VÄRIT

Väreistä kertovat Raamatun sanat ja ilmaukset eivät sisällä niitä lukuisia täsmällisiä termejä, joita nykyisissä värikartoissa käytetään. Raamatun kirjoittajat kuvailivat värejä tarkasteltavan aiheen pohjalta tai vertasivat tuntemattomia kohteita siihen, mikä oli tuttua (2Mo 16:31; Il 1:14). Värejä kuvailtiin sillä, miltä jokin yleisesti tunnettu, esim. veri, lumi, jotkin linnut, tuli ja kallisarvoiset kivet, näytti (2Ku 3:22; Ps 51:7; Lal 5:11; Mt 16:2, 3; Il 9:17). Värejä käytettiin myös kuvaannollisessa merkityksessä, ja joskus jotkin käsitteet yhdistettiin joihinkin nimenomaisiin väreihin.

Harmaa yhdistetään tavallisesti ikääntyvien ihmisten hiuksiin (1Mo 42:38; 3Mo 19:32; San 20:29). Kallisarvoinen villa oli joskus punertavanharmaata (Hes 27:18).

Helakanpuna(inen), hyvin kirkas punaisen sävy, liitetään lankaan tai nauhaan, kankaaseen tai pukuun ja lisäksi syntiin (1Mo 38:28, 30; Jos 2:18; Jer 4:30; Mt 27:28; Jes 1:18). Ilmestyksen 17. luvussa kuvailtu ”peto” on helakanpunainen (jae 3), mikä erottaa sen 13. luvun ”pedosta”. Helakanpunaisen pedon selässä istuva portto on puettu purppuraan ja helakanpunaan. (Il 17:3–5.) Näyssä kuvataan siis vertauskuvallisesti sitä, että ”peto” vaatii kuninkuutta ja sillä ratsastava nainen nauttii ylellisyyksistä ja kuninkaallisuudesta.

Karmosiini oli yksi kalliiden värjättyjen materiaalien punainen väri (2Ai 2:7, 14; 3:14; Na 2:3). Myös syntejä verrataan syvään karmosiinin väriin (Jes 1:18).

Keltainen ja rikinkeltainenkin on mainittu (3Mo 13:30, 32, 36; Il 9:17).

Musta mainitaan, kun kuvaillaan karvoja ja hiuksia (3Mo 13:31; Mt 5:36), hevosia (Sak 6:2, 6), ihoa (Job 30:30) ja aurinkoa (Il 6:12). Ilmestyksen 6:5, 6:ssa musta hevonen edustaa nälänhätää. Lisäksi Raamatussa puhutaan ”mustasta marmorista” ja ”mustasta ihomaalista” (Est 1:6; Jer 4:30).

Oranssinpunainen (Jer 22:14; Hes 23:14) tarkoittaa punertavaa maalia, jota tehtiin rauta- tai lyijyoksideista. Näyttää siltä, että sitä käyttivät ensimmäisinä foinikialaiset, jotka tuottivat sitä Pohjois-Afrikassa olevista luonnonesiintymistä. Myöhemmin samanlaisia esiintymiä otettiin käyttöön Lähi-idässä.

Punaista, tulipunaista ja kellanpunaista väriä käytetään, kun kuvaillaan esimerkiksi karvoja ja hiuksia (1Mo 25:25), värjättyjä pässinnahkoja (2Mo 25:5), eläimiä (4Mo 19:2; Tu 5:10; Sak 1:8), vaatteita (Jes 63:2) ja iltataivasta (Mt 16:2, 3). ’Punaista’ tarkoittava heprean sana (ʼa·domʹ) tulee sanasta dam ’veri’ (1Mo 25:30; 9:6).

Purppura ja purppuranpunainen mainitaan Raamatussa usein, vaikka eri värjäysaineiden ja -menetelmien avulla valmistettujen monenlaisten purppuran sävyjen välillä ei tehdäkään eroa (2Mo 25:4; 4Mo 4:13; Hes 27:7, 16; Da 5:7, 29; Mr 15:17, 20; Lu 16:19; Il 17:4). Koska tämä väriaine oli niin kallista, sen väri yhdistettiin usein rikkauteen, kunniaan ja kuninkaalliseen majesteettiuteen tai se kuvasi niitä.

Ruskeasta puhutaan vain lampaiden yhteydessä (1Mo 30:32, 33, 35, 40).

Sininen on erilaisten värjättyjen materiaalien, esim. langan, nauhan, kankaan ja pukujen, väri (2Mo 26:4, 31, 36; 39:22; 4Mo 4:7). Jokaisen israelilaisen oli pantava sininen nauha vaatteittensa ripsureunan yläpuolelle (4Mo 15:38, 39). Hyasintinsininen on yksi niistä kauniista väreistä, jotka koristivat Ilmestyksen 9:17:ssä mainittuja rintahaarniskoita.

Tulenvärinen kuvaa suuren lohikäärmeen, Saatana Panettelijan, ulkonäköä (Il 12:3). Samanvärinen hevonen on kansakuntien välisen sodankäynnin symboli, niin kuin Ilmestyksen 6:4:ssä kuvaillaan.

