Omaisuutta koskevia neuvoja

Sillä aikaa kun Jeesus on aterialla fariseuksen luona, talon ulkopuolelle kerääntyy tuhansia ihmisiä odottamaan häntä. Näin tapahtui aiemmin myös Galileassa (Markus 1:33; 2:2; 3:9). Nyt monet juudealaiset haluavat nähdä Jeesuksen ja kuunnella häntä. Heillä on aivan erilainen asenne kuin aterialla olleilla fariseuksilla.

Jeesus sanoo ensin opetuslapsilleen: ”Varokaa fariseusten hapatetta eli tekopyhyyttä.” Jeesus on varoittanut samasta asiasta ennenkin, mutta se, mitä aterialla tapahtui, osoittaa, kuinka ajankohtainen neuvo on. (Luukas 12:1; Markus 8:15.) Fariseukset voivat yrittää peittää pahuutensa hurskaan ulkokuoren alle, mutta todellisuudessa he ovat vaarallisia ja ihmisten täytyy saada tietää se. Jeesus selittää: ”Ei – – ole mitään huolellisesti kätkettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salaista, mikä ei tule tunnetuksi.” (Luukas 12:2.)

Monet Jeesuksen ympärille kerääntyvät ihmiset ovat ehkä juudealaisia, jotka eivät ole kuulleet, mitä hän opetti Galileassa. Siksi Jeesus toistaa joitain aiemmin opettamiaan tärkeitä asioita. Hän kehottaa kaikkia kuulijoita: ”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät sen jälkeen voi tehdä enempää.” (Luukas 12:4.) Kuten ennenkin, hän painottaa sitä, että hänen seuraajiensa on tärkeää luottaa Jumalan huolenpitoon. Heidän täytyy myös tunnustaa uskovansa Ihmisen Poikaan ja ymmärtää, että Jumala voi auttaa heitä. (Matteus 10:19, 20, 26–33; 12:31, 32.)

Sitten eräs mies alkaa kesken kaiken puhua asiasta, joka koskee häntä itseään: ”Opettaja, käske veljeäni jakamaan perintö kanssani.” (Luukas 12:13.) Mooseksen lain mukaan esikoispojalle kuuluu kaksi osaa perinnöstä, joten asiassa ei pitäisi olla mitään epäselvää (5. Mooseksen kirja 21:17). Ilmeisesti tuo mies kuitenkin haluaa saada perintöä enemmän kuin hänelle lain mukaan kuuluu. Jeesus toimii viisaasti eikä ota kantaa kiistaan. Hän kysyy: ”Ihminen, kuka on asettanut minut teidän kahden tuomariksi tai sovittelijaksi?” (Luukas 12:14.)

Jeesuksen seuraava kehotus koskee kaikkia: ”Pitäkää silmänne auki ja varokaa kaikenlaista ahneutta, koska vaikka jollakulla on paljon omaisuutta, se, mitä hän omistaa, ei voi antaa hänelle elämää.” (Luukas 12:15.) Riippumatta siitä, kuinka rikas ihminen on, jossain vaiheessa hän kuolee ja joutuu jättämään kaiken. Jeesus valaisee tätä kertomalla mieleenpainuvan vertauksen, joka osoittaa, että tärkeintä on hyvä suhde Jumalaan.

”Erään rikkaan miehen maa tuotti hyvin. Niinpä hän alkoi pohdiskella itsekseen: ’Mitä minun pitäisi nyt tehdä, kun minulla ei ole paikkaa, johon kokoaisin satoni?’ Sitten hän sanoi: ’Minä teen näin: Puran varastoni, rakennan isommat ja kokoan niihin kaiken viljani ja kaiken muun. Sanon itselleni: ”Sinulla on paljon hyvää varastossa moniksi vuosiksi. Lepää, syö, juo ja nauti elämästä.”’ Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä järjetön, tänä yönä sinä menetät elämäsi. Kuka sitten saa sen, minkä olet varastoinut?’ Niin käy sille, joka kerää aarteita itselleen mutta ei ole rikas Jumalan silmissä.” (Luukas 12:16–21.)

Omaisuuden tavoittelemisesta voisi tulla ansa niin Jeesuksen opetuslapsille kuin muillekin kuulijoille. Myös elämän huolet voisivat viedä heidän huomionsa pois Jehovan palvelemisesta. Siksi Jeesus antaa jälleen samoja hyödyllisiä neuvoja kuin puolitoista vuotta aiemmin vuorisaarnassa:

”Lakatkaa olemasta huolissanne elämästänne, siitä, mitä söisitte, tai ruumiistanne, siitä, mitä pitäisitte päällänne. – – Ajatelkaa korppeja: ne eivät kylvä eivätkä leikkaa, eikä niillä ole aittaa eikä varastoa, ja kuitenkin Jumala ruokkii ne. Ettekö te ole paljon arvokkaampia kuin linnut? – – Ajatelkaa, kuinka kukat kasvavat: ne eivät aherra eivätkä kehrää, mutta minä sanon teille, ettei edes Salomo kaikessa loistossaan ollut puettu niin kuin yksi niistä. – – Älkää siis enää miettikö, mitä söisitte ja joisitte, älkääkä enää olko levottomia. Kaikkia näitä asioita maailman kansat tavoittelevat kiihkeästi, mutta teidän Isänne tietää, että te tarvitsette niitä. Asettakaa – – hänen valtakuntansa aina tärkeimmälle sijalle elämässänne, niin ne annetaan teille.” (Luukas 12:22–31; Matteus 6:25–33.)

Ketkä asettaisivat Jumalan valtakunnan tärkeimmälle sijalle elämässään? Jeesus kertoo, että suhteellisen harvat ihmiset – ”pieni lauma” Jumalalle uskollisia ihmisiä – tekisivät niin. Myöhemmin paljastettaisiin, että heitä on vain 144 000. Jeesus kertoo, mikä heitä odottaa: ”Teidän Isänne haluaa antaa teille valtakunnan.” He eivät keskittyisi keräämään aarteita maan päälle, missä varkaat voisivat varastaa ne. Sen sijaan heidän sydäntään lähinnä olisi ”ehtymätön aarre taivaassa”, missä he tulevat hallitsemaan Kristuksen kanssa. (Luukas 12:32–34.)