Kiinnitä alituista huomiota opetukseesi

”Kiinnitä alituista huomiota itseesi ja opetukseesi. Pysy näissä asioissa, sillä näin tekemällä tulet pelastamaan sekä itsesi että ne, jotka sinua kuuntelevat.” (1. TIMOTEUKSELLE 4:16)

1, 2. Miksi innokkaita opettajia tarvitaan nykyään kipeästi?

”MENKÄÄ – – ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä, – – ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.” (Matteus 28:19, 20.) Tämän Jeesuksen Kristuksen käskyn mukaisesti kaikkien kristittyjen pitäisi pyrkiä tulemaan opettajiksi. Innokkaita opettajia tarvitaan auttamaan rehellissydämisiä ihmisiä Jumalan tuntemukseen ennen kuin on liian myöhäistä (Roomalaisille 13:11). Apostoli Paavali kehotti: ”Saarnaa sanaa, pysy siinä hellittämättä suotuisaan aikaan, tukalaan aikaan.” (2. Timoteukselle 4:2.) Opetusta tarvitaan sekä seurakunnan sisäpuolella että sen ulkopuolella. Itse saarnaamistehtävään sisältyykin enemmän kuin vain Jumalan sanoman kertominen muille. Tehokasta opettamista tarvitaan, jotta kiinnostuneista voisi tulla opetuslapsia.

² Elämme ”kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä” (2. Timoteukselle 3:1). Ihmisiä on aivopesty maallisten filosofioiden ja väärien opetusten avulla. Monet ovat ”mieleltään pimeydessä”, ja he ovat menettäneet ”kaiken moraalitajunsa” (Efesolaisille 4:18, 19). Joillakuilla on tuskallisia tunneperäisiä haavoja. Ihmiset ovat tosiaan ”kiusattuja ja sysittyjä niin kuin lampaat ilman paimenta” (Matteus 9:36). Siitä huolimatta voimme opetustaitoa käyttämällä auttaa rehellissydämisiä ihmisiä tekemään tarpeellisia muutoksia.

Opettajia seurakunnan sisäpuolella

3. a) Mitä sisältyy Jeesuksen antamaan opetustehtävään? b) Keillä on ensisijainen vastuu opettaa seurakunnan sisäpuolella?

³ Raamatun kotitutkistelujen avulla miljoonat ihmiset saavat henkilökohtaista opetusta. Kasteensa jälkeen uudet tarvitsevat kuitenkin lisää apua, jotta heistä tulisi ”juurtuneita ja perustukselle laskettuja” (Efesolaisille 3:17). Kun suoritamme Jeesuksen antamaa tehtävää, joka on merkitty muistiin Matteuksen 28:19, 20:een, ja ohjaamme uusia Jehovan järjestöön, he hyötyvät itse seurakunnan sisäpuolella annettavasta opetuksesta. Efesolaiskirjeen 4:11–13:n mukaisesti seurakuntaan on nimitetty miehiä palvelemaan ”paimenina ja opettajina, pitäen silmällä pyhien palauttamista kohdalleen, palvelustyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen”. Tilanteet, joissa heidän on käytettävä opetustaitoaan, liittyvät toisinaan tarpeeseen ’ojentaa, nuhdella, kehottaa täysin pitkämielisesti’ (2. Timoteukselle 4:2). Opettajien työ oli niin tärkeää, että Paavali luettelee korinttilaisille kirjoittamassaan kirjeessä opettajat heti apostolien ja profeettojen jälkeen (1. Korinttilaisille 12:28).

4. Miten opetustaito auttaa meitä noudattamaan Paavalin kehotusta, joka on kirjoitettu muistiin Heprealaiskirjeen 10:24, 25:een?

