Mukana Jeesuksen viimeisissä päivissä maan päällä

ON JUUTALAISEN nisankuun 7. päivä vuonna 33. Kuvittele tarkkailevasi tapahtumia roomalaisessa Juudean provinssissa. Jeesus Kristus ja hänen opetuslapsensa ovat jättäneet taakseen vehmaan Jerikon ja taivaltavat ylämäkeen pitkin pölyistä, mutkittelevaa tietä. Jerusalemiin on matkalla monia muitakin kulkijoita vuotuisen pesah-juhlan viettoon. Mutta Kristuksen opetuslasten mielessä ei ole pelkästään tämä uuvuttava nousu.

Juutalaiset ovat kaivanneet kiihkeästi Messiasta, joka voi vapauttaa heidät Rooman ikeestä. Monet uskovat Jeesus Nasaretilaisen olevan tuo kauan odotettu Pelastaja. Hän on kolmen ja puolen vuoden ajan puhunut Jumalan valtakunnasta. Hän on parantanut sairaita ja ruokkinut nälkäisiä. Hän on tosiaankin tuonut kansalle lohdutusta. Mutta uskonnolliset johtajat ovat ärtyneitä Jeesuksen heille julistamasta tulisesta tuomiosta ja haluavat epätoivoisesti saada hänet tapetuksi. Siinä hän kuitenkin kävelee määrätietoisesti eteenpäin pitkin päivän paahtamaa tietä opetuslastensa edellä. (Markus 10:32.)

Auringon laskiessa edessä kohoavan Öljyvuoren taa Jeesus ja hänen matkatoverinsa tulevat Betanian kylään, missä he viettävät seuraavat kuusi yötä. Siellä heitä ovat vastassa heidän rakkaat ystävänsä Lasarus, Maria ja Martta. Ilta tuo helpottavaa viileyttä kuuman matkan vastapainoksi, ja nisankuun 8. päivän sapatti alkaa. (Johannes 12:1, 2.)

9. nisankuuta

Sapatin jälkeen Jerusalem kuhisee toimintaa. Kaupunkiin on kokoontunut jo tuhansia vieraita pesah-juhlaa varten. Korviimme kantautuu kuitenkin enemmän hälinää kuin tavallisesti tähän aikaan vuodesta. Uteliaita ihmisiä kiirehtii joukoittain alas kapeita katuja kaupungin porteille. Tunkeuduttuaan porttien ruuhkan läpi heitä kohtaa hämmästyttävä näky. Riemuitsevaa väkeä laskeutuu alas Öljyvuorelta Betfagen tietä pitkin (Luukas 19:37). Mitä tämä kaikki oikein merkitsee?

Katso! Jeesus Nasaretilainen on tulossa aasinvarsan selässä. Ihmiset levittävät vaatteita tielle hänen edelleen. Toiset heiluttavat vasta katkottuja palmunoksia ja huutavat iloisesti: ”Siunattu on hän, joka tulee Jehovan nimessä, niin, Israelin kuningas!” (Johannes 12:12–15.)

Väkijoukon lähestyessä Jerusalemia Jeesus katsoo kaupunkia ja liikuttuu syvästi. Hän alkaa itkeä, ja kuulemme hänen ennustavan, että tämä kaupunki tuhotaan. Saavuttuaan vähän ajan kuluttua temppeliin Jeesus opettaa ihmisjoukkoja sekä parantaa luoksensa tulevia sokeita ja rampoja. (Matteus 21:14; Luukas 19:41–44, 47.)

Ylipapit ja kirjanoppineet eivät voi olla huomaamatta tätä. Miten vihaisia he ovatkaan nähdessään ne ihmeelliset teot, jotka Jeesus tekee, sekä väkijoukkojen riemun! Pystymättä peittämään närkästystään fariseukset vaativat: ”Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi.” ”Minä sanon teille”, Jeesus vastaa, ”jos nämä pysyisivät vaiti, niin kivet huutaisivat.” Ennen lähtöään Jeesus panee merkille temppelissä harjoitettavan liiketoiminnan. (Luukas 19:39, 40; Matteus 21:15, 16; Markus 11:11.)

10. nisankuuta

Jeesus saapuu temppeliin aikaisin. Eilen hän ei voinut olla vihastumatta Isänsä, Jehova Jumalan, palvonnan räikeästä kaupallistamisesta. Siksi hän alkaa kiivaasti heittää ulos niitä, jotka ostavat ja myyvät temppelissä. Sitten hän kaataa kumoon ahneiden rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysten myyjien istuimet. ”On kirjoitettu”, Jeesus huudahtaa, ”’Minun huonettani tullaan kutsumaan rukoushuoneeksi’, mutta te teette siitä ryöstäjien luolan.” (Matteus 21:12, 13.)

