Parempi maailma on lähellä!
”PARATIISIN kaipuu kuuluu voimakkaisiin kaipuihin, jotka eivät näytä jättävän ihmisiä rauhaan. Se on ehkä voimakkain ja sitkein niistä kaikista. Jokaisella uskonnollisen elämän tasolla näkyy todisteita jonkinlaisesta ikävöinnistä paratiisiin”, sanotaan hakuteoksessa The Encyclopedia of Religion.
Kaikille kulttuureille näyttää olevan yhteistä halu elää paremmassa maailmassa, aivan kuin ihmiset kaihoisivat joitakin alussa olleita ihanneoloja, joita ei enää ole. Se panee epäilemään, että jossain olisi alun perin ollut paratiisi, mutta missä? Psykoanalyytikko voisi sanoa, että tuo voimakas toive paljastaa halun löytää uudelleen äidin kohdun menetetty turvallisuus. Tämä selitys ei kuitenkaan vakuuta uskonnonhistorian tutkijoita.
Mistä ”paratiisin kaipuu” johtuu?
Tekeekö tällainen kaipuu vain vaikeudet ja ihmiselämän hetkellisyyden helpommiksi kestää, kuten jotkut väittävät, vai voidaanko se selittää muulla tavoin?
Miksi ihmiskunta kaipaa parempaa maailmaa? Raamattu antaa hyvin selvän ja yksinkertaisen selityksen: ihmiskunta tulee paremmasta maailmasta! Paratiisi on todella ollut olemassa aikojen alussa. Jumalan sanassa sitä kuvaillaan ”puutarhaksi”, joka sijaitsi tietyllä seudulla Lähi-idässä ja jota siunattiin ”kaikenlaisilla puilla, jotka olivat kauniita katsella ja joiden hedelmät olivat hyviä syödä”. Jumala uskoi sen ensimmäisen ihmisparin huostaan. (1. Mooseksen kirja 2:7–15, KR-92.) Se oli ihanteellinen ympäristö, jossa ihmiset olisivat voineet olla todella onnellisia.
Mikseivät nuo paratiisiolot jatkuneet? Syynä oli kapina, johon ryhtyi ensin muuan henkiolento ja sitten tuo ihmispari (1. Mooseksen kirja 2:16, 17; 3:1–6, 17–19). Näin ihminen menetti paratiisin lisäksi myös täydellisyyden, terveyden ja loputtoman elämän. Tilalle vähitellen tulleet olot eivät varmasti parantaneet ihmiselämää. Päinvastoin se on vähin erin rappeutunut ennätyksellisen alhaiselle nykytasolle. (Saarnaaja 3:18–20; Roomalaisille 5:12; 2. Timoteukselle 3:1–5, 13.)
Paratiisin etsinnän historiaa
”Paratiisin kaipuulla” on hyvin pitkä historia, kuten arvata saattaa. Sumerilaiset muistelivat aikaa, jolloin koko kaikkeudessa vallitsi harmonia: ”Ei ollut pelkoa, ei kauhua, ihmisellä ei kilpailijaa ollut. – – Koko kaikkeus, ihmiset täydessä yhteisymmärryksessä, Enliliä yhdellä kielellä ylistivät”, kerrottiin vanhassa mesopotamialaisessa runossa. Esimerkiksi muinaiset egyptiläiset toivoivat pääsevänsä parempaan maailmaan kuolemansa jälkeen. He uskoivat, että kuolematon sielu menisi paikkaan nimeltä Ialun pellot. Tosin tämä toivo oli ainakin aluksi vain ylhäisillä; köyhät eivät voineet uneksia pääsevänsä onnen maahan.
Toisaalla taas hindut ovat vuosisatojen ajan odottaneet paremman aikakauden (yuga) tuloa. Heidän opetustensa mukaan neljä yugaa vuorottelevat jatkuvassa kiertokulussa, ja tällä hetkellä elämme pahinta aikakautta. Valitettavasti tämä Kali-yuga (pimeä aikakausi) kestää kaikkine kärsimyksineen ja pahoine tekoineen joidenkuiden mukaan jopa 432 000 vuotta. Silti uskolliset hindut odottavat kulta-aikaa, Krita-yugaa.
