Jeesuksen elämä ja palvelus

Sääliä ahdistetuille

ARVOSTELTUAAN ankarasti fariseuksia heidän omaa etuaan ajavien perinnäistapojen vuoksi Jeesus lähtee opetuslastensa kanssa pois. Saatat muistaa, että kun Jeesus jonkin aikaa aikaisemmin yritti opetuslastensa kanssa vetäytyä syrjäiseen paikkaan lepäämään, niin se ei onnistunut, koska ihmisjoukot löysivät heidät. Nyt hän lähtee opetuslastensa kanssa monen kilometrin päähän pohjoiseen Tyroksen ja Sidonin seudulle. Tämä on ilmeisesti ainoa kerta, jolloin Jeesus matkustaa opetuslastensa kanssa Israelin rajojen ulkopuolelle.

Löydettyään majapaikan Jeesus ilmoittaa, ettei hän halua kenenkään saavan tietää heidän olinpaikkaansa. Mutta hän ei voi jäädä huomaamatta edes tällä ei-israelilaisella alueella. Muuan täällä Syyrian Foinikiassa syntynyt nainen löytää hänet ja alkaa pyytää häneltä: ”Ole minulle armollinen, Herra, Daavidin Poika. Tyttäreni on pahoin demonin riivaama.” Jeesus ei kuitenkaan vastaa hänelle sanaakaan.

Lopulta Jeesuksen opetuslapset sanovat hänelle: ”Lähetä hänet pois, koska hän huutaa jatkuvasti meidän peräämme.”

Jeesus selittää syyn siihen, miksi hän jättää naisen huomiotta, sanoen: ”Minua ei ole lähetetty muiden kuin Israelin huoneen kadonneitten lampaiden luo.”

Nainen ei kuitenkaan hellitä. Hän lähestyy Jeesusta, heittäytyy tämän eteen ja pyytämällä pyytää: ”Herra, auta minua!”

Miten naisen hartaan anomuksen täytyykään liikuttaa Jeesuksen sydäntä! Hän viittaa kuitenkin jälleen ensisijaiseen vastuuseensa palvella Jumalan kansaa Israelia. Ilmeisesti koetellakseen samalla naisen uskoa Jeesus tuo esiin juutalaisten muihin kansallisuuksiin kuuluvia kohtaan tunteman ennakkoluuloisen asenteen sanoessaan: ”Ei ole oikein ottaa lasten leipää ja heittää sitä pienille koirille.”

Myötätuntoisella äänellään ja kasvonilmeillään Jeesus varmasti paljastaa omat lempeät tunteensa ei-juutalaisia kohtaan. Hän jopa lieventää pakanoiden vertaamista ennakkoluuloisesti koiriin kutsumalla heitä ”pieniksi koiriksi” eli koiranpennuiksi. Nainen ei loukkaannu vaan käyttää hyväkseen Jeesuksen viittausta juutalaisten ennakkoluuloon ja esittää seuraavan nöyrän huomautuksen: ”Niin, Herra, mutta syöväthän pienet koirat niitä muruja, jotka putoavat niiden isäntien pöydältä.”

”Oi nainen, suuri on sinun uskosi”, Jeesus vastaa. ”Tapahtukoon sinulle niin kuin tahdot.” Ja juuri niin tapahtuu! Palatessaan kotiinsa nainen löytää tyttärensä vuoteelta täysin parantuneena.

Jeesus ja hänen opetuslapsensa suuntaavat kulkunsa Sidonin rannikkoseudulta maan poikki Jordanjoen alkulähteille päin. He ilmeisesti kahlaavat Jordanin poikki jossakin Galileanmeren pohjoispuolella ja saapuvat sen itäpuolelle Dekapoliin seudulle. Siellä he kiipeävät vuorelle, mutta ihmisjoukot löytävät heidät ja tuovat Jeesuksen luo keskuudessaan olevia rampoja, raajarikkoisia, sokeita, mykkiä ja monia muulla tavoin sairaita ja epämuodostuneita. He suorastaan heittävät heidät hänen jalkoihinsa, ja hän parantaa heidät. Ihmiset ihmettelevät nähdessään mykkien puhuvan, rampojen kävelevän ja sokeiden näkevän, ja he kirkastavat Israelin Jumalaa.

Jeesus kiinnittää erityishuomiota erääseen mieheen, joka on kuuro ja osaa tuskin puhua. Kuurot joutuvat usein helposti hämilleen varsinkin ihmisjoukossa. Jeesus saattaa havaita tämän miehen olevan varsin hermostunut. Niinpä Jeesus sääliä tuntien vie hänet ihmisjoukosta erilleen. Kun he ovat kahden, Jeesus osoittaa, mitä hän aikoo tehdä hänelle. Hän panee sormensa miehen korviin ja sylkäistyään koskettaa hänen kieltään. Sitten Jeesus katsahtaa ylös taivaaseen, huokaisee syvään ja sanoo: ”Avaudu.” Silloin miehen kuulo palautuu, ja hän pystyy puhumaan normaalisti.

Kun Jeesus on suorittanut nämä monet parannustyöt, ihmisjoukko sanoo arvostaen: ”Hän on tehnyt kaiken hyvin. Hän jopa saa kuurot kuulemaan ja puhumattomat puhumaan.” Matteus 15:21–31; Markus 7:24–37.

◻ Miksi Jeesus ei parantanut kreikkalaisen naisen lasta heti?

◻ Mihin Jeesus vei opetuslapsensa tämän jälkeen?

◻ Miten Jeesus kohteli sääliväisesti kuuroa miestä, joka tuskin osasi puhua?