HERODEKSEN PUOLUELAISET

Herodeksen puoluelaiset eli herodilaiset olivat ilmeisesti juutalaisia, jotka kannattivat kiihkeästi Roomalta valtansa saanutta Herodesten dynastiaa. Jeesuksen Kristuksen maanpäällisen palveluksen aikaan tämän dynastian johdossa oli Herodes Antipas.

Herodilaisia ei mainita maallisessa historiassa, ja Raamatussakin on vain joitakin viittauksia heihin (Mt 22:16; Mr 3:6; 12:13). Vastoin joidenkuiden käsityksiä on kuitenkin vahvat syyt uskoa, etteivät herodilaiset olleet Herodeksen palvelusväkeä, hänen sotilaitaan eivätkä hänen hovivirkailijoitaan.

Poliittisesti herodilaiset sijoittuivat välimaastoon, ja heitä vastustivat toisaalta fariseukset ja juutalaiset selootit, jotka ajoivat täysin Rooman valvonnasta riippumatonta juutalaisvaltiota, ja toisaalta ne, jotka kannattivat Juudean täydellistä sulauttamista Rooman imperiumiin. Jotkut saddukeukset, jotka luokiteltiin liberaaleiksi ja maltillisiksi juutalaisuuden kannattajiksi, kuuluivat ehkä herodilaisten koulukuntaan. Näin voidaan päätellä sen perusteella, mitä Matteus ja Markus kertovat Jeesuksen sanoneen hapatteesta. Matteuksen 16:6:n mukaan Jeesus sanoi: ”Varokaa fariseusten ja saddukeusten hapatetta”, kun taas Markuksen 8:15:ssä sanotaan: ”Varokaa fariseusten hapatetta ja Herodeksen hapatetta.” Sanan ”hapate” toistaminen korosti sitä, että näiden kahden ryhmän turmeltuneissa opetuksissa oli eroa. Joissakin käsikirjoituksissa lukee jälkimmäisessä raamatunkohdassa ”Herodeksen” sijasta ”herodilaiset”, nimittäin Chester Beatty -papyrus nro 1:ssä (P⁴⁵), Codex Washingtonianus I:ssä ja Codex Koridethianuksessa (The Interpreter’s Dictionary of the Bible, toim. G. A. Buttrick, 1962, 2. osa, s. 594; Sir Frederic Kenyon, Our Bible and the Ancient Manuscripts, 1958, s. 215, 216).

Yksi asia on varma: vaikka Herodeksen puoluelaiset ja fariseukset vastustivatkin avoimesti toistensa poliittisia ja juutalaisuutta koskevia näkemyksiä, heitä yhdisti lujasti Jeesuksen väkivaltainen vastustaminen. Ainakin kahdesti nämä toisilleen vastakkaiset ryhmät neuvottelivat keskenään siitä, miten ne voisivat parhaiten päästä eroon yhteisestä vastustajastaan. Ensimmäinen kerta, josta on kerrottu, oli pian vuoden 31 pesahin jälkeen Jeesuksen ollessa laajalla palvelusmatkallaan Galileassa. Nähdessään Jeesuksen sapattina palauttavan ennalleen erään miehen kuivettuneen käden ”fariseukset menivät ulos ja alkoivat heti pitää Herodeksen puoluelaisten kanssa neuvottelua häntä vastaan surmatakseen hänet” (Mr 3:1–6; Mt 12:9–14).

Toisen tapauksen kerrotaan sattuneen lähes kaksi vuotta myöhemmin, vain kolme päivää ennen Jeesuksen surmaamista, kun fariseusten opetuslapset ja Herodeksen puoluelaiset yhdistivät voimansa pannakseen Jeesuksen koetukselle veroasiassa. Nämä miehet oli salaa palkattu ”teeskentelemään, että he olivat vanhurskaita, saadakseen hänet puheesta kiinni, niin että voisivat luovuttaa hänet hallitukselle ja käskynhaltijan valtaan” (Lu 20:20). He aloittivat veroja koskevan suorasukaisen kysymyksensä imartelulla, jonka oli tarkoitus herpaannuttaa Jeesuksen valppaus. Jeesus havaitsi kuitenkin heidän viekkaan pahuutensa ja julisti: ”Ulkokullatut, miksi panette minut koetukselle?” Sitten hän vaiensi heidät täysin sillä, mitä hän vastasi verojen maksamista koskevaan kysymykseen. (Mt 22:15–22; Lu 20:21–26.)