⁴ Kaikki kristityt eivät toki palvele vanhimpina eli valvojina, mutta kaikkia kyllä rohkaistaan kannustamaan toinen toistaan ”rakkauteen ja hyviin tekoihin” (Heprealaisille 10:24, 25). Kokouksissa kannustusta voi antaa hyvin valmistetuilla, sydämestä lähtevillä vastauksilla, jotka voivat rakentaa ja rohkaista toisia. Kokeneet Valtakunnan julistajat saattavat ’kannustaa hyviin tekoihin’ myös jakamalla tietoaan ja kokemustaan uusille, kun he työskentelevät näiden kanssa kenttäpalveluksessa. Arvokasta opetusta voidaan tämän lisäksi antaa muissakin tilanteissa. Esimerkiksi kypsiä naisia kehotetaan olemaan ”hyvän opettajia” (Titukselle 2:3).

Vakuuttuminen siitä mihin uskoo

5, 6. a) Miten tosi kristillisyys on väärän palvonnan vastakohta? b) Miten vanhimmat auttavat uusia tekemään viisaita ratkaisuja?

⁵ Tosi kristillisyys on siis jyrkkä vastakohta väärille uskonnoille, joista monet pyrkivät kontrolloimaan jäsentensä ajattelua. Jeesuksen ollessa maan päällä uskonnolliset johtajat yrittivät määrätä melkein kaikista ihmisten elämään liittyvistä asioista ihmisten luomien sortavien perinteiden avulla (Luukas 11:46). Kristikunnan papisto on usein menetellyt samoin.

⁶ Tosi palvonta merkitsee kuitenkin ”pyhän palveluksen” suorittamista ”järjenkykyineen” (Roomalaisille 12:1). Jehovan palvelijat ovat ’tulleet vakuuttuneiksi’ siitä, mihin he uskovat (2. Timoteukselle 3:14). Toisinaan niiden, jotka ottavat johdon, täytyy ehkä luoda joitakin suuntaviivoja ja käytäntöjä, jotta seurakunnan asiat sujuisivat kitkattomasti. Vanhimmat eivät kuitenkaan yritä tehdä ratkaisuja toisten kristittyjen puolesta vaan opettavat heitä ”erottamaan sekä oikean että väärän” (Heprealaisille 5:14). He tekevät tämän ensisijaisesti ravitsemalla seurakuntaa ”uskon ja – – hyvän opetuksen sanoilla” (1. Timoteukselle 4:6).

Kiinnitä huomiota opetukseesi

7, 8. a) Miten kyvyiltään vaatimattomat ihmiset pystyvät toimimaan opettajina? b) Mikä osoittaa, että tehokkaaksi opettajaksi tuleminen vaatii henkilökohtaista ponnistelua?

⁷ Palataanpa kuitenkin yhteiseen opetustehtäväämme. Vaatiiko tämä työ erityisiä taitoja, koulutusta tai kykyjä? Ei välttämättä. Valtaosan maailmanlaajuisesta opetustyöstä tekevät tavalliset ihmiset, joilla on vaatimattomat kyvyt (1. Korinttilaisille 1:26–29). Paavali selittää: ”Meillä on tämä aarre [sananpalvelus] saviastioissa [epätäydellisissä ruumiissa], jotta se voima, joka ylittää tavanomaisen, olisi Jumalan eikä meistä itsestämme.” (2. Korinttilaisille 4:7.) Se erinomainen menestys, jonka maailmanlaajuinen Valtakunnan saarnaamistyö on saavuttanut, on todistus Jehovan hengen voimasta!

⁸ Ihmisen täytyy kuitenkin itse ponnistella kovasti voidakseen tulla ”työmieheksi, jolla ei ole mitään hävettävää, joka käsittelee totuuden sanaa oikein” (2. Timoteukselle 2:15). Paavali kehotti Timoteusta: ”Kiinnitä alituista huomiota itseesi ja opetukseesi. Pysy näissä asioissa, sillä näin tekemällä tulet pelastamaan sekä itsesi että ne, jotka sinua kuuntelevat.” (1. Timoteukselle 4:16.) Millä tavalla ihminen sitten kiinnittää huomiota opetukseensa, antaapa hän sitä seurakunnan sisä- tai ulkopuolella? Pitääkö hänen välttämättä hallita joitakin taitoja tai opetustekniikkaa?

