Älä anna huomiosi hajaantua tänä ”hyvän uutisen päivänä”

NELJÄ spitaalista pohti mahdollisuuksiaan. Kukaan ei ollut antanut heille kaupungin portilla almuja. Koska syyrialaiset piirittivät Samariaa, sen asukkaat näkivät nälkää. Kaupunkiin ei hyödyttänyt mennä, sillä ruoasta pyydettiin kiskurihintaa. Tietoon oli tullut jo yksi kannibalismitapauskin. (2. Kun. 6:24–29.)

”Jospa menisimme syyrialaisten leiriin”, miettivät spitaaliset. ”Meillä ei ole mitään menetettävää.” He lähtivät liikkeelle samana iltana pimeän turvin. Heidän saapuessaan leiriin siellä vallitsi hiljaisuus. Paikalla ei ollut vartiomiehiä. Hevoset ja aasit oli sidottu kiinni, mutta sotilaita ei näkynyt missään. Nuo neljä miestä kurkistivat yhteen telttaan. Siellä ei ollut ketään, mutta ruokaa ja juomaa oli saatavilla runsaasti. He alkoivat syödä ja juoda. Spitaaliset näkivät teltassa myös kultaa, hopeaa, vaatteita ja muuta arvokasta. He ottivat niitä mukaansa, piilottivat ne ja palasivat hakemaan lisää. Koko leiri oli hylätty. Jehova oli ihmeen välityksellä antanut syyrialaisten kuulla sotajoukon ääntä. He olivat päätelleet, että heitä vastaan hyökättiin, ja lähteneet pakoon jalkaisin. Heiltä oli jäänyt sinne kaikki kenen tahansa vietäväksi!

Spitaaliset veivät arvokkaat tavarat piiloon. Mutta ajatus nälkää näkevistä samarialaisista rupesi vaivaamaan heidän omaatuntoaan. He alkoivat sanoa toisilleen: ”Me emme tee oikein. Tämä päivä on hyvän uutisen päivä!” Spitaaliset kiiruhtivat takaisin Samariaan ilmoittamaan asiasta – kertomaan hyvän uutisen. (2. Kun. 7:1–11.)

Mekin elämme aikaa, jota voitaisiin sanoa ”hyvän uutisen päiväksi”. Jeesus kohdisti huomion yhteen ”asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkin” huomattavaan piirteeseen, kun hän sanoi: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansakunnille, ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24:3, 14.) Miten tämän pitäisi vaikuttaa meihin?

Henkilökohtaiset asiat voivat ”rasittaa” meitä

Löydöstään ilahtuneet spitaaliset unohtivat hetkeksi Samarian. He keskittyivät siihen, mitä heidän oli mahdollista saada. Voiko jotain samankaltaista tapahtua meille? ”Nälänhätä” kuuluu moniosaiseen tunnusmerkkiin, joka ilmaisee meidän elävän asiainjärjestelmän päättymisen aikaa (Luuk. 21:7, 11). Jeesus varoitti opetuslapsiaan: ”Kiinnittäkää huomiota itseenne, ettei sydämenne koskaan rasittuisi liiasta syömisestä ja paljosta juomisesta ja elämän huolista.” (Luuk. 21:34.) Meidän pitäisi kristittyinä varoa sitä, että jokapäiväisen elämän asiat saisivat meidät unohtamaan, että elämme ”hyvän uutisen päivää”.

Kristitty sisar Blessing ei antanut henkilökohtaisten asioidensa viedä liikaa huomiota. Hän palveli opiskeluaikanaan tienraivaajana, avioitui myöhemmin beteliläisen kanssa ja pääsi Beninin Betel-perheen jäseneksi. Hän sanoo: ”Työskentelen siivoojana ja pidän kovasti työstäni.” Blessing voi nyt muistella onnellisena 12:ta kokoaikaisessa palveluksessa viettämäänsä vuotta ja iloita siitä, että hän on pitänyt tärkeimmällä sijalla mielessään ”hyvän uutisen päivän”, jota parhaillaan elämme.

