Jäljittele heidän uskoaan

Hän odotti valppaana

ELIA halusi olla yksin voidakseen rukoilla taivaallista Isäänsä. Tämän tosi profeetan ympärillä tungeksi kuitenkin sankka joukko ihmisiä, jotka olivat juuri nähneet tulen lankeavan taivaasta hänen pyynnöstään, ja monet heistä yrittivät epäilemättä päästä hänen suosioonsa. Ennen kuin Elia saattoi nousta Karmelinvuoren tuulentuivertamalle huipulle rukoilemaan Jehova Jumalaa, hänen edessään oli eräs epämiellyttävä tehtävä. Hänen täytyi puhua kuningas Ahabille.

Nuo kaksi miestä erosivat toisistaan kuin yö ja päivä. Komeaan kuninkaalliseen asuun sonnustautunut Ahab oli ahne ja heikkotahtoinen luopio. Elia käytti korutonta ja yksinkertaista profeetan virkavaatetta, joka oli ehkä tehty nahasta tai kudottu kamelin- tai vuohenkarvoista. Hän oli rohkea ja nuhteeton uskon mies. Päivä, joka oli nyt päättymäisillään, oli paljastanut näistä miehistä paljon.a

Ahabilla ja muilla Baalin palvojilla oli ollut huono päivä. Pakanauskonto, jota Ahab ja hänen vaimonsa kuningatar Isebel edistivät Israelin kymmenen heimon valtakunnassa, oli saanut kovan iskun. Baal olikin pelkkää petosta. Tuo eloton jumala ei ollut pystynyt edes sytyttämään tulta vastaukseksi profeettojensa kiihkeisiin pyyntöihin, tansseihin ja rituaaleihin, joissa he viiltelivät itseään. Baal ei ollut pystynyt suojelemaan 450:tä profeettaansa heidän ansaitsemaltaan teloitukselta. Tuo väärä jumala oli epäonnistunut jossain muussakin. Baalin profeetat olivat jo yli kolme vuotta anoneet jumalaansa lopettamaan maata vaivaavan kuivuuden, mutta Baal ei ollut kyennyt siihen. Pian Baalin tappio sinetöitäisiin lopullisesti ja Jehova itse osoittaisi ylivertaisuutensa tekemällä lopun kuivuudesta. (1. Kuninkaiden kirja 16:30–17:1; 18:1–40.)

Mutta milloin Jehova alkaisi toimia? Mitä Elia tekisi ennen sitä? Entä mitä me voimme oppia tästä uskon miehestä? Perehdytäänpä 1. Kuninkaiden kirjan 18:41–46:ssa olevaan kertomukseen.

Elia rukoili hartaasti

Elia lähestyi Ahabia ja sanoi: ”Nouse, syö ja juo, sillä kuuluu rankkasateen kohina.” (Jae 41.) Oliko tuo paha kuningas oppinut mitään päivän tapahtumista? Sitä ei kerrota, mutta mistään ei käy ilmi, että hän olisi katunut tai pyytänyt Eliaa auttamaan häntä rukoilemaan Jehovalta anteeksiantoa. Ahab vain ”nousi syömään ja juomaan” (jae 42). Mitä teki Elia?

”Elia puolestaan nousi Karmelin huipulle ja kyyristyi maahan ja piti kasvojaan polviensa välissä.” Ahabin keskittyessä vatsansa täyttämiseen Elialle avautui tilaisuus rukoilla Isäänsä. Hänen kerrotaan asettuneen maahan nöyryyttä ilmaisevaan asentoon ja painaneen päänsä niin alas, että kasvot olivat lähellä polvia. Miksi hän teki näin? Sitä ei tarvitse arvailla. Raamattu kertoo Jaakobin kirjeen 5:18:ssa, että Elia rukoili kuivuuden päättymistä. Ilmeisesti hän rukoili sitä Karmelin huipulla.

Jehova oli sanonut aiemmin: ”Olen päättänyt antaa sadetta maan pinnalle.” (1. Kuninkaiden kirja 18:1.) Elia siis rukoili, että hänen Isänsä tahto toteutuisi, ja sitä myös Jeesus opetti seuraajiaan rukoilemaan noin tuhat vuotta myöhemmin (Matteus 6:9, 10).

