Kasva jatkuvasti veljellisessä rakkaudessa
”Vaeltakaa edelleen rakkaudessa, niin kuin Kristuskin rakasti teitä.” (EF. 5:2)
1. Minkä Jeesus sanoi olevan seuraajiensa tärkeä tunnuspiirre?
YKSI Jehovan todistajien tuntomerkki on se, että he saarnaavat Jumalan valtakunnan hyvää uutista talosta taloon. Silti Kristus Jeesus valitsi kristillisyydestä erään toisen seikan aitojen opetuslastensa tunnuspiirteeksi. Hän sanoi: ”Minä annan teille uuden käskyn, että rakastatte toisianne; että niin kuin minä olen rakastanut teitä, tekin rakastatte toisianne. Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Joh. 13:34, 35.)
2, 3. Miten veljellinen rakkautemme vaikuttaa niihin, jotka tulevat kokouksiimme?
2 Tosi kristillisen veljesseuran rakkaudelle ei löydy vertaa ihmisyhteiskunnassa. Samoin kuin magneetti vetää puoleensa rautaa, rakkaus vetää Jehovan palvelijoita yhteen ja herättää vilpittömissä ihmisissä kiinnostusta tosi palvontaa kohtaan. Ajatellaanpa esimerkiksi Marcelinoa, kamerunilaista miestä, joka menetti työtapaturmassa näkönsä. Tapaturman jälkeen levisi huhu, jonka mukaan hänen sokeutumisensa johtui siitä, että hän oli noita. Sen sijaan että hänen kirkkonsa pappi ja sen muut jäsenet olisivat lohduttaneet häntä, hänet erotettiin seurakunnasta. Kun eräs Jehovan todistaja kutsui Marcelinoa tulemaan kokoukseen, tämä epäröi, koska ei halunnut enää saada osakseen hyljeksintää.
3 Se mitä valtakunnansalissa tapahtui, yllätti Marcelinon. Hänet toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi, ja hän sai lohtua kuulemistaan Raamatun opetuksista. Hän alkoi käydä kaikissa seurakunnan kokouksissa ja edistyi Raamatun tutkimisessaan. Vuonna 2006 hänet kastettiin. Nyt hän kertoo totuudesta sukulaisilleen ja naapureilleen ja on aloittanut useita raamatuntutkisteluja. Marcelino haluaa, että hänen kanssaan Raamattua tutkivat ihmiset tuntisivat saavansa osakseen samaa rakkautta kuin hän on itse kokenut Jumalan kansan keskuudessa.
4. Miksi meidän tulisi suhtautua vakavasti Paavalin kehotukseen ”vaeltaa edelleen rakkaudessa”?
4 Niin vetoavaa kuin veljellinen rakkautemme onkin, sitä ei voida pitää itsestään selvänä. Ajattele lämpöä hehkuvaa leirinuotiota, joka illan viileydessä vetää ihmisiä lähelleen. Mutta ellei kukaan lisää nuotioon puita, tuli sammuu. Samoin seurakunnan jäseniä yhdistävä suurenmoinen rakkauden side heikkenee, ellemme me yksilöinä tee työtä sen lujittamiseksi. Miten voimme lujittaa sitä? Apostoli Paavali vastaa: ”Vaeltakaa edelleen rakkaudessa, niin kuin Kristuskin rakasti teitä ja luovutti itsensä teidän puolestanne uhrilahjana ja teurasuhrina Jumalalle suloiseksi tuoksuksi.” (Ef. 5:2.) Haluammekin tarkastella kysymystä, miten voimme vaeltaa edelleen rakkaudessa.
”Avartukaa tekin”
5, 6. Miksi Paavali kehotti korinttilaiskristittyjä ”avartumaan”?
5 Apostoli Paavali kirjoitti muinaisen Korintin kristityille: ”Suumme on avautunut teille, korinttilaiset, sydämemme on avartunut. Teillä ei ole ahdasta meissä, mutta teillä on ahdasta omassa hellässä kiintymyksessänne. Niinpä vastapalkkioksi – puhun kuin lapsille – avartukaa tekin.” (2. Kor. 6:11–13.) Miksi Paavali kehotti korinttilaisia avartumaan rakkaudessaan?
