Nöyrät perivät maan

”Näen mielikuvituksessani muuttuneen ympäristön, jossa vallitsee taas sopu. – – Se ei koita huomisaamuna vaan joskus hamassa tulevaisuudessa, kun meillä on uusi taivas ja uusi maa.” (Jean-Marie Pelt, ranskalainen ympäristöasiantuntija)

MONET ympäristön tilasta ja yhteiskunnallisista oloista ahdistuneet ihmiset haluaisivat hartaasti nähdä maapallon muuttuneen paratiisiksi. Tämä ei kuitenkaan ole vain 2000-luvun unelma. Raamatussa luvattiin kauan sitten, että paratiisi ennallistetaan maan päälle. Monet saattavatkin tuntea Jeesuksen sanat ”nöyrät – – perivät maan” ja ”tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa” (Matteus 5:5, Uusi testamentti nykysuomeksi; 6:10). Moni ei kuitenkaan enää usko, että maasta tulee nöyrien ihmisten asuttama paratiisi. Useimpien kristityiksi tunnustautuvien mielestä paratiisi on kadotettu.

Ranskalainen viikkolehti La Vie selittää, miksi usko paratiisiin, joko maanpäälliseen tai taivaalliseen, on hylätty, ainakin katolisessa kirkossa: ”Paratiisi hallitsi vähintään 1900 vuoden ajan katolisen kirkon opetusta, mutta nyt siitä ei hiiskahdetakaan hengellisissä retriiteissä, sunnuntaisaarnoissa, teologian kursseilla ja katekeesissa.” Itse sanaakin verhoaa ”salamyhkäisyyden ja sekavuuden – – sakea sumu”. Jotkut papit karttavat sitä tietoisesti, koska ”siihen liittyy liian paljon mielikuvia maallisesta onnesta”.

Uskontoihin erikoistuneen sosiologi Frédéric Lenoirin mielestä paratiisikäsitteet ovat muuttuneet ”kiiltokuvamaisiksi”. Historioitsija Jean Delumeau, joka on kirjoittanut aiheesta useita kirjoja, ajattelee, että Raamatun lupaukset täyttyvät lähinnä vertauskuvallisessa mielessä. Hän kirjoittaa: ”Kysymykseen ’mitä paratiisista on jäljellä?’ kristinusko vastaa edelleen: Vapahtajan ylösnousemuksen ansiosta me kaikki jonain päivänä ojennamme käden toinen toisellemme ja koemme onnen.”

Onko Raamatun sanomalla maanpäällisestä paratiisista enää merkitystä? Millainen on maapallomme tulevaisuus? Onko tulevaisuus hämärän peitossa, vai voidaanko siitä saada selvä kuva? Näihin kysymyksiin vastataan seuraavassa kirjoituksessa.

”Myös maan päällä niin kuin taivaassa”

”Katolisessa uskossa tunnetaan neljä viimeistä asiaa: kuolema, tuomio, helvetti ja taivas.” (Catholicism, toimittanut George Brantl)

YLLÄ olevassa luettelossa ei mainita lainkaan maata. Tämä ei ole yllättävää, koska katolinen kirkko uskoo monien muiden uskontokuntien tavoin, että jonain päivänä maa tuhotaan. Eräässä katolisessa hakuteoksessa sanotaan suoraan hakusanassa ”Maailmanloppu”: ”Katolinen kirkko uskoo ja opettaa, että nykyinen maailma – sellaisena kuin Jumala on sen luonut ja sellaisena kuin se nyt on – ei kestä ikuisesti.” (Dictionnaire de Théologie Catholique.) Tämä käsitys esitetään myös eräässä tuoreessa katolisessa katekismuksessa: ”Tämä maailma tulee – – vääjäämättä häviämään.” Mutta jos maapallo häviää olemassaolosta, miten on maanpäällistä paratiisia koskevien Raamatun lupausten laita?

