Luku 5
Onko ”Uusi testamentti” historiaa vai tarua?
”Uutta testamenttia voidaan nykyään kuvailla maailmankirjallisuuden parhaiten tutkituksi kirjaksi”, sanoi Hans Küng kirjassaan ”Kristittynä oleminen”. Hän oli oikeassa. Menneiden 300 vuoden aikana Raamatun kreikkalaisia kirjoituksia on paitsi tutkittu myös eritelty perusteellisemmin ja analysoitu pikkutarkemmin kuin mitään muuta kirjallisuutta.
1, 2. (Sisällytä johdanto.) a) Millaisen tarkastelun kohteeksi Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset ovat joutuneet menneiden 300 vuoden aikana? b) Millaisiin outoihin johtopäätöksiin jotkut tutkijat ovat tulleet?
JOTKUT tutkijat ovat tulleet hyvin eriskummallisiin johtopäätöksiin. Saksassa 1800-luvulla elänyt Ludwig Noack päätteli, että Johanneksen evankeliumin kirjoitti vuonna 60 rakastettu opetuslapsi, joka – Noackin mukaan – oli Juudas! Ranskalainen Joseph Ernest Renan esitti, että Lasaruksen ylösnousemus oli todennäköisesti huijausta, jonka Lasarus itse järjesti tukeakseen Jeesuksen väitettä, että hän oli ihmeidentekijä, kun taas saksalainen teologi Gustav Volkmar väitti kivenkovaan, ettei historian tuntema Jeesus voinut mitenkään väittää olevansa Messias.1
2 Toisaalta Bruno Bauer tuli siihen johtopäätökseen, ettei Jeesusta ole koskaan ollut olemassakaan! ”Hän väitti, että todelliset varhaiskristillisyyttä muovanneet voimat olivat Filon, Seneca ja gnostilaiset. Lopuksi hän julisti, ettei historiallista Jeesusta ollut koskaan ollut olemassakaan – –, että kristillinen uskonto syntyi toisen vuosisadan lopulla ja että se oli peräisin juutalaisuudesta, jossa stoalaisuus oli tullut vallitsevaksi.”2
3. Mitä mieltä monet yhä ovat Raamatusta?
3 Harva enää nykyään kannattaa tällaisia äärimmäisiä ajatuksia. Mutta jos luet nykyajan oppineitten teoksia, havaitset monien yhä uskovan, että Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset sisältävät taruja ja legendoja sekä liioittelua. Ovatko he oikeassa?
Milloin ne kirjoitettiin?
4. a) Miksi on tärkeää tietää, milloin Kreikkalaisten kirjoitusten kirjat kirjoitettiin? b) Mitä mieltä jotkut ovat Kreikkalaisten kirjoitusten kirjoitusajasta?
4 Tarujen ja legendojen kehittyminen vie aikaa. On siksi tärkeää saada vastaus kysymykseen: milloin nämä kirjat kirjoitettiin? Historioitsija Michael Grant sanoo, että Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten historiallisia osia alettiin kirjoittaa ”30 tai 40 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen”.4 Raamatun arkeologi William Foxwell Albright mainitsi C. C. Torreyn tulleen siihen johtopäätökseen, ”että kaikki evankeliumit kirjoitettiin ennen vuotta 70 ja että niissä ei ole mitään sellaista, mitä ei olisi voitu kirjoittaa kahdenkymmenen vuoden kuluessa ristiinnaulitsemisesta”. Albrightin oma mielipide oli, että niiden kirjoittaminen saatiin loppuun ”viimeistään noin vuonna 80”. Toiset esittävät hiukan erilaisia arvioita, mutta useimmat ovat yhtä mieltä siitä, että ”Uuden testamentin” kirjoittaminen saatiin päätökseen ensimmäisen vuosisadan loppuun mennessä.
5, 6. Mitä meidän tulisi päätellä siitä tosiasiasta, että Kreikkalaiset kirjoitukset kirjoitettiin pian niiden tapahtumien jälkeen, joista ne kertovat?
