BARTIMAIOS

(’Timaioksen [kunnioitetun] poika’).

Sokea kerjäläinen, jonka näkökyvyn Jeesus palautti. Bartimaios ja hänen nimeltä mainitsematon toverinsa istuivat Jerikon ulkopuolella, kun Jeesus ja ihmisjoukko tulivat paikalle. Bartimaios tiedusteli, mistä hälinä johtui, ja saatuaan vastauksen hän alkoi huutaa: ”Daavidin Poika, Jeesus, ole minulle armollinen!” Toiset nuhtelivat häntä, jotta hän olisi pysynyt vaiti, mutta hän huusi sitä sinnikkäämmin. Kun Jeesus kutsui häntä, hän heitti pois päällysvaippansa, kiiruhti Mestarin luo ja pyysi tätä hartaasti antamaan hänelle hänen näkönsä takaisin. Jeesus näki miehen uskon, liikuttui säälistä ja paransi Bartimaioksen, joka seurasi häntä sen jälkeen kirkastaen Jumalaa. (Mr 10:46–52; Mt 20:29–34; Lu 18:35–43.)

Markus ja Matteus kertovat tämän tapahtuneen, kun Jeesus oli ”menossa pois Jerikosta”, mutta Luukas sanoo sen sattuneen, ”kun hän [Jeesus] – – oli lähestymässä Jerikoa” (Mt 20:29; Mr 10:46; Lu 18:35). Jotkut ovat sanoneet näiden kertomusten viittaavan kahteen eri tapaukseen. Joseph P. Free kirjoittaa tästä: ”Arkeologia on kuitenkin luonut lisävaloa tähän näennäiseen ristiriitaan. 1900-luvun alussa Ernst Sellin Saksan itämaiden tutkimusseurasta teki kaivauksia Jerikossa (1907–09). Kaivaukset osoittivat, että Jeesuksen ajan Jeriko oli kaksoiskaupunki – – Vanha juutalainen kaupunki oli noin puolentoista kilometrin päässä roomalaisesta kaupungista. Näiden todisteiden valossa on mahdollista, että Matteus puhuu juutalaisesta kaupungista, josta Kristus oli lähtenyt, mutta Luukas taas roomalaisesta kaupungista, johon Kristus ei ollut vielä saapunut. Matkallaan vanhasta kaupungista uuteen kaupunkiin Kristus siis tapasi ja paransi sokean Bartimaioksen.” (Archaeology and Bible History, 1964, s. 295; ks. myös Iso Raamatun tietosanakirja, 1989, 2. osa, s. 250.)