Voitko luottaa omaantuntoosi?

KOMPASSI on normaaleissa olosuhteissa luotettava laite. Sen neula, jonka suunnan määrää maapallon magneettikenttä, osoittaa aina pohjoiseen. Siksi kompassin antamaan suuntaan voi luottaa silloin kun ympärillä ei ole maamerkkejä opastamassa. Mutta mitä tapahtuu, kun kompassin lähelle tuodaan magneettinen kappale? Neula heilahtaa magneettiin päin eikä osoitakaan pohjoiseen. Se ei ole enää luotettava opas.

Jotain samankaltaista voi tapahtua ihmisen omalletunnolle. Luoja istutti meihin tämän kyvyn palvelemaan luotettavana oppaana. Koska meidät on tehty Jumalan kuvaksi, omantunnon tulisi poikkeuksetta osoittaa meille oikea suunta, kun meidän täytyy tehdä ratkaisuja. Sen tulisi saada meidät heijastamaan Jumalan moraalinormeja. (1. Mooseksen kirja 1:27.) Usein se tekeekin niin. Esimerkiksi kristitty apostoli Paavali kirjoitti, että jotkut sellaisetkin, jotka eivät tunne Jumalan paljastettua lakia, ”luonnostaan tekevät lakiin kuuluvaa”. Miksi? Koska ”heidän omatuntonsa todistaa heidän kanssaan”. (Roomalaisille 2:14, 15.)

Omatunto ei kuitenkaan aina korota ääntään silloin kun sen pitäisi. Inhimillisen epätäydellisyyden vuoksi olemme taipuvaisia tekemään sellaista, minkä tiedämme vääräksi. ”Minä todella tunnen iloa Jumalan laista sen ihmisen mukaan, joka olen sisäisesti”, myönsi Paavali, ”mutta näen jäsenissäni toisen lain, joka sotii mieleni lakia vastaan ja johtaa minua jäsenissäni olevan synnin lain vankina.” (Roomalaisille 7:22, 23.) Jos annamme periksi väärille taipumuksille tarpeeksi usein, omatuntomme voi vähitellen turtua ja lopulta lakata ilmoittamasta meille, että sellainen käytös on väärin.

Epätäydellisyydestä huolimatta voimme kuitenkin ohjata omaatuntoamme Jumalan normien suuntaiseksi. On tosiasiassa erittäin tärkeää tehdä niin. Puhdas, oikein valmennettu omatunto tuottaa lämpimän, henkilökohtaisen suhteen Jumalaan ja on lisäksi välttämätön pelastuksellemme. (Heprealaisille 10:22; 1. Pietarin kirje 1:15, 16.) Hyvä omatunto auttaa meitä myös tekemään elämässä viisaita ratkaisuja, mikä tuo meille rauhaa ja onnellisuutta. Psalmista sanoi ihmisestä, jolla on tällainen omatunto: ”Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju.” (Psalmit 37:31.)

Omantunnon valmentaminen

Omantunnon valmentamiseen liittyy enemmän kuin vain se, että opettelee muistamaan joukon lakeja ja pitää niistä sitten tiukasti kiinni. Näin tekivät Jeesuksen päivien fariseukset. Nämä uskonnolliset johtajat tunsivat Lain ja olivat kehittäneet yksityiskohtaisen perinteen, jonka avulla ihmisten ajateltiin välttyvän Lain rikkomiselta. Siksi he älähtivät heti, kun Jeesuksen opetuslapset poimivat sapattina tähkäpäitä ja söivät niistä jyvät. He asettivat myös Jeesuksen toiminnan kyseenalaiseksi, kun tämä paransi sapattina miehen, jolla oli surkastunut käsi. (Matteus 12:1, 2, 9, 10.) Fariseusten perinteen mukaan nämä molemmat teot rikkoivat neljättä käskyä (2. Mooseksen kirja 20:8–11).

Fariseukset selvästikin tutkivat Lakia. Mutta oliko heidän omatuntonsa Jumalan normien suuntainen? Tuskin! Saivarreltuaan juuri vähäpätöisessä asiassa, jota he pitivät pöyristyttävänä sapattisäännöksen loukkauksena, he pitivät neuvottelun Jeesusta vastaan ”surmatakseen hänet” (Matteus 12:14). Kuvittelehan, nämä omavanhurskaat uskonnolliset johtajat ärtyivät vastapoimittujen tähkien syömisestä ja parantamisesta, kun ne tapahtuivat sapattina, mutta eivät tunteneet minkäänlaisia omantunnonvaivoja suunnitellessaan Jeesuksen kuolemaa!

