Raamatun näkökanta

Voivatko tosi kristityt odottaa Jumalan suojelevan heitä?

TOIMITTAAKSEEN avustustarvikkeita palvojatovereilleen kristityt esittivät rukouksen ja matkustivat sitten sodan repimän alueen halki, missä heillä oli suuri vaara joutua tapetuiksi. Sotaa käyvien armeijoiden hämmästykseksi he saivat tehtyä matkan turvallisesti. Suojeliko Jumalan enkeli heitä?

Muuan kristitty aviopari, joka oli ollut useita vuosia sananpalveluksessa, kuoli, kun lentokone putosi maahan sinne, missä he parhaillaan kertoivat hyvää uutista talosta taloon. Miksei Jumalan enkeli johdattanut heitä tai tuota lentokonetta jonnekin muualle juuri tuolla hetkellä? (Vrt. Apostolien teot 8:​26.)

Kun vertaamme näitä tapahtumia toisiinsa, voisimme kysyä: Miksi jotkut kristityt kuolevat tehdessään Jumalan tahtoa, kun taas toiset säilyvät hengissä hyvinkin vaarallisissa olosuhteissa? Voivatko kristityt odottaa Jumalan suojelevan heitä varsinkin näinä kriittisinä ”viimeisinä päivinä”? (2. Timoteukselle 3:​1.)

Miksi Jumala suojelee?

Jehova Jumala on luvannut siunata ja suojella kansaansa (2. Mooseksen kirja 19:​3–​6; Jesaja 54:​17). Hän teki niin huomattavalla tavalla ensimmäisellä vuosisadalla, kun kristillinen seurakunta oli vasta syntynyt. Monenlaisia ihmeitä tapahtui runsaasti. Jeesus lisäsi ruoan määrän moninkertaiseksi ruokkiakseen tuhansia; hän ja hänen seuraajansa paransivat kaikenlaisia tauteja ja kaikenlaista raihnaisuutta, ajoivat demonien riivaamista ihmisistä ulos yli-inhimillisiä henkiä ja jopa herättivät kuolleita. Jumalan ohjauksessa vastaperustettu seurakunta kasvoi ja vakiintui. Jumalan ilmeisestä tuesta huolimatta monet uskolliset kristityt kuitenkin kokivat sen, mitä voitaisiin sanoa ennenaikaiseksi kuolemaksi (vrt. Psalmit 90:​10).

Harkitsehan Sebedeuksen poikien, Jaakobin ja Johanneksen, tapauksia. Koska heidät oli valittu apostoleiksi, he olivat yhdessä Pietarin kanssa Kristuksen lähimpiä ystäviä.a Mutta Jaakob kärsi marttyyrikuoleman vuonna 44, kun taas hänen veljensä Johannes eli ensimmäisen vuosisadan loppuun saakka. On ilmiselvää, että molemmat toimivat Jumalan tahdon mukaisesti. Miksi Jaakobin annettiin kuolla, kun taas Johannes sai elää?

Kaikkivaltias Jumala olisi varmasti pystynyt säästämään Jaakobin hengen. Kohta Jaakobin marttyyrikuoleman jälkeen Jumalan enkelihän pelasti Pietarin kuolemasta. Miksi enkeli ei ollut pelastanut Jaakobia? (Apostolien teot 12:​1–11.)

Välikappaleita Jumalan tarkoituksen toteuttamisessa

Jotta ymmärtäisimme, miksi Jumala suojelee jotakuta, meidän täytyy ymmärtää, ettei hän tee sitä vain pidentääkseen yksilöiden elämää vaan varjellakseen jotakin paljon tärkeämpää: oman tarkoituksensa toteutumista. Esimerkiksi kristillisen seurakunnan pelastuminen kokonaisuutena on taattu, koska sen pelastuminen liittyy läheisesti tuon tarkoituksen toteutumiseen. Kristus sanoi kuitenkin selvästi opetuslapsilleen, että he voisivat yksilöinä kohdata kuoleman uskonsa vuoksi. Sanottuaan tämän Jeesus ei tähdentänyt pelastumista ihmeen avulla vaan ’kestämistä loppuun asti’ (Matteus 24:​9, 13). Se että joitakuita suojeltiin ja toisia ei, ei osoita Jumalan olevan puolueellinen. Jumala vain käytti sitä yksilöä, jolla oli parhaat edellytykset toteuttaa hänen tarkoituksensa, mikä loppujen lopuksi hyödyttää koko ihmiskuntaa.