5 Mitä tämä merkitsee? Albright tekee seuraavan johtopäätöksen: ”Voimme sanoa vain sen, että 20–50 vuoden jakso on liian lyhyt, jotta Jeesuksen lausuntojen olennainen sisältö tai edes nimenomainen sanamuoto olisi siinä ajassa ehtinyt merkittävällä tavalla vääristyä.”5 Professori Gary Habermas lisää: ”Evankeliumien kirjoitusaika on hyvin lähellä sitä ajanjaksoa, josta ne kertovat, kun taas muinaiset historiat kuvailevat usein tapahtumia, jotka sattuivat satoja vuosia aiemmin. Silti nykyajan historioitsijat kykenevät menestyksellisesti tuomaan esiin tapahtumia näiltä muinaisiltakin aikakausilta.”6
6 Toisin sanoen Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten historialliset osat ansaitsevat ainakin yhtä suuren luottamuksen kuin maalliset historiat. Varmastikaan niinä muutamina vuosikymmeninä, jotka kuluivat varhaiskristillisyyden ajan tapahtumista niiden muistiinmerkitsemiseen, eivät myytit ja legendat ehtineet kehittyä ja tulla omaksutuiksi eri puolilla maailmaa.
Silminnäkijöiden todistus
7, 8. a) Ketkä elivät yhä silloin, kun Kreikkalaisia kirjoituksia kirjoitettiin ja kun niitä levitettiin? b) Mikä johtopäätös meidän täytyy tehdä professori F. F. Brucen lausunnon mukaisesti?
7 Tämän vahvistaa erityisesti se tosiasia, että monissa kertomuksissa puhutaan silminnäkijöiden todistuksesta. Johanneksen evankeliumin kirjoittaja sanoi: ”Tämä on se opetuslapsi [opetuslapsi jota Jeesus rakasti], joka todistaa näistä asioista ja joka on nämä kirjoittanut.” (Johannes 21:24) Luukkaan kirjan kirjoittaja sanoo: ”Ne, joista alusta asti tuli silminnäkijöitä ja sanoman palvelijoita, välittivät ne meille.” (Luukas 1:2) Apostoli Paavali sanoi puhuessaan niistä, jotka näkivät Jeesuksen ylösnousemuksen: ”Useimmat [heistä] ovat vielä nytkin elossa, mutta jotkut ovat nukahtaneet kuolemaan.” – 1. Korinttolaisille 15:6.
8 Professori F. F. Bruce tekee tässä yhteydessä terävän havainnon: ”Ei olisi mitenkään voinut olla helppoa, kuten jotkut kirjoittajat näyttävät ajattelevan, keksiä Jeesuksen sanomisia ja tekemisiä noina varhaisina vuosina, jolloin elossa oli niin monia Hänen opetuslapsiaan, jotka saattoivat muistaa, mitä oli tapahtunut ja mitä ei. – – Opetuslapsilla ei ollut varaa antautua siihen vaaraan, että he olisivat esittäneet epätarkkoja tietoja (tosiasioiden tahallisesta väärentämisestä puhumattakaan), sillä heti olisi löytynyt sellaisia, jotka olisivat varsin kernaasti paljastaneet asian todellisen laidan. Apostolien alkuperäisen saarnaamisen peruspiirteitä on sitä vastoin se, että varmoina asiastaan he vetosivat kuulijoidensa tietoon; he eivät vain sanoneet: ’Me olemme näiden asioitten todistajia’, vaan myös: ’Niin kuin itse tiedätte’ (Apostolien teot 2:22).”7
Onko teksti luotettavaa?
9, 10. Mistä voimme olla varmoja Kreikkalaisten kirjoitusten suhteen?