Ylipapit, kirjanoppineet ja huomattavimmat miehet eivät voi sietää Jeesuksen toimintaa ja julkista opetusta. Heidän sormensa syyhyävät päästä tappamaan hänet! Esteenä on kuitenkin ihmisjoukko, sillä kansa on perin pohjin hämmästynyt Jeesuksen opetuksesta ja riippuu ”hänessä kiinni kuullakseen häntä”. (Luukas 19:47, 48.) Päivän kallistuessa iltaan Jeesus tovereineen kävelee miellyttävän matkan takaisin Betaniaan kunnon yöunille.

11. nisankuuta

On varhainen aamu, ja Jeesus ja hänen opetuslapsensa ovat jo matkalla Öljyvuoren yli Jerusalemiin. Heidän saavuttuaan temppeliin ylipapit ja vanhimmat ovat pian silmätysten Jeesuksen kanssa. Heillä on tuoreessa muistissa se, mitä hän teki rahanvaihtajille ja kauppiaille temppelissä. Hänen vihollisensa vaativat häijysti saada tietää: ”Millä valtuudella sinä teet näitä? Ja kuka on antanut sinulle tämän valtuuden?” ”Minäkin kysyn teiltä yhtä asiaa”, sanoo siihen Jeesus. ”Jos sanotte minulle sen, niin minäkin sanon teille, millä valtuudella minä näitä teen: Mistä Johanneksen kaste oli peräisin? Taivaasta vai ihmisistä?” Vastustajat vetäytyvät lähemmäksi toisiaan ja järkeilevät: ”Jos sanomme: ’Taivaasta’, niin hän sanoo meille: ’Miksi sitten ette uskoneet häntä?’ Mutta jos sanomme: ’Ihmisistä’, niin saamme pelätä ihmisjoukkoa, sillä kaikki pitävät Johannesta profeettana.” Häkeltyneinä he vastaavat avuttomasti: ”Emme tiedä.” Jeesus vastaa tyynesti: ”Enkä minäkään sano teille, millä valtuudella minä näitä teen.” (Matteus 21:23–27.)

Jeesuksen viholliset yrittävät nyt saada ovelasti hänet sanomaan jotain sellaista, minkä vuoksi he voisivat pidättää hänet. He kysyvät: ”Onko luvallista maksaa henkilöveroa keisarille vai ei?” ”Näyttäkää minulle henkilöveroraha”, Jeesus sanoo vastaukseksi ja kysyy sitten: ”Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?” ”Keisarin”, he sanovat. Heidän hämmennyksekseen Jeesus lausuu selvästi kaikkien kuullen: ”Maksakaa siis takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.” (Matteus 22:15–22.)

Vaiennettuaan vihollisensa vastaansanomattomalla todistelullaan Jeesus ryhtyy nyt hyökkäykseen väkijoukkojen ja opetuslastensa edessä. Kuuntele, kun hän pelottomasti tuomitsee kirjanoppineet ja fariseukset. ”Älkää tehkö heidän tekojensa mukaan”, hän sanoo, ”sillä he sanovat, mutta eivät tee.” Rohkeasti hän esittää heistä joukon voi!-huudahduksia, joilla hän osoittaa heidät sokeiksi oppaiksi ja ulkokullatuiksi. ”Käärmeet, kyykäärmeiden jälkeläiset”, Jeesus sanoo, ”kuinka te pakenisitte Gehennan tuomiota?” (Matteus 23:1–33.)

Nämä murskaavat tuomiojulistukset eivät tarkoita, että Jeesus olisi sokea toisten hyville puolille. Myöhemmin hän katselee, kun ihmiset pudottavat rahaa temppelin rahalippaisiin. Miten liikuttavaa nähdä varattoman lesken pudottavan sinne koko elatusvaransa: kaksi pientä, hyvin vähäarvoista lanttia! Lämpimän arvostavasti Jeesus toteaa, että oikeastaan leski pudotti lippaaseen paljon enemmän kuin kaikki ne, jotka antoivat runsaita lahjoituksia ”liiastaan”. Hellässä sääliväisyydessään Jeesus arvostaa syvästi mitä tahansa, mitä ihminen vain voi tehdä. (Luukas 21:1–4.)

