Mikä on ainoa raamatullinen peruste avioerolle kristittyjen keskuudessa?

JEESUS KRISTUS sanoi vuorisaarnassaan: ”Edelleen on sanottu: ’Joka eroaa vaimostaan, antakoon hänelle erokirjan.’ Mutta minä sanon teille, että jokainen, joka eroaa vaimostaan muun kuin haureuden vuoksi, saattaa hänet alttiiksi aviorikokselle, ja se, joka menee naimisiin naisen kanssa, josta on erottu, tekee aviorikoksen.” (Matteus 5:31, 32.) Kerrottuaan fariseuksille, että Mooseksen tekemä myönnytys, jonka nojalla he saattoivat erota vaimostaan, ei ollut ”alusta asti” voimassa ollut järjestely, Jeesus sanoi: ”Minä sanon teille, että joka eroaa vaimostaan muun kuin haureuden perusteella ja menee naimisiin toisen kanssa, se tekee aviorikoksen.” (Matteus 19:8, 9.) Nykyään tehdään tavallisesti ero ”haureellisten” ja ”avionrikkojien” välillä. Nykyisin sanotaan, että sellaiset naimattomat, jotka ovat vapaaehtoisesti sukupuolisuhteissa jonkun vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan kanssa, syyllistyvät haureuteen. Avionrikkojat ovat naimisissa olevia henkilöitä, jotka ovat vapaaehtoisesti sukupuolisuhteissa jonkun sellaisen vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan kanssa, joka ei ole heidän laillinen aviopuolisonsa. Sana ”haureus” on kuitenkin käännetty kreikkalaisesta sanasta por·neiʹa, ja se sisältää kaikenlaiset raamatullisen avioliiton ulkopuoliset luvattomat sukupuolisuhteet. Näin ollen Matteuksen 5:32:ssa ja 19:9:ssä olevat Jeesuksen sanat merkitsevät sitä, että ainoa avioeron peruste, joka todella katkaisee aviositeen, on aviopuolison por·neiʹa. Kristuksen seuraaja voi halutessaan käyttää hyväkseen sen suomaa avioeromahdollisuutta, ja tällainen avioero vapauttaisi hänet menemään naimisiin jonkun sellaisen kristityn kanssa, joka on raamatullisesti vapaa avioitumaan (1. Korinttilaisille 7:39).

Sukupuolinen moraalittomuus, johon joku naimisissa oleva syyllistyy jonkun samaa sukupuolta olevan kanssa (homoseksuaalisuus), on saastaista ja iljettävää. Tällaiset katumattomat ihmiset eivät peri Jumalan valtakuntaa. Raamattu tuomitsee tietysti myös eläimeen sekaantumisen. (3. Mooseksen kirja 18:22, 23; Roomalaisille 1:24–27; 1. Korinttilaisille 6:9, 10.) Nämä törkeän saastaiset teot sisältyvät laajamerkityksiseen sanaan por·neiʹa. On myös huomionarvoista, että Mooseksen lain alaisuudessa homoseksuaalisuus ja eläimeen sekaantuminen johtivat kuolemanrangaistukseen ja vapauttivat siten viattoman puolison avioitumaan uudelleen (3. Mooseksen kirja 20:13, 15, 16).

Jeesus Kristus kiinnitti huomiota siihen, että ”jokainen, joka jatkuvasti katsoo naista niin että tuntee intohimoa häneen, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan” (Matteus 5:28). Jeesus ei kuitenkaan sanonut, että se, mitä oli sydämessä mutta mikä ei johtanut tekoihin, antoi perusteen avioeroon. Kristuksen sanat osoittavat, että sydän tulisi pitää puhtaana ja että ihmisen ei tulisi vaalia sopimattomia ajatuksia eikä haluja (Filippiläisille 4:8; Jaakobin kirje 1:14, 15).

Juutalaisten rabbiinien laki korosti sitä, että naimisissa olevan on täytettävä aviovelvollisuutensa, ja antoi aviomiehelle luvan erota vaimostaan, jos tämä ei pystynyt saamaan lapsia. Raamattu ei kuitenkaan oikeuta kristittyjä eroamaan puolisostaan tällä perusteella. Vuosikausia kestänyt hedelmättömyys ei saanut Abrahamia eroamaan Saarasta, Iisakia eroamaan Rebekasta, Jaakobia eroamaan Raakelista eikä pappi Sakarjaa eroamaan Elisabetista (1. Mooseksen kirja 11:30; 17:17; 25:19–26; 29:31; 30:1, 2, 22–25; Luukas 1:5–7, 18, 24, 57).

Raamatussa ei sanota mitään sellaista, mikä antaisi kristitylle luvan erota aviopuolisostaan siksi, että tämä on fyysisesti kykenemätön aviolliseen yhdyselämään, hän on tullut mielenvikaiseksi tai sairastunut johonkin parantumattomaan tai inhottavaan tautiin. Rakkaus, jota kristittyjen on määrä osoittaa, saisi hänet kohtelemaan tällaista puolisoa armollisesti eikä hakemaan avioeroa (Efesolaisille 5:28–31). Raamattu ei myöskään suo kristityille oikeutta erota aviopuolisostaan erilaisten uskonkäsitysten vuoksi, vaan se osoittaa, että jäämällä ei-uskovan puolison luo kristitty voi voittaa hänet tosi uskon puolelle (1. Korinttilaisille 7:12–16; 1. Pietarin kirje 3:1–7).

Vuorisaarnassaan Jeesus sanoi, että ”jokainen, joka eroaa vaimostaan muun kuin haureuden vuoksi, saattaa hänet alttiiksi aviorikokselle, ja se, joka menee naimisiin naisen kanssa, josta on erottu, tekee aviorikoksen” (Matteus 5:32). Tällä Kristus osoitti, että jos mies eroaa vaimostaan jonkin muun syyn kuin vaimon ”haureuden” (por·neiʹa) vuoksi, hän saattaa tämän alttiiksi aviorikokselle tulevaisuudessa. Tämä johtuu siitä, että vaimo, joka ei ole tehnyt aviorikosta, ei ole tällaisen avioeron perusteella asianmukaisesti erossa aviomiehestään eikä näin ollen vapaa menemään naimisiin toisen miehen kanssa eikä olemaan sukupuolisuhteissa toisen aviomiehen kanssa. Kun Kristus sanoi, että se, joka ”menee naimisiin naisen kanssa, josta on erottu, tekee aviorikoksen”, hän puhui naisesta, josta on erottu muiden syiden kuin ”haureuden” (por·neiʹa) vuoksi. Vaikka tällainen nainen olisikin lain mukaan eronnut, hänen avioeronsa ei olisi raamatullinen.

Markuksen ja Luukkaan tallentamat Jeesuksen sanat täytyy kuitenkin ymmärtää Matteuksen kirjoittaman täydellisemmän selostuksen valossa. Hän ottaa mukaan sanat ”muun kuin haureuden perusteella” (Matteus 19:9; ks. myös Matteus 5:32), mikä osoittaa, että se, mitä Markus ja Luukas kirjoittivat Jeesuksen sanoneen avioerosta, soveltuu, jos avioeroperusteena on jokin muu syy kuin uskottoman aviopuolison ”haureus” (por·neiʹa).