9 Onko mahdollista, että nämä silminnäkijöiden todistukset kirjoitettiin täsmällisesti muistiin, mutta että teksti myöhemmin turmeltui? Toisin sanoen solutettiinko alkuperäisiin kirjoituksiin niiden valmistumisen jälkeen taruja ja legendoja? Olemme jo nähneet, että Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten teksti on paremmin vahvistettu kuin minkään muun vanhan ajan kirjan teksti. Raamatun kreikkalaisen tekstin tutkijat Kurt ja Barbara Aland luettelevat lähes 5000 käsikirjoitusta, jotka ovat säilyneet antiikin ajalta meidän päiviimme, jotkut aina 100-luvulta saakka.8 Tämä suuri todistusaineisto vahvistaa yleisesti sen, että teksti on pohjimmiltaan luotettavaa. Lisäksi on olemassa monia vanhoja käännöksiä – varhaisimmat ovat peräisin noin vuodelta 180 – jotka osaltaan todistavat tekstin täsmällisyyden puolesta.9
10 Katsommepa siis asiaa miltä kannalta tahansa, voimme olla varmoja siitä, että Raamatun kreikkalaisiin kirjoituksiin ei solutettu legendoja ja taruja sen jälkeen kun alkuperäiset kirjoittajat olivat saaneet työnsä loppuun. Meillä käytössä oleva teksti on olennaisilta osiltaan sama kuin se, jonka alkuperäiset kirjoittajat kirjoittivat, ja tekstin täsmällisyyden vahvistaa se tosiasia, että samaan aikaan eläneet kristityt hyväksyivät sen. Voimmeko sitten tarkistaa Raamatun historiallisuutta vertaamalla sitä muihin muinaisiin historioihin? Voimme jossain määrin.
Historian todistus
11. Missä määrin Raamatun ulkopuoliset dokumentit tukevat Kreikkalaisten kirjoitusten historiallisia kertomuksia?
11 Todellisuudessa Raamatun ulkopuoliset dokumentit kertovat Jeesuksen ja hänen apostoliensa elämässä sattuneista tapahtumista hyvin vähän. Tämä on aivan luonnollista, sillä kristityt olivat ensimmäisellä vuosisadalla suhteellisen pieni ryhmä, joka ei sekaantunut politiikkaan. Mutta kaikki maallisen historian esittämät todisteet ovat yhtäpitäviä sen kanssa, mitä luemme Raamatusta.
12. Mitä Josephus kertoo Johannes Kastajasta?
12 Esimerkiksi sen jälkeen kun Herodes Antipaan sotavoimat kokivat murskatappion, vuonna 93 kirjoittanut juutalainen historioitsija Josephus sanoi: ”Jotkut juutalaiset pitivät Herodeksen armeijan tuhoa Jumalan kostona, ja varmasti oikeudenmukaisena kostona, siitä miten hän oli kohdellut Johannesta, joka oli lisänimeltään Kastaja. Herodes oli nimittäin surmannut hänet, vaikka hän oli hyvä mies ja oli kehottanut juutalaisia viettämään vanhurskasta elämää, harrastamaan oikeutta lähimmäisiään kohtaan ja hurskautta Jumalaa kohtaan.”10 Näin Josephus vahvistaa Raamatun kertomuksen, että Johannes Kastaja oli vanhurskas mies, joka saarnasi katumusta ja jonka Herodes teloitti. – Matteus 3:1–12; 14:11.
13. Miten Josephus tukee Jaakobin ja itse Jeesuksen historiallisuutta?
13 Josephus mainitsee myös Jaakobin, Jeesuksen velipuolen, joka Raamatun kertoman mukaan ei ensin seurannut Jeesusta, mutta josta tuli myöhemmin huomattava vanhin Jerusalemiin. (Johannes 7:3–5; Galatalaisille 1:18, 19) Hän vahvistaa Jaakobin pidättämisen sanoessaan: ”[Ylimmäinen pappi Ananus] kutsui koolle sanhedrinin tuomarit ja toi heidän eteensä Jaakob-nimisen miehen, Kristukseksi kutsutun Jeesuksen veljen, ja eräitä muita.”11 Näillä sanoillaan Josephus lisäksi vahvistaa, että ”Kristukseksi kutsuttu Jeesus” oli todellinen, historiallinen henkilö.
14, 15. Miten Tacitus tukee Raamatun kertomusta?
14 On muitakin varhaisia kirjoittajia, jotka viittaavat Kreikkalaisissa kirjoituksissa mainittuihin asioihin. Evankeliumit esimerkiksi kertovat, että Jeesuksen saarnaaminen eri puolilla Palestiinaa herätti laajalti vastakaikua. Kun Pontius Pilatus tuomitsi hänet kuolemaan, hänen seuraajansa joutuivat hämmennyksen ja masennuksen valtaan. Pian sen jälkeen samat opetuslapset rohkeasti täyttivät Jerusalemin sillä sanomalla, että heidän Herransa oli herätetty kuolleista. Muutamassa vuodessa kristillisyys oli levinnyt läpi koko Rooman valtakunnan. – Matteus 4:25; 26:31; 27:24–26; Apostolien teot 2:23, 24, 36; 5:28; 17:6.
