Odotatko ”kaupunkia, jolla on lujat perustukset”?

 1. Millaisia uhrauksia monet ovat tehneet ja miksi?

MILJOONAT nykyään elävät Jumalan palvelijat ovat tehneet uhrauksia. Monet veljet ja sisaret ovat päättäneet pysyä naimattomina. Avioparit ovat lykänneet lasten hankkimista. Perheet ovat pitäneet elämänsä yksinkertaisena. Heillä kaikilla on ollut ratkaisuihinsa tärkeä syy: he haluavat tehdä mahdollisimman paljon Jehovan palveluksessa. He ovat tyytyväisiä elämäänsä ja luottavat siihen, että Jehova antaa heille kaiken, mitä he todella tarvitsevat. He eivät tule missään tapauksessa pettymään. Miksi voimme olla varmoja siitä? Koska Jehova on aina siunannut palvelijoitaan, esimerkiksi Abrahamia, ”kaikkien niiden isää, jotka uskovat” (Room. 4:11).

 2. a) Miksi Abraham oli valmis lähtemään Urista, kuten Heprealaiskirjeen 11:8–10, 16 osoittaa? b) Mitä tässä artikkelissa käsitellään?

² Abraham oli valmis jättämään mukavan elämän, jota hän olisi voinut viettää Urin kaupungissa, koska hän odotti ”kaupunkia, jolla on lujat perustukset”. (Lue Heprealaiskirjeen 11:8–10, 16.) Mikä tuo ”kaupunki” on? Mitä haasteita Abraham kohtasi odottaessaan sen rakentamista? Miten me voimme jäljitellä Abrahamia ja niitä, jotka ovat nykyaikana toimineet samalla tavalla kuin hän?

 3. Mitä ”kaupunkia” Abraham odotti?

³ Kaupunki, jota Abraham odotti, on Jumalan valtakunta. Tähän valtakuntaan kuuluvat Jeesus Kristus ja 144 000 voideltua kristittyä. Paavali sanoo, että tuo valtakunta on ”elävän Jumalan kaupunki, taivaallinen Jerusalem”. (Hepr. 12:22; Ilm. 5:8–10; 14:1.) Jeesus opetti opetuslapsiaan rukoilemaan, että valtakunta tulisi ja Jumalan tahto toteutuisi myös maan päällä niin kuin taivaassa (Matt. 6:10).

 4. Miten paljon Abraham tiesi Jumalan lupaamasta ”kaupungista” eli valtakunnasta, kuten 1. Mooseksen kirjan 17:1, 2, 6:sta ilmenee?

⁴ Abraham ei tiennyt yksityiskohtaisesti, miten Jumalan valtakunta muodostettaisiin. Nuo yksityiskohdat olivat satojen vuosien ajan ”pyhä salaisuus” (Ef. 1:8–10; Kol. 1:26, 27). Abraham oli kuitenkin vakuuttunut siitä, että joistain hänen jälkeläisistään tulisi kuninkaita, koska Jehova oli antanut hänelle siitä nimenomaisen lupauksen. (Lue 1. Mooseksen kirjan 17:1, 2, 6.) Abraham uskoi Jumalan lupauksiin niin lujasti, että hän ikään kuin näki Voidellun eli Messiaan, josta tulisi Jumalan valtakunnan Kuningas. Tämän vuoksi Jeesus saattoi sanoa oman aikansa juutalaisille: ”Teidän isänne Abraham iloitsi suuresti siitä, että voisi nähdä minun päiväni, ja hän näki sen ja iloitsi.” (Joh. 8:56.) Abraham selvästikin tiesi, että hänen jälkeläisensä muodostaisivat valtakunnan, jota Jehova tukisi, ja hän oli valmis odottamaan tuon Jehovan lupauksen täyttymistä.

 5. Mistä tiedämme, että Abraham odotti Jumalan suunnittelemaa ”kaupunkia”?

⁵ Miten Abraham osoitti, että hän odotti ”kaupunkia” eli valtakuntaa, jonka Jumala oli suunnitellut? Abrahamista ei tullut minkään maan päällä olevan valtakunnan kansalaista, vaan hän eli paimentolaisena. Hän ei asettunut aloilleen eikä ryhtynyt tukemaan ketään ihmiskuningasta. Hän ei myöskään yrittänyt perustaa omaa valtakuntaa. Sen sijaan Abraham totteli aina Jehovaa ja odotti, että hän täyttäisi lupauksensa. Näin Abraham osoitti poikkeuksellisen lujaa uskoa Jehovaan. Katsotaan seuraavaksi, millaisia haasteita hän kohtasi ja mitä voimme oppia hänen esimerkistään.

