Opetetaanko Raamatussa kolminaisuutta?
”Katolinen usko on tämä, että me kunnioitamme yhtä Jumalaa kolminaisuudessa ja kolminaisuutta ykseydessä. – – Niinpä siis Isä on Jumala, Poika on Jumala, Pyhä Henki on Jumala. Eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala.”
ATHANASIOKSEN uskontunnustuksessa kuvaillaan näillä sanoilla kristikunnan keskeistä opetusta – kolminaisuusoppia.a Jos kuulut joko katoliseen tai protestanttiseen kirkkoon, sinulle saatetaan sanoa, että tämä on kaikkein tärkein opetus, mihin sinun täytyy uskoa. Mutta osaatko selittää tuota opetusta? Jotkut kristikunnan älykkäimmistä ihmisistä ovat myöntäneet, etteivät he kykene ymmärtämään kolminaisuusopetusta.
Miksi he sitten uskovat tuohon oppiin? Siksikö, että sitä opetetaan Raamatussa? Edesmennyt anglikaaninen piispa John Robinson vastasi tähän kysymykseen ajatuksia herättävällä tavalla menekkiteoksessaan Honest to God. Hän kirjoitti:
”Laajalle levinnyt saarnaaminen ja opettaminen antaa Kristuksesta käytännössä yliluonnollisen kuvan, jota ei voida osoittaa toteen Uuden testamentin perusteella. Jeesuksen yksinkertaisesti sanotaan olleen Jumala sillä tavalla, että sanoilla ’Kristus’ ja ’Jumala’ on sama merkitys. Raamatussa ei näitä sanoja kuitenkaan käytetä missään kohdin tällä tavoin. Uudessa testamentissa sanotaan Jeesuksen olleen Jumalan Sana, siinä sanotaan Jumalan olleen Kristuksessa, siinä sanotaan Jeesuksen olevan Jumalan poika; mutta siinä ei sanota aivan yksinkertaisesti Jeesuksen olleen Jumala.”
John Robinson herätti kiistaa anglikaanisessa kirkossa. Oliko hän kuitenkin oikeassa todetessaan, ettei missään kohdin ”Uudessa testamentissa” sanota ”aivan yksinkertaisesti Jeesuksen olleen Jumala”?
Mitä Raamatussa todella sanotaan
Tähän kysymykseen saatetaan vastata lainaamalla Johanneksen evankeliumin aloittavaa jaetta: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.” (Johannes 1:1, KR-38.) Eikö tämä ole ristiriidassa sen kanssa, mitä tuo anglikaaninen piispa sanoi? Ei oikeastaan. Kuten John Robinson epäilemättä tiesi, jotkut nykyajan kääntäjät ovat eri mieltä tämän jakeen kääntämisestä. Miksi? Koska alkukielessä kreikassa lauseen ”Sana oli Jumala” sanalla ”Jumala” ei ole määräistä artikkelia. Aikaisemmassa lauseessa ”Sana oli Jumalan tykönä” sana ”Jumala” on määräinen, toisin sanoen sillä on määräinen artikkeli. Tämän vuoksi on tuskin mahdollista, että noilla kahdella sanalla olisi sama merkitys.
Joissakin käännöksissä tuodaankin esiin tämä laadullinen piirre. Esimerkiksi jotkut ovat kääntäneet tuon lauseen seuraavasti: ”Sana oli jumalallinen.” (An American Translation, Schonfield.) Moffatt kääntää: ”Logos oli jumalallinen.” John Robinson ja englantilainen tekstikriitikko Sir Frederick Kenyon ilmaisivat kuitenkin, ettei ”jumalallinen” olisi sopivin käännös, huomauttaessaan, että jos Johannes todella halusi painottaa sitä, hän olisi voinut käyttää kreikan kielen sanaa theiʹos ’jumalallinen’. Uuden maailman käännöksessä sanan ”Jumala” katsotaan aivan oikein olevan epämääräinen, ja siinä tuodaan esiin kreikkalaisesta rakenteesta ilmenevä laadullinen piirre; joissakin kielissä asia ilmaistaan epämääräisellä artikkelilla ja suomen kielessä pienellä alkukirjaimella: ”Sana oli jumala.”
