KUKON KIEUNTA

Kreikkalaisessa ja roomalaisessa jaottelussa yön kolmatta vartiojaksoa nimitettiin kukon kieunnan mukaan (Mr 13:35). Se vastasi ajanjaksoa, joka kesti suurin piirtein keskiyöstä noin kello kolmeen aamulla.

Ilmausta kukon kieunta (kreik. a·le·kto·ro·fō·niʹa) on jonkin verran pohdiskeltu, koska Jeesus mainitsi sen ennustaessaan, että Pietari kieltäisi hänet kolmesti (Mt 26:34, 74, 75; Mr 14:30, 72; Lu 22:34; Joh 13:38). Jotkut väittävät juutalaisessa Mišnassa (Bava Kamma 7:7) esitettyjen ajatusten perusteella, että Jerusalemissa ei kasvatettu kukkoja, koska ne ruoputtivat maata ja aiheuttivat siten epäpuhtautta palvontamenojen kannalta. He sanovat, että Jeesuksen mainitsema kukon kieunta tarkoittaa itse asiassa roomalaista galliciniumia, aikamerkkiä, jonka Jerusalemissa sijainneen Antonian linnan valleilla ollut roomalainen vartiosto kertoman mukaan antoi merkkitorvilla ja joka kuului yön kolmannen vartiovuoron lopussa.

Juutalaisen Talmudin maininnat kuitenkin osoittavat, että Jerusalemissa kasvatettiin tuohon aikaan kukkoja (ks. esim. Mišna, Edujjot 6:1). Lisätodisteena on se, että murehtiessaan Jerusalemin kaupunkia Jeesus valitsi kielikuvaksi ’kanaemon, joka kokoaa poikasensa siipiensä alle’ ilmaisemaan, mitä hän olisi halunnut tehdä sille (Mt 23:37). Hän valitsi aina kuvauksensa niin, että hänen kuulijansa saattoivat vaivatta ymmärtää ne. Ei sen vuoksi näytä olevan mitään hyvää syytä olettaa, että Jeesus olisi Pietarille osoittamillaan sanoilla tarkoittanut jotakin muuta kuin kirjaimellista kukon kieuntaa.

Jotkut kiinnittävät huomiota siihen, että kyseiset neljä kertomusta näyttävät olevan ristiriidassa keskenään, koska Matteus, Luukas ja Johannes mainitsevat kukon kiekuneen vain kerran, kun taas Markus kertoo Jeesuksen sanoneen: ”Totisesti minä sanon sinulle: tänään, tänä yönä, ennen kuin kukko kiekuu kahdesti, juuri sinä kiellät minut kolmesti.” Hän toistaa nämä sanat kertoessaan, mitä myöhemmin tapahtui. (Mr 14:30, 72.)

Tässä ei ilmeisesti ole niinkään kyse ristiriitaisuudesta kuin siitä, että yksi kirjoittaja kertoo asian yksityiskohtaisemmin kuin muut. Pietari on mukana tapahtumassa, ja koska Markus oli jonkin aikaa hänen läheinen toverinsa ja epäilemättä kirjoitti evankeliuminsa Pietarin avustuksella tai hänen todistuksensa pohjalta, on aivan johdonmukaista, että Markuksen kertomus olisi yksityiskohtaisempi. (Joskus taas Matteus kertoi tapahtumista yksityiskohtaisemmin, kuten voidaan nähdä vertaamalla Mt 8:28:aa Mr 5:2:een ja Lu 8:27:ään sekä Mt 20:30:tä Mr 10:46:een ja Lu 18:35:een.) Markus siis lainasi Jeesuksen sanoja kahdesta kukon kieunnasta, kun taas kolme muuta kirjoittajaa mainitsivat vain toisen eli viimeisen kieunnan, joka sai Pietarin puhkeamaan kyyneliin; he eivät kuitenkaan tällä kieltäneet sitä, että kukko oli kiekunut jo aiemminkin.

Yleensä ollaan yhtä mieltä siitä, että kukon kieunta on jo kauan ollut ja on yhä ajan osoitin Välimeren itäpuolella sijaitsevissa maissa ja että varhainen kukon kieunta kuullaan keskiyön tienoilla ja myöhäisempi lähellä aamunkoittoa; lisäksi jotkut esittävät, että näiden kahden kieunnan välissä on vielä yksi. Clarken Commentaryssa sanotaan Johanneksen 13:38:sta: ”Juutalaiset, ja jotkin muutkin kansakunnat, jakoivat kukon kieunnan ensimmäiseen, toiseen ja kolmanteen kertaan.” Vaikka nykyään ei ehkä olekaan mahdollista määrittää täsmällisesti näiden kukon kieunnan jaksojen ajankohtia, meille riittää sen tietäminen, että ne olivat olemassa ja että Pietari kielsi Jeesuksen kolme kertaa ennen kuin kaksi tällaista kiekumista oli kuulunut.