Jeesus on parhaillaan lähdössä temppelistä viimeistä kertaa. Jotkut opetuslapsista panevat merkille tuon rakennuksen loistokkuuden, sen miten se on ”kaunistettu hienoilla kivillä ja sille omistetuilla esineillä”. Heidän yllätyksekseen Jeesus vastaa: ”Päivät tulevat, jolloin näistä – – ei jätetä tähän kiveä kiven päälle maahan hajottamatta.” (Luukas 21:5, 6.) Kävellessään Jeesuksen perässä ulos täpötäydestä kaupungista he ihmettelevät, mitä hän mahtoi tarkoittaa.

Hieman myöhemmin Jeesus istuu apostoliensa kanssa Öljyvuorella nauttimassa sen rauhasta. Samalla kun he katselevat Jerusalemiin ja sen temppeliin päin avautuvaa mahtavaa näköalaa, Pietari, Jaakob, Johannes ja Andreas haluavat saada selvennystä Jeesuksen hätkähdyttävään ennustukseen. ”Sano meille”, he pyytävät, ”milloin nämä tapahtuvat, ja mikä tulee olemaan sinun läsnäolosi ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki?” (Matteus 24:3; Markus 13:3, 4.)

Vastaukseksi Mestariopettaja esittää todella merkittävän profetian. Hän ennustaa ankaria sotia, maanjäristyksiä, nälänhätää ja ruttotauteja. Hän ennustaa myös, että Valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan kautta maapallon. ”Sitten”, hän varoittaa, ”tulee olemaan suuri ahdistus, jollaista ei ole sattunut maailman alusta tähän asti, ei, eikä enää satu.” (Matteus 24:7, 14, 21; Luukas 21:10, 11.)

Nuo neljä apostolia kuuntelevat tarkkaavaisesti, kun Jeesus käsittelee muita ’läsnäolonsa tunnusmerkin’ piirteitä. Hän tähdentää tarvetta pysyä ”valveilla”. Miksi? Hän selittää: ”Koska ette tiedä, minä päivänä Herranne tulee.” (Matteus 24:42; Markus 13:33, 35, 37.)

Päivä on ollut unohtumaton Jeesukselle ja hänen apostoleilleen. Se on itse asiassa ollut Jeesuksen julkisen palveluksen viimeinen päivä ennen hänen pidätystään, oikeudenkäyntiään ja teloitustaan. Koska alkaa olla myöhä, he lähtevät kukkulan yli takaisin Betaniaan vähän matkan päähän.

12. ja 13. nisankuuta

Jeesus viettää nisankuun 12. päivän hiljaisesti opetuslastensa kanssa. Hän tajuaa, että uskonnolliset johtajat haluavat epätoivon vimmalla tappaa hänet, eikä hän tahdo heidän estävän hänen seuraavan illan pesah-juhlan viettoaan (Markus 14:1, 2). Seuraavana päivänä, 13. nisania, ihmiset tekevät viimeisiä järjestelyjä pesahia varten. Heti puolenpäivän jälkeen Jeesus lähettää Pietarin ja Johanneksen valmistamaan heille pesah-aterian ylähuoneeseen Jerusalemiin. (Markus 14:12–16; Luukas 22:8.) Vähän ennen auringonlaskua Jeesus ja muut kymmenen apostolia kokoontuvat sinne heidän kanssaan viettämään viimeistä pesah-juhlaansa.

14. nisankuuta auringonlaskun jälkeen

Jerusalem verhoutuu pehmeään hämyyn täydenkuun noustessa Öljyvuoren ylle. Jeesus ja nuo 12 asettuvat pitkälleen valmiin pöydän ääreen avarassa, kalustetussa huoneessa. ”Olen suuresti halunnut syödä tämän pesah-aterian teidän kanssanne ennen kuin kärsin”, hän sanoo. (Luukas 22:14, 15.) Jonkin ajan kuluttua Jeesus nousee apostolien yllätykseksi ylös ja panee päällysvaippansa sivuun. Hän ottaa pyyhkeen ja vesivadin ja alkaa pestä heidän jalkojaan. Unohtumaton opetus nöyrästä palvelemisesta! (Johannes 13:2–15.)

Jeesus kuitenkin tietää, että yksi näistä miehistä – Juudas Iskariot – on jo sopinut hänen kavaltamisestaan uskonnollisten johtajien kanssa. Hän tulee ymmärrettävästikin hyvin ahdistuneeksi. ”Yksi teistä kavaltaa minut”, hän paljastaa. Apostolit ovat tästä kovin murheellisia. (Matteus 26:21, 22.) Pesahin vieton päätyttyä Jeesus sanoo Juudakselle: ”Mitä teet, tee nopeammin.” (Johannes 13:27.)

