Ihmisarvo – mahdollinen kaikille

”Meidän täytyy rakentaa uusi maailma, paljon parempi maailma, sellainen missä ihmisen ikuista arvoa kunnioitetaan.” (YHDYSVALTAIN PRESIDENTTI HARRY TRUMAN, SAN FRANCISCOSSA KALIFORNIASSA 25. HUHTIKUUTA 1945)

TOISEN maailmansodan jälkeen moni uskoi presidentti Trumanin tavoin, että ihmiskunta oppisi menneistä virheistään ja saisi aikaan ”uuden maailman”, jossa kaikkien ihmisarvoa kunnioitettaisiin. Valitettavasti nykyhistoria kertoo aivan toisenlaisesta todellisuudesta. ”Ihmisen ikuista arvoa” poljetaan yhä, koska ongelma ei johdu pohjimmiltaan ihmisestä vaan ihmisen suurimmasta vihollisesta.

Ongelman ydin

Raamattu paljastaa, että tämä vihollinen on Saatana, paha henkiolento, joka on ihmiskunnan historian alusta pitäen asettanut kyseenalaiseksi Jumalan oikeuden hallita. Siitä lähtien kun Saatana puhui Eevalle Eedenin puutarhassa, hänen tavoitteenaan on ollut kääntää ihmiset pois palvelemasta Luojaansa. (1. Mooseksen kirja 3:1–5.) Miten tuhoisista seurauksista Aadam ja Eeva joutuivatkaan kärsimään, kun he taipuivat Saatanan suostutteluun! Kiellettyä hedelmää koskevan Jumalan lain rikkominen johti heti ensimmäiseksi siihen, että he ”kätkeytyivät Jehova Jumalan kasvoilta”. Miksi he toimivat näin? Aadam tunnusti: ”Minua pelotti, koska olin alasti, ja siksi minä kätkeydyin.” (1. Mooseksen kirja 3:8–10.) Aadamin suhde taivaalliseen Isäänsä samoin kuin hänen näkemyksensä itsestään olivat muuttuneet. Hän oli häpeissään, eikä hän enää tuntenut oloaan levolliseksi Jehovan edessä.

Miksi Saatana olisi halunnut Aadamin itsekunnioituksen murenevan? Koska ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja Saatana nauttii nähdessään ihmisen toimivan tavalla, joka estää häntä heijastamasta Jumalan kunniaa (1. Mooseksen kirja 1:27; Roomalaisille 3:23). Tämä auttaa meitä ymmärtämään, miksi ihmisiä on nöyryytetty läpi historian. ”Tämän asiainjärjestelmän jumalana” Saatana on edistänyt tällaista henkeä ”sinä aikana, jona ihminen on hallinnut ihmistä hänen vahingokseen” (2. Korinttilaisille 4:4; Saarnaaja 8:9; 1. Johanneksen kirje 5:19). Merkitseekö tämä sitä, että todellinen ihmisarvo on menetetty iäksi?

Jehova pitää luomuksiaan arvossa

Ajattelepa uudelleen niitä olosuhteita, jotka Eedenin puutarhassa vallitsivat ennen kuin Aadam ja Eeva tekivät syntiä. Heillä oli yllin kyllin ruokaa, antoisaa työtä ja mahdollisuus elää ikuisesti terveinä yhdessä jälkeläistensä kanssa (1. Mooseksen kirja 1:28). Jokainen heidän elämänsä piirre tähdensi Jumalan rakkaudellista, kunniakasta tarkoitusta ihmiskunnan suhteen.

Muuttuiko Jehovan näkemys ihmisarvosta sen jälkeen, kun Aadam ja Eeva menettivät täydellisyytensä? Ei muuttunut. Hän otti huomioon, että nyt he häpesivät alastomuuttaan. Rakkaudellisesti Jumala teki heille ”pitkät vaatteet nahasta” niiden lannevaatteiden tilalle, jotka he olivat ommelleet itselleen viikunanlehdistä (1. Mooseksen kirja 3:7, 21). Jumala ei jättänyt heitä häpeäntunteiden valtaan, vaan kohteli heitä arvokkaasti.

