ABJATAR
(’oivallisuuden isä, enemmän kuin riittävän [pursuavan runsauden] isä’).
Ylimmäisen papin Ahimelekin poika, Leevin heimoa, Eelin sukuhaaraa (1Sa 14:3; 22:11; 23:6). Hän eli Saulin, Daavidin ja Salomon hallituskausilla, ja Daavidin hallitessa hänestä tuli ylimmäinen pappi. Hänellä oli kaksi poikaa, Jonatan ja Ahimelek (sama nimi kuin Abjatarin isällä) (2Sa 15:27, 36; 8:17).
Abjatar asui lähellä Jerusalemia sijainneessa Nobissa, ”pappien kaupungissa”, kun edomilainen Doeg surmasi kuningas Saulin käskystä Abjatarin isän, ylimmäisen papin, ja muut papit (kaikkiaan 85), koska heidän ajateltiin tukevan Daavidia. Doeg surmasi miekalla myös kaikki muut kaupungin asukkaat. Vain Abjatar pääsi pakoon. Hän pakeni Daavidin luokse, joka itsekin oli pakolaisena ilmeisesti Keilassa, useita kilometrejä lounaaseen päin. Koska Daavid tunsi olevansa jollakin tavoin itse vastuussa murhenäytelmästä, hän sanoi Abjatarille: ”Tiesin kyllä sinä päivänä, koska edomilainen Doeg oli siellä, että hän varmasti kertoisi Saulille. Minä olen henkilökohtaisesti tehnyt vääryyttä jokaiselle isäsi huoneen sielulle. Jää vain luokseni. Älä pelkää, sillä se joka tavoittelee minun sieluani, tavoittelee sinun sieluasi, sillä sinä tarvitset suojaa luonani.” (1Sa 22:12–23; 23:6.)
Abjatar kulki sitten Daavidin mukana niin kauan kuin tämä vielä oli lainsuojattomana ja palveli Daavidin joukkojen pappina. 1. Samuelin kirjan 23:6 osoittaa, että Abjatar oli tuonut mukanaan efodin, ja vaikka papit yleensä käyttivät pellavaefodia (1Sa 22:18), niin 23. luvun jakeet 9–12 viittaavat siihen, että kysymyksessä oli ilmeisesti Abjatarin isän, ylimmäisen papin, efodi, jossa olivat urim ja tummim.
Daavidin ja Salomon kuninkuuden aikana. Näyttää siltä, että kun Daavid vihdoin nousi valtaistuimelle, Abjatarista tuli ylimmäinen pappi. Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että ylimmäisen papin Ahimelekin kuoleman jälkeen kuningas Saul asetti hänen tilalleen ylimmäiseksi papiksi Sadokin ottamatta huomioon Abjataria, joka oli Saulin tulevan seuraajan Daavidin matkassa. He arvelevat, että valtaistuimelle noustuaan Daavid teki Abjatarista toisen ylimmäisen papin Sadokin rinnalle. Tällainen näkemys johtuu ilmeisesti siitä, että Sadok ja Abjatar mainitaan yleensä yhdessä ikään kuin he jakaisivat korkean pappisviran. (2Sa 15:29, 35; 17:15; 19:11; 20:25; 1Ku 1:7, 8, 25, 26; 4:4; 1Ai 15:11.) Henkeytetty kertomus ei kuitenkaan missään mainitse, että Sadok olisi nimitetty ylimmäiseksi papiksi kuningas Saulin aikana. Sadokin huomattava asema saattaa johtua siitä, että hän oli näkijä tai profeetta, aivan kuten profeetta Samuel sai Jumalan henkeyttämässä kertomuksessa suuremman huomion kuin hänen aikansa ylimmäinen pappi (2Sa 15:27). Todisteet osoittavat, että Abjatar oli Daavidin hallituskaudella ainoa ylimmäinen pappi ja että Sadokilla oli tuolloin alempi asema kuin hänellä (1Ku 2:27, 35; Mr 2:26).
Tämän vuoksi on kuitenkin syntynyt jonkin verran epäselvyyttä 2. Samuelin kirjan 8:17:n johdosta, koska siinä sanotaan, että ”Sadok, Ahitubin poika, ja Ahimelek, Abjatarin poika, olivat pappeina” silloin, mutta Abjataria ei mainita ylimmäisenä pappina. Jotkut arvelevat, että Ahimelekin ja Abjatarin nimet olisivat kirjurinvirheen takia vaihtaneet paikkaa, joten kohdan pitäisi kuulua ”Abjatar, Ahimelekin poika”, niin kuin on syyrialaisessa Pešittassa. 1. Aikakirjan (18:16; 24:3, 6, 31) kertomus vahvistaa kuitenkin, että tämän jakeen nimijärjestys on samanlainen kuin masoreettisessa tekstissä. Siksi näyttää todennäköisemmältä, että Sadok ja Ahimelek mainitaan vain ylimmäisen papin Abjatarin alipappeina ja että Abjatarin aseman otaksuttiin tässä tapauksessa olevan kaikille selvä. (1Ai 16:37–40; vrt. 4Mo 3:32.)
Abjatarilla oli etu osallistua toisten pappien kanssa Jehovan arkun viemiseen Obed-Edomin talosta ylös Jerusalemiin (2Sa 6:12; 1Ai 15:11, 12). Sen lisäksi että hän oli ylimmäinen pappi, hän kuului myös Daavidin neuvonantajien ryhmään (1Ai 27:33, 34).