Raamattu puhuu selvästi tulevasta maanpäällisestä paratiisista. Esimerkiksi profeetta Jesaja kuvailee seuraavasti maapalloa ja sen asukkaita: ”He totisesti rakentavat taloja ja asuvat niissä ja istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmän. He eivät rakenna toisen asuttavaksi, he eivät istuta toisen syötäväksi. Sillä niin kuin puun päivät, niin ovat silloin kansani päivät, ja minun valittuni käyttävät täysin hyväkseen omien kättensä työn.” (Jesaja 65:21, 22.) Juutalaiset, joille Jumala antoi nämä lupaukset, olivat varmoja siitä, että heidän maastaan – ja tosiaan koko maapallosta – tulisi jolloinkin tulevaisuudessa paratiisi ihmiskunnan ikuiseksi hyödyksi.

Tämä toivo vahvistetaan psalmissa 37: ”Nöyrät perivät maan.” (Psalmit 37:11, vuoden 1938 kirkkoraamattu.) Tässä jakeessa ei puhuta vain siitä, että Israelin kansa palaisi väliaikaisesti takaisin Luvattuun maahan. Sama psalmi täsmentää: ”Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.” (Psalmit 37:29, KR-38.)a On hyvä huomata, että tämän psalmin mukaan ikuinen elämä maan päällä annetaan palkaksi ”nöyrille”. Eräässä ranskalaisessa Raamatussa selitetään, että tässä jakeessa ”nöyräksi” käännetyllä sanalla ”on paljon laajempi merkitys kuin käännöksistä voi päätellä. Se tarkoittaa kovaosaisia, Jahven vuoksi kärsiviä tai vainottuja, nöyriä ja Jumalalle tottelevaisia sydämiä.”

Maan päällä vai taivaassa?

Jeesus esitti vuorisaarnassa lupauksen, joka tuo mieleen edellä lainatut raamatunkohdat: ”Onnellisia ovat nöyrät, sillä he perivät maan.” (Matteus 5:5, UTN.) Uskollisille luvataan jälleen kerran pysyväksi palkaksi maa. Jeesus kuitenkin osoitti selvästi apostoleilleen, että hän valmisti heille sijaa ”Isänsä talosta” ja että he tulisivat olemaan hänen kanssaan taivaassa (Johannes 14:1, 2; Luukas 12:32; 1. Pietarin kirje 1:3, 4). Miten lupaukset maanpäällisistä siunauksista tulee siis ymmärtää? Onko niillä merkitystä nykyään, ja keihin ne soveltuvat?

Useat raamatunoppineet sanovat, että ”maalla” on Jeesuksen vuorisaarnassa ja jopa psalmissa 37 vain vertauskuvallinen merkitys. Bible de Glaire -raamatunkäännökseen laatimissaan selityksissä Fulcran Vigouroux näkee näissä jakeissa ”kielikuvan taivaasta ja kirkosta”. Ranskalaisen raamatuntutkijan Marie-Joseph Lagrangen mielestä kyseessä ”ei ole lupaus siitä, että nöyrät omistaisivat – nykyisessä järjestelmässä sen enempää kuin jossain täydellisemmässä järjestelmässä – sen maan, jossa he elävät, vaan taivasten valtakunnan, missä se sitten onkin”. Erään toisen raamatunoppineen mielestä tässä ”käytetään maallisia arvoja symbolisesti puhuttaessa taivaasta”. Jotkut muut ajattelevat, että ”Luvatusta maasta, Kanaanista, puhutaan hengellisessä merkityksessä, ja se tarkoittaa ylhäällä olevaa kotimaata, Jumalan valtakuntaa, jonka nöyrät tulevat varmasti saamaan. Kielikuvan merkitys on sama myös psalmissa 37 ja muualla.” Mutta pitäisikö meidän nopeasti päätellä, että Jumalan lupaukset eivät mitenkään koske maapalloa?