9. Mikä on tärkeämpää kuin luontaiset kyvyt?

⁹ Jeesus osoitti kuuluisassa vuorisaarnassaan todella hallitsevansa eri opetusmenetelmät poikkeuksellisen hyvin. Hänen päätettyään puheensa ”ihmisjoukot olivat perin pohjin hämmästyneitä hänen opetustavastaan” (Matteus 7:28). Kukaan meistä ei tietenkään pysty opettamaan yhtä hyvin kuin Jeesus. Meidän ei tarvitse kuitenkaan olla mitään kaunopuhujia ollaksemme tehokkaita opettajia. Jobin 12:7:ssä osoitetaan, että jopa ”kotieläimet” ja ”siivekkäät” pystyvät opettamaan ilman sanoja! Meillä saattaa olla luontaisia kykyjä tai taitoja, mutta erityisen tärkeää on se, ”millaisia” ihmisiä olemme: mitä sellaisia ominaisuuksia ja hengellisiä tapoja olemme kehittäneet, joita oppilaat voivat jäljitellä (2. Pietarin kirje 3:11; Luukas 6:40).

Jumalan sanan tutkijoita

10. Miten Jeesus oli hyvä esimerkki Jumalan sanan tutkijana?

¹⁰ Raamatun totuuksien tehokkaan opettajan täytyy olla Jumalan sanan tutkija (Roomalaisille 2:21). Jeesus Kristus oli tässä suhteessa huomattava esimerkki. Hän viittasi sananpalveluksensa aikana noin puoleen Raamatun heprealaisten kirjoitusten kirjoista tai esitti samansuuntaisia ajatuksia kuin on niissä.a Hänen Jumalan sanan tuntemuksensa kävi ilmi jo 12-vuotiaana, kun hänet löydettiin ’istumasta opettajien keskellä ja kuuntelemasta heitä ja kyselemästä heiltä’ (Luukas 2:46). Aikuisena Jeesus tapasi käydä synagogassa, jossa luettiin Jumalan sanaa (Luukas 4:16).

11. Mitä hyviä tutkimistapoja opettajan pitäisi opetella?

¹¹ Oletko sinä innokas Jumalan sanan lukija? Jos kaivaudut siihen, ”tulet ymmärtämään Jehovan pelon ja löydät Jumalan tuntemuksen” (Sananlaskut 2:4, 5). Opettele siis hyvät tutkimistavat. Yritä lukea Jumalan sanaa joka päivä (Psalmit 1:2). Ota tavaksesi lukea jokainen Vartiotorni- ja Herätkää!-lehti heti, kun saat sen. Kiinnitä huolellista huomiota siihen, mitä esitetään seurakunnankokouksissa. Opettele ottamaan tarkkaa selkoa asioista. Kun opit ’tarkoin tutkimaan kaiken’, voit välttää opetuksessasi liioittelut ja epätarkkuudet (Luukas 1:3).

Rakkaus ja kunnioitus opetettavia kohtaan

12. Miten Jeesus suhtautui opetuslapsiinsa?

¹² Yksi tärkeä piirre on oikea asenne niitä kohtaan, joita opetat. Fariseukset halveksivat niitä, jotka kuuntelivat Jeesusta. ”Tämä ihmisjoukko, joka ei tunne Lakia, on kirottua”, he sanoivat (Johannes 7:49). Mutta Jeesus tunsi syvää rakkautta ja kunnioitusta opetuslapsiaan kohtaan. Hän sanoi: ”En sano teitä enää orjiksi, sillä orja ei tiedä, mitä hänen isäntänsä tekee. Mutta olen sanonut teitä ystäviksi, koska olen tehnyt teille tunnetuksi kaiken, minkä olen kuullut Isältäni.” (Johannes 15:15.) Tämä osoitti, miten Jeesuksen opetuslasten pitäisi menetellä opettaessaan toisia.

