Luukkaan evankeliumin helmiä
JEHOVAN Poika, Jeesus Kristus, tunnetaan siitä, että hän ilmaisi sääliä. On siksi todella sopivaa, että evankeliuminkirjoittaja Luukas tähdentää sääliväisyyttä, armoa ja myötätuntoa. Hän kirjoitti sekä juutalaisille että pakanoille todella sydäntä lämmittävän kertomuksen Jeesuksen maallisesta elämästä.
Tämän evankeliumin tietyt piirteet osoittavat, että se on oppineen kirjoittama. Siinä on esimerkiksi klassinen johdanto ja erittäin laaja sanasto. Nämä seikat sopivat siihen, että Luukas oli sivistynyt lääkäri. (Kolossalaisille 4:14) Vaikka hänestä tuli uskova vasta Jeesuksen kuoleman jälkeen, hän matkusti Paavalin kanssa Jerusalemiin apostolin kolmannen lähetysmatkan jälkeen. Koska tämä huolellinen tutkija seurasi Paavalin pidätystä siellä ja hänen vangitsemistaan Kesareassa, hän pystyi kokoamaan aineistoa haastattelemalla silminnäkijöitä ja etsimällä tietoja yleisistä arkistoista. (1:1–4; 3:1, 2) Hänen evankeliuminsa on kirjoitettu luultavasti Kesareassa jolloinkin apostolin kaksivuotisen vankeuden aikana noin vuosina 56–58.
Joitakin ainutlaatuisia piirteitä
Ainakin kuusi Jeesuksen ihmeistä kerrotaan vain Luukkaan evankeliumissa. Nämä ovat ihmeellinen kalansaalis (5:1–6); Nainin lesken pojan herättäminen (7:11–15); kaksin kerroin koukistuneen naisen parantaminen (13:11–13); vesipöhöä sairastaneen miehen parantaminen (14:1–4); kymmenen lepratautisen puhdistaminen (17:12–14) ja ylimmäisen papin orjan korvan parantaminen. – 22:50, 51.
Jotkut Jeesuksen vertaukset ovat myös ainutlaatuisia Luukkaan kertomukselle. Näihin kuuluvat vertaukset kahdesta velallisesta (7:41–47); laupiaasta samarialaisesta (10:30–35); hedelmättömästä viikunapuusta (13:6–9); suurista illallisista (14:16–24); tuhlaajapojasta (15:11–32); rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta (16:19–31) sekä leskestä ja epävanhurskaasta tuomarista. – 18:1–8.
Liikuttavia tapauksia
Lääkäri Luukas osoitti kiinnostusta naisia, lapsia ja iäkkäitä kohtaan. Vain hän mainitsi Elisabetin hedelmättömyyden, hänen raskaaksi tulemisensa ja Johanneksen syntymän. Ainoastaan hänen evankeliumissaan kerrotaan enkeli Gabrielin ilmestyminen Marialle. Luukas heltyi mainitsemaan, että Elisabetin lapsi hypähti hänen kohdussaan, kun Maria puhui hänelle. Yksin hän kertoi Jeesuksen ympärileikkauksesta ja esittäytymisestä temppelissä, missä iäkäs Simeon ja Hanna näkivät hänet. Luukkaan evankeliumista saamme tietomme Jeesuksen ja Johannes Kastajan lapsuudesta. – 1:1–2:52.
Kun Luukas kirjoitti murheen murtamasta Nainin leskestä, jonka ainoa poika kuoli, hän sanoi, että Jeesuksen ”tuli häntä sääli” ja hän palautti sitten nuorenmiehen takaisin elämään. (7:11–15) Lisäksi vain Luukkaan evankeliumissa kerrotaan sydäntä lämmittävät tapahtumat, jotka liittyvät Sakkeukseen, veronkantajien päämieheen. Koska hän oli pienikokoinen, hän kiipesi puuhun nähdäkseen Jeesuksen. Oli aikamoinen yllätys, kun Jeesus sanoi, että hän majailisi Sakkeuksen talossa! Luukas osoittaa, että vierailu oli suuri siunaus onnelliselle isännälle. – 19:1–10.
Lääkärin kynän jälki
Tämä evankeliumi sisältää monia termejä tai sanoja, joilla on lääketieteellinen merkitys. Raamatun kristillisten kreikkalaisten kirjoitusten muut kirjoittajat eivät käytä näitä sanoja lainkaan, tai he eivät käytä niitä lääketieteellisessä mielessä. Mutta saattaisimme odottaakin lääketieteellistä kieltä lääkärin kynästä.
Vain Luukas sanoi esimerkiksi, että Pietarin anopilla oli ”kova kuume”. (4:38) Hän kirjoitti myös: ”Katso: mies täynnä lepraa!” (5:12) Muille evankeliuminkirjoittajille riitti vain lepran mainitseminen. Mutta se ei ollut tarpeeksi lääkäri Luukkaalle, joka ilmaisi, että miehen sairaus oli pitkälle edennyt.
Tapojen tarkka tuntemus
Luukas sanoi, että Jeesuksen syntymän jälkeen Maria ”kapaloi hänet”. (2:7) Oli tapana, että vastasyntynyt pienokainen pestiin ja hierottiin suolalla, ehkä ihon kuivattamiseksi ja kiinteyttämiseksi. Sitten lapsi kiedottiin kapaloihin, niin että se muistutti miltei muumiota. Kapalot pitivät vartalon suorana ja lämpimänä, ja niiden kiertäminen leuan alta ja pään ympäri on ehkä valmentanut lasta hengittämään nenän kautta. Eräässä 1800-luvulta peräisin olevassa samanlaisia kapalointitapoja käsitelleessä selostuksessa mainittiin erään Betlehemissä vierailleen sanoneen: ”Otin tuon pienen elävän olennon käsivarsilleni. Hänen vartalonsa oli jäykkä ja taipumaton, niin tiukasti se oli kääritty valkoiseen ja purppuranpunaiseen pellavaan. Hänen kätensä ja jalkansa olivat melko ahtaalla, ja hänen päähänsä oli kiedottu pieni, pehmeä punainen saali, joka meni hänen leukansa alta ja otsansa yli kapeasti laskostettuna.”