15 Kaiken tämän paikkansapitävyyden vahvistaa roomalainen historioitsija Tacitus, joka ei suinkaan suhtautunut suopeasti kristillisyyteen. Pian vuoden 100 jälkeen kirjoittamassaan historiassa hän kertoo, miten Nero vainosi julmasti kristittyjä, ja mainitsee ”Kristuksen, jonka prokuraattori Pontius Pilatus oli teloituttanut Tiberiuksen aikana. Turmiollinen taikausko talttui hetkeksi mutta levisi sitten uudelleen, ei ainoastaan Juudeaan, jossa paha oli saanut alkunsa, vaan jopa Roomaankin.”12
16. Minkä Raamatussa mainitun historiallisen tapauksen myös Suetonius mainitsee?
16 Raamatunkirjoittaja mainitsee Apostolien tekojen 18:2:ssa, että ”[Rooman keisari] Claudius oli määrännyt kaikki juutalaiset lähtemään Roomasta”. Toisella vuosisadalla elänyt roomalainen historioitsija Suetoniuskin mainitsee tämän karkotuksen. Teoksessaan Rooman keisarien elämäkertoja tämä historioitsija sanoo: ”Juutalaiset, jotka aiheuttivat jatkuvasti levottomuutta Chrestuksen heitä siihen yllyttäessä, hän [Claudius] karkotti Roomasta.”13 Jos tässä mainittu Chrestus tarkoittaa Jeesusta Kristusta ja jos Rooman tapahtumat noudattivat samaa kaavaa kuin muissa kaupungeissa, niin mellakat eivät todellisuudessa tapahtuneet Kristuksen (toisin sanoen Kristuksen seuraajien) yllytyksestä. Ne johtuivat pikemminkin siitä, että kristittyjen uskollinen saarnaamistoiminta sai juutalaiset ryhtymään väkivallantekoihin.
17. Mitkä toisella vuosisadalla Justinus Marttyyrin käytössä olleet lähteet tukivat Raamatun kertomusta Jeesuksen ihmeistä ja hänen kuolemastaan?
17 Toisen vuosisadan keskivaiheilla kirjoittanut Justinus Marttyyri mainitsi Jeesuksen kuolemasta seuraavaa: ”Sen, että näin todella tapahtui, voitte varmistaa ’Pontius Pilatuksen teoista’.”14 Justinus Marttyyrin mukaan samoissa asiakirjoissa mainittiin myös Jeesuksen ihmeet, joista hän sanoi: ”Sen, että Hän teki niitä, voitte saada tietää ’Pontius Pilatuksen teoista’.”15 Näitä ”Tekoja” eli virallisia muistiinmerkintöjä ei tosin enää ole olemassa, mutta ilmeisesti ne olivat olemassa toisella vuosisadalla, ja Justinus Marttyyri oli varma asiastaan kehottaessaan lukijoitaan varmistumaan niiden avulla hänen sanojensa paikkansapitävyydestä.
Arkeologiset todisteet
18. Miten arkeologia tukee sitä, että Pontius Pilatus oli olemassa?
18 Arkeologiset löydöt ovat myös valaisseet tai vahvistaneet sitä, mitä luemme Raamatun kreikkalaisista kirjoituksista. Esimerkiksi vuonna 1961 löydettiin Kesareassa sijaitsevan roomalaisen teatterin raunioista piirtokirjoitus, jossa oli Pontius Pilatuksen nimi.16 Ennen tätä löytöä oli itse Raamatun lisäksi ollut vain hyvin niukasti todisteita tämän roomalaisen hallitsijan olemassaolosta.
19, 20. Keiden Luukkaan (Luukkaan evankeliumissa ja Apostolien teoissa) mainitsemien Raamatun henkilöiden on arkeologia vahvistanut olleen olemassa?
