OPETUSLAPSI

Opetettu, oppilas. Opetuslasta tarkoittava heprealainen sana (lim·mudʹ) merkitsee pohjimmiltaan sellaista, joka oppii, jota opetetaan tai jota valmennetaan (vrt. Jes 8:16, Rbi8, alav.). Sen sukulaissana mal·madʹ tarkoittaa karjan kouluttamiseen käytettävää ’tutkainta’ (Tu 3:31; vrt. Ho 10:11). Kreikkalainen sana ma·thē·tēsʹ (opetuslapsi) tarkoittaa ensisijaisesti sellaista, joka kohdistaa mielensä johonkin.

Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa puhutaan Jeesuksen, Johannes Kastajan, fariseusten ja Mooseksen opetuslapsista (Mt 9:14; Lu 5:33; Joh 9:28). Jeesuksen ensimmäiset opetuslapset tulivat Johanneksen opetuslapsista (Joh 1:35–42). Niitä 12:ta, jotka valittiin apostoleiksi, sanotaan Matteuksen 10:1:ssä ja 11:1:ssä opetuslapsiksi. Laajassa merkityksessä sanaa ”opetuslapsi” käytettiin niistä, jotka uskoivat Jeesuksen opetukseen, ja ainakin yksi sellainen mies oli hänen opetuslapsensa salaa (Lu 6:17; Joh 19:38). Evankeliumeissa tuota sanaa käytetään kuitenkin tavallisesti niistä Jeesuksen läheisistä seuraajista, jotka kulkivat hänen kanssaan hänen saarnamatkoillaan ja joita hän opetti ja neuvoi. Pääasiassa sana tarkoittaa kaikkia niitä, jotka eivät pelkästään usko Kristuksen opetuksiin vaan myös noudattavat niitä tarkoin. Heitä täytyy opettaa ”noudattamaan kaikkea”, mitä Jeesus käskee (Mt 28:19, 20).

Opettaessaan opetuslapsiaan Jeesuksen tarkoitus oli tehdä heistä hänen itsensä kaltaisia: Valtakunnan hyvän uutisen saarnaajia ja opettajia. ”Oppilas ei ole opettajansa yläpuolella, mutta jokainen, joka on täydellisesti opetettu, on opettajansa kaltainen”, sanoi Jeesus (Lu 6:40). Historia todisti aikanaan Kristuksen opetuksen tehokkuuden. Hänen opetuslapsensa jatkoivat työtä, jonka hän oli opettanut heille, ja tekivät ennen ensimmäisen vuosisadan loppumista opetuslapsia kautta Rooman imperiumin, Aasiassa, Euroopassa ja Afrikassa. Tämä oli Matteuksen 28:19, 20:ssä olevan Jeesuksen Kristuksen käskyn mukaan heidän päätyönsä.

Se, että kristittyjen velvollisuus on vielä nykyäänkin tehdä opetuslapsia kansakuntien ihmisistä, käy selvästi ilmi Jeesuksen käskyn loppusanoista: ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen asti.” He eivät tee opetuslapsia itselleen, koska ne, joita opetetaan, ovat todellisuudessa Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia, sillä he eivät noudata ihmisten vaan Kristuksen opetusta. Tämän vuoksi opetuslapsia kutsuttiin Jumalan sallimuksesta kristityiksi (Ap 11:26).

Opetuslasten tekeminen ja opettaminen. Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus Kristus valtuutti seuraajansa tekemään opetuslapsia, kastamaan heidät ja opettamaan heille kaiken, mitä hän oli käskenyt (Mt 28:19, 20). Tämä laaja-alainen opetustyö alkoi helluntaipäivänä vuonna 33, kun noin 3000 juutalaista ja käännynnäistä tunnusti Jeesuksen luvatuksi Messiaaksi ja kävi kasteella. Näiden uusien opetuslasten opettaminen ei päättynyt siihen apostoli Pietarin puheeseen, jonka johdosta heistä oli tullut Kristuksen Jeesuksen seuraajia. Heillä oli vielä paljon oppimista. Tästä syystä ne, jotka olivat tulleet kaukaisista paikoista Jerusalemiin helluntaijuhlaan, pidensivät oleskeluaikaansa voidakseen omistautua apostolien opetukseen. Päivittäin he kokoontuivat temppelialueelle ilmeisesti kuuntelemaan apostoleita. Jotkut muutkin juutalaiset ja käännynnäiset saivat kuulla hyvän uutisen siellä, ja uskovien miesten luku nousi lopulta noin 5000:een. (Ap 2:14–4:4.) Sen lisäksi että apostolit opettivat julkisesti temppelissä, he julistivat hyvää uutista Jeesuksesta Kristuksesta myös talosta taloon (Ap 5:42). (Ks. SAARNAAMINEN: ”Talosta taloon”.)

Myöhemmin kun vaino oli hajaannuttanut uskovat ja ei-juutalaisten keskuudessa oli alettu saarnata, opetuslasten tekeminen voitiin ulottaa kaukaisiin paikkoihin (Ap 8:4–12; 11:1–26). Niin kuin Jerusalemissa, niin nytkin kiinnostuneita yritettiin kuitenkin usein tavoittaa saarnaamalla ja opettamalla julkisesti, minkä jälkeen ne, joista oli tullut opetuslapsia, saivat lisää opetusta. Esimerkiksi Efesoksessa apostoli Paavali opetti julkisesti synagogassa. Vastustuksen alettua hän erotti opetuslapset ei-uskovista juutalaisista ja piti heille esitelmiä Tyrannoksen koulun luentosalissa. (Ap 19:8–10.) Paavali opetti opetuslapsia myös heidän kodeissaan ja etsi kiinnostuneita opettamalla talosta taloon. Hän muistutti Efesoksen seurakunnan vanhimpia: ”En pidättynyt kertomasta teille mitään siitä, mikä oli hyödyllistä, enkä opettamasta teitä julkisesti ja talosta taloon.” (Ap 20:20, 21; vrt. Ap 18:6, 7, jossa kerrotaan Paavalin toiminnasta Korintissa; ks. OPETUSLAPSI.)