13. Mitä Paavali tunsi niitä kohtaan, joita hän opetti?

¹³ Esimerkiksi Paavali ei suhtautunut oppilaisiinsa kylmän asiallisesti. Hän sanoi korinttilaisille: ”Vaikka teillä voi olla kymmenentuhatta kasvattajaa Kristuksessa, teillä ei varmasti ole monta isää, sillä Kristuksessa Jeesuksessa minusta on tullut teidän isänne hyvän uutisen välityksellä.” (1. Korinttilaisille 4:15.) Toisinaan Paavali jopa vuodatti kyyneleitä neuvoessaan vakavasti niitä, joita hän opetti! (Apostolien teot 20:31.) Lisäksi hän ilmaisi poikkeuksellista kärsivällisyyttä ja huomaavaisuutta. Siksi hän saattoi sanoa tessalonikalaisille: ”Meistä tuli teidän keskuudessanne hellävaraisia kuin imettävä äiti, joka vaalii omia lapsiaan.” (1. Tessalonikalaisille 2:7.)

14. Miksi on hyvin tärkeää, että olemme henkilökohtaisesti kiinnostuneita niistä, joiden kanssa tutkimme Raamattua? Valaise esimerkillä.

¹⁴ Jäljitteletkö sinä Jeesusta ja Paavalia? Vilpitön rakkaus oppilaitamme kohtaan voi runsain mitoin korvata ne puutteet, joita luontaisissa kyvyissämme ehkä on. Voivatko raamatuntutkisteluoppilaamme aistia, että tunnemme vilpitöntä, henkilökohtaista kiinnostusta heitä kohtaan? Järjestämmekö aikaa tutustuaksemme heihin? Kun muuan kristitty nainen havaitsi vaikeaksi auttaa erästä tutkisteluoppilasta edistymään hengellisesti, hän kysyi oppilaalta ystävällisesti: ”Painaako sinua jokin asia?” Nainen alkoi vuodattaa sydäntään ja kertoi lukuisista huolistaan ja peloistaan. Tuo rakkaudellinen keskustelu oli hänelle käännekohta. Tällaisissa tilanteissa on sopivaa esittää raamatullisia ajatuksia sekä lohdutuksen ja rohkaisun sanoja (Roomalaisille 15:4). Varoituksen sana on kuitenkin paikallaan: Raamatun tutkija edistyy ehkä nopeasti, mutta hänellä voi vielä olla joitakin epäkristillisiä tapoja voitettavanaan. Siksi ei ehkä ole viisasta seurustella hänen kanssaan liian läheisesti. Tulisi toimia asianmukaisten kristillisten rajojen sisäpuolella. (1. Korinttilaisille 15:33.)

15. Miten voimme osoittaa kunnioitusta niitä kohtaan, joiden kanssa tutkimme Raamattua?

¹⁵ Tutkisteluoppilaittemme kunnioittamiseen sisältyy se, ettemme yritä valvoa heidän yksityiselämäänsä (1. Tessalonikalaisille 4:11). Saatamme tutkia vaikkapa sellaisen naisen kanssa, joka asuu avoliitossa. Kenties hänellä on kumppaninsa kanssa yhteisiä lapsia. Tultuaan Jumalan täsmälliseen tuntemukseen nainen haluaa oikaista asiat Jehovan edessä (Heprealaisille 13:4). Pitäisikö hänen mennä naimisiin tuon miehen kanssa vai muuttaa erilleen? Kenties olemme voimakkaasti sitä mieltä, että naimisiin meneminen miehen kanssa, joka tuntee tuskin lainkaan kiinnostusta hengellisiin asioihin, jarruttaisi naisen tulevaa edistymistä. Toisaalta voimme pelätä hänen lastensa hyvinvoinnin puolesta ja ajatella, että hänen olisi parempi mennä tuon miehen kanssa naimisiin. Joka tapauksessa on epäkunnioittavaa ja rakkaudetonta sekaantua oppilaan elämään ja yrittää tyrkyttää omia mielipiteitä tällaisissa asioissa. Hänenhän on loppujen lopuksi itse kannettava ratkaisunsa seuraukset. Eikö siis olisi parasta valmentaa tuota oppilasta käyttämään omaa ”havaintokykyään” ja ratkaisemaan itse, mitä hänen pitäisi tehdä? (Heprealaisille 5:14.)