6 Miten muinaisen Korintin seurakunta sai alkunsa? Paavali tuli Korinttiin vuoden 50 syksyllä. Vaikka saarnaamistyö oli aluksi vaikeaa, hän ei luovuttanut. Ei kestänyt kauan, kun monet kaupungin asukkaista uskoivat hyvään uutiseen. Paavali käytti ”vuoden ja kuusi kuukautta” tuon uuden seurakunnan opettamiseen ja vahvistamiseen. Hän tunsi selvästikin syvää rakkautta Korintin kristittyjä kohtaan. (Apt. 18:5, 6, 9–11.) Myös heillä oli kaikki syyt rakastaa ja kunnioittaa häntä. Eräät seurakunnassa kuitenkin vetäytyivät pois hänen yhteydestään. Jotkut eivät kenties pitäneet hänen suorista neuvoistaan (1. Kor. 5:1–5; 6:1–10). Toiset olivat ehkä kuunnelleet ”ylen oivallisten apostolien” panettelevaa puhetta (2. Kor. 11:5, 6). Paavali halusi kaikkien veljiensä ja sisartensa rakastavan häntä aidosti. Siksi hän pyysi heitä ”avartumaan” siten, että he loisivat läheisen suhteen häneen ja toisiin uskoviin.
7. Miten voimme ”avartua” veljellisen rakkauden osoittamisessa?
7 Entä me? Miten voimme ”avartua” veljellisen rakkauden osoittamisessa? Samaan ikäluokkaan tai etniseen ryhmään kuuluvat saattavat luonnostaan viihtyä toistensa seurassa. Ja ne, jotka pitävät samanlaisista virkistäytymistavoista, viettävät usein paljon aikaa yhdessä. Mutta jos se, että meillä on yhteiset kiinnostuksen kohteet joidenkin kristittyjen kanssa, saa meidän erottautumaan toisista, meidän on tarpeen ”avartua”. Meidän olisi viisasta kysyä itseltämme: Osallistunko vain harvoin palvelukseen tai seuranpitoon sellaisten veljien ja sisarten kanssa, jotka eivät kuulu lähipiiriini? Olenko haluton hieromaan tuttavuutta valtakunnansalissa niiden kanssa, jotka ovat vasta äskettäin tulleet seurakuntaan, koska ajattelen, että heidän täytyy osoittautua ystävyyteni arvoisiksi pitemmän ajan kuluessa? Tervehdinkö niin vanhempia kuin nuorempiakin seurakunnan jäseniä?
8, 9. Miten Roomalaiskirjeen 15:7:ssä oleva Paavalin neuvo voi auttaa meitä suhtautumaan toisiimme tavalla, joka edistää veljellistä rakkauttamme?
8 Paavalin roomalaisille kirjoittamat sanat voivat auttaa meitä kehittämään oikeaa näkemystä siitä, miten meidän tulisi suhtautua palvojatovereihimme. (Lue Roomalaiskirjeen 15:7.) Ilmauksella ”ottaa tervetulleena vastaan” käännetty kreikan sana merkitsee ’ottaa vastaan huomaavaisesti tai vieraanvaraisesti, hyväksyä seuraansa ja ystävyytensä piiriin’. Kun vieraanvarainen isäntä Raamatun aikoina otti vastaan ystäviä kotiinsa, hän osoitti heille, miten iloinen hän oli nähdessään heidät. Kristus on kuvaannollisesti puhuen ottanut meidät tällä tavoin tervetulleina vastaan, ja meitä kehotetaan jäljittelemään häntä suhtautumisessamme palvojatovereihimme.