Juudaksen lähdettyä Jeesus panee alulle lähestyvän kuolemansa muiston vieton. Hän ottaa happamatonta leipää, esittää kiitosrukouksen, taittaa sen ja neuvoo 11:tä apostolia ottamaan siitä. Hän sanoo: ”Tämä tarkoittaa minun ruumistani, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.” Sitten hän ottaa maljan punaviiniä. Esitettyään siunauksen hän panee maljan kiertämään heidän joukossaan ja kehottaa heitä juomaan siitä. Hän jatkaa: ”Tämä tarkoittaa minun vertani, ’liiton verta’, joka vuodatetaan monien puolesta syntien anteeksi antamiseksi.” (Luukas 22:19, 20; Matteus 26:26–28.)

Tuon merkittävän illan kuluessa Jeesus opettaa uskollisille apostoleilleen monia arvokkaita asioita ja tähdentää muun muassa veljellisen rakkauden tärkeyttä (Johannes 13:34, 35). Hän vakuuttaa heille, että he saavat ”auttajan”, pyhän hengen. Se palauttaa heidän mieleensä kaiken, minkä hän on heille sanonut. (Johannes 14:26.) Myöhemmin illalla Jeesuksen heidän puolestaan esittämä palava rukous rohkaisee heitä varmasti hyvin paljon (Johannes, luku 17). Laulettuaan ylistyslauluja he lähtevät ylähuoneesta ja seuraavat Jeesusta ulos viileään iltayöhön.

Jeesus ja hänen apostolinsa kulkevat Kidroninlaakson poikki yhteen mielipaikkaansa, Getsemanen puutarhaan (Johannes 18:1, 2). Apostolit jäävät odottamaan, kun Jeesus menee vähän matkan päähän rukoilemaan. Hänen henkistä painettaan eivät sanat riitä kuvailemaan hänen anoessaan hartaasti Jumalalta apua (Luukas 22:44). Pelkkä ajatuskin siitä häväistyksestä, jota hänen mahdollinen epäonnistumisensa aiheuttaisi hänen rakkaalle taivaalliselle Isälleen, tuottaa hänelle äärimmäistä tuskaa.

Jeesus on tuskin lakannut rukoilemasta, kun Juudas Iskariot saapuu paikalle miekkoja, nuijia ja soihtuja kantavan joukon kanssa. ”Terve, rabbi!” sanoo Juudas ja suutelee Jeesusta hellästi. Tämä on merkki noille miehille Jeesuksen pidättämiseksi. Yhtäkkiä Pietari sivaltaa miekallaan ylimmäisen papin orjalta korvan. ”Pistä miekkasi takaisin paikalleen”, sanoo Jeesus ja parantaa miehen korvan. ”Kaikki, jotka miekan ottavat, ne miekkaan tuhoutuvat.” (Matteus 26:47–52.)

Kaikki tapahtuu niin nopeasti! Jeesus pidätetään ja sidotaan. Peloissaan ja sekavin tuntein apostolit jättävät Herransa ja pakenevat. Jeesus viedään aiemman ylimmäisen papin Hannaan luo. Sitten hänet viedään nykyisen ylimmäisen papin Kaifaan luo kuulusteltavaksi. Aamuyön varhaisina tunteina sanhedrin esittää Jeesusta vastaan rienaamista koskevan väärän syytteen. Sen jälkeen Kaifas käskee viedä hänet roomalaisen käskynhaltijan Pontius Pilatuksen eteen. Tämä lähettää Jeesuksen Herodes Antipaan luo, joka on Galilean hallitsija. Herodes vartijoineen pitää Jeesusta pilkkanaan. Sitten hänet lähetetään takaisin Pilatuksen eteen. Pilatus toteaa Jeesuksen uudelleen syyttömäksi. Juutalaiset uskonnolliset johtajat painostavat häntä kuitenkin tuomitsemaan Jeesuksen kuolemaan. Mittavan sanallisen ja fyysisen pahoinpitelyn jälkeen Jeesus viedään Golgatalle, missä hänet naulitaan säälittä kidutuspaaluun ja hän kuolee tuskallisella tavalla. (Markus 14:50–15:39; Luukas 23:4–25.)

Olisi tapahtunut historian suurin murhenäytelmä, jos Jeesuksen kuolema olisi päättänyt hänen elämänsä lopullisesti. Onneksi näin ei käynyt. Nisankuun 16. päivänä vuonna 33 hänen opetuslapsensa saivat hämmästyksekseen tietää, että hänet oli herätetty kuolleista. Myöhemmin yli 500 ihmistä saattoi vahvistaa, että Jeesus oli jälleen elossa. Ja 40 päivää hänen ylösnousemuksestaan ryhmä uskollisia seuraajia näki hänen nousevan taivaaseen. (Apostolien teot 1:9–11; 1. Korinttilaisille 15:3–8.)

