Voiko uskonto tyydyttää tarpeemme?
MITÄ me syömme? Mitä me juomme? Mitä me puemme yllemme? Nämä kysymykset ovat tärkeitä varsinkin silloin, kun on vaikea saada tyydytetyksi elämän perustarpeita. Huomaa kuitenkin, mitä Jeesus Kristus sanoi: ”Lakatkaa olemasta huolissanne sielustanne, siitä mitä söisitte tai mitä joisitte, tai ruumiistanne, siitä mitä pitäisitte yllänne.” (Matteus 6:25) Tuntuuko tämä oudolta? Joka tapauksessa, jos joltakulta puuttuu ruokaa, vaatteita ja katto päänsä päältä, hän tarvitsee käytännöllistä apua eikä lausuntoja, joita jotkut saattaisivat pitää uskonnollisina latteuksina.
Jeesus ei ollut välinpitämätön, eikä hän yrittänyt kiertää tätä tärkeää kysymystä. Hän tiesi hyvin, mitä ihmiset todella tarvitsivat. Siitä huolimatta hän tiesi myös, että oli olemassa eräs hyvin todellinen vaara. Pyrkiessämme tyydyttämään tarpeitamme on hyvin helppoa keskittää elämämme kaikkeen aineelliseen ja ajatella Jumalan olevan merkityksetön. Sen vuoksi meidän on saatava asiamme oikeaan tärkeysjärjestykseen.
Saamme asiamme oikeaan järjestykseen, jos noudatamme Jeesuksen neuvoa: ”Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille.” (Matteus 6:33) Jos noudatamme tätä neuvoa, uskonto – Raamatun totuuksiin perustuva tosi uskonto – voi tyydyttää tarpeemme.
Jeesus ei kuitenkaan ollut niin epärealistinen, että hän olisi vihjannut pelkän hänen opetuslapsekseen tulemisen ja hänen uskonnollisten opetustensa noudattamisen ratkaisevan heti kaikki ongelmamme; hän ei myöskään tarkoittanut, että hänen opetuslastensa olisi pitänyt vain istua kädet ristissä ja odottaa Jumalan elättävän heitä ihmeen avulla. Jokaisestahan tulisi kristitty, jos se merkitsisi heti vapautumista kaikista elämän ongelmista! Jeesus tarkoitti sitä, että hänen Isänsä, Jehova Jumala, antaa kaiken sen välttämättömän, jolla saamme tyydytetyksi kaikki tarpeemme. Siksi Jeesus myös sanoi: ”Teidän taivaallinen Isänne tietää, että te tarvitsette näitä kaikkia.” – Matteus 6:32.
Jehova tyydyttää myös elintärkeät hengelliset tarpeemme. Pyhän Raamattunsa välityksellä hän on antanut meille henkeytettyä opastusta, jotta voisimme ohjata elämäämme parhaalla mahdollisella tavalla. (Jesaja 48:17) Jumala on muodostanut palvojatovereiden yhteisön, johon kuuluvat antavat tukea tarvittaessa. (Apostolien teot 4:34) Tarpeen vaatiessa hän auttaa palvelijoitaan myös pyhän henkensä eli vaikuttavan voimansa välityksellä. (Luukas 11:13; Galatalaisille 5:22–25) Lisäksi Jumala on tehnyt järjestelyjä paratiisin ennallistamiseksi maan päälle. – Luukas 23:43; Ilmestys 21:1–4.
Aineellisten tarpeidemme tyydyttäminen
Harkitsehan nyt joitakin Raamatun periaatteita, jotka ovat auttaneet ihmisiä tyydyttämään aineelliset tarpeensa. Kristitty apostoli Paavali kirjoitti:
”Puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta.” (2. Korinttolaisille 7:1)
Ajattele kaikkia niitä ongelmia, joilta voimme välttyä, jos kartamme tupakkaa, huumeita ja muita elimistöämme turmelevia aineita. Ja miten paljon paremmassa asemassa olemmekaan, jos emme tuhlaa rahaamme, aikaamme ja huomiotamme moraalittomaan kirjallisuuteen ja viihteeseen, jotka voivat saastuttaa henkemme.
Raamattu sanoo myös:
”Älä oleskele viininjuomarien parissa äläkä lihansyömärien. Sillä juomari ja syömäri köyhtyy, ja unteluus puettaa ryysyihin.” (Sananlaskut 23:20, 21)
Pane merkille, mikä on lopputulos juoppoudesta ja ahmattiudesta: köyhyys ja ryysyt. Nykyään monet – jopa hyvin uskonnollisetkin ihmiset – pysyvät köyhinä, koska he käyttävät liikaa alkoholia tai tulevat riippuvaisiksi aineista, jotka saastuttavat lihan. Kun kartamme tällaisia asioita ja näin mukaudumme Raamatun mittapuihin, siitä voi olla paljon apua, jotta meillä olisi elämän välttämättömyydet – ruoka, vaatteet ja suoja.