 6. Millainen kaupunki Ur oli?

⁶ Urin kaupunki, jonka Abraham jätti taakseen, oli suhteellisen turvallinen, sivistynyt ja mukava. Sitä ympäröivät jykevät muurit, ja kolmelta puolelta sitä suojasi vallihauta. Sen asukkaat olivat taitavia kirjoittamaan ja tunsivat matematiikkaa. Ur oli ilmeisesti liike-elämän keskus, sillä sen paikalta on löydetty monia liikeasiakirjoja. Yksityistaloja rakennettiin tiilestä, ja ne rapattiin ja kalkittiin sitten valkoisiksi. Joissain taloissa oli 13–14 huonetta, jotka ympäröivät kivettyä pihaa.

 7. Miksi Abrahamin täytyi luottaa siihen, että Jehova suojelisi häntä ja hänen perhettään?

⁷ Abraham ja Saara lähtivät Urissa sijaitsevasta turvallisesta ja mukavasta kodistaan ja alkoivat asua teltoissa Kanaanin maassa. Paksut muurit ja syvät vallihaudat eivät enää suojanneet Abrahamia ja hänen perhettään, vaan nyt he olivat alttiina vihollisten hyökkäyksille. Heidän täytyi luottaa siihen, että Jehova suojelisi heitä.

 8. Millaisia haasteita Abraham kohtasi?

⁸ Abraham toimi Jumalan tahdon mukaan, mutta jossain vaiheessa hänen oli vaikea hankkia perheelleen riittävästi ruokaa. Maahan, jonne Jehova oli lähettänyt hänet, tuli ankara nälänhätä. Sen takia Abrahamin oli perheineen muutettava tilapäisesti Egyptiin. Siellä maan hallitsija farao otti Abrahamin vaimon itselleen, mikä aiheutti Abrahamille varmasti paljon huolta. Jehova sai kuitenkin faraon palauttamaan Saaran Abrahamille. (1. Moos. 12:10–19.)

 9. Millaisia perheongelmia Abrahamilla oli?

⁹ Abrahamin perhe-elämä ei ollut aina helppoa. Hänen rakas vaimonsa Saara ei saanut lapsia. Tämä aiheutti heille suurta surua kymmenien vuosien ajan. Lopulta Saara antoi Abrahamille palvelijansa Hagarin, niin että Hagar voisi synnyttää lapsia Abrahamille ja hänelle. Kun Hagar huomasi odottavansa Ismaelia, hän alkoi kuitenkin halveksia Saaraa. Tilanne kärjistyi siihen pisteeseen, että Saara ajoi Hagarin pois kotoa. (1. Moos. 16:1–6.)

10. Mitkä Ismaeliin ja Iisakiin liittyvät tapaukset koettelivat Abrahamin luottamusta Jehovaan?

¹⁰ Lopulta Saara tuli raskaaksi ja synnytti Abrahamille pojan, jolle annettiin nimeksi Iisak. Abraham rakasti kumpaakin poikaansa. Ismael kuitenkin kohteli Iisakia huonosti, minkä vuoksi Abrahamin oli pakko lähettää Ismael ja Hagar pois. (1. Moos. 21:9–14.) Myöhemmin Jehova pyysi Abrahamia uhraamaan Iisakin (1. Moos. 22:1, 2; Hepr. 11:17–19). Abrahamin oli kummassakin tapauksessa luotettava siihen, että Jehovan tuella hänen poikiensa asiat lopulta järjestyisivät.