Elian esimerkki opettaa meille paljon rukoilemisesta. Päällimmäisenä hänen mielessään oli hänen Isänsä tahdon toteutuminen. Kun rukoilemme Jumalaa, meidän on hyvä muistaa, että ”mitä pyydämmekin hänen tahtonsa mukaan, hän kuulee meitä” (1. Johanneksen kirje 5:14). Jotta hän kuulisi rukouksemme, meidän täytyy selvästikin tietää, mikä hänen tahtonsa on. Siksi on viisasta ottaa tavaksi tutkia Raamattua päivittäin. Lisäksi Elia varmasti halusi nähdä kuivuuden päättyvän, jotteivät hänen maanmiehensä joutuisi enää kärsimään. Hän tunsi todennäköisesti syvää kiitollisuutta sen ihmeen johdosta, jonka hän oli nähnyt Jehovan tekevän tuona päivänä. Meidänkin rukouksillemme tulisi olla tunnusomaista huoli toisten hyvinvoinnista ja sydämestä lähtevä kiitos. (2. Korinttilaisille 1:11; Filippiläisille 4:6.)

Luottavainen ja valpas

Elia oli varma siitä, että Jehova lopettaisi kuivuuden, mutta hän ei tiennyt milloin. Mitä tuo profeetta teki odottaessaan? Jakeessa 43 kerrotaan: ”Hän sanoi palvelijalleen: ’Nousehan. Katso meren suuntaan.’ Niin hän nousi ja katsoi ja sanoi sitten: ’Ei näy yhtään mitään.’ Ja hän jatkoi sanoen: ’Mene takaisin!’ seitsemän kertaa.” Tämä opettaa Eliasta ainakin kaksi asiaa. Ensiksikin sen, että hän oli luottavainen, ja toiseksi, että hän oli valpas.

Elia yritti havaita todisteita siitä, että Jehova tekisi pian jotain, joten hän lähetti palvelijansa korkealle paikalle tähyilemään, näkyisikö taivaalla merkkejä lähestyvästä sateesta. Palattuaan palvelija kertoi masentavan uutisen: ”Ei näy yhtään mitään.” Taivaalla ei ilmeisesti ollut pilvenhattaraakaan, eikä horisontissa näkynyt mitään. Mutta huomasitko jotakin epätavallista? Elia oli juuri sanonut kuningas Ahabille, että ”kuuluu rankkasateen kohina”. Miten hän saattoi sanoa niin, kun taivaalla ei ollut ainoatakaan sadepilveä?

Elia oli perillä Jehovan lupauksesta. Jehovan profeettana ja edustajana hän oli varma siitä, että hänen Jumalansa pitäisi sanansa. Hänen luottamuksensa oli niin luja, että hän jo ikään kuin kuuli sateen kohinan. Tämä voi palauttaa mieleen Raamatun kuvauksen Mooseksesta: ”Hän pysyi vakaana kuin nähden Hänet, joka on näkymätön.” Onko Jumala yhtä todellinen sinulle? Hän on antanut meille runsain mitoin syitä uskoa häneen ja hänen lupauksiinsa. (Heprealaisille 11:1, 27.)

Elia oli myös valpas. Hän lähetti palvelijansa takaisin – ei vain kerran tai kaksi, vaan seitsemän kertaa! Palvelijaa tuo yksitoikkoinen tehtävä on hyvinkin saattanut kyllästyttää, mutta Elia odotti innokkaasti merkkiä eikä antanut periksi. Viimein seitsemännen kerran jälkeen palvelija ilmoitti: ”Katso! Merestä nousee pieni pilvi, kuin miehen kämmen.” (Jae 44.) Kuvittele, miten tuo palvelija on ojentanut kätensä ja näyttänyt kämmenellään, millainen pieni pilven hahtuva oli lähestymässä Suureltamereltäb. Häneen se ei ehkä tehnyt vaikutusta, mutta Elian silmissä se oli merkittävä. Hän kiirehti palvelijaansa: ”Nouse, sano Ahabille: ’Valjasta! Ja mene alas, ettei rankkasade pidättelisi sinua!’”