Kreikkalaiset ja roomalaiset puolestaan unelmoivat pääsystä Atlantin valtamerellä sijaitseville myyttisille Onnellisten saarille. Lisäksi monet kirjailijat, esimerkiksi Hesiodos, Vergilius ja Ovidius, puhuivat ihmeellisestä alussa vallinneesta kulta-ajasta ja toivoivat, että se jonain päivänä ennallistettaisiin. Ensimmäisen vuosisadan lopulla eaa. roomalainen runoilija Vergilius ennusti uuden, kestävän aetas aurean (kulta-ajan) olevan aivan lähellä. Seuraavina vuosisatoina ”ei sen vähempää kuin kuusitoista Rooman keisaria väitti, että heidän hallituskautensa oli kulta-ajan ennallistus”, kerrotaan hakuteoksessa The Encyclopedia of Religion. Mutta kuten nykyään hyvin tiedetään, se oli vain poliittista propagandaa.
Monet keltit kaipasivat hartaasti johonkin sellaiseen, minkä he kuvittelivat olevan meren toisella puolella saaressa (tai saarilla) sijaitseva loistoisa maa ja missä ihmiset heidän uskomuksensa mukaan elivät täydellisessä onnessa. Legenda kertoo, että vaikka kuningas Artur oli haavoittunut kuolettavasti, hän selviytyi hengissä löydettyään ihmeellisen Avalon-saaren.
Ennen muinoin ja keskiajalla monet ajattelivat, että kirjaimellisten mielihyvän aiheiden puutarha, Eeden, oli yhä olemassa jossakin, ”luoksepääsemättömän vuoren huipulla tai ylipääsemättömän valtameren tuolla puolen”, selittää historioitsija Jean Delumeau. Vaikka italialainen runoilija Dante uskoi taivaalliseen paratiisiin, hän kuvitteli, että maallinen paratiisi oli edelleen olemassa hänen Kiirastulensa vuoren huipulla, Jerusalemin kaupungin kohdalla maapallon vastakkaisella puolella. Jotkut otaksuivat sen löytyvän Aasiasta, Mesopotamiasta tai Himalajalta. Ja Eedenin kaltaista paratiisia koskevia keskiaikaisia legendoja oli ylen määrin. Lukuisat ihmiset uskoivat, että tuon paratiisin lähellä sijaitsi satumainen valtakunta, jota hallitsi hurskas pappi Johannes. Maallisen paratiisin läheisyyden ansiosta elämä hänen valtakunnassaan oli arvatenkin pitkä ja onnellinen, runsauden ja rikkauksien ikuinen lähde. Ne jotka muistivat antiikin Kreikan legendat, arvelivat yhä, että paratiisisaaret löytyisivät Atlantilta. Keskiaikaiset kartat osoittavat, miten varmasti Eedenin puutarhan olemassaoloon uskottiin, ja ne jopa ilmaisivat sen oletetun sijainnin.
Atlantin poikki 1400- ja 1500-luvuilla purjehtineet merenkävijät etsivät todellisuudessa maailmaa, joka olisi yhdellä kertaa sekä uusi että vanha. He uskoivat, että he löytäisivät valtameren toiselta puolen paitsi Intian myös Eedenin puutarhan. Esimerkiksi Kristoffer Kolumbus etsi sitä Etelä- ja Väli-Amerikan lauhkeiden ja trooppisten maiden vuorilta. Brasiliaan tulleet eurooppalaiset tutkimusmatkailijat olivat varmoja siitä, että kadonneen paratiisin täytyi olla siellä, koska ilmasto oli leuto ja ruokaa ja kasvillisuutta yllin kyllin. Mutta ennen pitkää heidän oli pakko kohdata katkera todellisuus.
Ovatko utopiat ihannemaita?
