TYÖ

Fyysistä tai henkistä ponnistelua jonkin tarkoituksen täyttämiseksi tai jonkin tuottamiseksi; Raamatussa puhutaan työstä myönteisesti (Sr 5:18). Se, että ihminen syö, juo ja ’näkee hyvää kaiken kovan työnsä johdosta’, on Jumalan lahja, ja Jumala haluaa, että ”ihminen iloitsee töistään” (Sr 3:13, 22). Ensimmäistä työtä ei annettu ihmiselle sen jälkeen, kun hän oli tehnyt syntiä, sillä Jehova antoi täydelliselle, synnittömälle miehelle ja naiselle työtehtävän, kun hän käski heidän alistaa maan valtaansa (1Mo 1:28). Sen sijaan turha työ johtui synnistä (1Mo 3:19; vrt. Ro 8:20, 21).

Mooseksen laissa säädettiin työn lomaan lepohetkiä. Israelilaiset eivät saaneet tehdä työtä viikoittaisena sapattipäivänä (2Mo 20:8–11). Myöskään pyhän kokouksen aikoina ei tullut tehdä ”minkäänlaista raskasta työtä” (3Mo 23:6–8, 21, 24, 25, 34–36).

Jehova ja hänen Poikansa ovat työntekijöitä. Jehova on työntekijä, ja hänen töitään ovat mm. taivaiden, maan, eläinten ja ihmisen luominen (1Mo 1:1; 2:1–3; Job 14:15; Ps 8:3–8; 19:1; 104:24; 139:14). On sopivaa tunnustaa Jehovan töiden suuruus sekä ylistää ja kiittää häntä niiden vuoksi (Ps 92:5; 107:15; 145:4–10; 150:2). Jumalan työt ovat luotettavia ja ylivertaisia, ne on tehty viisaasti, ja ne ovat ”totuus ja oikeus” (Ps 33:4; 86:8; 104:24; 111:7).

Jehova teki ”suuren työn” vapauttaessaan israelilaiset Egyptin orjuudesta ja tehdessään mahdolliseksi sen, että he saattoivat ottaa haltuunsa Kanaanin (Tu 2:7). Joskus Jumalan työt ovat hänen tuomionsa täytäntöönpanoa (Jer 50:25). Jesajan välityksellä ennustettiinkin: ”Sillä Jehova nousee – – suorittaakseen työnsä – hänen työnsä on epätavallinen.” (Jes 28:21.) Tuollainen ’epätavallinen työ’ tehtiin vuonna 607 eaa. ja uudelleen vuonna 70 ya., kun Jehova aiheutti Jerusalemin ja sen temppelin tuhon (Hab 1:5–9; Ap 13:38–41). (Ks. VOIMA, VOIMATEOT.)

Personoidun viisauden kuvataan olleen luomistyössä Jehovan rinnalla hänen ’mestarityöntekijänään’ (San 8:12, 22–31; vrt. Joh 1:1–3). Kun Jumalan viisas Poika, Jeesus Kristus, oli maan päällä ihmisenä, hän osoitti, että hän oli työntekijä ja että Jehova teki edelleen työtä, vaikka aineellinen luomistyö maan suhteen olikin loppunut, sillä Jeesus sanoi: ”Isäni on tehnyt jatkuvasti työtä tähän asti, ja minä teen jatkuvasti työtä.” (Joh 5:17.) Jehovan antaman työn tekeminen oli Jeesukselle yhtä ravitsevaa, tyydyttävää ja virkistävää kuin ruoka (Joh 4:34; 5:36). Kristus teki työnsä eli tekonsa Isänsä nimessä, ne olivat lähtöisin Isästä ja osoittivat, että hän oli ”Isän yhteydessä” (Joh 10:25, 32, 37, 38; 14:10, 11; 15:24; Ap 2:22). Jeesus vei menestyksellisesti päätökseen Jumalalta saamansa työn maan päällä (Joh 17:4).

Jeesus sanoi: ”Joka uskoo minuun, sekin tulee tekemään niitä tekoja, joita minä teen, ja hän tulee tekemään suurempia tekoja kuin nämä, sillä minä olen menossa Isän luo.” (Joh 14:12.) Kristus ei selvästikään tarkoittanut, että hänen seuraajansa tekisivät yliluonnollisempia tekoja kuin hän, sillä Raamatussa ei kerrota, että kukaan heistä olisi tehnyt suurempaa ihmettä kuin oli se, että Jeesus herätti eloon Lasaruksen, joka oli ollut kuolleena neljättä päivää (Joh 11:38–44). Mutta koska Jeesus oli menossa Isän luo ja hänen seuraajansa saisivat pyhää henkeä ollakseen hänen todistajiaan ”sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin asti” (Ap 1:8), he tekisivät työtä laajemmalla alueella ja pitemmän aikaa kuin Jeesus, ja siinä mielessä he tekisivät suurempia tekoja kuin hän.

Työnteon välttämättömyys. Jeesus Kristus sanoi, että ”työntekijä on palkkansa arvoinen”, ja osoitti siten, että niiltä, jotka tekivät työtä hengellisten asioiden parissa, ei puuttuisi elämän välttämättömyyksiä (Lu 10:7). Mutta kuten apostoli Paavali kirjoitti tessalonikalaisille, laiska ihminen, joka kieltäytyy tekemästä työtä, ei ansaitse sitä, että hän saisi syödä toisten kustannuksella, vaan hänen tulee oppia tekemään työtä käsillään voidakseen tyydyttää omat tarpeensa (1Te 4:11; 2Te 3:10, 12). Myöskään varastajan ei tule ’enää varastaa’, vaan hänen tulee ’tehdä kovasti työtä’ (Ef 4:28).