Professori C. H. Dodd, joka on johtanut ”Uuden englantilaisen Raamatun” (New English Bible) käännöstyötä, kommentoi tätä näkökantaa seuraavasti: ”Olisi mahdollista kääntää: ’Sana oli jumala.’ Tässä sanatarkassa käännöksessä ei ole moitteen sijaa.” Tuota jaetta ei kuitenkaan käännetä tällä tavoin ”Uudessa englantilaisessa Raamatussa”. Tuossa käännöksessä sanotaan sitä vastoin Johanneksen 1:1:ssä: ”Kun kaikki sai alkunsa, Sana oli jo. Sana asui Jumalan luona, ja mikä Jumala oli, Sana oli.” Miksi käännöskomitea ei valinnut yksinkertaisempaa käännöstapaa? Professori Dodd vastaa: ”Se ei ole hyväksyttävä siitä syystä, että se on ristiriidassa nykyisen Johannesta koskevan mielipiteen kanssa, ja todellisuudessa koko kristillisen ajatustavan kanssa.” (Technical Papers for the Bible Translator, 28. osa, tammikuu 1977.)
Raamatunkohtien selvä merkitys
Onko se käsitys, että Jeesus oli jumala eikä sama kuin Jumala, Luoja, ristiriidassa apostoli Johanneksen näkemyksen samoin kuin koko kristillisen ajatustavan kanssa? Tarkastelkaamme joitakin raamatunkohtia, joissa puhutaan Jeesuksesta ja Jumalasta, niin näemme, mitä jotkut ennen Athanasioksen uskontunnustuksen laatimista eläneet selittäjät ajattelivat niistä.
”Minä ja Isä olemme yhtä.” (JOHANNES 10:30.)
Novatianus (n. 200–258) selitti: ”Koska Hän sanoi ’yhtä’[b], ymmärtäkööt harhaoppiset, ettei hän sanonut ’yhtä’ persoonaa. Sillä neutrisukuiseksi pantu yksi viittaa yksimielisyyteen, ei siihen, että nuo persoonat ovat yksi. – – Se että Hän sanoo yhtä, viittaa lisäksi sopuun ja samanlaisiin tuomioperusteisiin sekä itse rakkaudelliseen yhteistoimintaan, koska on järkevää, että Isä ja Poika ovat yhtä päätöksissä, rakkaudessa ja kiintymyksessä.” (”Tutkielma kolminaisuudesta”, luku 27.)
”Isä on minua suurempi.” (JOHANNES 14:28.)
Irenaeus (n. 130–200): ”Voimme oppia Hänen [Kristuksen] välityksellään, että Isä on kaiken yläpuolella. Sillä ’Isä’, Hän sanoo, ’on minua suurempi’. Herramme on täten julistanut, että Isä ylittää hänet tiedossa.” (”Harhaoppeja vastaan”, II kirja, luku 28.8.)
”Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (JOHANNES 17:3.)
Klemens Aleksandrialainen (n. 150–215): ”Tuntea ikuinen Jumala, kaiken ikuisen antaja, sekä tiedon ja ymmärryksen kautta omistaa Jumala, joka on ensimmäinen ja korkein ja yksi ja hyvä. – – Sitten häneltä, joka elää tosi elämää, edellytetään, että hän tuntee ensiksi Hänet, jota ei tunne kukaan muu kuin Poika, joka ilmoitti Hänet (Matt. 11:27). Seuraavaksi on opittava tuntemaan Hänen jälkeensä olevan Pelastajan suuruus.” (”Kuka on se rikas mies, joka pelastetaan?” VII, VIII.)
”Yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (EFESOLAISILLE 4:6.)
Irenaeus: ”Ja näin ilmoitetaan yksi Jumala, Isä, joka on kaiken yläpuolella ja kaiken välityksellä ja kaikessa. Isä on tosiaan kaiken yläpuolella, ja Hän on Kristuksen Pää.” (”Harhaoppeja vastaan”, V kirja, luku 18.2.)
Nämä varhaiset kirjoittajat ymmärsivät selvästi, että näissä jakeissa kuvailtiin Isän olevan ylin, kaiken ja kaikkien yläpuolella, Jeesus Kristus mukaan lukien. Heidän lausunnoissaan ei edes vihjata siihen, että he olisivat uskoneet kolminaisuuteen.