16. Miten vanhimmat voivat osoittaa rakkautta ja kunnioitusta Jumalan laumaa kohtaan?

¹⁶ Erityisesti seurakunnan vanhinten on tärkeää kohdella laumaa rakkaudellisesti ja kunnioittavasti. Kirjoittaessaan Filemonille Paavali sanoi: ”Vaikka voin puhua hyvin vapaasti Kristuksen yhteydessä määrätäkseni sinut tekemään sitä, mikä on soveliasta, kehotan sinua ennemmin rakkauden perusteella.” (Filemonille 8, 9.) Seurakunnassa saattaa toisinaan syntyä turhauttavia tilanteita. Voidaan tarvita jopa lujuutta. Paavali kehotti Titusta ’ojentamaan hairahtuneita ankarasti, jotta he olisivat uskossa terveitä’ (Titukselle 1:13). Tällöinkin valvojien täytyy varoa puhumasta koskaan seurakunnalle epäystävällisesti. Paavali kirjoitti: ”Herran orjan ei tarvitse taistella, vaan hänen täytyy olla hellävarainen kaikkia kohtaan, pätevä opettamaan, itsensä hillitsevä pahaa kärsiessään.” (2. Timoteukselle 2:24; Psalmit 141:3.)

17. Minkä virheen Mooses teki, ja mitä vanhimmat voivat oppia siitä?

¹⁷ Valvojien täytyy muistuttaa jatkuvasti itselleen, että he ovat tekemisissä ”Jumalan lauman” kanssa (1. Pietarin kirje 5:2). Vaikka Mooses oli nöyrä, hän kadotti tämän hetkeksi näkyvistään. Israelilaiset ’katkeroittivat hänen henkensä ja hän alkoi puhua harkitsemattomasti huulillaan’ (Psalmit 106:33). Jumala oli hyvin närkästynyt tästä laumansa väärästä kohtelusta, vaikka laumaan kuuluvat olivat kaikkea muuta kuin moitteettomia. (4. Mooseksen kirja 20:2–12.) Kun vanhimmat kohtaavat samanlaisia haasteita nykyään, heidän pitäisi yrittää neuvoa ja opettaa ymmärtäväisesti ja huomaavaisesti. Veljemme osoittavat parhaiten vastakaikua, kun heitä kohdellaan hienotunteisesti apua tarvitsevina ihmisinä, ei sellaisina jotka eivät voi toipua. Vanhinten täytyy säilyttää samanlainen myönteinen asenne kuin Paavalilla oli, kun hän sanoi: ”Luotamme teihin Herrassa, että teette ja tulette edelleenkin tekemään, mitä käskemme.” (2. Tessalonikalaisille 3:4.)

Tarpeet huomioon

18, 19. a) Miten meidän pitäisi ottaa huomioon sellaisten Raamatun tutkijoiden tarpeet, joiden kyvyt ovat rajalliset? b) Miten voisimme auttaa niitä tutkisteluoppilaita, joille jotkin nimenomaiset asiat tuottavat vaikeuksia?

¹⁸ Tehokas opettaja haluaa ottaa huomioon oppilaittensa kyvyt ja rajoitukset (vrt. Johannes 16:12). Jeesuksen talenttikuvauksessa isäntä antoi tehtäviä ”kullekin tämän oman kyvyn mukaan” (Matteus 25:15). Voimme noudattaa samaa mallia johtaessamme raamatuntutkisteluja. Luonnollisesti on toivottavaa käydä läpi Raamattuun perustuva julkaisu suhteellisen lyhyessä ajassa. On kuitenkin tunnustettava, että kaikilla ei ole hyvää lukutaitoa eikä kykyä omaksua uusia ajatuksia nopeasti. Siksi meiltä vaaditaan tarkkanäköisyyttä siinä, milloin tutkistelussa siirrytään seuraavaan asiaan, kun vastakaikua osoittavien ihmisten on vaikea edetä nopeasti. Tärkeämpää kuin aineiston käsitteleminen tietyllä vauhdilla on auttaa oppilaita ymmärtämään, mitä heidän oppimansa asiat merkitsevät (Matteus 13:51).