Varo aikaavieviä toisarvoisia asioita

Kun Jeesus lähetti 70 opetuslasta palvelukseen, hän sanoi: ”Eloa on tosiaan paljon, mutta työntekijöitä on vähän. Anokaa sen tähden elonkorjuun Herralta, että hän lähettäisi työntekijöitä elonkorjuuseensa.” (Luuk. 10:2.) Aivan niin kuin viivyttely elonkorjuuaikana voisi johtaa siihen, että osa sadosta menetetään, saarnaamistyön laiminlyöminen voisi johtaa ihmishenkien menetykseen. Siksi Jeesus lisäsi: ”Älkää syleilkö ketään tervehdykseksi tiellä.” (Luuk. 10:4.) Tervehtimistä vastaava kreikan sana voi merkitä enemmän kuin vain tervehdyksen lausumista tai hyvän päivän toivotusta. Se voi sisältää myös ajatuksen syleilyistä ja pitkästä keskustelusta, johon voidaan antautua tavattaessa joku ystävä. Jeesus siis neuvoi seuraajiaan, etteivät he antaisi huomionsa hajaantua tarpeettomasti vaan käyttäisivät ajan mahdollisimman hyvin. Sanoma, jota heidän piti julistaa, oli kiireellinen.

Ajattele, miten paljon aikaa joihinkin toisarvoisiin asioihin voi mennä. Televisio on vuosien ajan ollut monin paikoin kärkisijalla aikaavievien asioiden listalla. Entä mitä voidaan sanoa matkapuhelimista ja tietokoneista? Britanniassa 1 000:ta aikuista koskeneessa tutkimuksessa kävi ilmi, että ”keskivertobritiltä kuluu päivittäin lankapuhelimessa 88 minuuttia, matkapuhelimessa 62 minuuttia, sähköpostien parissa 53 minuuttia ja tekstiviestintään 22 minuuttia”. Yhteensä näihin menee aikaa yli kaksi kertaa niin paljon kuin osa-aikainen tienraivaaja käyttää päivittäin kenttäpalvelukseen! Miten paljon sinulta kuluu aikaa tällaiseen viestintään?

Ernst ja Hildegard Seliger olivat tarkkoja siinä, miten he käyttivät aikansa. He viettivät yhteensä yli 40 vuotta natsien keskitysleireillä ja kommunistivankiloissa. Vapautumisensa jälkeen he toimivat tienraivaajina, kunnes heidän maallinen vaelluksensa päättyi.

Monet halusivat olla kirjeenvaihdossa Seligerien kanssa. He olisivat voineet käyttää suurimman osan valveillaoloajastaan kirjeiden lukemiseen ja kirjoittamiseen. Hengelliset asiat olivat heidän elämässään kuitenkin etusijalla.

Me kaikki pidämme toki mielellämme jonkin verran yhteyttä läheisiin ystäviimme, eikä siinä ole mitään väärää. Sopivan vaihtelun järjestäminen päivärutiiniimme on hyödyllistä. Mutta meidän on viisasta tarkkailla sitä, miten paljon aikaa meiltä kuluu toisarvoisiin asioihin tänä hyvän uutisen saarnaamiseen varattuna päivänä.

Saarnaa hyvää uutista perusteellisesti

On suuri siunaus saada elää ”hyvän uutisen päivänä”. Älkäämme unohtako tärkeimpiä asioita, niin kuin neljä spitaalista ensin unohtivat. Kuten muistat, he totesivat: ”Me emme tee oikein.” Meidänkään ei ole oikein sallia omien hankkeidemme tai aikaavievien toisarvoisten asioiden estää meitä osallistumasta kokosydämisesti sananpalvelukseen.

Meillä on erinomainen esimerkki, jota seurata. Apostoli Paavali muisteli palveluksensa 20:tä ensimmäistä vuotta ja kirjoitti: ”Olen perusteellisesti saarnannut Kristusta koskevaa hyvää uutista.” (Room. 15:19.) Paavali ei antanut minkään tukahduttaa intoaan. Olkaamme yhtä innokkaita kuin hän julistaessamme Valtakunnan sanomaa tänä ”hyvän uutisen päivänä”.

[Kuva s. 28]

Blessing ei antanut muiden asioiden häiritä kokoaikaista palvelustaan.

[Kuva s. 29]

Seligerit olivat tarkkoja siinä, miten he käyttivät aikansa.