Koska kristittyjen on täysin mahdollista kuolla Jumalan palveluksessa ennenaikaisesti, heillä tulisi olla yhtä tasapainoinen asenne kuin oli niillä kolmella uskollisella heprealaisella, jotka tuomittiin kuolemaan Jumalan palvontansa vuoksi. He sanoivat Babylonian kuninkaalle: ”Jos niin on määrä olla, kykenee Jumalamme, jota me palvelemme, pelastamaan meidät. Palavasta tulipätsistä ja sinun kädestäsi, oi kuningas, hän pelastaa meidät. Mutta jos ei, niin tulkoon sinun tietoosi, oi kuningas, että sinun jumaliasi me emme palvele ja sitä kultaista kuvapatsasta, jonka olet pystyttänyt, me emme varmasti palvo.” (Daniel 3:​17, 18.)

Jehova säästi Pietarin ja Johanneksen hengen, koska heillä oli avainasema hänen tarkoituksensa toteuttamisessa. Pietaria käytettiin seurakunnan ’vahvistamiseen’ paimennustyön välityksellä, mihin sisältyi kahden henkeytetyn raamatunkirjan kirjoittaminen (Luukas 22:​32). Johannes kirjoitti viisi raamatunkirjaa ja oli ”pylväs” varhaiskristillisessä seurakunnassa. (Galatalaisille 2:​9; Johannes 21:​15–23.)

On mahdotonta ennustaa, miten Jehova ratkaisee sen, minä hetkenä ja millä tavalla hän puuttuu palvelijoidensa elämään. Varmasti voidaan sanoa vain se, että Kristus lupasi olla seuraajiensa kanssa ”kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen asti” (Matteus 28:​20). Hän on ’meidän kanssamme’ varsinkin saarnaamistyötä ohjaavien enkelien välityksellä (Matteus 13:​36–43; Ilmestys 14:​6). Emme voi ennakolta tietää tarkasti, miten Jumalan apu ilmenee tai ketä Jumala suojelee; voimme vain esittää tällaisia yleisluonteisia viitteitä. Entä jos jostakusta kristitystä tuntuu, että Jumala on suojellut ja ohjannut häntä? Koska asiaa ei voida lopullisesti todistaa suuntaan eikä toiseen, kenenkään ei tulisi tuomita hänen vilpitöntä väitettään.

Onko Jumala tunteeton?

Osoittaako se, että Jumala sallii kristittyjen kuolla, hänen olevan tunteeton? Ei suinkaan (Saarnaaja 9:​11). Jehova työskentelee sen hyväksi, että hän voisi säilyttää elämämme ikuisesti, ei vain muutaman vuoden tai edes vuosikymmenen. Hän tarkkailee tilannetta korkeammasta asemastaan ja ohjailee tapahtumia niin, että ne koituvat jokaisen häntä rakastavan ja häntä lähestyvän yksilön ikuiseksi hyödyksi (vrt. Matteus 18:​14). Hänen tarkoituksensa toteutuminen merkitsee kaiken sellaisen täydellistä poistamista, mistä olemme kärsineet tässä järjestelmässä – jopa kuoleman. Jumalan menettelyt ovat niin monitahoisia ja täydellisiä, että se sai apostoli Paavalin huudahtamaan: ”Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovatkaan hänen tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä!” (Roomalaisille 11:​33.)

Koska mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, meidän ei tulisi kysyä itseltämme: ”Onko minulla Jumalan suojelus?” vaan: ”Onko minulla Jehovan siunaus?” Jos meillä on, hän antaa meille ikuisen elämän riippumatta siitä, mitä meille tapahtuu tässä asiainjärjestelmässä. Verrattuna täydelliseen, ikuiseen elämään mikä tahansa kärsimys – jopa kuolema – tässä järjestelmässä tuntuu ”hetkelliseltä ja kevyeltä” (2. Korinttilaisille 4:​17).

[Alaviite]