Pako orjuudesta – muinoin ja nykyään

Blessinga saapui Eurooppaan siinä uskossa, että hän saisi työn kampaajana. Hänet kuitenkin pakotettiin prostituoiduksi sen jälkeen kun häntä oli pahoinpidelty kymmenen päivää ja hänen kotimaassa asuvaa perhettään oli uhattu kohdella väkivaltaisesti.

Blessingin odotettiin ansaitsevan 200–300 euroa illassa, jotta hän saisi vähitellen maksettua bordellin emännän määräämän yli 40 000 euron velkasumman. ”Harkitsin usein pakoa, mutta pelkäsin, että he tekisivät jotain perheelleni”, Blessing kertoo. ”Olin loukussa.” Tällaiset kokemukset ovat tuttuja noin neljälle miljoonalle ihmiselle, jotka ovat joutuneet kansainvälisen seksiteollisuuden orjuuteen.

Lähes 4 000 vuotta sitten eli Joosef-niminen nuorimies. Hänen veljensä myivät hänet orjaksi, ja hän päätyi erääseen huomattavaan egyptiläiseen kotiin. Toisin kuin Blessingin tapauksessa, Joosefin omistaja ei aluksi kohdellut häntä huonosti. Mutta kun Joosef torjui isäntänsä vaimon lähentelyt, häntä syytettiin epäoikeudenmukaisesti raiskausyrityksestä. Joosef heitettiin vankilaan ja pantiin rautoihin. (1. Mooseksen kirja 39:1–20; Psalmit 105:17, 18.)

Joosef ja Blessing joutuivat orjuuteen – toinen menneisyydessä ja toinen 2000-luvulla. He olivat kumpikin ihmiskaupan uhreja. Tämä ikivanha liiketoiminta, jota kiinnostaa vain taloudellinen voitto, kohtelee ihmisiä pelkkinä kulutustavaroina.

Ennen vanhaan sodankäynti osoittautui helpoimmaksi tavaksi hankkia orjia. Kerrotaan, että Egyptin kuningas Thutmosis III toi mukanaan 90 000 vankia, kun hän palasi eräältä Kanaaniin tekemältään sotaretkeltä. Egyptissä vangit joutuivat orjiksi kaivoksiin, tai heidät pakotettiin rakentamaan temppeleitä tai kaivamaan kanavia.

Myös Rooman valtakunnan alaisuudessa orjia saatiin paljon sotien myötä, ja joskus orjatyövoiman tarve johti sodankäyntiin. On arvioitu, että ensimmäisellä vuosisadalla lähes puolet Rooman kaupungin väestöstä oli orjia. Monia egyptiläisiä ja roomalaisia orjia käytettiin julmasti hyväksi. Esimerkiksi niiden orjien eliniänodote, jotka työskentelivät roomalaisissa kaivoksissa, oli vain noin 30 vuotta.

Ajan kuluminenkaan ei muuttanut orjuutta inhimillisemmäksi. 1500–1800-luvuilla Afrikan ja Amerikan välillä harjoitettu orjakauppa oli aikansa tuottoisimpia liiketoiminnan muotoja. ”Arviolta 25–30 miljoonaa miestä, naista ja lasta kaapattiin ja myytiin”, todetaan eräässä UNESCOn raportissa. Satojen tuhansien kerrotaan kuolleen Atlantin ylityksen aikana. Olaudah Equiano, yksi hengissä selviytyneistä orjista, muisteli: ”Naisten kirkaisut ja kuolemaa tekevien vaikerointi saivat koko tämän kauhujen näyttämön tuntumaan lähes käsittämättömältä.”

Valitettavasti orjuus ei ole pelkkää traagista historiaa. Kansainvälisen työjärjestön mukaan edelleen noin 21 miljoonaa miestä, naista ja lasta tekee orjatyötä. Näiltä ihmisiltä on viety vapaus, eivätkä he saa palkkaa, tai heidän saamansa palkka on hyvin pieni. Orjatyövoimaa käytetään nykyään kaivoksissa, tiili- ja tekstiilitehtaissa, bordelleissa sekä yksityiskodeissa. Vaikka tällainen toiminta on laitonta, se on nähtävästi lisääntymässä.

