71. luku

Fariseusten itsepintainen epäusko

ENTISEN sokean kerjäläisen vanhemmat ovat peloissaan, kun heidät kutsutaan fariseusten eteen. He tietävät päätetyn, että jokainen, joka uskoo Jeesukseen, erotetaan synagogasta. Tällainen yhteisön ulkopuolelle joutuminen voi olla hyvin koettelevaa varsinkin köyhälle perheelle. Niinpä nämä vanhemmat ovat varovaisia.

”Onko tämä teidän poikanne, jonka te sanotte syntyneen sokeana?” fariseukset kysyvät. ”Kuinka hän sitten nyt näkee?”

”Me tiedämme, että tämä on meidän poikamme ja että hän syntyi sokeana”, vanhemmat vahvistavat. ”Mutta me emme tiedä, kuinka hän nyt näkee, emmekä tiedä, kuka on avannut hänen silmänsä.” Varmasti heidän poikansa on täytynyt kertoa heille kaikki, mitä on tapahtunut, mutta vanhemmat sanovat varovaisesti: ”Kysykää häneltä. Hän on täysi-ikäinen. Hänen on puhuttava itse.”

Sen tähden fariseukset kutsuvat miehen uudelleen luokseen. Tällä kertaa he yrittävät pelotella häntä antamalla ymmärtää, että he ovat keränneet raskauttavia todisteita Jeesusta vastaan. ”Anna kunnia Jumalalle”, he vaativat. ”Me tiedämme, että tämä mies on syntinen.”

Entinen sokea ei kiistä heidän syytöstään huomauttaessaan: ”Onko hän syntinen, sitä en tiedä.” Hän lisää kuitenkin: ”Sen vain tiedän, että vaikka olin sokea, niin nyt minä näen.”

Yrittäen löytää aukon hänen todistuksessaan fariseukset kysyvät jälleen: ”Mitä hän teki sinulle? Kuinka hän avasi silmäsi?”

”Johan minä sanoin teille, ettekä te kuunnelleet”, mies valittaa. ”Miksi te taas tahdotte kuulla sitä?” Hän kysyy purevan ivallisesti: ”Ette kai tekin tahdo tulla hänen opetuslapsikseen?”

Tällainen vastaus raivostuttaa fariseukset. ”Sinä olet sen miehen opetuslapsi”, he väittävät, ”mutta me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala on puhunut Moosekselle, mutta tästä miehestä emme tiedä, mistä hän on.”

Hämmästellen nöyrä kerjäläinen vastaa: ”Sehän tässä onkin ihmeellistä, että te ette tiedä, mistä hän on, ja kuitenkin hän avasi minun silmäni.” Mitä tästä tulisi päätellä? Kerjäläinen viittaa yleisesti hyväksyttyyn perusehtoon: ”Me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta jos joku on Jumalaa pelkäävä ja tekee hänen tahtonsa, niin sitä hän kuuntelee. Vanhoista ajoista asti ei ole koskaan kuultu, että kukaan olisi avannut sokeana syntyneen silmiä.” Niinpä seuraavan päätelmän pitäisi olla päivänselvä: ”Ellei tämä mies olisi Jumalan luota, niin hän ei voisi tehdä yhtään mitään.”

Fariseuksilla ei ole mitään vastattavaa näin suorasukaiseen ja selkeään ajatteluun. He eivät pysty katsomaan totuutta silmästä silmään, joten he herjaavat miestä: ”Sinä olet kokonaan synneissä syntynyt, ja sinäkö opetat meitä?” Tämän sanottuaan he heittävät miehen ulos ja nähtävästi erottavat hänet synagogasta.

Kun Jeesus saa kuulla, mitä he ovat tehneet, hän sanoo tavatessaan miehen: ”Uskotko sinä Ihmisen Poikaan?”

Vastaukseksi entinen sokea kerjäläinen kysyy: ”Kuka hän on, herra, uskoakseni häneen?”

”Hän on – – se, joka parhaillaan puhuu kanssasi”, vastaa Jeesus.

Mies kumartaa heti Jeesusta ja sanoo: ”Minä uskon häneen, Herra.”

Jeesus selittää sitten: ”Tätä tuomiota varten minä olen tullut tähän maailmaan: jotta ne, jotka eivät näe, näkisivät ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi.”

Sen jälkeen fariseukset, jotka kuuntelevat, kysyvät: ”Emme kai mekin ole sokeita?” Jos fariseukset myöntäisivät olevansa henkisesti sokeita, sitä että he vastustavat Jeesusta, voitaisiin puolustella. Jeesus sanookin heille: ”Jos olisitte sokeita, teillä ei olisi syntiä.” He väittävät kuitenkin kovasydämisesti, etteivät he ole sokeita eivätkä tarvitse hengellistä valistusta. Niinpä Jeesus huomauttaa: ”Nyt te sanotte: ’Me näemme.’ Teidän syntinne pysyy.” Johannes 9:19–41.

▪ Miksi entisen sokean kerjäläisen vanhemmat ovat peloissaan, kun heidät kutsutaan fariseusten eteen, ja miten he siis vastaavat varovaisesti?

▪ Miten fariseukset yrittävät pelotella entistä sokeaa?

▪ Mikä miehen esittämä johdonmukainen todistelu raivostuttaa fariseukset?

▪ Miksi fariseukset eivät voi puolustella sitä, että he vastustavat Jeesusta?