Sapatti
Määritelmä: Sapatti-sana juontuu heprealaisesta sanasta ša·vatʹ, joka merkitsee ’levätä, lakata, pidättyä’. Mooseksen laissa määrättyyn sapattijärjestelmään sisältyi viikoittainen sapattipäivä, useita muita erityispäiviä pitkin vuotta sekä joka seitsemäs vuosi ja viideskymmenes vuosi. Juutalaisten viikkosapatti, heidän kalenteriviikkonsa seitsemäs päivä, kestää perjantain auringonlaskusta lauantain auringonlaskuun. Monet kristityiksi tunnustautuvat ovat perinteisesti pitäneet sunnuntaita lepo- ja palvontapäivänään; toiset ovat pitäneet kiinni juutalaisen kalenterin määräämästä päivästä.
Onko kristityillä velvollisuus pitää viikoittainen sapattipäivä?
2. Moos. 31:16, 17: ”Israelin poikien on pidettävä sapatti pannakseen sapatin täytäntöön sukupolvesta toiseen. Se on liittona ajan hämärään asti [”ikuisena liittona”, KR-38]. Se on tunnusmerkkinä minun ja Israelin poikien välillä ajan hämärään asti.” (Huomaa, että sapatinvietto oli tunnusmerkkinä Jehovan ja Israelin välillä; se ei olisi sellainen, jos kaikilla muillakin olisi velvollisuus pitää sapatti. KR-38:ssa ”ikuiseksi” käännetty heprealainen sana on ʽō·lamʹ, joka pohjimmiltaan merkitsee ajanjaksoa, joka on nykyisyydestä katsoen hämärä tai salattu, mutta pitkäkestoinen. Se voi merkitä ikuista, mutta ei välttämättä. 4. Mooseksen kirjan 25:13:ssa sama heprealainen sana sovelletaan pappeuteen, joka lopulta Heprealaiskirjeen 7:12:n mukaan päättyi.)
Room. 10:4: ”Kristus on Lain loppu, jotta jokaisella, joka uskoo, olisi vanhurskaus.” (Sapatin noudattaminen oli osa tuota lakia, ja Jumala saattoi sen Kristuksen välityksellä loppuunsa. Vanhurskas asemamme Jumalan edessä riippuu siitä, että uskomme Kristukseen, ei viikoittaisen sapatin vietosta.) (Myös Gal. 4:9–11; Ef. 2:13–16.)
Kol. 2:13–16: ”[Jumala] antoi meille huomaavaisesti anteeksi kaikki hairahduksemme ja pyyhki pois meitä vastaan olleen käsin kirjoitetun asiakirjan, joka sisälsi säädöksiä ja joka oli meitä vastustamassa – –. Älköön sen tähden kukaan tuomitko teitä syömisestä ja juomisesta tai minkään juhlan tai uudenkuun vieton tai sapatin johdosta.” (Jos joku Mooseksen lain alaisuudessa oleva tuomittiin syylliseksi sapatin häpäisemiseen, koko seurakunnan piti 2. Mooseksen kirjan 31:14:n ja 4. Mooseksen kirjan 15:32–35:n mukaan kivittää hänet kuoliaaksi. Monilla sapatin viettoa puolustavilla on syytä olla iloisia, että me emme ole enää tuon Lain alaisuudessa. Kuten edellä lainatussa raamatunkohdassa osoitetaan, hyväksytyn aseman säilyttäminen Jumalan edessä ei enää edellytä Israelille annetun sapatinviettovaatimuksen noudattamista.)
Miksi suuri osa kristikunnasta alkoi pitää sunnuntaita tärkeimpänä palvontapäivänään?
Vaikka Kristus herätettiin kuolleista viikon ensimmäisenä päivänä (joka vastaa nykyistä sunnuntaita), Raamattu ei neuvo erottamaan tuota viikonpäivää pyhäksi.