Brutaali kohtelu on saanut monet orjat taistelemaan vapauden puolesta. Ensimmäisellä vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua Spartacus-niminen gladiaattori ja noin 100 000 orjaa kapinoivat Roomaa vastaan siinä kuitenkaan onnistumatta. 1700-luvulla orjat Hispaniolan saaressa Karibianmerellä nousivat isäntiään vastaan. Järkyttävä kohtelu, jota orjat olivat kokeneet sokeriplantaaseilla, sytytti 13 vuotta kestäneen sisällissodan. Sota johti lopulta itsenäisen Haitin valtion perustamiseen vuonna 1804.

Israelilaisten lähtöä Egyptistä voidaan epäilemättä pitää kaikkien aikojen menestyksekkäimpänä pakona orjuudesta. Egyptin orjuudesta vapautettiin kokonainen kansa – mahdollisesti kolme miljoonaa ihmistä. He todella tarvitsivat vapautusta. Raamattu kertoo, että egyptiläiset tyrannisoivat heitä ja alistivat heidät ”kaikenlaiseen orjuuteen”. (2. Mooseksen kirja 1:11–14.) Hillitäkseen Israelin kansan kasvua eräs farao jopa määräsi tappamaan vastasyntyneitä lapsia (2. Mooseksen kirja 1:8–22).

Israelilaisten vapautuminen Egyptin sorrosta oli jotain poikkeuksellista, sillä Jumala itse puuttui asioiden kulkuun. ”Tiedän hyvin heidän kärsimänsä tuskat”, Jumala sanoi Moosekselle ja jatkoi: ”Olen lähdössä alas vapauttamaan heitä.” (2. Mooseksen kirja 3:7, 8.) Vielä tänäkin päivänä juutalaiset ympäri maailman viettävät vuosittain pesahia tuon tapahtuman muistoksi (2. Mooseksen kirja 12:14).

Raamatussa sanotaan, että Jumala ”ei suvaitse vääryyttä”, ja vakuutetaan, että hän ei ole muuttunut (2. Aikakirja 19:7, Kirkkoraamattu 1992; Malakia 3:6). Jehova Jumala antoi Jeesukselle tehtäväksi saarnata ”vangeille vapautusta” ja lähettää ”muserretut vapautettuina pois” (Luukas 4:18). Merkitsikö tämä kaikille orjille kirjaimellista vapautta? Selvästikään ei. Jeesus lähetettiin vapauttamaan ihmiset synnin ja kuoleman orjuudesta. Hän julisti: ”Totuus vapauttaa teidät.” (Johannes 8:32.) Jeesuksen opettama totuus vapauttaa ihmisiä monin tavoin nykyäänkin. (Ks. tekstiruutu ”Pako toisenlaisesta orjuudesta”.)

Jumala auttoi Joosefia ja Blessingiä niin että he pääsivät vapaaksi, kumpikin erilaisesta orjuudesta. Raamatun hämmästyttävä kertomus Joosefista löytyy 1. Mooseksen kirjan luvuista 39–41. Blessingin tarinakaan ei kalpene Joosefin kertomuksen rinnalla.

Sen jälkeen kun Blessing oli karkotettu eräästä Euroopan maasta, hän muutti Espanjaan. Siellä hän tapasi Jehovan todistajia ja alkoi tutkia heidän kanssaan Raamattua. Blessing päätti muuttaa elämäntapansa. Siksi hän hankki vakituisen työn ja suostutteli entisen emäntänsä pienentämään velan kuukausieriä. Eräänä päivänä tuo nainen soitti Blessingille. Hän halusi mitätöidä velan ja pyytää anteeksi. Mitä oli tapahtunut? Myös hän oli alkanut tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa! ”Totuus vapauttaa uskomattomilla tavoilla”, Blessing sanoo.

Jehova Jumala tunsi tuskaa nähdessään, miten julmasti israelilaisia orjia kohdeltiin Egyptissä. Hän tuntee varmasti samoin, kun hän näkee vastaavaa epäoikeudenmukaisuutta nykyään. Kaikenlaisen orjuuden loppuminen edellyttää tietenkin valtavaa muutosta yhteiskunnassa. Jumala on kuitenkin luvannut toteuttaa juuri tällaisen muutoksen. ”Hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.” (2. Pietarin kirje 3:13.)