19 Luukkaan evankeliumista luemme, että kun Johannes Kastaja aloitti palveluksensa, oli ”Lysanias Abilenen piirihallitsijana”. (Luukas 3:1) Jotkut epäilivät tätä lausuntoa, koska Josephus mainitsi Lysaniaan, joka hallitsi Abilenea ja joka kuoli vuonna 34 eaa., siis kauan ennen Johanneksen syntymää. Arkeologit ovat kuitenkin kaivaneet Abilenesta piirtokirjoituksen, jossa mainitaan toinen Lysanias, joka oli tetrarkkina (piirihallitsijana) Tiberiuksen hallituskaudella. Tiberiushan hallitsi keisarina Roomassa, kun Johannes aloitti palveluksensa.17 Viimeksi mainittu Lysanias on hyvinkin voinut olla se, johon Luukas viittasi.
20 Apostolien teoista luemme, että Paavali ja Barnabas lähetettiin Kyprokseen lähetystyöhön ja että he tapasivat siellä Sergius Paulus -nimisen prokonsulin, ”älykkään miehen”. (Apostolien teot 13:7) Kyproksessa 1800-luvun puolivälissä tehdyissä kaivauksissa paljastui vuodelta 55 peräisin oleva piirtokirjoitus, joka mainitsee saman miehen. Arkeologi G. Ernest Wright sanoo tästä: ”Tämä on ainoa Raamatun ulkopuolinen maininta tästä prokonsulista, ja on kiinnostavaa, että Luukas mainitsee oikein hänen nimensä ja arvonimensä.”18
21, 22. Minkä Raamatun kertomuksessa mainittujen uskonnollisten tapojen todenperäisyyden arkeologiset löydöt ovat vahvistaneet?
21 Paavali sanoi huomanneensa Ateenassa ollessaan alttarin, joka oli omistettu ”Tuntemattomalle Jumalalle”. (Apostolien teot 17:23) Rooman valtakunnan eri osista on löydetty alttareita, joissa on latinankielinen omistuskirjoitus nimettömille jumalille. Pergamonista löydettiin yksi, jonka teksti oli kirjoitettu kreikaksi, kuten olisi ollut Ateenankin alttarissa.
22 Myöhemmin kun Paavali oli Efesoksessa, häntä vastustivat väkivalloin hopeasepät, jotka saivat tulonsa valmistamalla Artemis-jumalattaren pienoispyhäkköjä ja kuvia. Efesoksen sanottiin olevan ”suuren Artemiin – – temppelinvartija”. (Apostolien teot 19:35) Sopusoinnussa tämän kanssa on muinaisen Efesoksen paikalta löydetty useita pieniä Artemiin veistokuvia, jotka ovat terrakottaa tai marmoria. Viime vuosisadalla kaivettiin esiin itse suuren temppelin jäännökset.
Totuuden sointi
23, 24. a) Mistä löydämme voimakkaimman todisteen Kreikkalaisten kirjoitusten totuudellisuudesta? b) Mikä Raamatun kertomuksen olennainen ominaisuus todistaa sen totuudellisuuden puolesta? Valaise.
23 Historia ja arkeologia siis valaisevat ja jossain määrin vahvistavat Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten historiallisia piirteitä. Mutta voimakkain todiste näiden kirjoitusten totuudellisuuden puolesta on jälleen itse kirjoissa. Kun luet niitä, ne eivät kuulosta taruilta. Niissä on totuuden sointi.
24 Ensinnäkin ne ovat hyvin rehellisiä. Ajattele, mitä on kirjoitettu Pietarista. Hänen nolo epäonnistumisensa veden päällä kävelemisessä kerrotaan seikkaperäisesti. Ja Jeesus sanoo tälle suuresti kunnioitetulle apostolille: ”Väisty taakseni, Saatana!” (Matteus 14:28–31; 16:23) Kaiken lisäksi kun Pietari oli ponnekkaasti väittänyt, että vaikka kaikki muut hylkäisivät Jeesuksen, hän ei koskaan hylkäisi, Pietari nukahti yövartionsa aikana ja sitten kielsi Herransa kolme kertaa. – Matteus 26:31–35, 37–45, 73–75.
