Palvele Jumalaa halukkaasti

”OLEN erittäin mielelläni kuluttava, mitä minulla on, ja tuleva täydelleen kulutetuksi teidän sielujenne hyväksi”, kirjoitti apostoli Paavali (2. Korinttilaisille 12:15). Mitä nämä sanat kertovat siitä ajattelutavasta ja asenteesta, jota Jehovan palvelijoiden tulee pyrkiä kehittämään? Kun Paavali kirjoitti nuo sanat Korintin kristityille, hän erään raamatunoppineen mukaan tarkoitti: ”Olen halukas kuluttamaan voimani ja aikani ja elämäni ja kaiken, mitä minulla on, teidän hyvinvointinne puolesta, niin kuin isä ilomielin kuluttaa kaiken lastensa puolesta.” Paavali oli valmis tarvittaessa tulemaan ”täydelleen kulutetuksi” eli ”uuvutetuksi ja perin pohjin näännytetyksi” suorittaakseen kristillisen palveluksensa.

Lisäksi Paavali teki tämän kaiken ’erittäin mielellään’. The Jerusalem Bible -käännöksen mukaan hän oli ”täysin halukas” tekemään niin. Entä sinä? Oletko sinä halukas käyttämään aikaasi, voimiasi, kykyjäsi ja varojasi palvellaksesi Jehova Jumalaa ja toisten ihmisten etuja, vaikka niin tekeminen merkitseekin aika ajoin ”uuvutetuksi ja perin pohjin näännytetyksi” tulemista? Ja teetkö sen ’erittäin mielelläsi’?

He kieltäytyvät kokonaan

Useimmat eivät ainoastaan epäröi palvella Jumalaa vaan suorastaan kieltäytyvät tekemästä niin. Heillä on kiittämätön, itsekkään riippumaton, jopa kapinallinen henki. Saatana houkutteli Aadamin ja Eevan omaksumaan tuollaisen hengen. Hän sanoi perusteettomasti, että he ’olisivat kuin Jumala ja tietäisivät hyvän ja pahan’, eli osaisivat itse ratkaista, mikä on oikein ja mikä väärin (1. Mooseksen kirja 3:1–5). Ne joilla on samanlainen henki nykyään, ajattelevat että heillä pitäisi olla täydellinen vapaus tehdä juuri sitä, mitä he haluavat, ilman mitään velvollisuutta Jumalaa kohtaan ja Jumalan puuttumatta mihinkään asioihin (Psalmit 81:11, 12). He haluavat käyttää kaiken, mitä heillä on, omien henkilökohtaisten etujensa tavoitteluun (Sananlaskut 18:1).

Sinulla ei varmasti ole tällaista äärimmäistä näkemystä. Todennäköisesti arvostat aidosti lahjaksi saamaasi elämää, josta nyt nautit, sekä vielä suurenmoisempaa odotetta elää ikuisesti paratiisimaan päällä (Psalmit 37:10, 11; Ilmestys 21:1–4). Olet luultavasti hyvin kiitollinen Jehovalle hänen sinua kohtaan osoittamastaan hyvyydestä. Meidän kaikkien täytyy kuitenkin valppaasti varoa antamasta Saatanan vääristää ajatteluamme siten, että palveluksestamme tulisi todellisuudessa Jumalalle vastenmielistä (2. Korinttilaisille 11:3). Miten näin voisi tapahtua?

Vaaditaan halukasta palvelusta

Jehova haluaa, että häntä palvellaan halukkaasti, koko sydämestä. Hän ei koskaan pakota meitä tekemään tahtoaan. Saatana puolestaan ei kaihda mitään keinoja painostaessaan tai houkutellessaan ihmisiä tekemään hänen oman tahtonsa. Jumalan palveluksen yhteydessä Raamatussa kylläkin puhutaan velvollisuudesta, käskyistä, vaatimuksista ja niin edelleen (Saarnaaja 12:13; Luukas 1:6). Mutta ensisijainen vaikutin, joka saa meidät palvelemaan Jumalaa, on rakkaus häntä kohtaan (2. Mooseksen kirja 35:21; 5. Mooseksen kirja 11:1).

Paavali tiesi, että riippumatta siitä, miten paljon hän kulutti itseään Jumalan palveluksessa, hänen toiminnallaan ei olisi mitään merkitystä, ’ellei hänellä olisi rakkautta’ (1. Korinttilaisille 13:1–3). Kun raamatunkirjoittajat viittaavat kristittyihin Jumalan orjina, he eivät tarkoita kurjaa, pakonalaista palvelusta (Roomalaisille 12:11; Kolossalaisille 3:24). He tarkoittavat halukasta alamaisuutta, joka perustuu syvään, sydämestä lähtevään rakkauteen Jumalaa ja hänen Poikaansa, Jeesusta Kristusta kohtaan (Matteus 22:37; 2. Korinttilaisille 5:14; 1. Johanneksen kirje 4:10, 11).

