. Huomaa, että Jeesus ei sanonut tätä huonoksi vaan ”hyväksi uutiseksi”. Miten se voi olla mahdollista tänä synkkänä aikana? Koska Raamatun keskeinen sanoma ei koske sitä, miten huonosti asiat ovat tämän vanhan maailman lopussa. Sen keskeinen sanoma koskee Jumalan valtakuntaa, ja tuo Valtakunta lupaa jotain sellaista, mikä on lähellä jokaisen rauhaa rakastavan ihmisen sydäntä: vapautuksen.

Mikä tuo vapautus oikeastaan on, ja miten sinä voit päästä siitä osalliseksi? Mietihän seuraavia kirjoituksia, jotka käsittelevät tätä.

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 5]

Ihmiset etsivät vastauksia esimerkiksi seuraaviin huolestuttaviin kysymyksiin: Miksi asiat ovat niin huonosti? Mihin ihmiskunta on menossa?

[Huomioteksti s. 6]

Nykyään yli 90 prosenttia sodissa kuolleista on siviilejä

[Kuva s. 7]

Jeesuksen ennustus Jerusalemin tuhosta täyttyi jokaista yksityiskohtaa myöten