”Vanhan pakanallisen nimen ’dies solis’ eli ’sunnuntai’ [= ’auringon päivä’] antaminen tälle kristittyjen viikoittaiselle juhlalle johtuu suureksi osaksi pakanallisten ja [niin sanottujen] kristillisten ajatusten yhdistämisestä, kun Konstantinus suositteli [vuonna 321 antamassaan julistuksessa] alamaisilleen, sekä pakanoille että kristityille, viikon ensimmäisen päivän viettoa ’Auringon kunnioitettavana päivänä’. – – Se oli hänen keinonsa sovittaa tuon valtakunnan eripuraiset uskonnot yhden yhteisen järjestelmän alaisuuteen.” (A. P. Stanley, Lectures on the History of the Eastern Church, New York 1871, s. 291.)
Annettiinko sapatin viettoa koskeva vaatimus Aadamille ja tehtiinkö se siten sitovaksi kaikille hänen jälkeläisilleen?
Valmistettuaan maan ihmisen asuttavaksi Jehova Jumala ryhtyi lepäämään aineellisen luomisesta maan päälle. Tämä sanotaan 1. Mooseksen kirjan 2:1–3:ssa. Raamatun kertomus ei kuitenkaan sano, että Jumala olisi käskenyt Aadamia viettämään kunkin viikon seitsemättä päivää sapattina.
5. Moos. 5:15: ”Sinun on muistettava, että sinusta [Israelista] tuli orja Egyptin maassa ja että Jehova, sinun Jumalasi, toi sinut sitten sieltä pois voimakkaalla kädellä ja ojennetulla käsivarrella. Siksi Jehova, sinun Jumalasi, käski sinun viettää sapattipäivää.” (Jehova yhdistää tässä sapattilain antamisensa Israelin vapauttamiseen Egyptin orjuudesta eikä Eedenin tapahtumiin.)
2. Moos. 16:1, 23–29: ”Toisen kuun viidentenätoista päivänä sen jälkeen, kun he olivat lähteneet Egyptin maasta, Israelin poikien koko kansankokous tuli lopulta Siinin erämaahan – –. [Mooses] sanoi heille: ’Niin on Jehova puhunutkin. Huomenna on sapatinvietto, pyhä sapatti Jehovan kunniaksi. – – Kuutena päivänä te keräätte sitä [mannaa], mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti. Silloin ei muodostu mitään.’ – – Jehova sanoi Moosekselle: ’Huomatkaa, että Jehova on antanut teille sapatin.’” (Tätä ennen oli erotettu viikot, joissa kussakin oli seitsemän päivää, mutta tässä puhutaan ensi kerran sapatin vietosta.)
Onko Mooseksen laki jaettu ”seremonia”- ja ”moraali”-osiin, ja sitooko ”moraalilaki” (kymmenen käskyä) kristittyjä?
Viittasiko Jeesus tuohon Lakiin tavalla, joka osoitti sen olevan kaksiosainen?
Matt. 5:17, 21, 23, 27, 31, 38: ”Älkää luulko, että olen tullut hävittämään Lakia tai Profeettoja. En ole tullut hävittämään, vaan täyttämään.” Huomaa nyt, mitä Jeesus sisällytti seuraaviin lausuntoihinsa. ”Te olette kuulleet sanotun muinoin eläneille: ’Et saa murhata [2. Moos. 20:13; kuudes käsky] – –.’ Jos siis tuot lahjaasi alttarille [5. Moos. 16:16, 17; ei kuulu kymmeneen käskyyn] – –. Te olette kuulleet sanotun: ’Et saa tehdä aviorikosta [2. Moos. 20:14; seitsemäs käsky].’ Edelleen on sanottu: ’Joka eroaa vaimostaan, antakoon hänelle erokirjan [5. Moos. 24:1; ei osa kymmenestä käskystä].’ Te olette kuulleet sanotun: ’Silmä silmästä ja hammas hampaasta [2. Moos. 21:23–25; ei osa kymmenestä käskystä].’” (Jeesus viittasi siis kymmeneen käskyyn ja Lain muihin osiin tekemättä eroa niiden välillä. Tulisiko meidän suhtautua niihin eri tavoin?)
