Johanneksen evankeliumin helmiä
JEHOVA henkeytti iäkkään apostoli Johanneksen kirjoittamaan liikuttavan kertomuksen Jeesuksen Kristuksen elämästä ja palveluksesta. Tämä evankeliumi kirjoitettiin Efesoksessa tai sen lähistöllä noin vuonna 98. Mutta minkälainen kertomus se on? Millaisia helmiä se sisältää?
Enimmäkseen täydentävä
Johannes oli valikoiva ja kirjoitti vain vähän samoja asioita kuin Matteus, Markus ja Luukas. Hänen silminnäkijän kertomuksensa on tosiaankin enimmäkseen täydentävä, sillä yli 90 prosenttia siitä käsittelee asioita, joita ei muissa evankeliumeissa mainita. Esimerkiksi vain hän kertoo, että Jeesus oli olemassa ennen ihmiseksi tuloa ja että ”Sana tuli lihaksi”. (1:1–14) Kun toiset evankeliuminkirjoittajat sanovat Jeesuksen puhdistaneen temppelin palveluksensa lopussa, Johannes kertoo, että Jeesus teki niin myös palveluksensa alussa. (2:13–17) Tämä iäkäs apostoli on ainoa, joka kertoo meille joistakin Jeesuksen tekemistä ihmeistä, esimerkiksi veden muuttamisesta viiniksi, kuolleen Lasaruksen herättämisestä ja Hänen ylösnousemuksensa jälkeen ihmeen kautta saadusta kalansaaliista. – 2:1–11; 11:38–44; 21:4–14.
Kaikki evankeliuminkirjoittajat kertovat, miten Jeesus asetti kuolemansa muistonvieton, mutta vain Johannes kertoo, että Kristus antoi apostoleille oppitunnin nöyryydestä tuona iltana pesemällä heidän jalkansa. Lisäksi vain Johannes kirjoittaa sydämellisistä puheista, joita Jeesus piti heille, sekä rukouksesta, jonka hän tuohon aikaan esitti heidän puolestaan. – 13:1–17:26.
Tässä evankeliumissa nimi Johannes viittaa Johannes Kastajaan; itseään kirjoittaja kutsuu ’opetuslapseksi, jota Jeesus rakasti’. (13:23) Apostoli varmasti rakasti Jeesusta, ja oma rakkautemme Kristusta kohtaan kasvaa, kun Johannes kuvailee hänet meille Sanana, elämän leipänä, maailman valona, hyvänä paimenena, tienä, totuutena ja elämänä. (1:1–3, 14; 6:35; 8:12; 10:11; 14:6) Tämä palvelee Johanneksen esittämää tarkoitusta: ”Nämä on kirjoitettu, jotta uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja jotta teillä uskomisen takia olisi elämä hänen nimensä avulla.” – 20:31.
Nöyryys ja ilo
Johanneksen evankeliumi esittelee Jeesuksen Sanana ja synnit sovittavana Karitsana ja mainitsee ihmeet, jotka osoittavat Hänen olevan ”Jumalan Pyhä”. (1:1–9:41) Kertomus muun muassa korostaa Johannes Kastajan nöyryyttä ja iloa. Hän oli Kristuksen edelläkävijä, mutta sanoi: ’Hänen sandaalin nauhaansa en ole arvollinen irrottamaan.’ (1:27) Sandaalit sidottiin nahkanauhalla. Orja saattoi avata toisen henkilön sandaalien nauhat ja kantaa niitä mukanaan, sillä se oli halpa-arvoinen tehtävä. Johannes Kastaja ilmaisi nöyryyttä ja tietoisuutta merkityksettömyydestään Mestariinsa verrattuna. Hyvä opetus, sillä vain nöyrät sopivat Jehovan ja hänen messiaanisen Kuninkaansa palvelukseen. – Psalmi 138:6; Sananlaskut 21:4.
Sen sijaan, että Johannes Kastaja olisi tuntenut ylpeää vastenmielisyyttä Jeesusta kohtaan, hän sanoi: ”Sulhasen ystävällä, kun hän seisoo ja kuulee häntä, on paljon iloa sulhasen äänestä. Sen tähden tämä minun iloni on tullut täydeksi.” (3:29) Sulhasen edustajana sulhasen ystävä suoritti häävalmistelut, joskus järjesti vihkiäiset ja antoi lahjoja morsiamelle ja maksoi morsiamenhinnan hänen isälleen. Tällä edustajalla oli syytä olla iloinen, kun hänen tehtävänsä oli suoritettu. Samalla tavoin Johannes iloitsi tuodessaan Jeesuksen yhteen Hänen morsiamensa ensimmäisten jäsenten kanssa. (Ilmestys 21:2, 9) Aivan samoin kuin sulhasen ystävän tehtävä kesti vain lyhyen ajan, Johanneksenkin työ loppui pian. Hän väheni jatkuvasti, kun taas Jeesus kasvoi jatkuvasti. – Johannes 3:30.
Jeesuksen huoli ihmisistä
Lähellä Sykarin kaupunkia sijaitsevalla kaivolla Jeesus kertoi samarialaiselle naiselle kuvaannollisesta vedestä, joka välittää ikuista elämää. Kun hänen opetuslapsensa saapuivat, ”he rupesivat ihmettelemään, koska hän puhui naisen kanssa”. (4:27) Miksi he reagoivat niin? Koska juutalaiset halveksuivat samarialaisia eivätkä olleet missään tekemisissä heidän kanssaan. (4:9; 8:48) Oli myös epätavallista, että juutalainen opettaja puhui naisen kanssa julkisesti. Mutta Jeesuksen myötätuntoinen huoli ihmisistä sai hänet antamaan todistusta, ja sen ansiosta kaupungin asukkaita ”rupesi tulemaan hänen luokseen”. – 4:28–30.
