Miksi sinun on tarpeellista käydä kristillisissä kokouksissa

KUUKAUSIEN ajan Rosario, joka asuu Etelä-Amerikassa, tutki mielellään Raamattua Elizabethin kanssa. Rosariosta oli sykähdyttävää saada tietää Jumalan valtakunnasta ja siitä, miten se saa aikaan paratiisilliset olot maan päälle. Mutta aina kun Elizabeth kutsui häntä kokouksiin valtakunnansaliin, hän kieltäytyi. Hän ajatteli, että hän voi tutkia Raamattua kotona ja soveltaa käytäntöön sen ajatuksia käymättä seurakunnan kokouksissa. Oletko sinäkin miettinyt, hyödyttävätkö seurakunnan kokoukset todellisuudessa sinua? Miksi Jumala on tehnyt sellaisen järjestelyn, että hänen kansansa kokoontuu yhteen?

Koska ensimmäisen vuosisadan kristityt erosivat niin paljon ympärillään olevista ihmisistä, oikea seura oli heille elintärkeää. Apostoli Paavali kirjoitti eräälle varhaiskristittyjen seurakunnalle ja kehotti sen jäseniä tulemaan moitteettomiksi ja viattomiksi nurjan ja kieroutuneen sukupolven keskuudessa, jonka joukossa he loistivat valaisijoina maailmassa (Filippiläisille 2:15). Juudean kristityt elivät erityisen vaikeita aikoja, ja Paavali kirjoitti juuri heille: ”Ottakaamme huomioon toinen toisemme kannustaaksemme rakkauteen ja hyviin tekoihin, jättämättä yhteen kokoontumistamme, niin kuin muutamilla on tapana, vaan rohkaisten toisiamme, ja sitä enemmän, kuta enemmän näette sen päivän lähestyvän.” (Heprealaisille 10:24, 25.) Miten me kannustamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin kokoontumalla yhteen?

Miten kristityt ”teroittavat” toisiaan

Paavalin käyttämä kreikkalainen sana, joka on käännetty sanalla ”kannustaa”, merkitsee kirjaimellisesti ’teroittamista’. Raamatun sananlasku selittää, miten kristityt ”teroittavat” toisiaan, sanoessaan: ”Raudalla rautakin teroitetaan. Niin teroittaa toinen mies toisen kasvoja.” (Sananlaskut 27:17, UM; Saarnaaja 10:10.) Olemme kuin työkaluja, joita täytyy säännöllisesti teroittaa. Koska rakkauden osoittaminen Jehovaa kohtaan ja uskoomme perustuvien päätösten tekeminen merkitsevät sitä, että olemme erilaisia kuin maailma, meidän on toistuvasti valittava erilainen toimintatapa kuin enemmistö valitsee.

Se että joudumme jatkuvasti ponnistelemaan ollaksemme erilaisia, voi heikentää intoamme hyviin tekoihin. Mutta kun olemme toisten Jehovaa rakastavien kanssa, teroitamme toisiamme – kannustamme toinen toistamme rakkauteen ja hyviin tekoihin. Ollessamme yksin meillä on toisaalta taipumus ajatella enemmän itseämme. Mieleemme voi tulla moraalittomia, itsekkäitä tai typeriä ajatuksia. ”Eristäytyvä etsii vain sitä mitä hän itse haluaa; hän nousee kaikkea käytännön viisautta vastaan.” (Sananlaskut 18:1, UM.) Tästä syystä Paavali kirjoitti Tessalonikan kaupungin seurakunnalle: ”Lohduttakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne jatkuvasti, niin kuin teettekin.” (1. Tessalonikalaisille 5:11.)