11. Miksi Abrahamin täytyi odottaa kärsivällisesti Jehovaa?

¹¹ Koko tänä aikana Abrahamin täytyi oppia odottamaan kärsivällisesti Jehovaa. Hän oli todennäköisesti yli 70-vuotias, kun hän ja hänen perheensä lähtivät Urista (1. Moos. 11:31–12:4). Hän asui teltoissa ja vaelsi Kanaanin maassa yli 100 vuotta, kunnes hän kuoli 175-vuotiaana (1. Moos. 25:7). Abraham ei kuitenkaan nähnyt, miten Jehova täytti lupauksensa ja antoi tuon maan hänen jälkeläisilleen. Hän ei myöskään elänyt niin kauan, että olisi nähnyt, kun ”kaupunki” eli Jumalan valtakunta perustettiin. Siitä huolimatta Abrahamista sanotaan, että hän ”kuoli vanhana ja tyytyväisenä” (1. Moos. 25:8). Kaikista kohtaamistaan haasteista huolimatta Abraham säilytti lujan uskon ja odotti Jehovaa. Hän kesti, koska Jehova suojeli häntä ja piti häntä ystävänään koko hänen elämänsä ajan. (1. Moos. 15:1; Jes. 41:8; Jaak. 2:22, 23.)

12. Mitä me odotamme, ja mitä tarkastellaan seuraavaksi?

¹² Abrahamin tavoin mekin odotamme ”kaupunkia, jolla on lujat perustukset”. Meidän ei kuitenkaan tarvitse odottaa sen rakentamista. Jumalan valtakunta perustettiin vuonna 1914, ja se hallitsee jo taivaassa (Ilm. 12:7–10). Meidän on silti odotettava, että se ottaa maapallon asiat kokonaan hallintaansa. Ennen sitä eteemme tulee monia vaikeita tilanteita, jotka muistuttavat Abrahamin ja Saaran kohtaamia haasteita. Ovatko Jehovan palvelijat jäljitelleet Abrahamin esimerkkiä nykyaikana? Vartiotornissa julkaistuista elämäkerroista ilmenee, että monet ovat osoittaneet samanlaista uskoa ja kärsivällisyyttä kuin Abraham ja Saara. Mietitään, mitä jotkin elämäkerrat opettavat meille.

13. Mitä voimme oppia veli Waldenin kokemuksesta?

¹³ Ole valmis uhrauksiin. Jotta voisimme asettaa Jumalan rakentaman ”kaupungin” eli valtakunnan ensimmäiseksi elämässämme, meidän täytyy olla kuin Abraham, joka oli valmis tekemään uhrauksia miellyttääkseen Jumalaa (Matt. 6:33; Mark. 10:28–30). Otetaan esimerkiksi veli Bill Walden.b Vuonna 1942, kun hän oli päättämässä rakennussuunnittelun opintojaan yliopistossa, hän alkoi tutkia Jehovan todistajien kanssa. Eräs professoreista oli järjestänyt Billille työpaikan, mutta hän selitti professorille, ettei voisi ottaa tuota hyvää työtarjousta vastaan, koska halusi omistautua Jumalan palvelemiseen. Pian tämän jälkeen Bill kutsuttiin sotapalvelukseen. Hän kieltäytyi, minkä vuoksi hänelle määrättiin 10 000 dollarin sakko ja hänet tuomittiin viideksi vuodeksi vankilaan. Kolmen vuoden kuluttua hänet vapautettiin. Myöhemmin hän sai kutsun Gilead-kouluun, ja valmistuttuaan hän palveli lähetystyössä Afrikassa. Hän meni naimisiin Evan kanssa, ja he palvelivat monta vuotta yhdessä Afrikassa, vaikka se vaati heiltä uhrauksia. Sitten he palasivat Yhdysvaltoihin huolehtimaan Billin äidistä. Bill sanoi elämäkertansa lopuksi: ”Silmäni kostuvat kyynelistä ajatellessani sitä, että Jehova on antanut minulle suuren kunnian palvella häntä yli 70 vuoden ajan. Kiitän häntä usein siitä, että hän opasti minua tekemään palvelemisestaan elämänurani.” Voisitko sinä tehdä kokoaikaisesta palveluksesta elämänurasi?

14–15. Mitä voimme oppia veli ja sisar Apostolidisin kokemuksesta?

