LUKU 62
Tärkeää opetusta nöyryydestä
MATTEUS 17:22–18:5 MARKUS 9:30–37 LUUKAS 9:43–48
JEESUS ENNUSTAA JÄLLEEN KUOLEMANSA
JEESUS MAKSAA VERON KALAN SUUSTA LÖYTYVÄLLÄ KOLIKOLLA
KENESTÄ TULEE SUURIN VALTAKUNNASSA?
Muodonmuutoksensa ja demonin riivaaman pojan parantamisen jälkeen Jeesus lähtee Filippoksen Kesarean alueelta Kapernaumiin. Hän ei halua ”kenenkään saavan tietää siitä”, joten hänellä on mukanaan vain opetuslapset (Markus 9:30). Siten hän pystyy valmistamaan opetuslapsia kuolemaansa ja siihen työhön, jota he sen jälkeen tekisivät. Hän selittää: ”Ihmisen Poika kavalletaan ihmisille. He tappavat hänet, ja kolmantena päivänä hänet herätetään.” (Matteus 17:22, 23.)
Tämän tiedon ei pitäisi yllättää opetuslapsia. Jeesus puhui aiemminkin siitä, että hänet tapettaisiin, vaikkakaan Pietari ei halunnut uskoa, että niin tapahtuisi (Matteus 16:21, 22). Lisäksi kolme apostolia näki Jeesuksen muodonmuutoksen ja kuuli keskustelun ”hänen poislähdöstään” (Luukas 9:31). Hänen seuraajansa tulevat nyt hyvin murheellisiksi siitä, mitä hän sanoo, vaikka he eivät täysin ymmärrä hänen sanojensa merkitystä (Matteus 17:23). He eivät kuitenkaan uskalla kysyä häneltä asiasta tarkemmin.
Myöhemmin he saapuvat Kapernaumiin, joka on Jeesuksen toiminnan keskuspaikka ja monien apostolien kotikaupunki. Siellä Pietarin luo tulee miehiä, jotka keräävät temppeliveroa. He yrittävät ehkä syyttää Jeesusta siitä, että hän ei maksa veroa, ja kysyvät: ”Eikö teidän opettajanne maksa kahden drakman [temppeliveroa]?” (Matteus 17:24.)
”Maksaa”, Pietari vastaa. Kun hän menee taloon, jossa Jeesus on, Jeesus tietää jo, mitä on tapahtunut. Hän ei odota, että Pietari kertoo tapahtuneesta, vaan kysyy: ”Mitä ajattelet, Simon? Keiltä maan kuninkaat saavat tullimaksuja tai henkilöveroa? Pojiltaan vai vierailta?” Pietari vastaa: ”Vierailta.” Sitten Jeesus toteaa: ”Niinpä pojat ovat verosta vapaat.” (Matteus 17:25, 26.)
Jeesuksen Isä on maailmankaikkeuden Kuningas, ja juuri häntä palvotaan temppelissä. Siksi Jumalan Pojan ei lain mukaan tarvitse maksaa temppeliveroa. Jeesus kuitenkin sanoo: ”Jottemme loukkaisi heitä, mene järven rantaan, heitä ongenkoukku ja ota ensimmäinen kala, joka tulee ylös. Kun avaat sen suun, löydät hopeakolikon [stateeri eli tetradrakma]. Ota se ja anna heille minun puolestani ja itsesi puolesta.” (Matteus 17:27.)
Pian opetuslapset ovat yhdessä koolla, ja he haluavat kysyä Jeesukselta, kuka olisi suurin Jumalan valtakunnassa. Hetkeä aiemmin samat miehet eivät olleet uskaltaneet kysyä Jeesukselta hänen lähestyvästä kuolemastaan, mutta nyt he eivät pelkää kysyä omasta tulevaisuudestaan. Jeesus tietää, mitä he ajattelevat. He olivat väitelleet samasta asiasta, kun he olivat kulkeneet hänen perässään takaisin Kapernaumiin. Hän kysyy: ”Mistä te kiistelitte tiellä?” (Markus 9:33.) Noloina opetuslapset ovat hiljaa, koska he olivat väitelleet keskenään siitä, kuka on suurin. Lopulta he esittävät hänelle kysymyksen, jota olivat pohtineet: ”Kuka oikein on suurin taivaan valtakunnassa?” (Matteus 18:1.)
Voi tuntua uskomattomalta, että opetuslapset kiistelevät tällaisesta asiasta tarkkailtuaan ja kuunneltuaan Jeesusta lähes kolme vuotta. He ovat kuitenkin epätäydellisiä, ja he ovat kasvaneet uskonnollisessa ilmapiirissä, jossa asemaa pidetään tärkeänä. Lisäksi Pietari kuuli hiljattain Jeesuksen lupaavan hänelle valtakunnan ”avaimet”. Tunteeko hän siksi olevansa toisten yläpuolella? Jaakob ja Johannes tuntevat ehkä samoin, koska he saivat todistaa omin silmin Jeesuksen muodonmuutoksen.
Olipa syy mikä tahansa, Jeesus auttaa opetuslapsia korjaamaan asennettaan. Hän kutsuu luokseen lapsen, asettaa hänet seisomaan heidän keskelleen ja sanoo opetuslapsille: ”Ellette muutu ja tule lasten kaltaisiksi, ette missään tapauksessa pääse taivaan valtakuntaan. Siksi se, joka nöyrtyy ja tulee tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivaan valtakunnassa, ja se, joka ottaa vastaan yhden tällaisen lapsen minun nimessäni, ottaa vastaan myös minut.” (Matteus 18:3–5.)
Jeesuksen opetustapa on erinomainen! Hän ei suutu opetuslapsille eikä moiti heitä ahneiksi tai kunnianhimoisiksi. Sen sijaan hän käyttää havainnollistavaa esimerkkiä. Pienet lapset eivät mieti arvoasemia, ja Jeesus kehottaa opetuslapsia pyrkimään samaan. Lopuksi hän sanoo seuraajilleen: ”Se, joka käyttäytyy niin kuin vähäisin teidän kaikkien keskuudessa, on suuri.” (Luukas 9:48.)