Jumalalle suorittamamme palveluksen tulee myös heijastaa syvää rakkautta ihmisiä kohtaan. ”Meistä tuli teidän keskuudessanne hellävaraisia kuin imettävä äiti, joka vaalii omia lapsiaan”, kirjoitti Paavali Tessalonikan seurakunnalle (1. Tessalonikalaisille 2:7). Äideillä on nykyään monissa maissa lain mukaan velvollisuus huolehtia lapsistaan. Mutta useimmat äidit eivät varmastikaan huolehdi heistä vain noudattaakseen lakia, vai mitä? Eivät. He tekevät sen, koska he haluavat vaalia lapsiaan. Siksi imettävä äiti tekee mielellään suuria uhrauksia lastensa vuoksi! Koska Paavalilla oli samanlainen ”hellä kiintymys” niitä kohtaan, joita hän palveli, hän käytti ’hyvin mielellään’ (”halukkaasti”, Kuningas Jaakon käännös; ”mielihyvin”, vuoden 1992 kirkkoraamattu) koko elämänsä heidän auttamiseensa (1. Tessalonikalaisille 2:8). Rakkaus saa meidät jäljittelemään Paavalin esimerkkiä (Matteus 22:39).

Entä vastahakoinen palvelus?

Meidän ei tietenkään tule antaa itserakkauden painaa vaa’assa enemmän kuin rakkauden Jumalaan ja ihmisiin. Muutoin on todellinen vaara, että palveluksestamme tulee puolisydämistä, vastahakoista. Voisimme jopa alkaa tuntea mielipahaa tai olla harmistuneita siksi, ettemme voi elää pelkästään omien halujemme mukaan. Näin kävi joillekin israelilaisille, jotka kadottivat rakkautensa Jumalaan mutta velvollisuudentunteesta palvelivat häntä silti jossain määrin. Mihin se johti? Jumalan palvelemisesta tuli heille ”rasitus” (Malakia 1:13).

Minkä tahansa Jumalalle annetun uhrilahjan tulee aina olla ”virheetön”, sellainen, jossa ei ole vikaa, ’paras’ saatavissa oleva (3. Mooseksen kirja 22:17–20; 2. Mooseksen kirja 23:19). Malakian aikalaiset alkoivat kuitenkin uhrata Jehovalle niitä eläimiä, joita he eivät todellisuudessa halunneet pitää itse, sen sijaan, että he olisivat antaneet hänelle parhaat eläimensä. Miten Jehova reagoi? Hän sanoi papeille: ”Kun te esitätte sokean eläimen uhrattavaksi [te sanotte]: ’Se ei ole paha.’ Ja kun te esitätte ramman eläimen tai sairaan: ’Se ei ole paha.’ Viepä se käskynhaltijallesi. Mielistyykö hän sinuun, tai ottaako hän sinut ystävällisesti vastaan? – – Ja te olette tuoneet raadellun ja ramman ja sairaan, niin, sen te olette tuoneet lahjaksi. Voinko minä mielistyä tähän, mitä kätenne tuo?” (Malakia 1:8, 13.)

Miten näin voisi käydä kenelle tahansa meistä? Uhrauksistamme saattaisi tulla meille ”rasitus”, jos sydämemme ja henkemme ei ole todella halukas (2. Mooseksen kirja 35:5, 21, 22; 3. Mooseksen kirja 1:3; Psalmit 54:6; Heprealaisille 13:15, 16). Saako Jehova esimerkiksi ajastamme vain sen, mikä jää yli?

Voiko kukaan vakavissaan ajatella, että Jumala olisi katsonut suopeasti sitä, että hyvää tarkoittava perheenjäsen tai innokas leeviläinen olisi jollakin tavoin pakottanut haluttoman israelilaisen valitsemaan parhaan eläimensä uhriksi, kun tämä ei todellisuudessa halunnut uhrata sitä? (Jesaja 29:13; Matteus 15:7, 8.) Jehova hylkäsi sellaiset uhrit ja aikanaan myös ne ihmiset, jotka niitä uhrasivat (Hoosea 4:6; Matteus 21:43).

Tee Jumalan tahto mielelläsi

Voidaksemme palvella Jumalaa tavalla, jonka hän hyväksyy, meidän täytyy seurata Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä. Hän sanoi: ”En etsi omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on lähettänyt minut.” (Johannes 5:30.) Jeesus sai suurta onnellisuutta halukkaasta Jumalan palvelemisesta. Hän täytti Daavidin profeetalliset sanat: ”Sinun tahtosi, oi Jumalani, minä teen mielelläni.” (Psalmit 40:8.)

Vaikka Jeesus teki Jehovan tahdon mielellään, se ei ollut aina helppoa. Ajattelehan, mitä tapahtui juuri ennen hänen pidättämistään, oikeudenkäyntiään ja teloitustaan. Ollessaan Getsemanen puutarhassa Jeesus oli ”syvästi murheellinen” ja joutui ”suureen tuskaan”. Henkinen paine oli niin kova, että hänen rukoillessaan ”hänen hikensä tuli kuin veripisaroiksi, jotka putosivat maahan”. (Matteus 26:38; Luukas 22:44.)

