Uskonnolliset perinteet ja Raamattu
”TE TEETTE Jumalan sanan pätemättömäksi perinteellänne.” Nämä olivat itse Jeesuksen Kristuksen sanat. (Markus 7:13) Monien nykyään elävien ihmisten tavoin Jeesuksen päivien juutalaisetkin pitivät uskollisesti kiinni monimutkaisesta sääntöjen ja tapojen mallista. Ja monien nykyajan pappien tavoin heidän uskonnolliset johtajansa pitivät näitä perinteitä tärkeämpinä kuin Raamattua.
Valaisemme asiaa: Jumalan sana nimenomaan käski lapsia kunnioittamaan vanhempiaan. (2. Mooseksen kirja 20:12) Tähän ilmeisesti sisältyi sellaisten vanhempien auttaminen, jotka joutuivat suureen taloudelliseen ahdinkoon. Kehittyi kuitenkin juutalainen perinne, jonka avulla onnistuttiin mukavasti kiertämään tämä raamatullinen velvollisuus. Itsekkään ihmisen täytyi vain luvata, että hän lahjoittaisi myöhemmin yksityisomaisuutensa temppelille, ja panna omaisuutensa näin säästöön julistamalla sen olevan ”korban”. Tämä sana merkitsi ”Jumalalle omistettua lahjaa”. Vaikka juutalaisella palvojalla ilmeisesti oli edelleen mahdollisuus käyttää tätä korbania omaksi henkilökohtaiseksi hyödykseen, hän saattoi hurskaasti kieltää sen vanhemmiltaan. – Markus 7:9–12.
Jeesus asetti kuitenkin tämän ja muutkin juutalaisten ’pyhät perinteet’ kyseenalaisiksi sanomalla: ”Te ulkokullatut, sattuvasti Jesaja profetoi teistä sanoessaan: ’Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on hyvin kaukana minusta. Turhaan nämä ihmiset jatkavat minun palvomistani, koska he opettavat ihmisten käskyjä oppeina.’” – Matteus 15:3–9.
Voiko kukaan kristitty Jeesuksen sanat huomioon ottaen todellakaan ajatella minkään uskonnollisten perinteiden olevan yhdenvertaisia Raamatun kanssa? Tuskinpa. Liittyypä johonkin tapaan mahdollisesti kuinka paljon tunteellisuutta tahansa, kristitty on huolissaan siitä, onko se sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa vai ei. Tarkastelehan esimerkin vuoksi joitakin perinteisiä uskonnollisia menoja, joita on kuvattu María A. Lombillo Clarkin, T. D., katolista liturgiaa käsittelevässä kirjassa Liturgy – An Elementary Course. Miten nämä perinteet kestävät vertailun sen kanssa, mitä Raamattu todellisuudessa sanoo?
[Tekstiruutu]
LITURGIA JUMALAN SANA
”Me ilmaisemme palvontamme ”Lapsukaiset, varjelkaa itseänne
Jumalalle uskonnollisten epäjumalilta.” – 1. Johannes 5:21.
menojen välityksellä.” ”Jumala on Henki, ja häntä
palvovien täytyy palvoa hengessä
ja totuudessa.” – Johannes 4:24.
”Me vaellamme uskon emmekä näkemisen
avulla.” – 2. Korinttolaisille 5:7.
”Minä, Herra [”Jehova”, UM], se on
minun nimeni, minä en anna kunniaani
toiselle enkä ylistystäni
epäjumalille.” – Jesaja 42:8.
”Meidän tulisi kohdistaa ”Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä
uskonnollisia tekoja Kaikkein mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat
Pyhimmälle Neitsyt Marialle, ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka
enkeleille ja pyhimyksille. ovat alhaalla maan päällä – –.