Toinen periaate, joka on auttanut kristittyjä tyydyttämään tarpeensa, havaitaan apostoli Paavalin sanoissa:
”Luotamme siihen, että meillä on vilpitön omatunto, koska me tahdomme käyttäytyä rehellisesti kaikessa.” (Heprealaisille 13:18)
Rehellisyys kaikissa toimissa on auttanut monia kristittyjä huolehtimaan hyvin omista tarpeistaan ja perheensä tarpeista. Se on luonut heille hyvän maineen, ja toiset ovat silloin halukkaammin tekemisissä heidän kanssaan. Rehellinen ihminen ei ehkä aina saa eniten aineellisesti, mutta tavallisesti hänellä on kaikki se, mitä hän on tarvinnutkin, ja hän säilyttää itsekunnioituksensa.
Seuraava neuvo liittyy tähän läheisesti:
”Älköön varastaja enää varastako, vaan tehköön ennemmin kovasti työtä suorittaen käsillään sitä, mikä on hyvää.” (Efesolaisille 4:28)
Tämän periaatteen noudattaminen on auttanut monia saamaan työtä ja säilyttämään työpaikkansa, koska he ovat luotettavia. Siten he pystyvät elättämään itsensä ja perheensä. Tämä maailma sulkee silmänsä monilta epärehellisiltä tavoilta, mutta sen sijaan että kristityt antaisivat sen hengen vaikuttaa itseensä, he ovat rehellisiä, ja tämä tuottaa hyviä tuloksia.
Yksi esimerkki: Eräs Japanissa asuva Jehovan todistaja halusi vähentää viikoittaisia työtuntejaan saadakseen enemmän aikaa hengelliselle toiminnalle. Kun hän esitti tätä koskevan pyynnön, työnantaja antoi hänelle lopputilin. Saadessaan tietää siitä työnantajan äiti kysyi: ”Erotitko luotettavimman miehesi?” Todistajan asiat sujuivat vieläkin huonommin, kun hän loukkasi selkänsä tehdessään muuta työtä. Pian sen jälkeen hän tapasi entisen työnantajansa, joka oli poissa tolaltaan, koska oli saanut juuri tietää, että yksi hänen työntekijöistään oli varastellut kultaa, platinaa ja sormuksia hänen jalokiviliikkeestään. Työnantaja pyysi heti todistajaa palaamaan töihin, tällä kertaa tämän omilla ehdoilla. Tämä mies halusi rehellisen työntekijän.
Apostoli Paavalin mukaan kristityn pitäisi tehdä ”kovasti työtä” ei vain pitääkseen huolta itsestään, vaan myös siksi, että ”hänellä olisi jotakin annettavaa tarpeessa olevalle”. (Efesolaisille 4:28) Puutteen aikoina tosi kristityt ovat aina olleet halukkaita auttamaan toisia. Muuan Fidžisaarilla asuva perhe sai kokea tämän, kun pyörremyrskyt vaurioittivat pahoin heidän kotiaan heidän ollessaan kristillisessä konventissa. Palatessaan kotiin he löysivät paikalta vain tuhon jäljet. Mutta he löysivät myös uskonveljiään, jotka auliisti käyttivät niitä varoja ja mahdollisuuksia joita heillä oli, jotta perhe olisi saanut yösijan ja apua kotinsa jälleenrakentamiseen. Perheen isä sanoi: ”On lohduttavaa tietää, että on olemassa kristittyjä, jotka todella välittävät.”
Jeesus Kristus tunsi syvää myötätuntoa puutteessa olevia kohtaan. Monissa eri yhteyksissä hän auttoi itse niitä, jotka tavalla tai toisella olivat joutuneet epäedulliseen asemaan. Jeesus luonnollisesti tiesi, että niin kauan kuin tämän turmeltuneen asiainjärjestelmän sallitaan olla olemassa, aina tulee olemaan köyhyyttä ja muita sosiaalisia ongelmia. (Johannes 12:8) Tämä selittää sen, miksi hänen palveluksensa painottui enemmän ihmisten hengellisten tarpeiden tyydyttämiseen, vaikka hän tekikin paljon auttaakseen heitä aineellisesti.
Kun ihmisjoukko, jonka nälän Jeesus oli tyydyttänyt, seurasi häntä Kapernaumiin, hän esitti seuraavan merkittävän lausunnon: ”Te ette etsi minua siksi, että näitte tunnusmerkkejä, vaan siksi, että söitte niitä leipiä ja tulitte kylläisiksi. Älkää työskennelkö sitä ruokaa varten, joka katoaa, vaan sitä ruokaa varten, joka pysyy ikuiseen elämään ja jonka Ihmisen Poika tulee teille antamaan.” (Johannes 6:26, 27) Mitä Jeesus tarkoitti?