Kun Jeesukselta kysyttiin: ”Opettaja, mikä on Lain suurin käsky?”, mainitsiko hän erikseen kymmenen käskyä? Ei, vaan hän vastasi sen sijaan: ”’Sinun on rakastettava Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämelläsi ja koko sielullasi ja koko mielelläsi.’ Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, sen kaltainen, on tämä: ’Sinun on rakastettava lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näistä kahdesta käskystä riippuvat koko Laki ja Profeetat.” (Matt. 22:35–40.) Jos jotkut pitävät kiinni kymmenestä käskystä (5. Moos. 5:6–21) sanoen, että ne sitovat kristittyjä mutta muu laki ei, niin eivätkö he todellisuudessa hylkää sen, minkä Jeesus sanoi (lainatessaan 5. Mooseksen kirjan 6:5:tä ja 3. Mooseksen kirjan 19:18:aa) olevan suurimpia käskyistä?
Kun Raamattu puhuu Mooseksen lain poistamisesta, sanooko se suoraan, että kymmenen käskyä kuuluivat siihen, mikä tuli loppuunsa?
Room. 7:6, 7: ”Nyt meidät on päästetty irti Laista, koska olemme kuolleet sille, mikä piti meitä kiinni – –. Mitä siis sanomme? Onko Laki syntiä? Älköön se koskaan tulko sellaiseksi! Todellisuudessa en olisi tullut tuntemaan syntiä, ellei olisi ollut Lakia, enkä esimerkiksi olisi tiennyt himoitsemisesta, ellei Laki olisi sanonut: ’Et saa himoita.’” (Minkä esimerkin Laista Paavali tässä mainitsee heti kirjoitettuaan, että juutalaiskristityt oli ”päästetty irti Laista”? Hän mainitsi kymmenennen käskyn, mikä osoittaa sen, että se sisältyi siihen Lakiin, josta heidät oli päästetty irti.)
2. Kor. 3:7–11: ”Jos se lakikokoelma, joka palveluksellaan tuottaa kuoleman ja joka kaiverrettiin kirjaimin kiviin, syntyi kirkkaudessa, niin että Israelin pojat eivät voineet katsella kiinteästi Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden vuoksi, sellaisen kirkkauden, joka oli määrä poistaa, niin miksi ei hengen palvelus olisi paljon enemmän kirkkaudessa? – – Sillä jos se, mikä oli määrä poistaa, tuotiin kirkkaudessa, niin paljon enemmän tulee se, mikä pysyy, olemaan kirkkaudessa.” (Tässä viitataan lakikokoelmaan, joka ”kaiverrettiin kirjaimin kiviin”, ja sanotaan, että ”Israelin pojat eivät voineet katsella kiinteästi Mooseksen kasvoja”, kun se annettiin heille. Mitä tässä kuvaillaan? 2. Mooseksen kirjan 34:1, 28–30 osoittaa, että tuossa tilaisuudessa israelilaiset saivat kymmenen käskyä; nämä käskyt kaiverrettiin kiveen. Ilmeisesti ne sisältyvät siihen, mikä tämän raamatunkohdan mukaan ”oli määrä poistaa”.)
Merkitseekö Mooseksen lain ja sen kymmenen käskyn poistaminen kaikkien moraalisten rajoitusten poistamista?