25. Mitä apostolien heikkouksia raamatunkirjoittajat suoraan paljastavat?
25 Pietari ei kuitenkaan ole ainoa, jonka heikkouksia paljastetaan. Suorasukainen kertomus ei kaunistele sitä, että apostolit kinastelivat keskenään siitä, kuka heistä oli suurin. (Matteus 18:1; Markus 9:34; Luukas 22:24) Se ei myöskään jätä kertomatta meille, että apostolien Jaakobin ja Johanneksen äiti pyysi Jeesusta antamaan hänen pojilleen suosituimmat asemat Valtakunnassaan. (Matteus 20:20–23) Myös Barnabaan ja Paavalin välillä sattunut ”kiivas suuttumuksen purkaus” on tunnollisesti merkitty muistiin. – Apostolien teot 15:36–39.
26. Mitä Jeesuksen ylösnousemukseen liittyvää yksityiskohtaa ei olisi sisällytetty kertomukseen, jos se ei olisi pitänyt paikkaansa?
26 On lisäksi merkille pantavaa, että Luukkaan kirjan mukaan ”naiset, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta”, saivat ensimmäisinä tietää Jeesuksen ylösnousemuksesta. Tämä on hyvin epätavallinen yksityiskohta, sillä miehillä oli ensimmäisen vuosisadan yhteiskunnassa hallitseva asema. Kertomus mainitseekin, että naisten sanat näyttivät apostoleista ”pötypuheelta”. (Luukas 23:55–24:11) Jos Kreikkalaisten kirjoitusten historia ei pidä paikkaansa, sen täytyy olla keksittyä. Mutta miksi kukaan keksisi tarinaa, joka esittää nämä kunnioitetut henkilöt niin epäedullisessa valossa? Näitä yksityiskohtia ei olisi sisällytetty kertomukseen, jos ne eivät olisi pitäneet paikkaansa.
Jeesus – todellinen persoona
27. Miten eräs historioitsija vahvistaa Jeesuksen olleen historiallinen henkilö?
27 Monien mielestä Raamattu kuvailee Jeesuksen jonkinlaiseksi ihanteelliseksi mielikuvitushenkilöksi. Mutta historioitsija Michael Grant huomauttaa: ”Jos sovellamme, kuten meidän pitäisi, Uuteen testamenttiin samanlaisia kriteerejä kuin meidän pitäisi soveltaa muihin historiallista aineistoa sisältäviin muinaisiin kirjoituksiin, emme voi kieltää Jeesuksen olemassaoloa enempää kuin voimme kieltää lukuisten sellaisten pakanoiden olemassaoloa, joiden todellisuutta historiallisina hahmoina ei koskaan aseteta kyseenalaiseksi.”19
28, 29. Miksi on merkityksellistä, että neljä evankeliumia esittävät yhtenäisen kuvan Jeesuksen persoonallisuudesta?
28 Ei vain Jeesuksen olemassaoloon, vaan myös hänen persoonallisuuteensa liittyy Raamatussa selvä totuuden sointi. Ei ole helppoa keksiä epätavallista ihmistyyppiä ja sitten kuvailla häntä johdonmukaisesti läpi koko kirjan. Olisi lähes mahdotonta, että neljä eri kirjoittajaa kirjoittaisi samasta ihmistyypistä ja maalaisi hänestä johdonmukaisesti samanlaisen kuvan, jos tuota ihmistä ei olisi koskaan ollut todellisuudessa olemassa. Se tosiasia, että kaikissa neljässä evankeliumissa kuvailtu Jeesus on selvästi sama persoona, on vakuuttava todistus evankeliumien totuudenmukaisuudesta.
29 Michael Grant esittää osuvan kysymyksen: ”Miten on mahdollista, että läpikotaisin kaikki evankeliumeihin sisältyvät muistitiedot tuovat poikkeuksetta esiin huomattavan varmoin vedoin piirretyn muotokuvan puoleensavetävästä nuoresta miehestä, joka liikkuu luontevasti kaikenlaisten naisten, myös selvästi huonomaineisten naisten, keskuudessa vailla häivääkään sentimentaalisuudesta, pingottuneisuudesta tai ylenmääräisestä häveliäisyydestä, mutta joka kuitenkin joka hetki säilyttää vilpittömän rehellisyytensä?”20 Ainoa vastaus on se, että tuo mies oli todella olemassa ja toimi niin kuin Raamattu kertoo.