Kun Rosario oli tutkinut Raamatun perusopetukset, hän pidättyi edelleenkin tulemasta seurakunnan yhteyteen. Koska Elizabeth ei pystynyt auttamaan enempää, hän lakkasi käymästä hänen luonaan. Muutaman kuukauden kuluttua eräs matkavalvoja kävi tapaamassa Rosariota ja kysyi: ”Vaikka jokainen perheenjäsen voisi syödä hyvin ulkona, niin mistä kaikki perheeseen kuuluvat jäisivät paitsi, jos he eivät söisi yhdessä kotona?” Rosario vastasi: ”He jäisivät ilman perheen seuraa.” Hän ymmärsi asian ja alkoi käydä säännöllisesti kokouksissa. Hän totesi sen niin hyödylliseksi, että hän on ollut siitä lähtien melkein kaikissa kokouksissa.

On rohkaisevaa kuulla toisten ilmaisevan uskovansa samoihin asioihin kuin sinä ja nähdä, miten tuo usko on muuttanut heidän elämänsä. Paavali tiesi tämän omasta kokemuksestaan ja kirjoitti Rooman seurakunnalle: ”Kaipaan nähdä teitä voidakseni antaa teille jonkin hengellisen lahjan, jotta lujittuisitte, tai pikemminkin, että keskuudessanne kukin saisi keskinäistä rohkaisua toisen uskon välityksellä, sekä teidän että minun.” (Roomalaisille 1:11, 12.) Kului todellisuudessa vuosia, ennen kuin Paavali saattoi käydä Roomassa, ja kun hän kävi siellä, hän oli roomalaisten vankina. Mutta kun Paavali näki Rooman veljet, jotka olivat kävelleet yli 60 kilometriä kaupungista tavatakseen hänet, hän ”kiitti Jumalaa ja rohkaistui” (Apostolien teot 28:15).

Saamme hengellistä ruokaa kriittisinä aikoina

Ollessaan kotiarestissa Roomassa Paavali kirjoitti heprealaisille, etteivät he jättäisi yhteen kokoontumistaan. Meidän kannaltamme on merkityksellistä, että hän lisäsi sanat: ”Ja sitä enemmän, kuta enemmän näette sen päivän lähestyvän.” (Heprealaisille 10:25.) Jehovan todistajat ovat toistuvasti osoittaneet Raamatusta, että vuosi 1914 merkitsi tämän maailman lopun ajan alkua ja sitä, että ”jumalattomien ihmisten tuomion ja tuhon päivä” on tullut lähelle (2. Pietarin kirje 3:7). Raamatun Ilmestyskirjassa kerrotaan, että kun Panettelija heitettiin alas taivaasta lopun ajan alussa, hän oli suuren vihan vallassa ja ”lähti käymään sotaa – – jäljellä olevia vastaan, jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja joilla on Jeesuksesta todistamisen työ” (Ilmestys 12:7–17). Siksi Jumalan käskyjen noudattaminen on erityisen vaikeaa tänä aikana ja meidän on tarpeellista tavata toisia uskovia sitä enemmän. Kokoukset auttavat meitä vahvistamaan uskoamme ja rakkauttamme Jumalaan vastustaaksemme Panettelijan hyökkäyksiä.

Rakkaus Jumalaan ja usko eivät ole kuin rakennuksia, jotka ovat pysyviä sen jälkeen, kun ne on kerran rakennettu. Ne ovat pikemminkin elävien olentojen kaltaisia, jotka kasvavat hitaasti saadessaan jatkuvasti ravintoa mutta surkastuvat ja kuolevat, jos niitä pidetään nälässä. Tästä syystä Jehova antaa säännöllisesti hengellistä ruokaa vahvistaakseen kansaansa. Me kaikki tarvitsemme sellaista ruokaa, mutta mistä muualta voimme saada sitä kuin Jumalan järjestöstä ja sen kokouksista? Emme mistään. (5. Mooseksen kirja 32:2; Matteus 4:4; 5:3.)

