Jeesuksen elämä ja palvelus

Jeesus vierailee jälleen temppelissä

JEESUS ja hänen opetuslapsensa ovat juuri viettäneet kolmannen yönsä Betaniassa saavuttuaan Jerikosta. Aikaisin maanantaiaamuna, niisankuun 10. päivänä, he ovat jo aamuauringon sarastaessa taivaltamassa kohti Jerusalemia. Jeesuksella on nälkä. Niinpä kun hän näkee viikunapuun, jossa on lehtiä, hän menee sen luo nähdäkseen, onko siinä viikunoita.

Puun lehdet ovat puhjenneet tavallista aikaisemmin, sillä viikunoiden aika ei ole ennen kuin kesäkuussa, ja nyt eletään vasta maaliskuun loppua. Jeesus kuitenkin ajattelee, että koska puussa on lehtiä jo näin aikaisin, niin siinä voisi olla myös viikunoita. Mutta hän pettyy. Lehdet ovat antaneet puusta valheellisen kuvan. Sitten Jeesus kiroaa puun sanoen: ”Älköön kukaan syökö hedelmää sinusta enää ikinä.” Tämän lehden seuraavasta numerosta voimme kiinnostuneina lukea, mihin viikunapuun kiroaminen johti ja mikä oli sen kuvaannollinen merkitys.

Jeesus ja hänen opetuslapsensa jatkavat matkaa ja saapuvat pian Jerusalemiin. Jeesus menee temppeliin, jonka hän oli tarkastanut edellisenä iltapäivänä. Tänään hän kuitenkin ryhtyy toimintaan aivan samalla tavalla kuin hän teki kolme vuotta aiemmin tultuaan viettämään pääsiäistä vuonna 30. Hän heittää ulos niitä, jotka myyvät ja ostavat temppelissä, ja kaataa kumoon rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysten myyjien istuimet. Hän ei edes anna kenenkään kantaa mitään astiaa temppelin läpi.

Hän tuomitsee ne, jotka vaihtavat rahaa ja myyvät eläimiä temppelissä sanoen: ”Eikö ole kirjoitettu: ’Minun huonettani tullaan kutsumaan kaikkien kansojen rukoushuoneeksi’? Mutta te olette tehneet siitä ryöstäjien luolan.” He ovat ryöstäjiä, koska he vaativat kohtuuttomia hintoja niiltä, joilla ei ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin ostaa heiltä uhreiksi tarvittavia eläimiä. Sen vuoksi Jeesus pitää näitä liiketoimia eräänlaisena kiristyksenä eli ryöstämisenä.

Kun ylipapit, kirjanoppineet ja kansan huomattavimmat miehet kuulevat, mitä Jeesus on tehnyt, he etsivät jälleen keinoa surmatakseen hänet. Siten he osoittavat olevansa kykenemättömiä muuttumaan. He eivät kuitenkaan tiedä, miten he tuhoaisivat Jeesuksen, sillä kaikki kansa riippuu hänessä kiinni kuullakseen häntä.

Luonnollisten juutalaisten lisäksi myös pakanoita on tullut viettämään pääsiäistä. Nämä ovat käännynnäisiä, mikä merkitsee sitä, että he ovat kääntyneet juutalaisuuteen. Jotkut kreikkalaiset, jotka ovat ilmeisesti käännynnäisiä, lähestyvät nyt Filippusta ja pyytävät saada nähdä Jeesuksen. Filippus menee Andreaan luo ehkä kysymään, onko sellainen tapaaminen sopivaa. Jeesus on ilmeisesti yhä temppelissä, missä kreikkalaiset voivat tavata hänet.

Jeesus tietää, että hänellä on enää muutama päivä elinaikaa, joten hän kuvaa tilannettaan sopivalla tavalla: ”Hetki on tullut, jolloin Ihmisen Poika kirkastetaan. Totta totisesti minä sanon teille: ellei vehnänjyvä putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos kuolee, se kantaa paljon hedelmää.”

Yhdellä vehnänjyvällä ei ole paljonkaan arvoa. Mutta entä jos se pannaan maahan ja se ”kuolee” eli päättää elämänsä siemenenä? Silloin se itää ja aikanaan kasvaa vehnäkasvin varreksi, joka tuottaa monia, monia vehnänsiemeniä. Samalla tavoin Jeesus on vain yksi täydellinen mies. Mutta jos hän kuolee uskollisena Jumalalle, hänestä tulee välikappale ikuisen elämän jakamiseksi niille uskollisille, joilla on sama uhrautuvaisuuden henki kuin hänellä itsellään on. Niinpä Jeesus sanoo: ”Joka on mieltynyt sieluunsa, tuhoaa sen, mutta joka vihaa sieluaan tässä maailmassa, on varjeleva sen ikuiseen elämään.”

Jeesus ei ilmeisestikään ajattele vain itseään, sillä hän selittää seuraavaksi: ”Jos joku haluaa palvella minua, hän seuratkoon minua, ja missä minä olen, siellä minun palvelijanikin tulee olemaan. Jos joku haluaa palvella minua, niin Isä tulee kunnioittamaan häntä.” Mikä suurenmoinen palkka siitä, että seuraa Jeesusta ja palvelee häntä! Palkkana on se, että Isä kunnioittaa häntä valitsemalla hänet Kristuksen hallitsijatoveriksi Valtakuntaan.

Jeesus ajattelee nyt suuria kärsimyksiä ja tuskallista kuolemaa, jotka odottavat häntä, ja jatkaa: ”Nyt minun sieluni on levoton, ja mitä minun pitää sanoa? Isä, pelasta minut tästä hetkestä.” Kunpa se, mikä häntä odottaa, voitaisiinkin välttää! Mutta ei, se ei ole mahdollista, kuten hän sanoo: ”Tämän vuoksihan olen tullut tähän hetkeen.” Jeesus hyväksyy Jumalan koko järjestelyn, johon sisältyy hänen oma uhrikuolemansa. Matteus 21:12, 13, 18, 19; Markus 11:12-18; Luukas 19:45-48; Johannes 12:20-27.

◆ Miksi Jeesus odotti löytävänsä viikunoita, vaikka silloin ei ollut vielä viikunoiden aika?

◆ Miksi Jeesus kutsui ”ryöväreiksi” niitä, jotka myivät temppelissä?

◆ Millä tavalla Jeesus oli kuolevan vehnänjyvän kaltainen?

◆ Mitä Jeesus ajatteli häntä odottavista kärsimyksistä ja kuolemasta?