Jotkut ovat itse koettaneet suunnitella ihannemaailman sen sijaan, että he olisivat yrittäneet paikantaa sen jostain syrjäisestä maailmankolkasta. Englantilainen humanisti Thomas More kirjoittikin vuonna 1516 Utopian saaresta, ihmeellisestä rauhan ja suvaitsevaisuuden paikasta, joka oli jotain aivan muuta kuin hänen tuntemansa turmeltunut maailma. Toisetkin olivat yrittäneet suunnitella parempia, oikeudenmukaisempia maailmoja: Platon oli 500-luvulla eaa. hahmotellut Valtionsa, italialainen kerjäläismunkki Tommaso Campanella vuonna 1602 pitkälle organisoidun Aurinkovaltionsa, ja vain muutama vuosi sen jälkeen kertoi englantilainen filosofi Francis Bacon Uuden Atlantiksensa ”onnellisesta ja kukoistavasta tilasta”. Kaikenlaiset ajattelijat (uskovat ja ei-uskovat) ovat vuosisatojen varrella kuvailleet kymmeniä ja taas kymmeniä utopioita. Niistä vain harvoihin, jos yhteenkään, on suhtauduttu vakavasti.
On ollut jopa niitä, jotka ovat yrittäneet rakentaa omat utopiansa. Esimerkiksi varakas englantilaismies Robert Owen päätti vuonna 1824 muuttaa Indianaan Yhdysvaltoihin toteuttaakseen utooppiset ideansa New Harmonyksi nimittämässään kylässä. Hän oli varma siitä, että ihmisistä tulisi oikeissa olosuhteissa parempia, ja käytti lähes koko omaisuutensa pyrkiessään luomaan sen, minkä hän kuvitteli olevan uusi, moraalinen maailma. Mutta tulokset osoittivat, etteivät uudet elinolot vielä tee ihmisistä uusia.
Melkein kaikki poliittiset ideologiat väittävät, että ihmisen täytyy rakentaa maailmaa sen mukaan, mitä hän itse tietää ja minkä hän ymmärtää olevan totta, voidakseen tuoda unelmoidun paratiisin maan päälle. Kuitenkin yritykset toteuttaa nuo toiveet ovat paradoksaalisesti johtaneet sotiin ja vallankumouksiin, kuten Ranskan vallankumoukseen vuonna 1789 ja bolševikkivallankumoukseen vuonna 1917. Nämä yritykset ovat paratiisiolojen sijasta tuoneet mukanaan usein vain lisää tuskaa ja kärsimystä.
Toiveiden, suunnitelmien ja utopioiden sekä niiden toteutusyritysten tarina kertoo pettymyksestä toisensa perään. Jotkut puhuvat nykyään ”särkyneestä unelmasta” ja ”utopioiden ajan lopusta” ja kehottavat opettelemaan elämään ”ilman utopioita”. Onko paremman maailman näkemisestä mitään toivoa, vai onko sen kohtalona jäädä pelkäksi unelmaksi?
Kristityt ja parempi maailma
Uusi maailma ei ole missään nimessä unelma – se on varma toivo! Kristillisyyden perustaja Jeesus Kristus tiesi, ettei nykyinen maailmamme ole paras kaikista mahdollisista maailmoista. Hän opetti, että lempeämieliset perisivät maan ja että Jumalan tahto tapahtuisi sen päällä (Matteus 5:5; 6:9, 10). Sekä hän että hänen opetuslapsensa tiesivät, että tätä maailmaa hallitsee Jumalan vihollinen, Saatana Panettelija, ja että tämä on ihmiskunnan lukuisten vitsausten perussyy (Johannes 12:31; 2. Korinttolaisille 4:4; 1. Johanneksen kirje 5:19; Ilmestys 12:12). Uskolliset juutalaiset odottivat päivää, jolloin Jumala vapauttaisi maan kerran kaikiksi ajoiksi sodista, tuskasta ja sairauksista täyttääkseen sen sellaisilla ihmisillä, jotka rakastavat rauhaa ja oikeutta. Samaan tapaan ensimmäisen vuosisadan kristityt odottivat luottavaisina sitä, että tämä nykyinen maailma korvattaisiin uudella asiainjärjestelmällä, ”uusilla taivailla ja uudella maalla”. (2. Pietarin kirje 3:13; Psalmit 37:11; 46:9, 10; Jesaja 25:8; 33:24; 45:18; Ilmestys 21:1.)