Maata koskeva ikuinen tarkoitus

Alussa maa liittyi suoraan ihmisiä koskevaan Jumalan tarkoitukseen. Psalmista kirjoitti: ”Taivaat, Jehovalle kuuluvat taivaat, mutta maan hän on antanut ihmisten pojille.” (Psalmit 115:16.) Ihmiskuntaa koskeva Jumalan alkuperäinen tarkoitus liittyi siis maahan, ei taivaaseen. Jehova antoi ensimmäiselle ihmisparille tehtäväksi laajentaa Eedenin puutarha koko maapallolle (1. Mooseksen kirja 1:28). Tämä ei ollut väliaikainen tarkoitus. Jehova vakuuttaa Sanassaan, että maa pysyy ikuisesti: ”Sukupolvi menee ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy aina ajan hämärään asti.” (Saarnaaja 1:4; 1. Aikakirja 16:30; Jesaja 45:18.)

Jumalan lupaukset eivät koskaan painu unohduksiin, koska hän on Korkein ja hän pitää huolen siitä, että ne toteutuvat. Raamatussa havainnollistetaan veden kiertokulun avulla, että Jumalan lupaukset toteutuvat väistämättä: ”Niin kuin rankkasade tulee alas taivaasta, ja lumi, eikä sinne palaa, vaan imeytyy maahan ja panee sen tuottamaan ja orastamaan – –, sellaiseksi osoittautuu sanani [Jumalan sana], joka suustani lähtee. Se ei palaa luokseni tyhjin toimin vaan on tekevä sen, mihin olen mieltynyt, ja menestyvä siinä, mitä varten olen lähettänyt sen.” (Jesaja 55:10, 11.) Jumala antaa ihmisille lupauksia. Niiden toteutuminen voi viedä aikaa, mutta ne eivät jää toteutumatta. Ne ”palaavat” hänen luokseen toteutettuaan kaiken, mitä hän on sanonut.

Jehova totisesti oli ”mieltynyt” maapallon luomiseen ihmistä varten. Kuudennen luomispäivän lopussa hän julisti, että kaikki oli ”erittäin hyvää” (1. Mooseksen kirja 1:31). Maan muuttaminen pysyväksi paratiisiksi on osa hänen tarkoitustaan, joka ei ole vielä toteutunut. Jumalan lupaukset eivät kuitenkaan ”palaa” hänen luokseen ”tyhjin toimin”. Kaikki ne lupaukset toteutuvat, joiden mukaan tulevaisuudessa maapallolla elää ikuisesti täydellisiä ihmisiä rauhallisissa ja turvallisissa oloissa. (Psalmit 135:6; Jesaja 46:10.)

Jumalan tarkoitus toteutuu varmasti

Ensimmäisten vanhempiemme Aadamin ja Eevan synti häiritsi tilapäisesti Jumalan alkuperäistä tarkoitusta tehdä maasta paratiisi. Syyllistyttyään tottelemattomuuteen heidät karkotettiin Eedenin puutarhasta. Näin he menettivät mahdollisuuden olla mukana toteuttamassa Jumalan tarkoitusta tehdä maasta paratiisi, jossa eläisi täydellisiä ihmisiä. Jumala teki kuitenkin tarvittavat järjestelyt, jotta hänen tarkoituksensa toteutuisi. Miten? (1. Mooseksen kirja 3:17–19, 23.)

Eedenin tilannetta voitaisiin verrata sellaisen miehen tilanteeseen, joka alkaa rakentaa taloa hyvälle tontille. Juuri kun hän laskee perustusta, joku tulee ja turmelee sen. Mies ei luovu hankkeesta, vaan ryhtyy toimiin taatakseen talon valmistumisen. Vaikka lisätyöstä aiheutuu ylimääräisiä kustannuksia, alkuperäinen hanke on silti järkevää toteuttaa.