Jumalan palvelijoiden työn laatu. Jehovan palvelijan tulee mitä tahansa työtä tehdessään muistaa suhteensa Jumalaan ja tehdä kaikki ”kokosieluisesti niin kuin Jehovalle eikä ihmisille” (Kol 3:23). Tämä vaatii ahkeruutta (San 10:4; 13:4; 18:9), rehellisyyttä ja uskollisuutta. Tällaisten ominaisuuksien ilmaiseminen tuottaa kunniaa Jumalalle, kuten käy ilmi kristityille orjille annetusta kehotuksesta: ”Olkoot orjat kaikessa omistajilleen alamaisia ja miellyttäkööt heitä hyvin, niin etteivät väitä vastaan eivätkä varasta, vaan osoittavat täysin määrin hyvää uskollisuutta, jotta he kaunistaisivat Pelastajamme, Jumalan, opetuksen kaikessa.” (Tit 2:9, 10; Ef 6:5–8; Hpr 13:18.)

Oikea näkemys hankitusta omaisuudesta. Kristittyjen tulee arvostavin sydämin odottaa Jumalan siunaavan heidän työnsä eikä olla kohtuuttoman huolissaan aineellisista tarpeistaan. Jeesus neuvoi seuraajiaan etsimään ensin Valtakuntaa. (Mt 6:11, 25–33.) Lisäksi hän kehotti heitä: ”Älkää työskennelkö sitä ruokaa varten, joka katoaa, vaan sitä ruokaa varten, joka pysyy ikuiseen elämään.” (Joh 6:27.) Näin ollen Jumalan palvelijat pitävät viisaasti työllä hankkimaansa rahaa ja aineellista vähemmän tärkeänä kuin paljon merkittävämpiä hengellisiä rikkauksia. He käyttävät myös työllä ansaitsemaansa aineellista hengellisten etujen edistämiseen ja siten ’tekevät itselleen ystäviä’ Jumalasta ja Kristuksesta. (Sr 7:12; Lu 12:15–21; 16:9.)

Sopimattomien töiden välttäminen. Jehova päättää, mitkä työt ovat sopivia ja mitkä sopimattomia. Hän ”saattaa kaikenlaisen työn tuomiolle kaiken salatun suhteen siitä, onko se hyvää vai pahaa” (Sr 12:13, 14). Lisäksi Jumala kohtelee jokaista ihmistä hänen tekojensa mukaan (Ps 62:12). Tämä ja varsinkin rakkaus Jehova Jumalaa kohtaan ovat hyviä syitä karttaa sopimattomia tekoja ja tehdä töitä, jotka miellyttävät häntä (1Jo 5:3; Ps 34:14; 97:10; Am 5:14, 15).

Saadakseen Jumalan suosion kristittyjen täytyy karttaa ”lihan tekoja”, joita ovat mm. haureus, irstaus, epäjumalanpalvelus, spiritismin harjoittaminen, vihollisuudet, vihanpuuskat ja juopottelu. Ne estäisivät ihmistä perimästä Jumalan valtakuntaa, ja ne ovat selvästikin ”pimeyteen kuuluvia hedelmättömiä tekoja”, töitä joista ei ole mitään hyötyä. (Ga 5:19–21; Ef 5:3–14; 1Pi 4:3; vrt. Joh 3:20, 21.)

Sopivia töitä. Jehova Jumalaan luottaminen on olennaisen tärkeää, jotta työllä olisi menestystä (Ps 127:1; San 16:3). Nimenomaan Jumala tukee ja vahvistaa niitä, jotka työskentelevät hänen tahtonsa tekemiseksi (2Ko 4:7; Fil 4:13). Vaikka ihmisten elämässä on runsaasti turhaa työtä (Sr 2:10, 11), tosi palvontaan liittyvät työt eivät ole turhia. Heprealaiskristityille vakuutettiin: ”Jumala ei ole epävanhurskas, niin että hän unohtaisi teidän työnne ja sen rakkauden, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja edelleen palvelette.” (Hpr 6:10.) Tällaiseen työhön sisältyi ilmeisesti aineellisen avun antaminen tai muunlaisen huomaavaisuuden osoittaminen tarpeessa oleville tai kärsiville ja vainotuille (vrt. Ef 4:28; Fil 4:14–19; 1Ti 6:17, 18; Ja 1:27). Muita hyviä töitä ovat opetuslasten tekeminen (Mt 28:19, 20; 1Ko 3:9–15) ja se, että miehet palvelevat valvojina kristillisessä seurakunnassa ja opettavat uskonveljiään (1Te 5:12, 13; 1Ti 3:1; 5:17).

Usko ja työt (teot). Mooseksen lain vaatimat teot, mm. teurasuhrien uhraaminen, puhdistautumistoimet ja ympärileikkaus, eivät tehneet ihmistä vanhurskaaksi (Ro 3:20; 4:1–10; Ga 3:2). Kuitenkin opetuslapsi Jaakob – joka ei käsittele tässä Mooseksen lain tekoja – sanoo, että ”ihminen julistetaan vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta” (Ja 2:24), sillä käytännön tekojen täytyy osoittaa ihmisen usko, todistaa se (vrt. Mt 7:21–27; Ef 2:8–10; Ja 1:27; 2:14–17; 4:4). Esimerkiksi Abrahamin uskon osoittivat hänen tekonsa, mm. hänen halukkuutensa uhrata Iisak. Myös Rahab osoitti uskonsa teoillaan piilottaessaan israelilaisvakoojat. (Hpr 11:17–19; Ja 2:21–25.)

Ks. myös PAKKOTYÖ; PALKKATYÖLÄINEN.