Huoli ihmisistä sai Jeesuksen sanomaan: ”Jos jonkun on jano, hän tulkoon minun luokseni ja juokoon.” (7:37) Nähtävästi hän viittasi kahdeksanpäiväiseen lehtimajanjuhlaan lisättyyn tapaan, jossa kunakin aamuna pappi toi vettä Siloamin lammikosta ja kaatoi sitä temppelin alttarille. Tämän sanottiin muun muassa edustavan hengen vuodattamista. Vuoden 33 helluntaista lähtien Jumalan henki pani Jeesuksen seuraajat viemään elämääantavia vesiä ihmisille maailmanlaajuisesti. Vain Jehovalta, ”elävän veden lähteeltä”, Kristuksen kautta voi saada ikuisen elämän. – Jeremia 2:13; Jesaja 12:3; Johannes 17:3.
Hyvä paimen huolehtii!
Jeesuksen huoli ihmisistä on ilmeinen hänen osassaan hyvänä paimenena, joka huolehtii lampaankaltaisista seuraajistaan. Kuolemansakin lähestyessä Jeesus antoi opetuslapsilleen rakkaudellista neuvontaa ja rukoili heidän puolestaan. (10:1–17:26) Toisin kuin varas tai ryöstäjä hän menee lammastarhaan ovesta. (10:1–5) Lammastarha oli aitaus, jossa lampaita pidettiin yön yli suojassa varkailta ja petoeläimiltä. Siinä oli kiviseinät, joiden päällä oli mahdollisesti piikikkäitä oksia, ja sen sisäänkäyntiä vartioi yleensä ovenvartija.
Samassa lammastarhassa saatettiin pitää useammankin paimenen laumoja, mutta lampaat vastasivat vain oman paimenensa ääneen. Fred H. Wight sanoo kirjassaan Manners and Customs of Bible Lands: ”Kun on tarpeen erottaa eri lammaslaumat toisistaan, paimenet nousevat seisomaan vuoronperään ja huutavat: ’Tahuu! Tahuu!’ tai jonkin samantapaisen valitsemansa kutsun. Lampaat nostavat päänsä ja yleisen sekasorron jälkeen alkavat seurata omaa paimentaan. Ne tuntevat oman paimenensa äänensävyn perusteellisesti. Tuntemattomat ovat usein käyttäneet samaa kutsua, mutta niiden yritykset saada lampaat seuraamaan itseään epäonnistuvat aina.” Jeesus sanoi kiinnostavasti: ”Minun lampaani kuuntelevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille ikuisen elämän.” (10:27, 28) Sekä ”pieni lauma” että ”muut lampaat” vastaavat Jeesuksen ääneen, seuraavat hänen johtoaan ja nauttivat hänen hellästä huolenpidostaan. – Luukas 12:32; Johannes 10:16.
Jumalan aina uskollinen Poika
Kristus oli koko maallisen elämänsä ajan aina uskollinen Jumalalle ja esimerkillinen rakkaudellisena paimenena. Hänen myötätuntonsa toisia kohtaan ilmeni myös niillä kerroilla, kun hän ilmestyi ylösnousemuksensa jälkeen. Juuri myötätuntoinen huoli toisista sai silloin Jeesuksen kannustamaan Pietaria ruokkimaan Hänen lampaitaan. – 18:1–21:25.
Paaluunnaulitsemisen uhrina Jeesus asetti meille tärkeimmän esimerkin uskollisuudesta kuolemaan asti. Yksi nöyryytys, jonka hän joutui kokemaan profetian täyttymykseksi, oli se, että sotilaat ’jakoivat keskenänsä hänen vaatteensa’. (Psalmi 22:19) He heittivät arpaa ratkaistakseen, kuka saisi hänen hyvän aluspukineensa (kreikaksi khi·tonʹ), joka oli kudottu saumattomaksi. (19:23, 24) Sellainen tunika on voitu kutoa villasta tai pellavasta yhdeksi ainoaksi kappaleeksi, ja se on voinut olla valkoinen tai monivärinen. Se oli usein hihaton, sitä pidettiin lähimpänä ihoa, ja se ulottui polviin tai jopa nilkkoihin. Jeesus ei tietenkään ollut materialisti, mutta hän käytti sellaista hyvälaatuista vaatetta, saumatonta tunikaa.
Ilmestyessään erään kerran ylösnousemuksensa jälkeen hän tervehti opetuslapsiaan sanoen: ”Olkoon teillä rauha.” (20:19) Juutalaisten keskuudessa tämä oli yleinen tervehdys. (Matteus 10:12, 13) Monille noiden sanojen käyttö on saattanut merkitä erittäin vähän. Mutta ei Jeesukselle, sillä aiemmin hän oli kertonut seuraajilleen: ”Minä jätän teille rauhan, annan teille oman rauhani.” (Johannes 14:27) Rauha, jonka Jeesus antoi opetuslapsilleen, perustui heidän uskoonsa häneen Jumalan Poikana ja tyynnytti heidän sydäntään ja mieltään.
Samalla tavoin me voimme nauttia ”Jumalan rauhasta”. Vaalikaamme tätä vertaansa vailla olevaa tyyneyttä, joka on seurausta läheisestä suhteesta Jehovaan hänen rakkaan Poikansa kautta. – Filippiläisille 4:6, 7.
[Kuvan lähdemerkintä s. 25]
Pictorial Archive (Near Eastern History) Est.