Jeesuksen elämä ja sinä

Miten tämä vaikuttaa sinuun – itse asiassa meihin kaikkiin? Jeesuksen palvelus, kuolema ja ylösnousemus julistavat Jehova Jumalan suuruutta ja ovat ratkaisevia Hänen suuren tarkoituksensa toteutumisessa (Kolossalaisille 1:18–20). Ne ovat meille erittäin tärkeitä, koska Jeesuksen uhrin perusteella voimme saada syntimme anteeksi ja sen ansiosta henkilökohtaisen suhteen Jehova Jumalaan (Johannes 14:6; 1. Johanneksen kirje 2:1, 2).

Vaikutus ulottuu jopa ihmiskunnan kuolleisiin. Jeesuksen ylösnousemus avaa mahdollisuuden herättää heidät takaisin eloon Jumalan lupaamassa paratiisimaassa (Luukas 23:39–43; 1. Korinttilaisille 15:20–22). Jos haluat tietää enemmän näistä asioista, kehotamme sinua tulemaan Kristuksen kuoleman muistonviettoon 11. huhtikuuta 1998 kotipaikkakuntasi Jehovan todistajien valtakunnansaliin.

[Tekstiruutu s. 6]

”Ryöstäjien luola”

JEESUKSELLA oli täysi syy sanoa, että ahneet kauppiaat olivat muuttaneet Jumalan temppelin ”ryöstäjien luolaksi” (Matteus 21:12, 13). Muista maista tulleiden juutalaisten ja käännynnäisten piti vaihtaa ulkomainen valuuttansa käypään rahaan voidakseen maksaa temppeliveron. Alfred Edersheim selittää eräässä kirjassaan, että rahanvaihtajat käynnistivät liiketoimintansa provinsseissa 15. adaria, pesahia edeltävää kuuta (The Life and Times of Jesus the Messiah). Adarin 25. päivästä lähtien he alkoivat siirtyä temppelialueelle Jerusalemiin hyötyäkseen valtavasta juutalaisten ja käännynnäisten tulvasta. Heidän liiketoimensa kukoistivat, kun he perivät maksun jokaisesta vaihdetusta kolikosta. Jeesuksen viittaus ryöstäjiin antaa ymmärtää, että kohtuuttomilla maksuillaan he todellisuudessa kiristivät rahaa köyhiltä.

Jotkut eivät pystyneet tuomaan mukanaan omia uhrieläimiä. Jokainen, joka toi, joutui antamaan eläimen tarkastettavaksi temppelissä – maksusta. Monet ostivat leeviläisen mittapuun mukaisen eläimen turmeltuneilta kauppiailta temppelissä, koska he eivät halunneet ottaa sitä riskiä, että eläin hylättäisiin heidän tuotuaan sen pitkän matkan päästä. ”Moni köyhä talonpoika nyljettiin siellä perin pohjin”, sanoo eräs oppinut.

Todisteet osoittavat, että eräässä vaiheessa ylimmäisenä pappina toiminut Hannas perheineen hyötyi temppelin kauppiaiden toiminnasta. Rabbiiniset kirjoitukset puhuvat ”Hannaan poikien [temppeli]myyjäisistä”. Rahanvaihto ja eläinten myyminen temppelialueella olivat heidän tärkeimpiä tulolähteitään. Erään tutkijan mukaan Jeesuksen toiminta hänen karkottaessaan kauppiaat ”oli tähdätty paitsi pappien arvovaltaa vastaan myös heidän taskujaan vastaan”. Oli asia miten hyvänsä, hänen vihollisensa varmasti halusivat päästä hänestä eroon! (Luukas 19:45–48.)

[Taulukko s. 4]

Jeesuksen ihmiselämän viimeiset päivät

Nisankuu v. 33 Tapahtumia Suurin ihminen*

16. Sunnuntai Jeesus herätetään kuolleista 128

* Tässä luetellut numerot viittaavat kirjan Suurin ihminen joka koskaan on elänyt lukuihin. Ks. kirjasta ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen” s. 290 taulukkoa, jossa on yksityiskohtaiset raamatunkohtaviitteet Jeesuksen palveluksen loppuaikaan. Nämä kirjat ovat Jehovan todistajien julkaisemia.