Ylipapit ilmaisivat ajattelevansa yhtä kieroutuneesti. Nämä turmeltuneet miehet eivät tunteneet mitään pistosta sydämessään, kun he tarjoutuivat maksamaan Juudakselle temppelirahastosta 30 hopearahaa Jeesuksen kavaltamisesta. Mutta kun Juudas odottamatta palautti rahat ja heitti ne takaisin temppeliin, ylipappien omatunto törmäsi lakiin liittyvään ongelmaan. He sanoivat: ”Ei ole luvallista pudottaa niitä [kolikkoja] pyhään rahastoon, sillä ne ovat veren hinta.” (Matteus 27:3–6.) Ylipappeja häiritsi ilmeisesti se, etteivät Juudaksen rahat olleet enää puhtaita (vrt. 5. Mooseksen kirja 23:18). Tämä sama ryhmä miehiä ei kuitenkaan nähnyt mitään väärää siinä, että he olivat ostaneet rahalla Jumalan Pojan kavaltamisen!

Sopusointuun Jumalan ajattelutavan kanssa

Edelliset esimerkit osoittavat, että omantunnon valmentaminen vaatii enemmän kuin mielen täyttämistä käskyillä ja kielloilla. Jumalan lakien tuntemus on tietysti olennaista, ja niiden totteleminen on välttämätöntä pelastumiselle (Psalmit 19:7–11). Jumalan lakien opettelemisen lisäksi meidän on kuitenkin kehitettävä sellainen sydän, joka on sopusoinnussa Jumalan ajattelutavan kanssa. Silloin voimme kokea, miten Jesajan välityksellä lausuttu Jehovan ennustus toteutuu. Se kuuluu: ”Silmiesi täytyy tulla silmiksi, jotka näkevät Suuren Opettajasi. Ja mikäli menisitte oikealle tai mikäli menisitte vasemmalle, kuulevat sinun korvasi sanan takaasi sanovan: ’Tässä on tie. Kulkekaa sitä.’” (Jesaja 30:20, 21; 48:17.)

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kun edessämme on tärkeä ratkaisu, jokin kirjaimellinen ääni sanoisi meille, mitä tehdä. Mutta kun ajatuksemme on viritetty Jumalan ajattelutavan mukaisiksi, omatuntomme pystyy paremmin auttamaan meitä sellaisten ratkaisujen tekemisessä, jotka miellyttävät häntä (Sananlaskut 27:11).

Ajatellaanpa Joosefia, joka eli 1700-luvulla eaa. Kun Potifarin vaimo yllytti Joosefia tekemään aviorikoksen hänen kanssaan, tämä kieltäytyi sanoen: ”Miten minä – – voisin syyllistyä niin suureen pahuuteen ja tehdä todellisuudessa syntiä Jumalaa vastaan?” (1. Mooseksen kirja 39:9.) Joosefin aikana ei ollut mitään kirjallista Jumalan lakia, joka olisi tuominnut aviorikoksen. Lisäksi Joosef eli Egyptissä, kaukana perhekurista ja patriarkaalisista säännöistä. Miten hän siis pystyi vastustamaan kiusausta? Yksinkertaisesti sanottuna valmennetun omantuntonsa avulla. Joosef oli omaksunut Jumalan näkemyksen, jonka mukaan miehen ja vaimon tuli olla ”yhtä lihaa” (1. Mooseksen kirja 2:24). Hän ymmärsi, että olisi siksi väärin ottaa toisen miehen vaimo. Joosefin ajattelutapa oli sopusoinnussa Jumalan ajattelutavan kanssa. Aviorikos oli vastoin hänen moraalitajuaan.

Nykyään Joosefin kaltaisia ihmisiä on harvassa. Sukupuolinen moraalittomuus on valloillaan, eivätkä monetkaan tunne olevansa mitenkään vastuussa Luojalleen, itselleen tai edes puolisolleen moraalisen puhtautensa säilyttämisestä. Tilanne on paljolti samanlainen kuin kuvaillaan Jeremian kirjassa: ”Ei kukaan katunut pahuuttaan sanoen: ’Mitä olen tehnyt?’ Kukin palaa suositulle tielle niin kuin taisteluun ryntäävä hevonen.” (Jeremia 8:6.) Siksi meidän on tarpeellisempaa kuin koskaan virittäytyä Jumalan ajattelutapaan. Tässä meillä on apunamme eräs suurenmoinen lahja.

Apuväline omantunnon valmentamiseen

Henkeytetty Raamattu on ”hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustautunut kaikkeen hyvään työhön” (2. Timoteukselle 3:16, 17). Raamatun tutkiminen auttaa meitä valmentamaan sitä, mitä Raamatussa sanotaan ”havaintokyvyksi”, jotta osaisimme erottaa oikean väärästä (Heprealaisille 5:14). Sen avulla voimme kehittää rakkautta sitä kohtaan, mitä Jumala rakastaa, ja inhoa sitä kohtaan, mitä hän vihaa (Psalmit 97:10; 139:21).