Jälleen kerran Elia on meille erinomaisena esimerkkinä. Mekin elämme aikaa, jolloin Jumala tulee pian täyttämään etukäteen ilmoitetun tarkoituksensa. Elia odotti kuivuuden päättymistä; Jumalan nykyiset palvelijat odottavat tämän maailman turmeltuneen asiainjärjestelmän loppua (1. Johanneksen kirje 2:17). Meidän on Elian tavoin pysyttävä valppaina, kunnes Jehova Jumala toimii. Jumalan oma Poika Jeesus neuvoi seuraajiaan: ”Pysykää siis valveilla, koska ette tiedä, minä päivänä Herranne tulee.” (Matteus 24:42.) Tarkoittiko Jeesus, että hänen seuraajansa olisivat täysin tietämättömiä siitä, milloin loppu tulisi? Ei tarkoittanut, sillä hän kuvaili laajasti sitä, millainen maailma olisi loppua edeltävinä päivinä. Me kaikki voimme perehtyä tuohon yksityiskohtaiseen ”asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkkiin”. (Matteus 24:3–7.)c

Tunnusmerkin jokainen piirre on vakuuttava todiste lopun ajasta. Saavatko nämä todisteet meidät toimimaan päättäväisesti? Yksi pieni taivaanrannasta nouseva pilvi sai Elian vakuuttumaan siitä, että Jehova tekisi kohta jotain. Joutuiko tuo uskollinen profeetta pettymään?

Huojennusta ja siunauksia Jehovalta

Kertomus jatkuu: ”Samalla tapahtui, että taivas pimeni pilvistä ja tuulesta ja alkoi kova rankkasade. Ja Ahab ajoi ja suuntasi kulkunsa Jisreeliin.” (Jae 45.) Tapahtumat lähtivät vyörymään nopeasti. Sillä välin kun palvelija välitti Elian sanoman Ahabille, tuosta pienestä pilvestä tuli monta pilveä, jotka peittivät ja pimensivät taivaan. Voimakas tuuli puhalsi. Lopulta ensimmäisen kerran kolmeen ja puoleen vuoteen Israelissa satoi.d Kuivaksi korventunut maa imi aluksi itseensä joka pisaran, mutta sateen yltyessä Kison alkoi tulvia. Tuo joki luultavasti huuhtoi pois teloitettujen Baalin profeettojen veren. Myös uppiniskaiset israelilaiset saivat tilaisuuden puhdistaa maansa Baalin palvonnasta, joka oli tahrannut sen pahoin.

Juuri tätä Elia varmasti toivoi. Katuisiko kuningas Ahab, ja kääntyisikö hän pois saastaisesta Baalin palvonnasta? Tuon päivän tapahtumien perusteella siihen oli painavat syyt. Emme tietenkään voi tietää, mitä Ahabin mielessä tuolloin liikkui. Raamattu sanoo vain, että Ahab ”ajoi ja suuntasi kulkunsa Jisreeliin”. Oliko hän ottanut opikseen? Oliko hän päättänyt muuttaa menettelyään? Myöhemmät tapahtumat todistavat päinvastaista. Päivä ei kuitenkaan ollut vielä päättynyt sen enempää Ahabin kuin Eliankaan osalta.

Elia lähti matkaan samaa tietä kuin Ahabkin. Hänen edessään oli pitkä ja synkkä taival liejuisella tiellä. Seuraavaksi tapahtui jotakin epätavallista.

”Jehovan käsi osoittautui olevan Elian päällä, niin että hän vyötti lanteensa ja juoksi Ahabin edellä koko matkan Jisreeliin.” (Jae 46.) ”Jehovan käsi” vaikutti Eliaan selvästikin yliluonnollisella tavalla. Jisreeliin oli matkaa kolmisenkymmentä kilometriä, eikä Elia ollut mikään nuori mies.e Kuvittele, miten tuo profeetta sitoi pitkät vaatteensa lanteilleen, jotta hänen jalkansa pääsisivät liikkumaan vapaasti, ja miten hän lähti juoksemaan tuota sateen liottamaa tietä pitkin. Hän juoksi niin lujaa, että sai kiinni kuninkaan vaunut, ohitti ne ja pääsi perille ennen niitä!

