Jeesuksen elämä ja palvelus

Armoa ilmaiseva saarnaamismatka Juudeaan

MUUTAMIA viikkoja aiemmin vihkimisjuhlan aikaan juutalaiset yrittivät tappaa Jeesuksen Jerusalemissa. Niinpä hän matkusti pohjoiseen, ilmeisesti jonnekin Galileanmeren lähistölle.

Äskettäin hän on kulkenut etelään päin jälleen kohti Jerusalemia saarnaten pitkin matkaa kylissä Perean alueella, joka sijaitsee Jordanvirrasta itään. Hän on juuri kertonut kuvauksen rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Nyt hän antaa opetuslapsilleen lisäopetusta asioista, joista hän oli puhunut jo aiemmin Galileassa.

Hän sanoo esimerkiksi, että ihmiselle olisi edullisempaa, ”jos myllynkivi olisi ripustettu hänen kaulaansa ja hänet olisi heitetty mereen”, kuin että hän aiheuttaisi yhden Jumalalle kuuluvan ’pienen’ kompastumisen. Hän tähdentää myös anteeksiantamisen tarvetta ja selittää: ”Vieläpä jos hän [joku veli] tekee syntiä seitsemän kertaa päivässä sinua vastaan ja tulee takaisin luoksesi seitsemän kertaa ja sanoo: ’Minä kadun’, niin sinun tulee antaa hänelle anteeksi.”

Kun opetuslapset pyytävät: ”Anna meille lisää uskoa”, Jeesus vastaa: ”Jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenen verran, niin te sanoisitte tälle mustalle silkkiäispuulle: ’Irrottaudu juurinesi ja istuta itsesi mereen!’, ja se tottelisi teitä.” Jopa vähäinenkin usko voi siis saada aikaan suuria asioita.

Seuraavaksi Jeesus kertoo erään tosielämän tilanteen, joka valaisee kaikkivaltiaan Jumalan palvelijan oikeaa asennetta. Jeesus muistuttaa: ”Kuka teistä, jolla on orja kyntämässä tai paimenessa, sanoo hänelle, kun hän tulee sisälle pellolta: ’Tule heti tänne ja asetu pitkällesi pöydän ääreen’? Eikö hän pikemminkin sano hänelle: ’Valmista minulle jotakin illalliseksi ja pane esiliina eteesi ja palvele minua, kunnes olen syönyt ja juonut, ja jälkeenpäin sinä voit syödä ja juoda’? Ei kai hän tunne kiitollisuutta orjaa kohtaan, koska tämä teki, mitä oli määrätty? Samoin tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teille on määrätty, sanokaa: ’Me olemme kelvottomia orjia. Se, mitä olemme tehneet, meidän olisi pitänytkin tehdä.’” Täten Jumalan palvelijoiden ei pitäisi milloinkaan ajatella, että heidän palveluksensa olisi jonkinlainen suosionosoitus Jumalalle. Pikemminkin heidän tulisi aina muistaa, että heillä on etu palvoa häntä hänen huonekuntansa uskottuina jäseninä.

Ilmeisesti vähän tämän kuvauksen esittämisen jälkeen saapuu sanansaattaja. Betaniassa Juudeassa asuvat Lasaruksen sisaret, Maria ja Martta, ovat lähettäneet hänet. ”Herra, katso, se johon olet kiintynyt, on sairaana”, sanansaattaja kertoo.

Jeesus vastaa: ”Tämä sairaus ei ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, jotta Jumalan Poika kirkastettaisiin sen välityksellä.” Viivyttyään vielä kaksi päivää täällä Jeesus sanoo opetuslapsilleen: ”Mennään taas Juudeaan.” He muistuttavat häntä kuitenkin: ”Rabbi, juuri äsken juudealaiset yrittivät kivittää sinut, ja taasko olet menossa sinne?”

”Eikö päivänvaloa ole kaksitoista tuntia?” Jeesus kysyy vastaukseksi. ”Jos joku vaeltaa päivänvalossa, niin hän ei törmää mihinkään, koska hän näkee tämän maailman valon. Mutta jos joku vaeltaa yöllä, niin hän törmää johonkin, koska valo ei ole hänessä.”

Jeesus tarkoittaa selvästikin sitä, että ”päivänvalo” eli se aika, jonka Jumala on myöntänyt hänen maalliselle palvelukselleen, ei ole vielä kulunut umpeen, ja niinpä kukaan ei voi vahingoittaa häntä ennen sitä. Hänen täytyy käyttää täysin hyväkseen lyhyt jäljellä oleva ”päivänvalon” aika, koska myöhemmin tulee ”yö”, jolloin hänen vihollisensa surmauttavat hänet.

Jeesus lisää: ”Ystävämme Lasarus on vaipunut uneen, mutta minä menen sinne herättämään hänet unesta.”

Ajatellen ilmeisesti, että Lasarus nukkuu unessa ja että se on myönteinen merkki hänen paranemisestaan, opetuslapset vastaavat: ”Herra, jos hän on vaipunut uneen, niin hän tulee terveeksi.”

Silloin Jeesus sanoo heille suoraan: ”Lasarus on kuollut, ja minä iloitsen teidän takianne, etten ollut siellä, jotta te uskoisitte. Mutta mennään hänen luokseen.”

Tuomas tajuaa, että Jeesus saatettaisiin tappaa Juudeassa, mutta hän haluaa kuitenkin tukea Jeesusta, ja niinpä hän kehottaa opetuslapsitovereitaan: ”Mennään mekin kuollaksemme hänen kanssaan.” Siispä oman henkensä vaarantaen opetuslapset seuraavat Jeesusta tälle armoa ilmaisevalle saarnaamismatkalle Juudeaan. Luukas 13:22; 17:1–10; Johannes 10:22, 31, 40–42; 11:1–16.

◆ Missä Jeesus oli saarnannut äskettäin?

◆ Mitä opetuksia Jeesus toisti, ja minkä tosielämän tilanteen hän kuvaili, ja mitä ydinkohtaa se valaisi?

◆ Millaisia uutisia Jeesus sai, ja mitä hän tarkoitti puhuessaan ”päivänvalosta” ja ”yöstä”?

◆ Mitä Tuomas tarkoitti sanoessaan: ’Mennään kuollaksemme hänen kanssaan’?