Raamatun tutkimisen tavoite on niin ollen oivaltaa totuuden henki ja ydin eikä vain sen muodollisia kehyksiä. Vartiotornissa 1.1.1977 sanottiin: ”Meidän tulee Raamattua tutkiessamme koettaa nähdä Jumalan oikeudenmukaisuus, rakkaus ja vanhurskaus ja juurruttaa ne syvälle sydämeemme, niin että niistä tulee yhtä luonnollinen osa meistä kuin on syöminen ja hengittäminen. Meidän tulee yrittää herättää itsessämme täydellisemmin moraalinen vastuuntunto kehittämällä tarkka tietoisuus siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Meidän tulee tämän lisäksi saada omatuntomme tuntemaan voimakkaasti vastuunsa täydellistä Lainantajaa ja Tuomaria kohtaan. (Jes. 33:22, UM) Meidän tulee siis oppiessamme asioita Jumalasta yrittää jäljitellä häntä kaikissa elämän puolissa.”

”Kristuksen mielen” hankkiminen

Raamatun tutkimisen avulla voimme hankkia myös ”Kristuksen mielen”, samanlaisen tottelevaisen ja nöyrän mielenlaadun kuin oli Jeesuksella (1. Korinttilaisille 2:16). Isänsä tahdon tekeminen oli hänelle ilo, ei vain jotain rutiinia, jota piti noudattaa automaattisesti, mitään ajattelematta. Hänen asennettaan kuvaili profeetallisesti psalmista Daavid, joka kirjoitti: ”Sinun tahtosi, oi Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on sisimmässäni.”a (Psalmit 40:8.)

”Kristuksen mielen” hankkiminen on erittäin tärkeää omantunnon valmentamisessa. Ollessaan maan päällä täydellisenä ihmisenä Jeesus heijasti Isänsä ominaisuuksia ja persoonallisuutta niin täydellisesti kuin ihminen voi. Siksi hän saattoi sanoa: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt myös Isän.” (Johannes 14:9.) Jeesus toimi kaikissa maan päällä eteensä tulleissa tilanteissa juuri niin kuin hänen Isänsä tahtoi hänen toimivan. Tutkiessamme Jeesuksen elämää saamme sen vuoksi selvän kuvan Jehova Jumalan ominaisuuksista.

Raamatussa sanotaan, että Jehova on ”armollinen ja suosiollinen Jumala, hidas vihastumaan ja runsas rakkaudellisessa huomaavaisuudessa” (2. Mooseksen kirja 34:6). Jeesus ilmaisi näitä ominaisuuksia yhä uudelleen ollessaan tekemisissä apostoliensa kanssa. Kun nämä kerta toisensa jälkeen kiistelivät siitä, kuka heistä oli suurin, Jeesus opetti heille kärsivällisesti sanoin ja esimerkein, että ”sen, joka tahtoo tulla suureksi teidän keskuudessanne, täytyy olla teidän palvelijanne, ja sen, joka tahtoo olla ensimmäinen teidän keskuudessanne, täytyy olla teidän orjanne” (Matteus 20:26, 27). Tämä on vain yksi esimerkki siitä, että voimme virittäytyä Jumalan ajattelutapaan tarkastelemalla Jeesuksen elämää.

Mitä enemmän opimme Jeesuksesta, sitä paremmin pystymme jäljittelemään taivaallista Isäämme, Jehovaa (Efesolaisille 5:1, 2). Jumalan ajattelutavan kanssa sopusoinnussa oleva omatunto ohjaa meitä oikeaan suuntaan. Jehova lupaa häneen luottaville: ”Minä annan sinulle ymmärtäväisyyttä ja opetan sinulle tietä, jota sinun tulee kulkea. Tahdon antaa neuvoja silmäni tarkatessa sinua.” (Psalmit 32:8.)

Valmennetun omantunnon hyöty

Koska Mooses tunsi epätäydellisten ihmisten omapäisyyden, hän varoitti israelilaisia: ”Kohdistakaa sydämenne kaikkiin niihin sanoihin, jotka minä tänään puhun teille varoitukseksi, jotta käskisitte poikianne tarkoin tekemään kaikkien tämän lain sanojen mukaan.” (5. Mooseksen kirja 32:46.) Meidänkin täytyy kirjoittaa Jumalan laki sydämeemme. Silloin omatuntomme todennäköisemmin ohjaa askeleitamme ja auttaa meitä tekemään oikeita ratkaisuja.

Meidän on tietysti oltava varovaisia. Raamatun sananlasku sanoo: ”On tie, joka on miehestä oikea, mutta sen loppuna ovat myöhemmin kuoleman tiet.” (Sananlaskut 14:12.) Miksi usein on näin? Raamattu vastaa: ”Sydän on kaikkea muuta petollisempi ja toivoton. Kuka voi tuntea sen?” (Jeremia 17:9.) Siksi meidän kaikkien täytyy noudattaa kehotusta, joka on Sananlaskujen 3:5, 6:ssa: ”Luota Jehovaan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Ota hänet huomioon kaikilla teilläsi, niin hän itse tekee polkusi suoriksi.”

[Alaviite]

[Kuva s. 7]

Raamatun valmentama omatunto voi kompassin tavoin osoittaa meille oikean suunnan

[Lähdemerkintä]

Kompassi: Peabody Essex Museum, Salem, Mass.