Ei suinkaan; monet kymmenen käskyn moraalimittapuut esitettiin uudelleen Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten henkeytetyissä kirjoissa. (Sapattilakia ei kuitenkaan esitetty uudelleen.) Mutta onpa jokin laki kuinka hyvä tahansa, laittomuutta esiintyy niin kauan kuin syntiset taipumukset hallitsevat ihmisen haluja. Lakiliiton sijaan astuneesta uudesta liitosta Heprealaiskirjeen 8:10 kuitenkin sanoo: ”’Sillä tämä on se liitto, jonka teen Israelin huoneen kanssa niiden päivien jälkeen’, sanoo Jehova. ’Minä panen lakini heidän mieleensä, ja heidän sydämeensä tulen ne kirjoittamaan. Ja minusta on tuleva heidän Jumalansa, ja heistä puolestaan tulee minun kansani.’” Nämä lait ovat paljon tehokkaampia kuin ne, jotka kaiverrettiin kivitauluihin!
Room. 6:15–17: ”Ryhtyisimmekö tekemään syntiä, koska emme ole lain alaisuudessa, vaan ansaitsemattoman hyvyyden alaisuudessa? Älköön koskaan tapahtuko niin! Ettekö tiedä, että jos jatkuvasti tarjoudutte jollekulle orjiksi totellaksenne häntä, niin te olette hänen orjiaan, koska tottelette häntä, joko synnin, kuolemaksi, tai tottelevaisuuden, vanhurskaudeksi? Mutta kiitos Jumalalle, että teistä, jotka olitte synnin orjia, tulikin sydämestänne tottelevaisia sille opetusmuodolle, jonka huostaan teidät annettiin.” (Ks. myös Gal. 5:18–24.)
Mikä merkitys viikkosapatilla on kristityille?
On olemassa ”sapatinlepo”, johon kristityt osallistuvat joka päivä
Heprealaiskirjeen 4:4–11 sanoo: ”Hän [Jumala] on jossakin [1. Mooseksen kirjan 2:2:ssa] sanonut seitsemännestä päivästä seuraavasti: ’Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistaan’ ja tässä [psalmissa 95:11] taas: ’He eivät varmasti pääse minun lepooni.’ Koska siis tosiasiaksi jää, että jotkut pääsevät siihen, ja ne, joille hyvä uutinen ensiksi julistettiin, eivät päässeet siihen tottelemattomuuden vuoksi, niin hän määrää jälleen erään päivän sanomalla niin pitkän ajan jälkeen Daavidin psalmissa [psalmissa 95:7, 8]: ’Tänä päivänä’, niin kuin edellä on sanottu: ’Jos tänä päivänä kuuntelette hänen omaa ääntään, älkää paaduttako sydäntänne.’ Sillä jos Joosua olisi johdattanut heidät lepopaikkaan, niin Jumala ei olisi jälkeenpäin puhunut toisesta päivästä. Jumalan kansalle jää siis sapatinlepo. Sillä se, joka on päässyt Jumalan lepoon, on itsekin levännyt omista teoistaan niin kuin Jumala omistaan. Tehkäämme sen tähden kaikkemme päästäksemme siihen lepoon, jottei kukaan lankeaisi noudattamaan samaa tottelemattomuuden mallia.”
Mistä kristittyjä kehotetaan tässä lepäämään? ”Omista teoistaan.” Mistä teoista? Teoista, joiden välityksellä he aikaisemmin pyrkivät osoittautumaan vanhurskaiksi. He eivät enää usko voivansa ansaita Jumalan hyväksyntää ja saada ikuista elämää mukautumalla joihinkin sääntöihin ja viettoihin. Tämän virheen tekivät ne uskottomat juutalaiset, jotka ’yrittämällä vahvistaa omaa vanhurskauttaan eivät alistuneet Jumalan vanhurskauteen’ (Room. 10:3). Tosi kristityt tunnustavat, että me kaikki olemme syntyneet syntisiksi ja että vain uskomalla Kristuksen uhriin voi saada vanhurskaan aseman Jumalan edessä. He pyrkivät painamaan sydämeensä kaikki Jumalan Pojan opetukset ja soveltamaan niitä. He hyväksyvät nöyrästi Jumalan sanan neuvot ja ojennuksen. Tämä ei merkitse sitä, että he ajattelevat voivansa ansaita Jumalan hyväksynnän tällä tavoin; heidän menettelynsä on sen sijaan heidän rakkautensa ja uskonsa ilmaus. Sellaisella elämäntavalla he välttävät noudattamasta juutalaisen kansan ”tottelemattomuuden mallia”.