Miksi Jeesus tunsi tällaista tuskaa? Ei varmastikaan siksi, että hän olisi ollut itsekäs tai vastahakoinen tekemään Jumalan tahdon. Hän oli valmistautunut kuolemaan. Hän jopa reagoi voimakkaasti, kun Pietari sanoi: ”Ole huomaavainen itseäsi kohtaan, Herra; eihän sinulle toki sellaista tapahdu.” (Matteus 16:21–23.) Jeesusta huolestutti pikemminkin se, miten hänen kuolemansa halveksittavana rikollisena vaikuttaisi Jehovaan ja Hänen pyhään nimeensä. Jeesus tiesi, että hänen Isälleen tuottaisi suurta tuskaa nähdä rakasta Poikaansa kohdeltavan niin julmasti.

Jeesus ymmärsi myös, että hän lähestyi ratkaisevaa hetkeä Jehovan tarkoituksen toteuttamisessa. Uskollinen Jumalan lakien noudattaminen osoittaisi epäilyksettä, että Aadam olisi voinut tehdä saman valinnan. Jeesuksen uskollisuus paljastaisi täysin valheelliseksi sen Saatanan esittämän väitteen, että ollessaan koetuksessa ihmiset eivät palvelisi Jumalaa halukkaasti ja uskollisesti. Jeesuksen välityksellä Jehova lopulta murskaisi Saatanan ja poistaisi hänen kapinansa vaikutukset (1. Mooseksen kirja 3:15).

Millainen valtava vastuu Jeesuksen harteilla olikaan! Hänen Isänsä nimi, maailmanlaajuinen rauha ja ihmisperheen pelastus olivat kaikki riippuvaisia Jeesuksen uskollisuudesta. Tajuten tämän Jeesus rukoili: ”Isäni, jos on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.” (Matteus 26:39.) Ankarimmankaan paineen alaisena Jeesus ei koskaan epäröinyt halukkuudessaan alistua Isänsä tahtoon.

’Henki on altis, mutta liha heikko’

Koska Jeesus kärsi kovasta henkisestä paineesta palvellessaan Jehovaa, voimme odottaa Saatanan aiheuttavan painetta meillekin Jumalan palvelijoina (Johannes 15:20; 1. Pietarin kirje 5:8). Me olemme sitä paitsi epätäydellisiä. Vaikka siis palvelisimmekin Jumalaa halukkaasti, se ei ole meille helppoa. Jeesus näki, miten hänen apostolinsa ponnistelivat tehdäkseen sen, mitä hän pyysi heitä tekemään. Siksi hän sanoi: ”Henki on tietysti altis, mutta liha on heikko.” (Matteus 26:41.) Hänen omassa täydellisessä ihmislihassaan ei ollut mitään perittyä heikkoutta. Hänellä oli kuitenkin mielessään opetuslastensa lihan heikkous, epätäydellisyys, jonka he olivat perineet epätäydelliseltä Aadamilta. Jeesus tiesi, että perityn epätäydellisyyden ja siitä johtuvien inhimillisten puutteiden vuoksi heidän täytyisi ponnistella kovasti voidakseen tehdä kaiken haluamansa Jehovan palveluksessa.

Meistä voi siis tuntua samalta kuin apostoli Paavalista, joka oli hyvin ahdistunut siksi, että epätäydellisyys rajoitti hänen kykyään palvella Jumalaa täysin. Paavali kirjoitti: ”Kyky tahtoa minussa on, mutta kykyä saada aikaan sitä, mikä on hyvää, ei ole.” (Roomalaisille 7:18.) Mekin huomaamme, ettemme voi toteuttaa täysin kaikkia niitä hyviä asioita, joita haluaisimme tehdä (Roomalaisille 7:19). Tämä ei johdu siitä, että olisimme vastahakoisia. Syynä on yksinkertaisesti se, että lihan heikkous on parhaimpienkin ponnistelujemme tiellä.

Emme saa kuitenkaan vaipua epätoivoon. Jos olemme täydestä sydämestämme valmiit tekemään kaiken, minkä pystymme, Jumala varmasti hyväksyy palveluksemme (2. Korinttilaisille 8:12). Tehkäämme ’kaikkemme’ jäljitellessämme Kristuksen täysin Jumalan tahtoon alistuvaa henkeä (2. Timoteukselle 2:15; Filippiläisille 2:5–7; 1. Pietarin kirje 4:1, 2). Jehova palkitsee tällaisen halukkaan hengen ja tukee sitä. Hän antaa meille ”voimaa, joka ylittää tavanomaisen”, tasapainottaakseen heikkouksiamme (2. Korinttilaisille 4:7–10). Paavalin tavoin mekin voimme Jehovan avulla ’kuluttaa erittäin mielellämme, mitä meillä on, ja tulla täysin kulutetuiksi’ Hänen kallisarvoisessa palveluksessaan.

[Kuva s. 21]

Paavali palveli Jumalaa halukkaasti parhaan kykynsä mukaan

[Kuva s. 23]

Ankarimmankin paineen alaisena Jeesus teki Isänsä tahdon