Pyhä henki paljastaa koko totuuden
Jeesus lupasi opetuslapsilleen, että hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen heille annettaisiin auttajaksi pyhä henki. Hän lupasi: ”Kun se saapuu, totuuden henki, niin se opastaa teidät koko totuuteen, – – ja julistaa teille sen, mitä on tulossa.” (Johannes 14:16, 17; 15:26; 16:13.)
Tuo lupaus täyttyi Jeesuksen kuoleman jälkeen. Raamatussa kerrotaan siitä, miten kristilliselle seurakunnalle paljastettiin tai selvennettiin uusia oppeja pyhän hengen avulla. Näitä uusia opetuksia kirjoitettiin muistiin kirjoihin, joista tuli myöhemmin Raamatun toinen osa, sen Kreikkalaiset kirjoitukset eli ”Uusi testamentti”. Esiintyykö tässä uuden valon tulvassa yhtään ainoaa ilmoitusta kolminaisuudesta? Ei. Pyhä henki paljastaa Jumalasta ja Jeesuksesta jotakin aivan muuta.
Esimerkiksi helluntaina vuonna 33, sen jälkeen kun pyhä henki oli laskeutunut Jerusalemiin kokoontuneiden opetuslasten päälle, apostoli Pietari todisti ulkopuolella olevalle ihmisjoukolle Jeesuksesta. Puhuiko hän kolminaisuudesta? Tarkastellaanpa joitakin hänen lausuntojaan, niin että voit ratkaista tämän itse: ”Jeesuksen – – miehen jonka Jumala julkisesti osoitti teille voimateoin ja ennakoivin ihmein ja tunnusmerkein, joita Jumala teki hänen välityksellään teidän keskellänne.” ”Tämän Jeesuksen Jumala herätti, minkä todistajia me kaikki olemme.” ”Jumala on tehnyt hänet sekä Herraksi että Kristukseksi, tämän Jeesuksen, jonka te panitte paaluun.” (Apostolien teot 2:22, 32, 36.) Näissä kohdissa ei suinkaan opeteta kolminaisuutta, vaan nämä pyhää henkeä täynnä olleen Pietarin lausunnot tähdentävät sitä, että Jeesus on alamainen Isälleen ja välikappale Jumalan tahdon toteuttamisessa.
Pian tämän jälkeen muuan toinen uskollinen kristitty puhui Jeesuksesta. Stefanus vietiin sanhedrinin eteen vastaamaan syytteisiin. Mutta Stefanus käänsikin tilanteen edukseen ja alkoi syyttää vastustajiaan siitä, että nämä olivat kapinallisten esi-isiensä kaltaisia. Raamatussa kerrotaan, mitä lopulta tapahtui: ”Täynnä pyhää henkeä hän katseli kiinteästi taivaaseen ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella, ja hän sanoi: ’Katso! Minä näen taivaat avautuneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella.’” (Apostolien teot 7:55, 56.) Miksi pyhä henki paljasti, että Jeesus oli vain ”Ihmisen Poika”, joka seisoi Jumalan oikealla puolella, eikä Isänsä kanssa yhdenvertainen osa jumaluutta? Stefanus ei selvästikään kannattanut kolmiyhteyttä.
Kun Pietari kertoi Jeesusta koskevan hyvän uutisen Korneliukselle, avautui jälleen tilaisuus paljastaa kolminaisuusoppi. Mitä tapahtui? Pietari selitti, että Jeesus on ”kaikkien – – Herra”. Mutta hän selitti vielä lisäksi, että tämä herraus oli peräisin korkeammasta lähteestä. Jeesus oli ”Se, jonka Jumala on määrännyt elävien ja kuolleiden tuomariksi”. Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen hänen Isänsä ”soi hänen [antoi hänelle luvan] tulla ilmeiseksi” seuraajilleen. Entä miten oli pyhän hengen laita? Se kyllä mainitaan tässä keskustelussa, muttei kolmiyhteyden kolmantena persoonana. Sen sijaan ”Jumala voiteli hänet [Jeesuksen] pyhällä hengellä ja voimalla”. Näin ollen pyhä henki ei suinkaan ole persoona, vaan sen osoitetaan olevan jotakin persoonatonta, niin kuin myös tuossa jakeessa mainitun ”voiman”. (Apostolien teot 10:36, 38, 40, 42.) Raamatun huolellisen tutkimisen avulla voidaan löytää lisätodisteita siitä, ettei pyhä henki ole persoona vaan vaikuttava voima, joka voi täyttää ihmisiä, saada heidät toimimaan ja olemaan palavia ja jota voidaan vuodattaa heidän päälleen.