Samoin Jumala teki järjestelyt taatakseen sen, että hänen tarkoituksensa toteutuu. Pian sen jälkeen, kun ensimmäiset vanhempamme olivat tehneet syntiä, hän ilmoitti, etteivät heidän jälkeläisensä olleet vailla toivoa. Hän esitti ennustuksen ”siemenestä”, joka tekisi tyhjäksi aiheutuneen vahingon. Siemenen ensisijaiseksi osaksi osoittautui Jumalan Poika, Jeesus, joka tuli maan päälle ja uhrasi elämänsä ihmiskunnan lunastamiseksi. (Galatalaisille 3:16; Matteus 20:28.) Sen jälkeen kun Jeesus herätettäisiin taivaaseen, hänestä tulisi Jumalan valtakunnan Kuningas. Ensisijaisesti hän on sellainen nöyrä, joka perii maan. Hän perii sen valittujen uskollisten kanssa, jotka herätetään taivaaseen hallitsemaan hänen kanssaan tuossa valtakunnassa. (Psalmit 2:6–9.) Aikanaan tuo hallitus ottaa maan asiat hoitoonsa, jotta se voisi toteuttaa Jumalan alkuperäisen tarkoituksen ja muuttaa maan paratiisiksi. Lukemattomat miljoonat nöyrät ”perivät maan” siinä mielessä, että he hyötyvät Jeesuksen Kristuksen ja hänen hallitsijatoveriensa käsissä olevan Valtakunnan hallinnosta. (1. Mooseksen kirja 3:15; Daniel 2:44; Apostolien teot 2:32, 33; Ilmestys 20:5, 6.)

”Myös maan päällä niin kuin taivaassa”

Tähän pelastukseen, johon sisältyy kaksi määränpäätä – taivaallinen ja maallinen – kohdistetaan huomio näyssä, jonka apostoli Johannes sai. Hän näki taivaallisilla valtaistuimilla kuninkaita, jotka oli valittu Kristuksen uskollisista opetuslapsista. Raamattu nimenomaan sanoo näistä Kristuksen tovereista, että ”heidän on määrä hallita kuninkaina maata” (Ilmestys 5:9, 10). Tästä käy ilmi Jumalan tarkoituksen toteutumiseen liittyvä kaksitahoisuus: taivaallinen Valtakunta, jonka muodostavat Jeesus Kristus ja hänen perijätoverinsa, valvoo ennallistetun maan asioita. Näiden Jumalan järjestelyjen ansiosta maapallo voidaan muuttaa paratiisiksi hänen alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti.

Jeesus kehotti Isä meidän -rukouksessa opetuslapsiaan rukoilemaan, että Jumalan tahto tapahtuisi ”myös maan päällä niin kuin taivaassa” (Matteus 6:9, 10). Olisiko näissä sanoissa järkeä, jos maa tuhoutuisi tai jos se olisi pelkkä vertauskuva taivaasta? Olisiko niissä järkeä, jos kaikki vanhurskaat menisivät taivaaseen? Maata koskeva Jumalan tahto käy selvästi ilmi Raamatusta aina luomiskertomuksesta Ilmestyskirjan näkyihin saakka. Maasta tulee paratiisi, kuten Jumala tarkoitti. Tämä on Jumalan tahto, jonka hän on luvannut toteuttaa. Maan päällä elävät uskolliset rukoilevat tämän tahdon täyttymistä.

Ikuinen elämä maan päällä oli Luojan alkuperäinen tarkoitus, ja hänestä sanotaan, että hän ”ei ole muuttunut” (Malakia 3:6; Johannes 17:3; Jaakobin kirje 1:17). Vartiotorni-lehti on yli sadan vuoden ajan selittänyt näitä kahta Jumalan tarkoituksen toteutumiseen liittyvää piirrettä. Sen ansiosta voimme ymmärtää Raamatun lupauksia maan ennallistamisesta. Kehotamme sinua ottamaan asiasta tarkemmin selvää joko keskustelemalla Jehovan todistajien kanssa tai ottamalla yhteyttä tämän lehden julkaisijoihin.

[Alaviite]