Jeesus esitti kysymyksen, joka voi auttaa meitä näkemään, miten hän ruokkii kristillistä seurakuntaa. Hän kysyi: ”Kuka oikeastaan on se uskollinen ja ymmärtäväinen orja, jonka hänen isäntänsä on asettanut huolehtimaan palvelusväestään, antamaan näille ihmisille heidän ruokansa oikeaan aikaan? Onnellinen on tuo orja, jos hänen isäntänsä saapuessaan tapaa hänet näin tekemästä.” (Matteus 24:45, 46.) Kenet Jeesus asetti ensimmäisellä vuosisadalla antamaan ruokaa seuraajilleen, ja kenen hän havaitsi antavan uskollisesti ruokaa heille palatessaan Valtakunnan voimassa? On selvää, ettei kukaan ihminen ole elänyt läpi kaikkien noiden vuosisatojen. Todisteet osoittavat orjan olevan hengellä voideltujen kristittyjen seurakunta, niin kuin Israelin kansa oli Jumalan palvelija esikristillisenä aikana (Jesaja 43:10). Jeesus antaa hengellisen ruokamme tämän maailmanlaajuisen hengellä voideltujen kristittyjen ryhmän välityksellä, joka käyttää nykyään Jehovan todistajien paikallisia seurakuntia hengellisen ruoan kanavina.

Apostoli Paavali kuvaili lisää Jeesuksen järjestämää kanavaa, jonka kautta hengellistä ruokaa jaetaan: ”’Kun hän nousi korkeuteen, hän vei pois vankeja; hän antoi lahjoja ihmisinä.’ – – Hän antoi jotkut apostoleiksi, jotkut profeetoiksi, jotkut evankelistoiksi, jotkut paimeniksi ja opettajiksi, pitäen silmällä pyhien palauttamista kohdalleen, palvelustyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme ykseyteen uskossa ja Jumalan Pojan täsmällisessä tuntemuksessa, täysikasvuisen miehen tasolle, sen mitan määrään, joka kuuluu Kristuksen täyteyteen.” (Efesolaisille 4:8, 11–13.)

Nämä ”lahjat ihmisinä” rakensivat veljiä etupäässä juuri paikallisten seurakuntien yhteydessä – kokouksissa. Esimerkiksi Antiokiassa Juudas ja Silas, koska he ”olivat itsekin profeettoja, – – rohkaisivat veljiä monin puhein ja vahvistivat heitä” (Apostolien teot 15:32). Hengellisesti pätevien miesten puheet vahvistavat nykyään samalla tavalla meidän uskoamme, niin ettei se heikkene eikä tule toimettomaksi.

Saattaa pitää paikkansa, että olemme edistyneet hyvin, koska olemme saaneet henkilökohtaista apua joltakulta seurakunnan jäseneltä, vaikka emme ehkä ole alkaneet vielä käydä kokouksissa. Raamatussa sanotaan, että on aika, jolloin te tarvitsette ”jonkun opettamaan teille alusta lähtien Jumalan pyhien julistusten alkeisasioita” ja te tarvitsette ”maitoa, ei vahvaa ruokaa” (Heprealaisille 5:12). Ihminen ei kuitenkaan voi pysyä maitoasteella ikuisesti. Kristillisissä kokouksissa on jatkuva raamatullinen opetusohjelma, jonka tarkoituksena on saada rakkaus ja usko Jumalaan pysymään elävinä ja myös antaa käytännön apua soveltaaksemme ”kaikkea Jumalan neuvoa” (Apostolien teot 20:27). Se on enemmän kuin ”maitoa”. Raamatussa sanotaan edelleen: ”Vahva ruoka kuuluu kypsille ihmisille, niille joiden havaintokyky on käytössä valmentunut erottamaan sekä oikean että väärän.” (Heprealaisille 5:14.) Kokouksissa tarkastellaan monia sellaisia aiheita, jotka eivät ehkä kuulu raamatullisen kotiopetuksen peruskurssiin. Niissä tutkitaan esimerkiksi Raamatun tärkeitä profetioita jae jakeelta ja tarkastellaan syvällisesti, miten voimme jäljitellä Jumalaa elämässämme.

Jehovan muistutukset – kuin ääni takanasi

Tällaisten seurakunnassa pidettävien tutkistelujen välityksellä Jehova muistuttaa säännöllisesti meitä siitä, millaisia ihmisiä meidän tulisi olla. Sellaiset muistutukset ovat elintärkeitä. Ilman niitä meistä tulee helposti itsekkäitä, ylpeitä ja ahneita. Raamatun muistutukset auttavat meitä nauttimaan hyvistä ihmissuhteista ja hyvästä suhteesta itse Jumalaan. ”Olen ajatellut teitäni kääntääkseni jalkani takaisin muistutustesi puoleen”, tunnusti psalmin 119:59 (UM) kirjoittaja.