Mutta [tällaiset] uskonnolliset Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä.”
kunnianosoitukset – – päätyvät – 2. Mooseksen kirja 20:4, 5.
lopulta Jumalalle samalla ”Minä, Johannes, – – lankesin maahan
tavalla kuin kuningasta palvoakseni sen enkelin jalkojen
kunnioitetaan silloin, kun edessä – –. Mutta hän sanoo minulle:
osoitetaan kunniaa hänen ’Varo! Älä tee sitä! – – Palvo
lähettiläilleen.” Jumalaa.’” – Ilmestys 22:8, 9.
”On yksi Jumala ja yksi välittäjä
Jumalan ja ihmisten välillä,
ihminen, Kristus Jeesus.”
”Krusifiksi on välttämätön ”Jumala, joka teki maailman ja
alttarilla; pyhää messua kaiken siinä olevan, Hän joka on
ei voida viettää ilman sitä. taivaan ja maan Herra, ei asu
Kolme alttariliinaa, kaksi käsin tehdyissä temppeleissä.”
kynttelikköä ja rukoustaulut – Apostolien teot 17:24.
ovat myös tarpeellisia.” ”Me emme pidä katsettamme
näkyväisissä, vaan näkymättömissä.”
”Marraskuun 1. päivänä – – ”Eivät kuolleet ylistä Herraa,
pyhäinpäivän viettäminen. ei kukaan hiljaisuuteen
Se on kaikkien niiden astuneista.” – Psalmi 115:17.
sielujen pyhä päivä, jotka ”Kuolleet eivät tiedä mitään.”
elävät onnellisina taivaassa, – Saarnaaja 9:5.
ja jonain päivänä siitä tulee ”Jokainen sielu, joka ei
meidänkin pyhä päivämme.” sitä Profeettaa kuuntele,
tullaan täysin tuhoamaan.”
”Näiden sielujen avuksi ”Ei työtä, ei järkeä, ei
[kirkko] vakiinnutti viisautta eikä tietoa tule olemaan
marraskuun 2. päivänä helvetissä, johon olet rientämässä.”
vietettävän’uskollisten – Saarnaaja 9:10, Douay Version.
vainajien muistopäivän’. ”Älkää luottako – – ihmisiin – –,
Papit toimittavat messun he palaavat maahan, samalla
kolme kertaa tuona päivänä raukeavat kaikki heidän hankkeensa.”
lievittääkseen näiden – Psalmi 146:2–4, Psalmit nykysuomeksi.
siunattujen sielujen
kärsimyksiä kiirastulessa
ja jouduttaakseen heidän
pääsyään taivaaseen.”
”Loppujen lopuksi
katolinen kiirastulioppi
pohjautuu perinteeseen
eikä Pyhään Raamattuun.”
– New Catholic Encyclopedia,
11. osa, s. 1034.
Vapaaksi vahingollisten perinteiden orjuudesta
Monet suositut uskonnolliset perinteet eivät siis miellytä Jumalaa ja ovat täten vahingollisia. Apostoli Paavali kirjoitti kuitenkin kiinnostavasti: ”Kiitän teitä siksi, että – – pidätte kiinni perinteistä niin kuin teille ne välitin.” (1. Korinttolaisille 11:2) Mutta nämä perinteet olivat tervehenkisiä, järkeviä tapoja, jotka perustuivat Jumalan sanaan – eivät tyhjänpäiväisiä, ihmistekoisia rituaaleja. Ne tulivat sen ’perinteenä saadun hedelmättömän käyttäytymismuodon’ tilalle, jota monet harjoittivat ennen kristityiksi tuloaan ensimmäisellä vuosisadalla. – 1. Pietari 1:18.