Kun Jehova oli myöhemmin tekemisissä Israelin kansan kanssa, hän osoitti myötätuntoa orpoja, leskiä ja muukalaisasukkaita kohtaan – sellaisia yhteiskunnan jäseniä kohtaan, joita yleisimmin kohdellaan huonosti (Psalmit 72:13). Israelilaisia esimerkiksi kiellettiin tekemästä jälkikorjuuta, kun he korjasivat vilja-, oliivi- ja viinisatoaan. Jumala määräsi, että se mikä jäi jäljelle, piti jättää ”muukalaisasukasta, isätöntä poikaa ja leskeä varten”. (5. Mooseksen kirja 24:19–21.) Kun näitä lakeja noudatettiin, kenenkään ei tarvinnut kerjätä ja kaikkein köyhimmilläkin oli kunniallista työtä.

Jeesus piti toisia arvossa

Ollessaan maan päällä Jumalan Poika Jeesus Kristus otti huomioon toisten ihmisarvon. Esimerkiksi Galileassa häntä lähestyi mies, jolla oli pitkälle edennyt spitaali. Mooseksen lain mukaan spitaalisen tuli huutaa: ”Saastainen, saastainen!”, suojellakseen muita tartunnalta (3. Mooseksen kirja 13:45). Tämä mies ei kuitenkaan huutanut varoitusta lähestyessään Jeesusta. Sen sijaan hän lankesi kasvoilleen ja pyysi hartaasti: ”Herra, jos vain haluat, niin sinä voit puhdistaa minut.” (Luukas 5:12.) Miten Jeesus reagoi? Hän ei läksyttänyt miestä lain rikkomisesta, eikä hän myöskään jättänyt miestä huomiotta tai kartellut tätä. Sitä vastoin Jeesus osoitti arvostusta häntä kohtaan koskettamalla häntä ja sanomalla hänelle: ”Minä haluan. Puhdistu.” (Luukas 5:13.)

Joissakin muissa tapauksissa Jeesus osoitti, että hän kykenee parantamaan ihmisen jopa pitkän matkan päästä. Tällä kertaa hän kuitenkin päätti koskettaa miestä. (Matteus 15:21–28; Markus 10:51, 52; Luukas 7:1–10.) Koska mies oli ”täynnä spitaalia”, hän ei luultavasti ollut tuntenut toisen ihmisen kosketusta vuosiin. Miten lohduttavalta kosketuksen onkaan siis täytynyt tuntua! Tuo mies tuskin toivoi muuta kuin terveytensä palauttamista, mutta tapa, jolla Jeesus paransi hänet, palautti varmasti jotain muutakin: miehen omanarvontunnon. Onko realistista odottaa, että toisten ihmisarvo otettaisiin huomioon myös nyky-yhteiskunnassa? Miten toisia kohtaan voitaisiin osoittaa arvostusta?

Ihmisarvoa korostava sääntö

Jeesus esitti periaatteen, jota monet pitävät kaikkien aikojen kuuluisimpana ihmissuhteita koskevana ohjeena: ”Kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, teidänkin täytyy samoin tehdä heille.” (Matteus 7:12.) Tämä ”kultainen sääntö”, joksi sitä usein sanotaan, saa ihmisen kunnioittamaan lähimmäistään siinä toivossa, että häntä itseään kohdeltaisiin samoin.

Kuten historia osoittaa, tämän säännön noudattaminen ei ole meille luontaista – pikemminkin päinvastoin. ”Ennen suorastaan nautin toisten nöyryyttämisestä”, kertoo mies, jota kutsumme tässä Haroldiksi. ”Saatoin hämmentää, nolata ja joskus saada jonkun itkemään vain muutamalla sanalla.” Sitten tapahtui jotakin, mikä sai Haroldin muuttamaan tapansa. ”Ovellani alkoi käydä Jehovan todistajia. Nyt jälkikäteen minua hävettää, kun mietin, mitä tulin sanoneeksi ja miten joskus kohtelin heitä. Mutta he eivät antaneet periksi, ja vähitellen Raamatun totuudet koskettivat sydäntäni ja kannustivat minua muuttumaan.” Nykyään Harold palvelee vanhimpana kristillisessä seurakunnassa.

