HAADES

Suomen kielessä yleisesti käytetty muoto vastaavasta kreikankielisestä sanasta haiʹdēs (luetaan: haadees). Se merkinnee ’näkymätöntä paikkaa’. Sana ”Haades” esiintyy Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten varhaisimmissa käsikirjoituksissa kaikkiaan kymmenen kertaa (Mt 11:23; 16:18; Lu 10:15; 16:23; Ap 2:27, 31; Il 1:18; 6:8; 20:13, 14).

Vuoden 1992 kirkkoraamatussa sana haiʹdēs on näissä raamatunkohdissa käännetty vastineella ”tuonela”, mutta vuoden 1776 kirkkoraamatussa sanalla ”helvetti”. Monissa uudemmissa käännöksissä käytetään sanaa ”Haades” sanan ”helvetti” asemesta.

Raamatun heprealaisten kirjoitusten (1. Mooseksen kirjasta Malakiaan) kreikankielisessä Septuaginta-käännöksessä sanaa ”Haades” on käytetty 73 kertaa. Näistä 60 kertaa se on käännetty heprealaisesta sanasta šeʼōlʹ, jonka vastineena tavallisesti käytetään sanaa ”Šeol”. Luukas, joka Jumalan henkeyttämänä kirjoitti Apostolien teot, osoitti Haadeksen olevan varmasti kreikankielinen vastine Šeolille, kun hän käänsi sanat, jotka Pietari lainasi psalmista 16:10 (Ap 2:27). Yhdeksän uudempaa Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten hepreankielistä käännöstä käyttää puolestaan sanaa ”Šeol” Haadeksen vastineena Ilmestyksen 20:13, 14:ssä, ja syyrialaisessa käännöksessä käytetään sen sukulaissanaa Šiul.

Kaikissa kohdissa – kahta seuraavassa kappaleessa mainittua poikkeusta lukuun ottamatta – joissa sana Haades esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa, se yhdistetään kuolemaan joko itse jakeessa tai heti tekstiyhteydessä. Haades ei viittaa yksityiseen hautaan (kreik. taʹfos) eikä yksityiseen muistohautaan (kreik. mnēʹma tai mnē·meiʹon) vaan ihmiskunnan yhteiseen hautaan, jonne kuolleet on haudattu näkymättömiin. Näin ollen se merkitsee samaa kuin Šeol, minkä todistaa niiden kymmenen kohdan tarkastelu, joissa sana Haades esiintyy. (Ks. HAUTA; ŠEOL.)

Haades-sanan ensimmäisessä esiintymiskohdassa, Matteuksen 11:23:ssa, Jeesus Kristus moittii Kapernaumia sen uskonpuutteen vuoksi ja käyttää Haadesta edustamaan sen alennustilan syvyyttä, johon Kapernaum joutuisi, vastakohdaksi sille taivaan korkeudelle, johon se oli korotettu Jeesuksen siellä suorittaman palveluksen vuoksi. Rinnakkaiskohta on Luukkaan 10:15:ssä. Huomaa, että sanaa Šeol käytetään samalla tavalla Jobin 11:7, 8:ssa.

Jeesus ja seurakunta vapautettu. Jeesus sanoi kristillisestä seurakunnasta Matteuksen 16:18:ssa, etteivät ”Haadeksen portit [”kuolema”, UTN] saa sitä valtaansa”. Ollessaan kuolemaisillaan kuningas Hiskia käytti samanlaista ilmausta: ”Kesken päivieni minun pitää mennä Šeolin porteista.” (Jes 38:10.) Jeesuksen lupaus Haadeksen voittamisesta merkitsee siis selvästikin sitä, että sen ”portit” avautuvat ja vapauttavat kuolleet ylösnousemuksen kautta, kuten Kristus Jeesus itsekin vapautettiin.

Koska Haades tarkoittaa ihmiskunnan yhteistä hautaa, Jeesus astui sisään ”Haadeksen porteista”, kun Arimatiasta kotoisin oleva Joosef hautasi hänet. Helluntaina vuonna 33 Pietari sanoi Kristuksesta: ”Häntä [ei] jätetty Haadekseen eikä hänen lihansa nähnyt turmeltumista. Tämän Jeesuksen Jumala herätti, minkä todistajia me kaikki olemme.” (Ap 2:25–27, 29–32; Ps 16:10.) ”Haadeksen portit” (Mt 16:18) pitivät Daavidia yhä vallassaan Pietarin päivinä (Ap 2:29), mutta Kristukselle Jeesukselle ne olivat jo auenneet, kun hänen Isänsä oli herättänyt hänet Haadeksesta. Siitä lähtien Jeesuksella on ollut ”kuoleman ja Haadeksen avaimet” (Il 1:17, 18), koska hänelle on annettu valta herättää kuolleita (Joh 5:21–30).

Raamatun Haades ei selvästikään ole se kuviteltu paikka, jota antiikin ei-kristityt kreikkalaiset kuvailivat mytologiassaan ”pimeäksi, auringottomaksi paikaksi maan sisällä”, sillä tuosta tarujen tuonelasta ei ollut ylösnousemusta.

Kuvaannollista käyttöä. Ilmestyksen 6:8:ssa Haadeksen kuvataan seuraavan aivan hallavalla hevosella ratsastavan personoidun Kuoleman kannoilla ottaakseen vastaan sodan, nälänhädän, vitsausten ja petojen surmaamia uhreja.

Meri (joka on joidenkuiden vesihauta) mainitaan Haadeksen (yhteisen maahaudan) lisäksi sen korostamiseksi, että Ilmestyksen 20:13, 14:ssä tarkoitetaan kaikkia kuolleita, kun siinä sanotaan meren, kuoleman ja Haadeksen antavan niissä olevat kuolleet. Sen jälkeen kuolema ja Haades (mutta ei merta) heitetään ”tulijärveen”, ”toiseen kuolemaan”. Näin ne kuvaannollisesti puhuen kuolevat eli lakkaavat olemasta, mikä merkitsee Haadeksen (Šeolin), ihmiskunnan yhteisen haudan, ja Aadamilta perityn kuoleman loppua.

Haades esiintyy vielä Luukkaan 16:22–26:ssa, jossa kerrotaan ”rikkaasta miehestä” ja ”Lasaruksesta”. Koko kertomuksen kieli on selvästi vertauskuvallista, eikä sitä voida käsittää kirjaimellisesti, kun otetaan huomioon edellä käsitellyt raamatunkohdat. Huomaa kuitenkin, että vertauksen mukaan ”rikas mies – – haudattiin” Haadekseen, mikä edelleen todistaa Haadeksen tarkoittavan ihmiskunnan yhteistä hautaa. (Ks. GEHENNA; TARTAROS.)