Samoin nykyään Jumalaa pelkäävän ihmisen täytyy tutkia tarkoin ja sitten hylätä mikä tahansa perinne, joka osoittautuu epäraamatulliseksi. Varmasti suhde Jumalaan on paljon arvokkaampaa kuin mitkään ihmistekoiset palvontatavat! Tietenkään epäraamatullisten perinteiden hylkääminen ei ole suinkaan helppoa. Usein on oikaistava vanhoja, totuttuja käytöstapoja. Kolumbiassa eräs nuori mies esimerkiksi oli uppoutunut uskonnollisiin perinteisiin. Lapsuudesta lähtien hän oli palanut halusta tulla katoliseksi papiksi. Hänellä oli usein tapana leikkiä ’messun lukemista’ sisartensa kanssa, ja hän jopa kuunteli heidän ”ripittäytymisiään”. Vuosia myöhemmin hän pääsi pappisseminaaria edeltävään kouluun, ja lopulta hän kirjoittautui erääseen katoliseen yliopistoon. Siellä uskonnolliset perinteet iskostettiin vielä syvemmälle hänen elämäänsä.
Eräänä päivänä muuan Jehovan todistaja kävi hänen kotonaan. Vaikka hänen vanhempansa antoivat todistajan tuskin ilmaista ajatuksiaan, se vähä mitä sanottiin, teki vaikutuksen tähän uskonnollisuuteen taipuvaiseen nuoreen. Myöhemmin hän teki järjestelyjä tutkiakseen salaa Raamattua tämän todistajan kanssa. Hän muistelee: ”Vilpitön haluni oli oppia tuntemaan Raamattua erilaiselta näkökannalta muuttamatta uskontoani. Halusin kiihkeästi palvella Jumalaa pappina ja yrittää saada aikaan muutoksia ihmisten sydämessä. Tutkittuani Raamattua kuukauden verran sisälläni syntyi ristiriitatilanne, koska uskontoni perinteet ja riitit taistelivat puhtaita raamatullisia mittapuita vastaan.”
Hänen perheensä painosti häntä luopumaan Raamatun tutkimisesta, ja lopulta hänen oli pakko lähteä kotoa. Hän sanoo kuitenkin: ”Tutkittuani Raamattua kaksi kuukautta tulin vakuuttuneeksi siitä, että olin ollut todella väärässä, ja jätin yliopiston ja opettajantoimeni eräässä uskonnollisessa korkeakoulussa ja omistauduin täysin talosta-taloon-saarnaamiseen. Nyt koko elämäni ja myös tapani ovat muuttuneet. Olen erityisen onnellinen siitä unohtumattomasta päivästä, jolloin vertauskuvasin vihkiytymiseni Jehovalle vesikasteella.” Tämä nuori mies palvelee nyt koko ajallaan auttaen toisia vapautumaan Jumalaa häpäisevien perinteiden orjuudesta.
Jos sinä olet hartaan innokas uskonnollisten perinteiden kannattaja, saatat havaita olevan tarpeellista tehdä joitakin muutoksia. Muistelehan sitä, mitä Jeesus sanoi kerran samarialaiselle naiselle kaivolla. Hänellä ja hänen kansallaan oli vanha, arvossa pidetty tapa palvoa Jumalaa Garissiminvuorella. Mutta Jeesus osoitti hänelle, että se oli arvoton perinne, kun hän sanoi: ”Usko minua, nainen: tulee hetki, jolloin ette palvo Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. – – tosi palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa, sillä Isähän etsii senkaltaisia palvomaan häntä.” – Johannes 4:19–23.
Oletko sinä sellainen, jollaisia ’Isä etsii’? Onko sinulla palava halu palvoa Jumalaa totuudessa? Siinä tapauksessa Kolossalaiskirjeen 2:8:ssa oleva apostoli Paavalin varoitus on mitä sopivin: ”Olkaa varuillanne, ettei kukaan houkuttele teitä harhaan petollisella ja tyhjällä viisaudella, joka perustuu ihmisten perinteisiin.” (Uusi testamentti nykysuomeksi) Noudata sen sijaan tosi kristillisiä opetuksia, jotka voivat johtaa sinut ikuiseen elämään! – Johannes 17:3.