Harold on elävä todiste siitä, että ”Jumalan sana on elävä ja voimaa uhkuva ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse jopa erottamaan sielun ja hengen ja nivelet ja niiden ytimen ja kykenee havaitsemaan sydämen ajatukset ja aikomukset” (Heprealaisille 4:12). Jumalan sanalla on voimaa koskettaa ihmisen sydäntä ja muuttaa hänen ajatteluaan ja käytöstään. Avain toisten arvossa pitämiseen on tämä: sydämestä lähtevä halu auttaa pikemmin kuin satuttaa, kunnioittaa pikemmin kuin nöyryyttää (Apostolien teot 20:35; Roomalaisille 12:10).

Aito ihmisarvo palautetaan

Juuri halu auttaa ja kunnioittaa toisia saa Jehovan todistajat puhumaan lähimmäisilleen Raamatun antamasta suurenmoisesta toivosta (Apostolien teot 5:42). Ei ole parempaa tapaa osoittaa arvostusta toisia kohtaan kuin kertoa heille ”hyvää uutista jostakin paremmasta” (Jesaja 52:7). ”Hyvään uutiseen jostakin paremmasta” sisältyy tieto siitä, että ihminen voi pukea ylleen ”uuden persoonallisuuden”, mikä kuolettaa ”vahingollisen halun” nöyryyttää toisia (Kolossalaisille 3:5–10). Siihen sisältyy myös tieto Jehovan tarkoituksesta poistaa pian sellaiset olosuhteet ja asenteet, jotka riistävät ihmisiltä heidän arvokkuutensa, sekä hävittää niiden alkuunpanija Saatana (Daniel 2:44; Matteus 6:9, 10; Ilmestys 20:1, 2, 10). Vasta kun maa on ”täynnä Jehovan tuntemusta”, kaikki voivat vihdoin elää ihmisarvoista elämää (Jesaja 11:9).

Kannustamme sinua hankkimaan tietoa tästä suurenmoisesta toivosta. Olemalla tekemisissä Jehovan todistajien kanssa näet omin silmin, että Raamatun periaatteiden soveltaminen johtaa toisten ihmisarvon kunnioittamiseen. Opit myös, miten Jumalan valtakunta saa pian aikaan ”uuden – –, paljon paremman maailman”, missä ”ihmisen ikuista arvoa” kunnioitetaan eikä poljeta enää koskaan.

[Tekstiruutu/Kuva s. 6]

He säilyttivät arvokkuutensa pysymällä nuhteettomina

Toisen maailmansodan aikana yli 2000 Jehovan todistajaa lähetettiin natsien keskitysleireihin uskonsa vuoksi. Entinen Ravensbrückin vanki Gemma La Guardia Gluck pani merkille, että todistajat säilyttivät nuhteettomuutensa ainutlaatuisessa tilanteessa. Hän kertoo kirjassaan My Story: ”Gestapo [oli] ilmoittanut, että jokaiselle raamatuntutkijalle, joka kieltäisi uskonsa ja allekirjoittaisi sensisältöisen lausunnon, annettaisiin vapaus eikä häntä enää vainottaisi.” Niistä jotka kieltäytyivät allekirjoittamasta lausuntoa, hän kirjoittaa: ”He kärsivät mieluummin edelleen ja odottivat kärsivällisesti vapautuspäivää.” Miksi he toimivat näin? Edellisen kirjoituksen johdannossa mainittu Magdalena, joka käy nyt yhdeksättä kymmentä, selittää: ”Uskollisena pysyminen Jehovalle oli tärkeämpää kuin hengissä pysyminen hinnalla millä hyvänsä. Säilyttääksemme arvokkuutemme meidän oli säilytettävä nuhteettomuutemme.”a

[Alaviite]

[Kuva s. 5]

Jeesus osoitti arvostusta niitä kohtaan, jotka hän paransi

[Kuva s. 7]

Jehovan todistajat osoittavat arvostusta toisia kohtaan kertomalla heille ”hyvää uutista jostakin paremmasta”