Luukkaan evankeliumi antaa meille myös selvän käsityksen ensimmäisen vuosisadan hautajaistavoista. Jeesus oli lähellä Nainin kaupungin porttia, kun hän näki ’kuollutta kannettavan ulos, leskeksi jääneen äidin ainosyntyistä poikaa’, ja ”hänen [äidin] kanssaan oli kaupungista myös melkoinen ihmisjoukko”. (7:11, 12) Hautaaminen tapahtui tavallisesti kaupungin ulkopuolella, ja vainajan ystävät saattoivat ruumiin haudalle. Ruumispaareina käytettiin mahdollisesti koripunoksisia paareja, joiden kulmista työntyivät esiin riu’ut, niin että neljä miestä saattoi kantaa niitä olkapäillään, kun hautaussaatto siirtyi hautapaikalle.
Eräässä Luukkaan kertomassa kuvauksessa Jeesus puhui ryöstäjien hakkaamasta miehestä. Laupias samarialainen ”sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä”. (10:34) Näin hoidettiin tavallisesti haavoja. Oliiviöljy pehmentäisi ja rauhoittaisi haavoja. (Jesaja 1:6) Mutta entä viini? Lääkärilehdessä The Journal of the American Medical Association sanottiin: ”Viini oli pääasiallinen lääke Kreikassa. – – Kossaarelta oleva Hippokrates (460–370 eaa.) – – käytti monesti viiniä lääkemääräyksissä, esimerkiksi haavan kääreeseen, kuumeen alentamiseen, ulostusaineena ja virtsan eritystä lisäävänä aineena.” Jeesuksen kuvaus viittasi viinin antiseptisiin ja desinfioiviin ominaisuuksiin, samoin kuin siihen, miten oliiviöljy auttaa tehokkaasti haavoja paranemaan. Vertauksen ydin on tietysti se, että tosi lähimmäinen toimii armollisesti. Näin meidän pitäisi kohdella toisia. – 10:36, 37.
Opetuksia nöyryydestä
Vain Luukas kertoi kuvauksen, jonka Jeesus esitti nähdessään vieraiden valitsevan huomattavimpia paikkoja aterialla. Pidoissa vieraat olivat pitkällään pöydän kolmelle sivulle asetetuilla leposohvilla. Tarjoilijat pääsivät pöydän luo neljänneltä sivulta. Sohvalle asettui tavallisesti kolme ihmistä, kaikkien kasvot olivat kohti pöytää, ja he nojasivat vasempaan kyynärpäähän ja ottivat ruokaa oikealla kädellä. Nuo kolme paikkaa osoittivat, että henkilöllä oli joko ylhäinen, keskimmäinen tai alhainen paikka sohvalla. Se, joka oli kolmannen sohvan alimmalla paikalla, oli pitojen alhaisimmalla paikalla. Jeesus sanoi: ’Kun sinut kutsutaan pitoihin, valitse alhaisin paikka, niin isäntä sanoo sinulle: ”Käy ylemmäksi.” Silloin sinä saat kunniaa vierastovereittesi edessä.’ (14:7–10) Asettakaamme siis nöyrästi toiset itsemme edelle. Soveltaessaan kuvauksen Jeesus sanoi itse asiassa: ”Jokainen, joka korottaa itsensä, nöyrrytetään, ja se, joka nöyrryttää itsensä, korotetaan.” – 14:11.
Myös nöyryyttä tähdentävä ja ainutlaatuinen Luukkaan evankeliumissa oli Jeesuksen kuvaus veronkantajasta ja fariseuksesta, jotka rukoilivat temppelissä. Fariseus sanoi muun muassa: ”Minä paastoan kahdesti viikossa.” (18:9–14) Laki vaati paastoamaan ainoastaan kerran vuodessa. (3. Mooseksen kirja 16:29) Mutta fariseukset veivät paastoamisen äärimmäisyyteen. Kuvauksen fariseus paastosi viikon toisena päivänä, koska ajateltiin, että Mooses nousi silloin Siinainvuorelle, missä hän sai kaksi laintaulua. Hänen sanotaan laskeutuneen vuorelta viikon viidentenä päivänä. (2. Mooseksen kirja 31:18; 32:15–20) Fariseus mainitsi kaksi kertaa viikossa tapahtuvan paastoamisensa todisteena hurskaudestaan. Mutta tämän kuvauksen pitäisi saada meidät olemaan nöyriä, ei omavanhurskaita.
Nämä Luukkaan evankeliumin helmet osoittavat sen olevan ainutlaatuinen ja opettavainen. Kertomuksessa selostetut tapahtumat auttavat meitä elämään uudelleen Jeesuksen maallisen elämän liikuttavia vaiheita. Hyödymme myös tiettyjä tapoja koskevista taustatiedoista. Mutta olemme onnellisia varsinkin, jos sovellamme esimerkiksi juuri näitä opetuksia armosta ja nöyryydestä, jotka esitetään erittäin hyvin tässä rakkaan lääkärin, Luukkaan, evankeliumissa.