Riippuessaan kidutuspaalussa Jeesus Kristus toisti lupauksen paremmasta maailmasta eräälle pahantekijälle, joka osoitti jonkin verran uskoa häneen. ”Hän [Jeesus] sanoi hänelle: ’Totisesti minä sanon sinulle tänään: sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.’” (Luukas 23:40–43.) Miten tuo pahantekijä ymmärsi nuo sanat? Tarkoittiko Jeesus sitä, että pahantekijä olisi hänen kanssaan taivaassa tuona samana päivänä, kuten jotkin katoliset ja protestanttiset raamatunkäännökset näyttävät osoittavan? Tämä ei suinkaan ollut Jeesuksen ajatus, sillä ylösnousemuksensa jälkeen hän kertoi Maria Magdaleenalle, ettei hän ollut ”vielä noussut Isän luo” (Johannes 20:11–18). Eivät edes Jeesuksen opetuslapset ajatelleet taivaallista paratiisia, vaikka hän oli opettanut heitä kolme ja puoli vuotta ennen vuoden 33 helluntaita (Apostolien teot 1:6–11). Tuo pahantekijä ymmärsi asian siten kuin suuri enemmistö tuon ajan juutalaisista olisi sen ymmärtänyt: Jeesus lupasi, että parempi maailma tulisi paratiisimaahan. Muuan saksalainen oppinut myönsi: ”Opetusta tuonpuoleisessa elämässä saatavasta palkasta ei yksinkertaisesti ole Vanhassa testamentissa.”
Apostoli Paavalikin osoittaa Heprealaiskirjeessään todeksi, että maan päälle tulee paratiisi. Kannustaessaan palvojatovereitaan kiinnittämään huomiota ”niin suureen pelastukseen, että siitä alettiin puhua Herramme [Jeesuksen Kristuksen] välityksellä”, Paavali vahvistaa Jehova Jumalan antaneen Jeesukselle vallan ”tulevaan asuttuun maahan [kreikaksi oi·kou·meʹnē]” (Heprealaisille 2:3, 5). Termi oi·kou·meʹnē viittaa Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa aina ihmisten asuttamaan maapalloomme eikä taivaalliseen maailmaan (vrt. Matteus 24:14; Luukas 2:1; 21:26; Apostolien teot 17:31). Kristuksen Jeesuksen hallitsema Jumalan valtakunta tulee näin ollen käyttämään ylintä valtaa asuttuun maahan nähden. Tämä tulee todellakin olemaan ihanteellinen paikka elää!
Vaikka Valtakunta itse on taivaallinen, se puuttuu maan asioihin. Mitä tästä seuraa? Sairaudet, julmuudet, köyhyys ja kuolema jäävät etäisiksi muistoiksi. Jopa pettymykset ja tyytymättömyys katoavat. (Ilmestys 21:3–5.) Raamatussa sanotaan: ”Sinä [Jumala] avaat kätesi ja ravitset suosiollasi kaikki, jotka elävät.” (Psalmit 145:16.) Työttömyys, saastuminen ja muut ongelmat ratkaistaan käytännöllisellä ja pysyvällä tavalla (Jesaja 65:21–23; Ilmestys 11:18). Mutta ennen kaikkea totuus, oikeus ja rauha tulevat Jumalan siunauksen ansiosta saamaan riemuvoiton – nuo ominaisuudet, jotka näyttävät miltei kadonneen! (Psalmit 85:8–14; Galatalaisille 5:22, 23.)
Onko tämä kaikki pelkkää unelmaa, jokin utopia? Ei ole, sillä tämä kaikkien aikojen kriittisin aika, jota elämme, osoittaa, että olemme tämän maailman ”viimeisissä päivissä” ja että uusi maailma on sen vuoksi lähellä (2. Timoteukselle 3:1–5). Haluaisitko sinä elää siellä? Ota selvää, miten se on mahdollista, tutkimalla Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Parempi maailma on lähellä, ja se on paljon parempi kuin olemme ikinä kuvitelleet. Se ei ole utopia – vaan todellisuutta!
[Kuva s. 7]
Parempi maailma on pian todellisuutta