9 Kun tervehdimme veljiämme valtakunnansalissa ja muualla, voimme kiinnittää huomiota niihin, joita emme ole vähään aikaan nähneet tai joiden kanssa emme ole viime aikoina puhuneet. Voisimme keskustella heidän kanssaan muutaman minuutin ajan. Seuraavassa kokouksessa voimme käyttää aikaa joidenkin muiden kanssa. Ennen pitkää olemme käyneet miellyttäviä keskusteluja melkein kaikkien veljiemme ja sisartemme kanssa. Meidän ei tarvitse olla huolissamme, vaikka emme ehdi puhua jokaisen kanssa samana päivänä. Keidenkään ei tulisi loukkaantua, jos emme pysty tervehtimään heitä joka kokouksessa.
10. Mikä vertaansa vailla oleva tilaisuus on meidän kaikkien ulottuvilla seurakunnassa, ja miten voimme käyttää sitä täysin hyväksemme?
10 Toisten tervehtiminen on ensimmäinen askel siinä, että ottaa heidät tervetulleina vastaan. Se on askel, joka voi johtaa nautittaviin keskusteluihin ja kestäviin ystävyyssuhteisiin. Esimerkiksi kun jotkut konventeissa läsnä olevat esittäytyvät toisilleen ja alkavat keskustella, he odottavat innokkaasti tapaavansa toisensa uudelleen. Vapaaehtoisista, jotka osallistuvat valtakunnansalien rakentamiseen tai avustustyöhön, tulee usein hyviä ystäviä, koska he oppivat yhteisten kokemusten avulla tuntemaan toistensa hyviä ominaisuuksia. Jehovan järjestössä on runsaasti tilaisuuksia solmia kestäviä ystävyyssuhteita. Jos ”avarrumme”, ystäväpiirimme kasvaa vahvistaen rakkautta, joka yhdistää meitä tosi palvonnassa.
Anna aikaasi toisille
11. Millaisen mallin Jeesus antoi, kuten ilmenee Markuksen 10:13–16:sta?
11 Kaikki kristityt voivat pyrkiä olemaan helposti lähestyttäviä, kuten Jeesus oli. Muistatko, miten Jeesus suhtautui, kun hänen opetuslapsensa yrittivät estää vanhempia tuomasta lapsiaan hänen luokseen? ”Antakaa lapsukaisten tulla minun luokseni”, hän sanoi. ”Älkää yrittäkö estää heitä, sillä Jumalan valtakunta kuuluu senkaltaisille.” Sitten ”hän otti lapset syliinsä ja alkoi siunata heitä, samalla kun hän pani kätensä heidän päälleen”. (Mark. 10:13–16.) Kuvittele, miten haltioissaan noiden lasten on täytynyt olla, kun Suuri Opettaja osoitti heitä kohtaan sellaista rakkaudellista huomiota!
12. Mikä voi estää meitä keskustelemasta toisten kanssa?
12 Jokaisen kristityn pitäisi kysyä itseltään: onko toisten helppo lähestyä minua, vai vaikutanko usein liian kiireiseltä? Tavat, jotka eivät itsessään ole vääriä, voivat joskus estää keskustelun. Jos esimerkiksi käytämme usein matkapuhelinta tai kuuntelemme kuulokkeilla äänitteitä toisten läsnäollessa, saatamme antaa sellaisen vaikutelman, ettemme kaipaa heidän seuraansa. Jos toiset näkevät meidät usein syventyneenä katsomaan taskutietokonetta, he saattaisivat päätellä, ettemme välitä keskustella heidän kanssaan. Joskus on tietysti ”aika pysyä hiljaa”. Mutta kun olemme ihmisten parissa, on usein ”aika puhua”. (Saarn. 3:7.) Joku voisi sanoa: ”Olen mieluummin omissa oloissani” tai: ”En ole aamuisin juttutuulella.” Keskusteleminen ystävällisesti silloinkin, kun siihen ei olisi halua, on kuitenkin osoitus rakkaudesta, joka ”ei etsi omia etujaan” (1. Kor. 13:5).