Lopuksi apostoli Paavalilla oli erinomainen tilaisuus selittää kolminaisuutta – jos se olisi ollut oikea opetus – saarnatessaan ateenalaisille. Hän käsitteli puheessaan heidän ”Tuntemattomalle Jumalalle” pystyttämäänsä alttaria ja sanoi: ”Mille te – – tuntemattanne osoitatte jumalista antaumusta, sitä minä teille julistan.” Julistiko hän kolminaisuutta? Ei. Hän kertoi ”Jumalasta, joka teki maailman ja kaiken siinä olevan, Hänestä joka on taivaan ja maan Herra”. Entä mitä hän sanoi Jeesuksesta? ”Hän [Jumala] on asettanut päivän, jona hänen tarkoituksensa on tuomita asuttu maa vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän on määrännyt.” (Apostolien teot 17:23, 24, 31.) Tässä ei vihjatakaan kolminaisuuteen!
Paavali kertoikin Jumalan tarkoituksista jotain sellaista, minkä vuoksi Jeesuksen ja hänen Isänsä on mahdotonta olla kolminaisuuden yhdenvertaisia osia. Hän kirjoitti: ”Jumala ’alisti kaiken hänen [Jeesuksen] jalkojensa alle’. Mutta kun hän sanoo, että ’kaikki on alistettu’, niin on selvää, että poikkeuksena on se, joka alisti kaiken hänen alaisuuteensa. Mutta kun kaikki on alistettu hänen alaisuuteensa, silloin Poika itsekin alistuu Hänen alaisuuteensa, joka alisti hänen alaisuuteensa kaiken, jotta Jumala olisi kaikki jokaiselle.” (1. Korinttolaisille 15:27, 28.) Näin ollen Jumala tulee tämänkin jälkeen olemaan kaikkien, myös Jeesuksen, yläpuolella.
Opetetaanko siis Raamatussa kolminaisuutta? Ei opeteta. John Robinson oli oikeassa. Sitä ei ole Raamatussa, eikä se ole osa ”kristillistä ajatustapaa”. Onko tämä mielestäsi tärkeää sinun palvonnallesi? Sen pitäisi olla. Jeesus sanoi: ”Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Johannes 17:3.) Jos suhtaudumme vakavasti Jumalan palvontaamme, meidän on aivan ehdottomasti tunnettava hänet juuri sellaisena, millainen hän on ja millaisena hän on paljastanut meille itsensä. Ainoastaan silloin voimme todella sanoa kuuluvamme niihin ”tosi palvojiin”, jotka ”palvovat Isää hengessä ja totuudessa” (Johannes 4:23).
[Alaviitteet]
a Näin sanotaan muun muassa katolisessa tietosanakirjassa The Catholic Encyclopedia, 1907, 2. osassa, s. 33.
b Novatianus viittaa siihen, että tässä jakeessa ”yhtä” merkitsevä sana on neutrisukuinen. Siksi se luonnostaan tarkoittaa ’yhtä asiaa’. Vertaa tätä Johanneksen 17:21:een, missä kreikan kielen ’yhtä’ merkitsevää sanaa käytetään täsmälleen samalla tavalla. On kiinnostavaa, että ”Uudessa katolisessa tietosanakirjassa” (New Catholic Encyclopedia, vuoden 1967 painos) hyväksytään yleisesti Novatianuksen De Trinitate -tutkielma, vaikka siinä huomautetaankin, että tässä tutkielmassa ”Pyhän Hengen ei katsota olevan jumalallinen Persoona”.
[Huomioteksti s. 28]
Raamatunkohtien selvä merkitys osoittaa, etteivät Jeesus ja hänen Isänsä ole sama Jumala
[Huomioteksti s. 29]
Miksei pyhä henki paljastanut vuoden 33 helluntain jälkeen, että Jeesus oli Jumala?