Millainen siunaus sen onkaan täytynyt olla Elialle! Hänestä on varmasti ollut ihmeellistä tuntea itsensä vahvaksi ja energiseksi – ehkäpä tarmokkaammaksi kuin edes nuoruudessaan. Mieleemme voivat tulla profetiat, jotka lupaavat uskollisille ihmisille täydellisen terveyden ja elinvoiman tulevassa maanpäällisessä paratiisissa (Jesaja 35:6; Luukas 23:43). Juostessaan täyttä vauhtia pitkin märkää tietä Elia epäilemättä tiesi, että hänellä oli Isänsä, ainoan tosi Jumalan Jehovan, hyväksyntä.

Jehova haluaa antaa siunauksia, ja meidän kannattaa tehdä kaikkemme saadaksemme niitä. Elian tavoin meidän täytyy olla valppaita ja punnita huolellisesti niitä vaikuttavia todisteita, jotka osoittavat, että Jehova ryhtyy toimimaan tänä vaarallisena ja ratkaisevana aikana. Samoin kuin Elialla meillä on kaikki syyt luottaa täysin Jehovan, ”totuuden Jumalan”, lupauksiin (Psalmit 31:5).

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu/Kuva s. 19]

Kuinka kauan kuivuus kesti Elian päivinä?

Jehovan profeetta Elia julisti kuningas Ahabille, että pitkään jatkunut kuivuus loppuisi pian. Tämä tapahtui ”kolmantena vuonna” – ilmeisesti siitä laskien, kun Elia oli alun perin ilmoittanut kuivuudesta. (1. Kuninkaiden kirja 18:1.) Pian Elian julistuksen jälkeen Jehova antoi sataa. Jotkut saattaisivat päätellä tästä, että kuivuus päättyi ennen kuin se oli kestänyt kolmea vuotta. Sekä Jeesus että Jaakob kuitenkin sanoivat, että se kesti ”kolme vuotta ja kuusi kuukautta” (Luukas 4:25; Jaakobin kirje 5:17). Onko tässä ristiriita?

Ei suinkaan. Muinaisessa Israelissa kuiva kausi oli nimittäin melko pitkä ja kesti jopa kuusi kuukautta. Elia tuli epäilemättä Ahabin luo ilmoittamaan kuivuudesta siinä vaiheessa, kun kuiva kausi oli jo jatkunut epätavallisen pitkään ja normaalia ankarampana. Kuivuus oli todellisuudessa alkanut jo lähes puoli vuotta aikaisemmin. Niinpä kun Elia ”kolmantena vuonna” aikaisemmasta ilmoituksestaan julisti kuivuuden päättyvän, sitä oli kestänyt jo melkein kolme ja puoli vuotta. Siihen mennessä kun koko kansa oli kokoontunut Karmelinvuorelle todistamaan suurta koetta, kuivuuden alkamisesta oli kulunut kaikkiaan ”kolme vuotta ja kuusi kuukautta”.

Ajattele myös, millaisena ajankohtana Elia meni käymään Ahabin luona ensimmäistä kertaa. Baalin uskottiin olevan ”pilvien ratsastaja”, jumala joka toisi sateen kuivan kauden lopettamiseksi. Jos kuiva kausi oli epätavallisen pitkä, ihmiset todennäköisesti ihmettelivät, missä Baal viipyi ja milloin hän toisi sateen. Baalin palvojista on täytynyt olla hämmentävää kuulla Elian ilmoitus siitä, että sadetta ja kastetta tulisi vasta hänen käskystään. (1. Kuninkaiden kirja 17:1.)

[Lähdemerkintä]

Pictorial Archive (Near Eastern History) Est.

[Kuva s. 18]

Elian rukouksista heijastui hänen harras halunsa nähdä, että Jumalan tahto toteutuisi.