Miksi he eivät usko
30, 31. Miksi monet eivät kaikista todisteista huolimatta hyväksy Kreikkalaisten kirjoitusten historiallista luotettavuutta?
30 Kun vastaansanomattomat todisteet puhuvat sen puolesta, että Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset ovat tosi historiaa, niin miksi jotkut väittävät vastaan? Miksi monet kyllä pitävät osia niistä aitoina mutta kieltäytyvät kuitenkin hyväksymästä niiden sisältöä kokonaisuudessaan? Pääsyy on siinä, että Raamattu kertoo sellaista, mitä nykyajan älymystöön kuuluvat eivät halua uskoa. Se esimerkiksi kertoo, että Jeesus sekä täytti että esitti ennustuksia. Se kertoo myös, että hän teki ihmeitä ja että hänen kuolemansa jälkeen hänet herätettiin kuolleista.
31 Tämän epäilijöiden 1900-luvun ihmiset pitävät tällaisia asioita uskomattomina. Professori Ezra P. Gould sanoo ihmeistä: ”On olemassa yksi varaus, johon kriitikoilla on mielestään oikeus – –, se että ihmeitä ei tapahdu.”21 Jotkut hyväksyvät sen ajatuksen, että Jeesus on voinut parantaa ihmisiä, mutta vain psykosomaattisia eli sellaisia tapauksia, joissa mieli vaikuttaa ruumiin toimintaan. Muut ihmeet useimmat selittävät joko vain keksityiksi tai sitten todellisiksi tapahtumiksi, jotka ovat vääristyneet niitä kerrottaessa.
32, 33. Miten jotkut ovat yrittäneet selittää sen Jeesuksen ihmeen, että hän ruokki suuren ihmisjoukon, ja miksi tämä on epäjohdonmukaista?
32 Tarkastelkaamme tästä yhtenä esimerkkinä tapausta, jossa Jeesus ruokki yli 5000 ihmistä käsittäneen joukon vain muutamalla leivällä ja kahdella kalalla. (Matteus 14:14–22) 1800-luvulla elänyt oppinut Heinrich Paulus esitti, että todellisuudessa tapahtui seuraavaa: Jeesus ja hänen apostolinsa havaitsivat, että heitä seuranneen ihmispaljouden alkoi olla nälkä. Siksi Jeesus päätti antaa hyvän esimerkin joukossa olleille rikkaille. Hän otti itsellään ja apostoleillaan olleen vähäisen ruoan ja jakoi sen väkijoukolle. Pian muut, jotka olivat tuoneet mukanaan ruokaa, noudattivat hänen esimerkkiään ja jakoivat omastaan. Lopulta koko suuri joukko tuli ravituksi.22
33 Mutta jos näin todella tapahtui, se oli huomattava todiste hyvän esimerkin voimasta. Miksi sellainen kiinnostava ja merkityksellinen kertomus olisi vääristetty, niin että tapaus vaikuttaisi yli-inhimilliseltä ihmeeltä? Todellisuudessa kaikki yritykset selittää ihmeet niin, että ne eivät olleet yliluonnollisia, aiheuttavat enemmän ongelmia kuin ratkaisevat niitä. Kaikilla näillä selitysyrityksillä on väärä lähtökohta. Ne lähtevät siitä olettamuksesta, että ihmeet ovat mahdottomia. Mutta miksi niiden pitäisi olla?
34. Jos Raamattu tosiaan sisältää paikkansapitäviä ennustuksia ja kertomuksia todellisista ihmeistä, niin mitä se todistaa?
34 Kaikkein järkevimpien mittapuitten mukaan sekä Raamatun heprealaiset että kreikkalaiset kirjoitukset ovat aitoa historiaa, mutta kummatkin sisältävät esimerkkejä ennustuksista ja ihmeistä. (Vrt. 2. Kuningasten kirja 4:42–44.) Entä sitten jos ennustukset ovat tosia? Ja entä jos ihmeitä todella tapahtui? Silloin Jumala oli tosiaan Raamatun kirjoittamisen takana ja se on todella hänen eikä ihmisen sana. Eräässä myöhemmässä luvussa käsittelemme ennustuksia koskevaa kysymystä, mutta tarkastelkaamme ensin ihmeitä. Onko tällä 1900-luvulla järkevää uskoa, että aikaisempina vuosisatoina tosiaan tapahtui ihmeitä?