13. Miten Paavali kannusti Timoteusta suhtautumaan kristittyihin veljiin ja sisariin?
13 Paavali kannusti nuorta Timoteusta kunnioittamaan kaikkia seurakunnan jäseniä. (Lue 1. Timoteuksen kirjeen 5:1, 2.) Meidänkin tulisi kohdella iäkkäämpiä kristittyjä ikään kuin he olisivat äitejämme ja isiämme ja pitää nuorempia ikään kuin omina sisaruksinamme. Kun suhtaudumme toisiin näin, kukaan rakkaista veljistämme ja sisaristamme ei tunne olevansa seurassamme kuin muukalainen.
14. Millaista hyötyä on rakentavien keskustelujen käymisestä toisten kanssa?
14 Kun keskustelemme rakentavasti toisten kanssa, edistämme heidän hengellisyyttään ja tunneperäistä hyvinvointiaan. Eräässä haaratoimistossa työskentelevä veli muistaa lämmöllä useita iäkkäämpiä beteliläisiä, jotka käyttivät säännöllisesti aikaa hänen kanssaan keskustelemiseen, kun hän oli vasta tullut Beteliin. Heidän rohkaisevat sanansa saivat hänet tuntemaan, että hän oli tosiaan osa Betel-perhettä. Nykyään hän yrittää jäljitellä heitä keskustelemalla toisten beteliläisten kanssa.
Nöyryys auttaa meitä saamaan aikaan rauhan
15. Mikä osoittaa, että tosi palvojienkin välille voi tulla erimielisyyksiä?
15 Euodialla ja Syntykellä, kahdella muinaisessa Filippissä asuneella kristityllä sisarella, oli ilmeisesti vaikeuksia jonkin keskinäisen ongelman selvittämisessä (Fil. 4:2, 3). Paavalin ja Barnabaan välinen kiihkeä kiista tuli julkisesti tunnetuksi ja johti siihen, että he kulkivat jonkin aikaa eri teitä (Apt. 15:37–39). Nämä kertomukset osoittavat, että tosi palvojienkin välille voi tulla erimielisyyksiä. Jehova antaa meille apua kiistojen ratkaisemiseen ja ystävyyssuhteiden palauttamiseen. Mutta hän vaatii meiltä jotakin.
16, 17. a) Miten tärkeää nöyryys on erimielisyyksien selvittämisessä? b) Millä tavalla kertomus siitä, miten Jaakob lähestyi Esauta, valaisee nöyryyden arvoa?
16 Kuvittele, että sinä ja ystäväsi olette lähdössä automatkalle. Ennen kuin pääsette aloittamaan matkan, sinun täytyy panna avain virtalukkoon ja käynnistää auton moottori. Myös silloin kun käynnistetään prosessia erimielisyyksien selvittämiseksi, tarvitaan erästä avainta. Tuo avain on nöyryys. (Lue Jaakobin kirjeen 4:10.) Tämän avaimen ansiosta ihmiset, joilla on erimielisyyttä keskenään, voivat alkaa noudattaa Raamatun periaatteita, kuten seuraava raamatullinen esimerkki osoittaa.
17 Oli kulunut 20 vuotta siitä, kun Esau oli menettänyt esikoisoikeutensa kaksoisveljelleen Jaakobille, mikä oli katkeroittanut hänet niin, että hän halusi tappaa Jaakobin. Veljekset olivat kohtaamaisillaan toisensa tuon pitkän ajan jälkeen, ”ja Jaakob pelästyi kovasti ja huolestui”. Hänestä tuntui varsin mahdolliselta, että Esau hyökkäisi hänen kimppuunsa. Mutta kun he sitten tapasivat toisensa, Jaakob teki jotain sellaista, mitä Esau ei osannut odottaa. Lähestyessään veljeään hän ”kumartui maahan”. Mitä tapahtui seuraavaksi? ”Esau juoksi häntä vastaan ja syleili häntä ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä, ja he itkivät.” Yhteenoton vaara oli saatu torjuttua. Jaakobin nöyryys auttoi voittamaan vihan, jota Esau oli mahdollisesti hautonut mielessään. (1. Moos. 27:41; 32:3–8; 33:3, 4.)