Daavidin poika Absalom teki salaliiton isäänsä vastaan hänen hallituskautensa loppupuolella. Abjatar pysyi jälleen Daavidin mukana, kun kuningas joutui olosuhteiden pakosta pakenemaan Jerusalemista. Suunnitelmaan, jonka tarkoitus oli tehdä tyhjäksi Daavidin entisen neuvonantajan, petollisen Ahitofelin, neuvo, sisältyi uskollisten pappien Abjatarin ja Sadokin lähettäminen takaisin Jerusalemiin toimimaan siellä yhdysmiehinä, jotta Daavid pysyisi perillä kapinallisen poikansa suunnitelmista. (2Sa 15:24–36; 17:15.) Absalomin kuoleman jälkeen Abjatar ja Sadok toimivat välittäjinä Daavidin palauttamiseksi pääkaupunkiin (2Sa 19:11–14).
Kun otamme huomioon, että Abjatar kesti uskollisena monia vaikeuksia Daavidin rinnalla tämän paetessa Saulia ja myös Absalomin kapinan aikana, ja kun ajattelemme, että hän nautti Daavidin luottamusta, ystävyyttä ja suosiota noin 40 vuotta, on hämmästyttävää todeta hänen myöhemmin liittyvän Daavidin toisen pojan Adonian salaliittoon valtaistuimen kaappaamiseksi. Vaikka salajuonta tuki myös armeijan päällikkö Joab, se epäonnistui. Salomo asetettiin kuninkaaksi, ja uskollinen pappi Sadok voiteli hänet Daavidin ohjeiden mukaisesti. (1Ku 1:7, 32–40.) Abjatarin poika Jonatan, joka aikaisemmin oli toiminut lähettinä ja vienyt uutisia Daavidille Absalomin kapinan aikana, tiedotti nyt Adonialle salajuonen epäonnistumisesta. Kuningas Salomo ei ryhtynyt heti mihinkään toimiin Abjataria vastaan, mutta kun kävi ilmeiseksi, että salajuoni vielä kyti, hän määräsi kuolemantuomion Adonialle ja Joabille ja karkotti pappi Abjatarin Jerusalemista sanoen: ”Mene pelloillesi Anatotiin! Sinä näet ansaitset kuoleman, mutta tänä päivänä en sinua surmaa, koska olet kantanut Suvereenin Herran Jehovan arkkua isäni Daavidin edessä ja koska olet kärsinyt ahdistusta koko sen ajan, jonka isäni kärsi ahdistusta.” (1Ku 2:26.) Sadok määrättiin nyt Abjatarin sijaan tämän papinasemaan, ja näin ylimmäisen papin virka siirtyi jälleen Aaronin pojan Eleasarin suvulle, ja Eelin huoneen pappeus päättyi lopullisesti, kuten oli ennustettu 1. Samuelin kirjan 2:31:ssä (1Ku 2:27; 1Sa 3:12–14).
Vaikka 1. Kuninkaiden kirjan 4:4 myöhemmin mainitsee ”Sadokin ja Abjatarin” olleen pappeina Salomon hallituskaudella, niin on todennäköistä, että Abjatar mainitaan vain kunnia-aseman vuoksi tai historiallisessa merkityksessä. Jotkut tutkijat esittävät ajatuksen, että alennettuaan Abjatarin Salomo asetti hänet Sadokin sijaiseksi siten, että toisen toimittaessa palvelusta Siioninvuorella, missä arkkua säilytettiin, toinen palveli tabernaakkelissa, joka oli edelleen Gibeonissa ennen temppelin rakentamista (ks. 1Ai 16:37–40). Mutta 1. Kuninkaiden kirjan 2:26 sanoo Salomon lähettäneen Abjatarin pelloilleen Anatotiin, ja vaikka Anatot ei ollut kaukana Gibeonista, niin Salomon käsky osoittaa, ettei Abjatar enää saanut millään tavoin aktiivisesti osallistua papin tehtäviin.
Useimpien käännösten mukaan Jeesus sanoo Markuksen 2:26:ssa, että Daavid meni Jumalan huoneeseen ja söi näkyleipää ”ylimmäisen papin Abjatarin aikana” (KR-38). Koska Abjatarin isä Ahimelek oli tämän tapahtuman aikaan ylimmäisenä pappina, niin tällainen käännös olisi historiallisesti virheellinen. On merkille pantavaa, että useat varhaiset käsikirjoitukset jättävät pois edellä mainitun sanonnan, eikä sitä esiinny vastaavissa kohdissa Matteuksen 12:4:ssä eikä Luukkaan 6:4:ssä. Samantapainen kreikkalainen rakenne on kuitenkin Markuksen 12:26:ssa ja Luukkaan 20:37:ssä, ja näissä jakeissa monet käännökset käyttävät rakennetta ”kertomus jostakin” (KR-92, KR-38, UTN). Ilmeisesti Markuksen 2:26 voidaan siis aivan hyvin kääntää siten kuin Uuden maailman käännöksessä: ”Kuinka hän ylipappi Abjataria koskevan kertomuksen mukaan meni Jumalan huoneeseen.” Koska kertomus Abjatarin ensimmäisistä urotöistä alkaa heti sen jälkeen, kun Daavidin on kerrottu menneen Jumalan huoneeseen syömään näkyleipää, ja koska Abjatarista tuli myöhemmin Daavidin hallituskaudella Israelin ylimmäinen pappi, tämä käännös säilyttää kertomuksen historiallisen tarkkuuden.