[Huomioteksti s. 66]
Miksi Raamattu kertoisi naisten saaneen ensimmäisinä tiedon Jeesuksen ylösnousemuksesta, jos näin ei todellisuudessa tapahtunut?
[Tekstiruutu s. 56]
Nykyajan kritiikin puutteet käyvät ilmi
Yhden esimerkin nykyaikaisen raamatunkritiikin epävarmasta pohjasta näet seuraavista huomautuksista, jotka Raymond E. Brown esittää Johanneksen evankeliumista: ”Viime vuosisadan lopussa ja tämän vuosisadan varhaisvuosina oppineet suhtautuivat äärimmäisen epäilevästi tähän evankeliumiin. Johannes ajoitettiin hyvin myöhäiseen ajankohtaan, jopa toisen vuosisadan jälkipuolelle. Sen uskottiin hellenistisen maailman tuotteena olevan täysin vailla historiallista arvoa ja sillä uskottiin olevan vain vähän tekemistä Nasaretin Jeesuksen Palestiinan kanssa – –.
”Ei ole olemassa yhtäkään tällaista mielipidettä, johon sarja odottamattomia arkeologisia, dokumentti- ja tekstilöytöjä ei olisi vaikuttanut. Nämä löydöt ovat saaneet meidät asettamaan älyllisesti kyseenalaisiksi nuo jo melkein oikeaoppisiksi julistetut kriittiset näkemykset ja tunnustamaan, miten hataralle pohjalle tuo hyvin skeptinen Johanneksen tutkimus perustui. – –
”Evankeliumi ajoitetaan jälleen ensimmäisen vuosisadan loppuun tai jopa sitä varhaisempaan aikaan. – – Kenties kaikkein oudointa on se, että jotkut oppineet jopa uskaltavat taas ehdottaa, että Johanneksella, Sebedeuksen pojalla, on voinut olla jotain tekemistä tuon evankeliumin kanssa”!3
Miksi pitäisi tuntua oudolta uskoa, että Johannes kirjoitti kirjan, joka perinteisesti katsotaan hänen tekemäkseen? Vain siksi, että se ei sovi kriitikkojen ennakolta omaksumiin käsityksiin.
[Tekstiruutu s. 70]
Jälleen yksi hyökkäys Raamattua vastaan
Timothy P. Weber kirjoittaa: ”Historiallis-kriittisen raamatuntutkimuksen tulokset pakottivat monet maallikot epäilemään kykyään ymmärtää mitään [Raamatusta]. – – A. T. Pierson ilmaisi monien protestanttien turhautumisen sanoessaan, että ’samoin kuin paavilaisuus [historiallis-kriittinen raamatuntutkimuskin] riistää melkein kokonaan Jumalan sanan tavallisilta ihmisiltä olettaessaan, että vain oppineet voivat tulkita sitä; samoin kuin Rooma panee ihmisen ja Sanan väliin papin, kritiikki panee uskovan ja hänen Raamattunsa väliin oppineen selittäjän’.”23 Nykyaikainen historiallis-kriittinen raamatuntutkimus paljastuu siis jälleen yhdeksi hyökkäykseksi Raamattua vastaan.
[Kuva s. 62]
Tämä Pergamonissa sijaitseva alttari oli ilmeisesti omistettu ”tuntemattomille jumalille”
[Kuva s. 63]
Efesolaiset olivat aikoinaan hyvin ylpeitä Artemiin loistavasta temppelistä, jonka raunioita näemme tässä
[Kuva s. 64]
Raamattu kertoo rehellisesti, että Pietari kielsi tuntevansa Jeesuksen
[Kuva s. 67]
Raamattu kertoo rehellisesti, että Paavalin ja Barnabaan välillä sattui ”kiivas suuttumuksen purkaus”
[Kuva s. 68]
Neljässä evankeliumissa Jeesuksesta esitetyn kuvan yhdenmukaisuus on voimakas todiste niiden aitoudesta
[Kuva s. 69]
Useimmat nykyajan kriitikot pitävät itsestään selvänä, ettei ihmeitä tapahdu