Valkoinen on Raamatussa kaikkein useimmin mainittu väri. Sen lisäksi, että sillä kuvaillaan jotakin, sitä käytetään vanhurskauden ja hengellisen puhtauden vertauskuvana (Il 3:4; 7:9, 13, 14). Ilmestyksen 6:2:ssa ja 19:11:ssä kuvattu valkoinen hevonen on Jeesuksen Kristuksen johdolla käytävän puhtaan, vanhurskaan sodan symboli.

Valkoisia vaatteita käyttivät sekä köyhät että ylempiarvoiset ihmiset. Kun enkeleiden asuista puhutaan, heidän kuvaillaan tavallisesti olevan pukeutuneita valkoisiin (Mr 16:5; Joh 20:12; Il 19:14). Valkoiseksi sanotaan myös mm. karvoja ja hiuksia (3Mo 13:3; Mt 5:36), lihaa (3Mo 13:16) ja Jumalan vanhurskaan tuomion valtaistuinta (Il 20:11). Jeesus vertasi kirjanoppineita ja fariseuksia valkoisiksi kalkittuihin hautoihin (Mt 23:27). Tämä Jeesuksen kuvaus perustui siihen, että Jerusalemin lähistöllä olevat haudat oli tapana kalkita valkoisiksi ennen pesahia, jotta sitä viettämään tulevia ihmisiä olisi suojeltu tulemasta epäpuhtaiksi siksi, että he olisivat koskettaneet niitä. Raamatussa erotetaan erilaisia valkoisen sävyjä, esim. punertavan valkoinen (3Mo 13:19, 24) ja himmeän valkoinen (3Mo 13:39).

Vihreä mainitaan Raamatussa usein, mutta se viittaa harvoin varsinaisesti väriin. Sen sijaan se tuo mieleen kasvillisuuden vehreyden ja elinvoiman tai ilmaisee, että jokin on tervettä ja kukoistaa (1Mo 1:30; 9:3; 2Mo 10:15; 2Ku 19:26; Il 8:7). Kellanvihreäksi sanotaan esimerkiksi vaatteisiin sekä kivestä ja laastista tehtyihin taloihin ilmaantuvia spitaaliläikkiä samoin kuin puhdistettua kultaa (3Mo 13:49; 14:37; Ps 68:13).

Muita. Nimenomaisten värien lisäksi Raamatussa on useita ilmauksia, jotka kuvailevat sen tarkemmin määrittämättömiä värejä tai eri värien yhdistelmiä, esimerkiksi: hehkuvan värinen (Jes 63:1), kaksivärinen (Hes 27:24), kirjava (1Mo 30:32, 33; Sak 6:3, 7), kirjavavärinen (Hes 27:7, 16, 24), monenkirjava (Hes 16:16), monivärinen (Jer 12:9), pilkullinen (1Mo 31:10, 12), punertava (1Sa 16:12), raidallinen (1Mo 37:3; 2Sa 13:19), tumma (Lal 1:6), täplikäs (Sak 6:3, 6), vaalea (Joh 4:35), verevä (Lal 5:10) ja väriltään kirjava (Hes 17:3). (Ks. VÄRIAINEET, VÄRJÄYS.)

Kristuksen päällysviitta. Sen päällysviitan väri, johon Jeesus Kristus puettiin teloituspäivänään, on saanut jotkut väittämään, että Raamatun kertomuksessa on ristiriitaisia tietoja tästä vaatteesta. Matteus sanoi, että sotilaat ”kietoivat hänet helakanpunaiseen viittaan” (Mt 27:28), mutta Markus ja Johannes sanovat, että se oli purppuraa tai purppuranpunainen (Mr 15:17; Joh 19:2). Tällainen vaihtelu vaatteen värin kuvauksessa ei kuitenkaan ole osoitus ristiriitaisuudesta vaan ainoastaan todiste siitä, että evankeliuminkirjoittajat eivät kirjoittaneet yhteisestä salaisesta sopimuksesta vaan yksilöllisesti. Matteus kuvasi päällysviitan sellaiseksi, millaiselta se hänestä näytti, ts. oman väriarviointinsa perusteella, ja hän korosti vaatteen punaista väriä. Johannes ja Markus eivät tähdentäneet sen punaisuutta, vaan sanoivat sitä purppuranpunaiseksi ja purppuraksi. Sanaa ”purppura” voidaan käyttää mistä tahansa väristä, jossa on sekä sinistä että punaista. Markus ja Johannes ovat siis Matteuksen kanssa yhtä mieltä siitä, että vaate oli jonkinlaista punaista. Tausta ja valon heijastuminen ovat tietysti myös voineet synnyttää erilaisen värisävyn. Vedenkin väri vaihtelee eri aikoina sen mukaan, minkä värinen taivas on ja miten valo kulloinkin heijastuu. Näiden piirteiden valossa voidaan siis nähdä, etteivät evankeliuminkirjoittajat kuvailleet ristiriitaisesti sen päällysviitan väriä, johon ivalliset roomalaiset sotilaat pukivat Kristuksen hänen ihmiselämänsä viimeisenä päivänä.