18, 19. a) Miksi meidän on tärkeää ottaa aloite Raamatun neuvojen soveltamisessa, kun syntyy erimielisyyttä? b) Miksi meidän ei tulisi luovuttaa, jos toinen osapuoli ei aluksi reagoi myönteisesti?
18 Raamatussa on erinomaisia neuvoja erimielisyyksien selvittämisestä (Matt. 5:23, 24; 18:15–17; Ef. 4:26, 27).a Mutta ellemme noudata nöyrästi noita neuvoja, rauhan aikaansaaminen on vaikeaa. Ratkaisu ei ole siinä, että odottaa toisen osoittavan nöyryyttä, kun meilläkin on avain lukkiutuneen tilanteen selvittämiseen.
19 Mikäli ensimmäiset yrityksemme rauhan aikaansaamiseksi näyttävät jostain syystä tuloksettomilta, meidän ei tulisi luopua toivosta. Toinen osapuoli saattaa tarvita aikaa tunteidensa selvittelemiseen. Joosefin veljet olivat kohdelleet Joosefia petollisesti. Se tapahtui kauan ennen kuin he kohtasivat hänet Egyptin pääministerinä. Myöhemmin heidän sydämentilansa kuitenkin muuttui, ja he pyysivät anteeksi. Joosef antoi heille anteeksi, ja Jaakobin pojista tuli kansa, jonka Jehova otti nimelleen. (1. Moos. 50:15–21.) Säilyttämällä rauhan veljiemme ja sisartemme kanssa edistämme seurakunnan ykseyttä ja iloa. (Lue Kolossalaiskirjeen 3:12–14.)
Rakastakaamme ”teossa ja totuudessa”
20, 21. Mitä voimme oppia siitä, että Jeesus pesi apostoliensa jalat?
20 Vähän ennen kuolemaansa Jeesus sanoi apostoleilleen: ”Minä annoin teille mallin, jotta tekin tekisitte niin kuin minä tein teille.” (Joh. 13:15.) Hän oli juuri pessyt noiden 12 miehen jalat. Se ei ollut pelkkä rituaali eikä vain huomaavainen teko. Ennen kuin Johannes kertoi jalkojen pesemisestä, hän kirjoitti: ”Hän [Jeesus], joka oli rakastanut omiaan, jotka olivat maailmassa, rakasti heitä loppuun asti.” (Joh. 13:1.) Juuri rakkaus opetuslapsiin sai Jeesuksen tekemään palveluksen, joka kuului yleensä orjan tehtäviin. Nyt heidän piti tehdä nöyrästi rakkaudellisia tekoja toistensa hyväksi. Aidon veljellisen rakkauden tulisikin saada meidät osoittamaan kiinnostusta kaikkia kristittyjä veljiämme ja sisariamme kohtaan.
21 Apostoli Pietari, jonka jalat Jumalan Poika oli pessyt, tajusi hänen tekonsa merkityksen. Hän kirjoitti: ”Kun nyt olette puhdistaneet sielunne tottelevaisuudellanne totuutta kohtaan, minkä tuloksena on veljellinen kiintymys, jossa ei ole ulkokultaisuutta, rakastakaa toisianne hellittämättömän hartaasti sydämestä.” (1. Piet. 1:22.) Apostoli Johannes, jonka jalat Jeesus oli myös pessyt, kirjoitti: ”Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanoin tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.” (1. Joh. 3:18.) Saakoon sydämemme meidät osoittamaan veljellistä rakkauttamme käytännössä.
[Alaviite]
a Ks. kirja Järjestetyt tekemään Jehovan tahto s. 144–150.
Muistatko?
• Millä tavoin voimme ”avartua” rakkaudessa toisiimme?
• Miten voisimme antaa aikaamme toisille?
• Mikä osa nöyryydellä on rauhan aikaansaamisessa?
• Minkä tulisi saada meidät olemaan kiinnostuneita uskontovereista?
[Kuva s. 21]
Ota uskontoverisi lämpimästi vastaan.
[Kuva s. 23]
Älä jätä käyttämättä tilaisuuksia antaa aikaasi toisille.