¹⁴ Älä odota ongelmatonta elämää. Abrahamin esimerkistä voidaan oppia, että nekin, jotka omistavat koko elämänsä Jehovan palvelemiseen, kohtaavat ongelmia (Jaak. 1:2; 1. Piet. 5:9). Tämä näkyi selvästi veli Aristotelis Apostolidisin elämästä.c Hän kävi kasteella Kreikassa vuonna 1946, ja vuonna 1952 hän meni kihloihin Eleni-nimisen sisaren kanssa, jolla oli samanlaiset tavoitteet kuin hänellä. Eleni kuitenkin sairastui vakavasti, ja hänellä todettiin aivokasvain. Kasvain poistettiin, mutta vain muutaman vuoden kuluttua pariskunnan avioitumisesta se uusiutui. Kun Eleni sitten leikattiin uudelleen, hän halvaantui osittain eikä pystynyt enää puhumaan kunnolla. Hän jatkoi palvelusta innokkaasti huolimatta sairaudestaan ja siitä, että todistajia vainottiin tuolloin Kreikassa.

¹⁵ Aristotelis huolehti vaimostaan 30 vuotta. Hän toimi samaan aikaan vanhimpana, palveli konventtikomiteoissa ja oli mukana konventtisalin rakennushankkeessa. Vuonna 1987 Eleni loukkaantui vakavassa onnettomuudessa ollessaan kenttätyössä. Hän oli koomassa kolme vuotta, kunnes hän kuoli. Kaiken kokemansa jälkeen Aristotelis totesi: ”Koettelevat olosuhteet, vaikeat haasteet ja aavistamattomat tapahtumat ovat vaatineet suunnattomasti sitkeyttä ja hellittämättömyyttä. Jehova on kuitenkin aina antanut minulle tarvittavan voiman näiden ongelmien voittamiseen.” (Ps. 94:18, 19.) Jehova tosiaankin rakastaa niitä, jotka tekevät kaikkensa hänen palveluksessaan koettelemuksista huolimatta.

16. Minkä hyvän neuvon veli Knorr antoi vaimolleen?

¹⁶ Ajattele tulevaisuutta. Abraham keskittyi siihen, mitä Jehova antaisi hänelle tulevaisuudessa, ja se auttoi häntä kestämään vaikeuksia. Sisar Audrey Hyde säilytti myönteisen asenteen, vaikka hänen ensimmäinen miehensä Nathan Knorr kuoli syöpään ja hänen toinen miehensä Glenn Hyde sairastui Alzheimerin tautiin.d Hän sai lohtua siitä, mitä veli Knorr sanoi hänelle vain muutamaa viikkoa ennen kuolemaansa. Audrey kertoi: ”Nathan muistutti minua: ’Kuoleman jälkeen toivomme on varma, eikä meidän tarvitse enää koskaan kärsiä tuskaa.’ Sitten hän kehotti minua: ’Katso eteenpäin, sillä siellä on palkintosi.’ – – Hän lisäsi: ’Pysy toimeliaana – yritä tehdä jotain toisten hyväksi. Sillä tavalla sinun on helpompi iloita elämästäsi.’” Meidän on tosiaan tärkeää pysyä toimeliaina, tehdä hyvää toisille ja ”iloita toivostamme” (Room. 12:12).

17. a) Mitä syitä meillä on kohdistaa katseemme tulevaisuuteen? b) Miten Miikan 7:7:ssä olevan esimerkin jäljitteleminen auttaa meitä iloitsemaan siitä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu?

¹⁷ Meillä on nykyään enemmän syitä kuin koskaan aikaisemmin kohdistaa katseemme tulevaisuuteen. Maailman tapahtumat osoittavat selvästi, että olemme tämän aikakauden viimeisten päivien lopussa. Pian meidän ei enää tarvitse odottaa, että ”kaupunki, jolla on lujat perustukset”, ottaa maapallon asiat kokonaan hallintaansa. Tulevaisuudessa meille tuo paljon iloa muun muassa se, että kuolleet läheisemme saavat ylösnousemuksen. Silloin Jehova palkitsee myös Abrahamin uskon ja kärsivällisyyden herättämällä hänet ja hänen perheensä eloon maan päälle. Oletko sinä ottamassa heitä vastaan? Se on mahdollista, jos olet Abrahamin tavoin valmis tekemään uhrauksia Jumalan valtakunnan hyväksi, säilytät uskosi lujana ongelmista huolimatta ja opettelet odottamaan kärsivällisesti Jehovaa. (Lue Miikan 7:7.)