Käydessämme säännöllisesti kristillisissä kokouksissa koemme Jesajan kautta lausutun Jehovan ennustuksen täyttymyksen: ”Ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi. Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: ’Tässä on tie, sitä käykää’.” Jehova valvoo meidän edistymistämme ja oikaisee meitä rakkaudellisesti, jos otamme harha-askeleen. (Jesaja 30:20, 21; Galatalaisille 6:1.) Tämän lisäksi hän antaa vielä muutakin apua.

Saamme pyhää henkeä seurakunnan välityksellä

Kun olemme säännöllisesti Jehovan todistajien kanssa kristillisissä kokouksissa, Jumalan pyhä henki, joka lepää hänen kansansa päällä, vahvistaa meitä (1. Pietarin kirje 4:14). Lisäksi seurakunnan kristityt valvojat ovat Jumalalta tulevan vaikuttavan voiman, pyhän hengen, nimittämiä (Apostolien teot 20:28). Sillä on voimakas vaikutus kristittyyn. Raamatussa sanotaan: ”Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, huomaavaisuus, hyvyys, usko, lempeys, itsehillintä.” (Galatalaisille 5:22, 23.) Lisäksi Jumalan järjestön välityksellä toimiva pyhä henki auttaa meitä ymmärtämään suurenmoisella tavalla, mitä Jehovalla on valmistettuna niille, jotka häntä rakastavat. Todettuaan, etteivät tämän asiainjärjestelmän merkkihenkilöt voi ymmärtää Jumalan tarkoituksia, Paavali kirjoitti: ”Jumala on paljastanut sen meille henkensä välityksellä.” (1. Korinttolaisille 2:8–10.)

Sen lisäksi, että seurakunnasta saa uskoa vahvistavaa hengellistä ruokaa, seurakunta valmentaa niitä, jotka haluavat osallistua sen tärkeimpään toimintaan. Mikä se on?

Seurakunnan antama valmennus

Kristillinen seurakunta ei ole kerho, jossa ihmiset pelkästään nauttivat ajanvietteestä ja ehkä rohkaisevat toisiaan elämään parempaa elämää. Jeesus antoi seurakunnalle tehtäväksi viedä Valtakunnan hyvää uutista niille, jotka elävät hengellisessä pimeydessä (Apostolien teot 1:8; 1. Pietarin kirje 2:9). Siitä päivästä – vuoden 33 helluntaista – lähtien, jolloin se perustettiin, se on ollut saarnaajien järjestö (Apostolien teot 2:4). Oletko joskus yrittänyt kertoa jollekulle Jehovan tarkoituksista saamatta häntä vakuuttumaan? Seurakunnan kokouksissa annetaan henkilökohtaista valmennusta opetustaidossa. Raamatun esimerkkejä tutkimalla opimme, miten keskustelulle luodaan yhteinen pohja, miten Raamattua käytetään johdonmukaisen todistelun perustana ja miten toisia autetaan kysymyksiä ja kuvauksia käyttämällä tekemään päätelmiä. Tällaiset taidot voivat auttaa sinua saamaan sanoin kuvaamatonta iloa toisten auttamisesta ymmärtämään Raamatun totuus.

Kristillinen seurakunta on tässä riitojen repimässä, moraalittomassa maailmassa todellinen hengellinen turvapaikka. Vaikka se koostuukin epätäydellisistä ihmisistä, se on rauhan ja rakkauden satama. Käy siksi säännöllisesti kaikissa seurakunnan kokouksissa ja koe itse psalmistan sanojen totuudellisuus: ”Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat! – – Sinne on Herra [”Jehova”, UM] säätänyt siunauksen, elämän, ikuisiksi ajoiksi.” (Psalmit 133:1, 3.)