1. Mooseksen kirjan 2:2:ssa mainittu ”seitsemäs päivä” ei ollut vain 24-tuntinen päivä (ks. aihetta ”Luominen”, s. 219). Samoin ”sapatinlepo”, johon tosi kristityt osallistuvat, ei rajoitu 24-tuntiseen päivään. Osoittamalla uskoa ja noudattamalla Raamatun neuvoja he voivat nauttia tästä ”levosta” joka päivä, ja erityisesti he saavat nauttia siitä Jumalan uudessa järjestelmässä.
Ihmiskunnan edessä on tuhatvuotinen ”sapatinlepo”
Mark. 2:27, 28: ”[Jeesus] sanoi heille vielä: ’Sapatti tuli olemaan ihmisen tähden eikä ihminen sapatin tähden; siksi Ihmisen Poika on sapatinkin Herra.’”
Jeesus tiesi, että Jehova oli asettanut sapatin tunnusmerkiksi Jumalan ja israelilaisten välille ja että heidän piti sen avulla virkistäytyä työstään. Jeesus tiesi myös, että hänen oma kuolemansa antaisi perusteen Mooseksen lain syrjäyttämiseen, koska tuo laki täyttyisi hänessä. Hän ymmärsi, että Laki, johon sapattivaatimus sisältyi, oli ”tulevan hyvän varjo”. (Hepr. 10:1; Kol. 2:16, 17.) Siihen ”hyvään” kuuluu ”sapatti”, jonka Herra hän on.
Kristus hallitsee herrojen Herrana koko maata tuhat vuotta (Ilm. 19:16; 20:6; Ps. 2:6–8). Maan päällä ollessaan Jeesus suoritti armollisesti joitakin hämmästyttävimmistä parannusteoistansa sapattina ja osoitti siten, millaista helpotusta hän saa aikaan kaikkiin kansakuntiin kuuluville ihmisille tuhatvuotisen hallituskautensa aikana (Luuk. 13:10–13; Joh. 5:5–9; 9:1–14). Niillä, jotka arvostavat sapatin todellista merkitystä, on samoin tilaisuus hyötyä tuosta ”sapatinlevosta”.
Joku voi sanoa:
”Kristittyjen täytyy viettää sapattia”
Voisit vastata: ”Saanko kysyä, miksi ajattelette niin?” Sitten voisit ehkä lisätä: ”Sen, mitä Raamattu sanoo asiasta, tulisi varmaankin määrätä käsityksiämme siitä, vai kuinka? .... Raamatussa on joitakin kohtia, jotka ovat auttaneet minua ymmärtämään tätä asiaa. Ehkä saan näyttää ne teille.” (Käytä sitten sopivia kohtia edellisten sivujen aineistosta.)
”Miksette vietä sapattia?”
Voisit vastata: ”Vastaus riippuu siitä, mitä sapattia tarkoitatte. Oletteko tiennyt, että Raamattu puhuu useammasta kuin yhdestä sapatista? .... Jumala antoi sapattilakeja juutalaisille. Mutta oletteko tiennyt, että Raamattu puhuu eräästä toisenlaisesta sapatista, jota kristittyjen tulee viettää?” Sitten voisit ehkä lisätä: 1) ”Me emme vietä mitään tiettyä viikonpäivää sapattina, koska Raamatun mukaan tuo vaatimus ’oli määrä poistaa’ (2. Kor. 3:7–11).” (Ks. tätä koskevia huomautuksia sivuilta 332, 333.) 2) ”On kuitenkin olemassa eräs sapatti, jota me vietämme säännöllisesti (Hepr. 4:4–11).” (Ks. sivuja 333, 334.)