Jeesus tarkoitti tässä sitä vaaraa, että ihmiset liittyisivät hänen ja hänen opetuslastensa seuraan yksinomaan aineellisen hyödyn vuoksi. Hän kuitenkin tiesi, ettei tämä toisi pysyvää hyötyä. Niinpä hän sanoi: ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan, koska taivasten valtakunta kuuluu heille. Onnellisia ovat ne, jotka tuntevat vanhurskauden nälkää ja janoa, koska he tulevat kylläisiksi.” – Matteus 5:3, 6.
Kirjaimellisen nälän lisäksi on olemassa totuuden nälkää ja hengellistä nälkää. Ihminen voi olla todella onnellinen, kun tämä hengellinen nälkä tyydytetään. Kristikunta on tuottanut aineellisuuteen taipuvaisen yhteiskunnan. Idän uskonnot ovat jättäneet ihmiset hengelliseen pimeyteen. Mutta tosi palvonta – Jeesuksen Kristuksen uskonto – on tyydyttänyt ihmisten hengelliset tarpeet. Saman voit kokea sinäkin. Sinä voit hyötyä näistä järjestelyistä, jos käytät niitä hyväksesi.
Esimerkiksi muuan Mauritiuksessa asuva nuori mies otti Vartiotornin ja sen sisarlehden, Herätkää!-lehden, eräältä kristityltä, joka oli todistamassa kadulla. Seuraavalla viikolla mies tuli takaisin hakemaan lisää lehtiä. Hän selitti, että hän oli hautonut mielessään itsemurhaa taloudellisten vaikeuksiensa vuoksi, mutta lehdet olivat auttaneet häntä ymmärtämään, että on olemassa Jumala, joka välittää meistä. Tämän nuoren miehen hengellistä nälkää alettiin tyydyttää.
Tulemmeko koskaan näkemään aikaa, jolloin kaikki tarpeemme tyydytetään täysin määrin? Raamattu lupaa, että niin tulee käymään. On totta, että ihmiset ovat väsyneet jatkuviin lupauksiin paremmasta tulevaisuudesta. He ovat pettyneet niin usein. Mutta me voimme luottaa Raamatun lupauksiin. Sen Kirjoittaja, Jehova Jumala, toteuttaa kaikki tekemänsä lupaukset. Joosua ilmaisi tämän hyvin muistuttaessaan israelilaisia maanmiehiään: ”Koko sydämenne ja koko sielunne tietäköön, ettei ainoakaan kaikista niistä teitä koskevista lupauksista, jotka Herra, teidän Jumalanne, on antanut, ole jäänyt täyttämättä; kaikki ovat toteutuneet teille, ei ainoakaan niistä ole jäänyt täyttämättä.” – Joosua 23:14.
Kun Jumalan ihmeelliset lupaukset koko maapallon puhdistamisesta toteutuvat, se tuo tullessaan todellisen ratkaisun kaikkiin ongelmiimme. (Ilmestys 11:18) Kaikki tarpeemme tyydytetään, kun hänen Valtakuntansa ennallistaa paratiisin maan päälle ja näin toteuttaa hänen alkuperäisen tarkoituksensa ihmiskunnan suhteen. (Matteus 6:9, 10) Silloin emme kuule ihmisten ’itkun ääntä emmekä valituksen ääntä’ siksi, ettei heidän tarpeitaan voitaisi tyydyttää. Tekemällä rehellistä työtä ja soveltamalla jumalisia periaatteita he nauttivat rikkaasta, tyydytystä tuottavasta elämästä. – Jesaja 65:17–25.
Maria, entinen katolinen nunna, joka mainittiin edellisen kirjoituksen alussa, alkoi luottaa näihin lupauksiin. Hän tajusi, että hän oli elänyt vuosia hengellisessä pimeydessä ja pelännyt suuresti tulevaisuutta pystymättä näkemään elämän todellista tarkoitusta. Mutta Raamatun totuuden oppiminen muutti hänen elämänsä toisenlaiseksi. ”Tulin pimeydestä jatkuvasti kirkkaammin loistavaan valoon”, hän sanoi. (Psalmi 43:3; Sananlaskut 4:18) Tämä ei auttanut häntä tyydyttämään ainoastaan senhetkisiä aineellisia tarpeitaan, vaan se myös tyydytti hänen hengellisen nälkänsä ja janonsa. Uskonto – tosi uskonto – voi todellakin tyydyttää tarpeemme.
[Kuva s. 5]
Tosi uskonto tulee tyydyttämään kaikki tarpeemme