Jeesus puhdistaa temppelin toisen kerran

Jeesus ja opetuslapset ovat olleet Jerikosta saapumisensa jälkeen kolme yötä Betaniassa. Aikaisin maanantaiaamuna nisankuun 10. päivänä he kulkevat kohti Jerusalemia. Jeesuksella on nälkä, joten nähdessään viikunapuun hän menee sen luo katsomaan, olisiko siinä viikunoita.

On maaliskuun loppu, ja viikunoiden aika on vasta kesäkuussa. Puussa on jo lehtiä, joten Jeesus ajattelee, että siinä voisi olla myös varhaisviikunoita. Puun ulkonäkö kuitenkin pettää, eikä siinä ole hedelmiä. Niinpä Jeesus sanoo puulle: ”Kukaan ei enää ikinä syö sinun hedelmiäsi!” (Markus 11:14.) Puu alkaa kuivua saman tien. Se, miksi Jeesus tekee näin, selviää seuraavana aamuna.

Pian Jeesus ja opetuslapset saapuvat Jerusalemiin. Siellä Jeesus menee temppeliin, jossa hän tarkkaili tapahtumia edellisenä iltapäivänä. Nyt hän ei tyydy vain katselemaan, vaan tarttuu toimeen ja tekee jotain samankaltaista kuin kolme vuotta aiemmin vuoden 30 pesahina (Johannes 2:14–16). Tällä kertaa Jeesus alkaa heittää ulos niitä, jotka käyvät kauppaa temppelissä. Hän myös kaataa ”rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysten myyjien istuimet”. (Markus 11:15.) Lisäksi hän estää ihmisiä, jotka kantavat tavaroita kaupungin yhdestä osasta sen toiseen osaan, oikaisemasta temppelin esipihan kautta.

Miksi Jeesus puuttuu näiden rahanvaihtajien ja eläinten myyjien toimintaan niin päättäväisesti? Hän sanoo: ”Eikö ole kirjoitettu: ’Minun temppeliäni tullaan kutsumaan kaikkien kansojen rukoushuoneeksi’? Mutta te olette tehneet siitä ryöstäjien luolan.” (Markus 11:17.) Jeesus sanoo heitä ryöstäjiksi siksi, että he vaativat kiskurihintoja niiltä, joiden täytyy ostaa uhrieläimiä. Jeesuksen silmissä heidän toimintansa on kiristämiseen verrattavaa ryöstämistä.

Ylipapit, kirjanoppineet ja kansan huomattavimmat miehet saavat tietenkin kuulla siitä, mitä Jeesus on tehnyt, ja he alkavat jälleen etsiä keinoa tappaa hänet. Heillä on kuitenkin eräs ongelma: he eivät tiedä, miten Jeesuksen voisi tappaa, koska hänen ympärillään on aina ihmisiä kuuntelemassa häntä.

Syntyperäisten juutalaisten lisäksi myös monet juutalaisuuden omaksuneet käännynnäiset ovat tulleet viettämään pesahia. Jotkut juhlaan tulleet kreikkalaiset menevät Filippuksen luo, ehkä siksi että hänellä on kreikkalainen nimi. He pyytävät häneltä, että saisivat nähdä Jeesuksen. Filippus on ehkä epävarma siitä, onko tuollaisen tapaamisen järjestäminen sopivaa, joten hän neuvottelee asiasta Andreaan kanssa. Yhdessä he menevät puhumaan Jeesukselle, joka on ilmeisesti yhä temppelissä.

Jeesus tietää, että hän kuolee vain muutaman päivän kuluttua. Siksi nyt ei ole aika tyydyttää ihmisten uteliaisuutta tai tavoitella heidän suosiotaan. Hän vastaa kahdelle apostolille kertomalla vertauksen: ”Hetki on tullut, jolloin Ihmisen Poika korotetaan. Minä todella vakuutan teille: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa paljon satoa.” (Johannes 12:23, 24.)

Yksittäinen vehnänjyvä voi vaikuttaa merkityksettömältä, mutta jos se kylvetään maahan ja se ikään kuin ”kuolee”, se voi itää. Aikanaan siitä kasvaa korsi, joka tuottaa monta jyvää. Vastaavasti Jeesus on yksi ainoa täydellinen ihminen. Olemalla uskollinen Jumalalle kuolemaansa asti hän kuitenkin tekee mahdolliseksi sen, että monet, joilla on samanlainen uhrautuva asenne, voivat saada ikuisen elämän. Siksi Jeesus sanoo: ”Se, joka rakastaa elämäänsä, tuhoaa sen, mutta se, joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, tulee varjelemaan sen ja saamaan ikuisen elämän.” (Johannes 12:25.)

Jeesus ei ajattele vain itseään, sillä hän sanoo: ”Jos joku haluaa palvella minua, hänen pitää seurata minua, ja siellä, missä minä olen, minun palvelijanikin tulee olemaan. Jos joku haluaa palvella minua, Isä tulee kunnioittamaan häntä.” (Johannes 12:26.) Miten upea palkinto! Ne joita Isä kunnioittaa, saavat hallita Kristuksen kanssa valtakunnassa.

Jeesuksella on mielessään myös se valtava kärsimys ja tuskallinen kuolema, joka häntä odottaa. Siksi hän sanoo: ”Nyt minä olen levoton, ja mitä minun pitäisi sanoa? Isä, pelasta minut tästä hetkestä.” Jeesus ei silti halua vältellä Isänsä tahdon tekemistä. Hän lisää: ”Toisaalta tämän vuoksihan olen tullut tähän hetkeen.” (Johannes 12:27.) Jeesus hyväksyy kaiken, mitä Jumalan tahtoon sisältyy, myös oman uhrikuolemansa.