¹⁹ Sama pätee silloin, kun jotkin nimenomaiset asiat, esimerkiksi kolminaisuus tai uskonnolliset pyhäpäivät, tuottavat Raamatun tutkijoille vaikeuksia. Vaikka yleensä on tarpeetonta sisällyttää tutkisteluihin muuta Raamattuun perustuvaa aineistoa, voimme joskus tehdä niin, jos siitä olisi selvästikin hyötyä. Tulee käyttää hyvää arvostelukykyä, jottei tarpeettomasti hidastettaisi oppilaan edistymistä.

Ole innostunut!

20. Miten Paavali antoi esimerkin innostuneesta ja vakaumuksellisesta opettamisesta?

²⁰ ”Olkaa hengestä palavia”, sanoo Paavali (Roomalaisille 12:11). Olipa kyseessä Raamatun kotitutkistelu tai jokin ohjelmanosa seurakunnankokouksessa, meidän tulisi olla innostuneita. Paavali sanoi tessalonikalaisille: ”Se hyvä uutinen, jota saarnaamme, ei ilmaantunut keskuuteenne yksistään puheessa, vaan myös voimassa ja pyhässä hengessä ja lujin vakaumuksin.” (1. Tessalonikalaisille 1:5.) Näin Paavali ja hänen toverinsa eivät antaneet ’ainoastaan Jumalan hyvää uutista, vaan oman sielunsakin’ (1. Tessalonikalaisille 2:8).

21. Miten voimme säilyttää innostuneen asenteen opetustehtäviimme?

²¹ Kun olemme lujasti vakuuttuneita siitä, että Raamattua kanssamme tutkivien ihmisten täytyy saada kuulla, mitä sanottavaa meillä on, olemme myös aidosti innostuneita. Älkäämme koskaan pitäkö mitään opetustehtäväämme pelkkänä rutiinina. Kirjuri Esra kiinnitti varmastikin huomiota opetukseensa tässä suhteessa. Hän ’valmensi sydämensä kysyäkseen Jehovan lain neuvoa ja tehdäkseen sen mukaan ja opettaakseen Israelissa’ (Esra 7:10). Meidän pitäisi toimia samoin: valmistautua perusteellisesti ja miettiä aineiston tärkeyttä. Rukoilkaamme, että Jehova antaisi meille lujan uskon ja vakaumuksen (Luukas 17:5). Innostuksemme voi auttaa Raamatun tutkijoita kehittämään todellisen rakkauden totuutta kohtaan. Siihen, että kiinnitämme huomiota opetukseemme, voi tietysti sisältyä tiettyjen opetusmenetelmien käyttö. Seuraavassa kirjoituksessa käsitellään joitakin näistä.

[Alaviite]

Muistatko?

◻ Miksi nykyään tarvitaan taitavia kristittyjä opettajia?

◻ Mitä hyviä tutkimistapoja voimme opetella?

◻ Miksi on hyvin tärkeää osoittaa rakkautta ja kunnioitusta niitä kohtaan, joita opetamme?

◻ Miten voimme ottaa huomioon tutkisteluoppilaittemme tarpeet?

◻ Miksi innostus ja vakaumus ovat välttämättömiä opettaessamme toisia?

[Kuva s. 10]

Hyvät opettajat ovat itsekin Jumalan sanan tutkijoita

[Kuva s. 13]

Ole henkilökohtaisesti kiinnostunut Raamatun tutkijoista