Luku 2

Jeesus Kristus, uskollinen Todistaja

NOIN 4000 vuoden ajan oli esikristillisten todistajien pitkä ketju antanut todistustaan. Jumalan suvereenisuutta ja hänen palvelijoidensa nuhteettomuutta koskevat kiistakysymykset odottivat kuitenkin vielä vastausta. Nyt koitti aika luvatun kuninkaallisen ”siemenen”, Messiaan, ilmaantua maan päälle (1. Moos. 3:15).

Kenet kaikista miljoonista henkipojistaan Jehova valitsi tähän tehtävään? He kaikki olivat nähneet, mitä Eedenissä tapahtui, ja olivat varmasti perillä silloin herätetyistä kaikkeutta koskevista kiistakysymyksistä. Mutta kuka oli innokkain toimimaan Jehovan nimen kirkastamiseksi ja hänen suvereenisuutensa kunniaan saattamiseksi? Kuka voisi antaa lopullisen vastauksen siihen Saatanan haasteeseen, ettei kukaan pysyisi Jumalan suvereenisuuden nuhteettomana kannattajana joutuessaan koetukselle? Jehova valitsi Esikoisensa, ainosyntyisen Poikansa, Jeesuksen (Joh. 3:16; Kol. 1:15).

Jeesus otti tämän tehtävän vastaan innokkaasti ja nöyrästi, vaikka se merkitsi lähtöä taivaallisesta kodista, jossa hän oli asunut Isänsä kanssa kauemmin kuin kukaan muu (Joh. 8:23, 58; Fil. 2:5–8). Mikä oli hänen vaikuttimensa? Syvä rakkaus Jehovaa kohtaan ja harras halu nähdä Hänen nimensä puhdistettuna kaikesta häpeästä (Joh. 14:31). Jeesus toimi myös rakkaudesta ihmisiä kohtaan (Sananl. 8:30, 31; vrt. Joh. 15:13). Hänen syntymisensä maan päälle varhaissyksyllä vuonna 2 eaa. teki mahdolliseksi pyhä henki, jonka välityksellä Jehova siirsi Jeesuksen elämän taivaasta juutalaisneitsyt Marian kohtuun (Matt. 1:18; Luuk. 1:26–38). Siten Jeesus syntyi Israelin kansaan (Gal. 4:4).

Jeesus tiesi paremmin kuin kukaan muu israelilainen, että hänen piti todistaa Jehovasta. Minkä vuoksi? Hän kuului kansaan, jolle Jehova oli sanonut profeetta Jesajan välityksellä: ”Te olette minun todistajiani.” (Jes. 43:10, UM.) Lisäksi Jehova voiteli Jeesuksen pyhällä hengellä, kun hänet kastettiin Jordanissa vuonna 29 (Matt. 3:16). Näin Jeesus valtuutettiin ”julistamaan Herran otollista vuotta”, kuten hän myöhemmin vahvisti (Jes. 61:1, 2; Luuk. 4:16–19).

Jeesus huolehti uskollisesti tehtävästään, ja hänestä tuli Jehovan suurin koskaan maan päällä elänyt todistaja. Täysin oikeutetusti apostoli Johannes, joka seisoi Jeesuksen lähellä hänen kuolemansa aikoihin, nimittää Jeesusta ”Uskolliseksi Todistajaksi” (Ilm. 1:5). Kirkastettu Jeesus sanoo Ilmestyksen 3:14:ssä itseään ”Aameneksi” ja ”uskolliseksi ja totuudelliseksi todistajaksi”. Millaisen todistuksen tämä ”Uskollinen Todistaja” esitti?

Totuudesta todistaminen

Ollessaan syytettynä roomalaisen maaherran Pilatuksen edessä Jeesus sanoi: ”Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten olen tullut maailmaan, että todistaisin totuudesta. Jokainen, joka on totuuden puolella, kuuntelee minun ääntäni.” (Joh. 18:37.) Mistä totuudesta Jeesus todisti? Jumalan totuudesta, Jehovan ikuisten tarkoitusten paljastuksesta. (Joh. 18:33–36.)

Miten Jeesus sitten todisti tästä totuudesta? Kreikkalainen verbi ”todistaa” merkitsee myös ’julistaa, vahvistaa, antaa suotuisa lausunto, puhua hyvää, hyväksyä’. Muinaisissa kreikkalaisissa papyrusteksteissä tuon verbin toinen muoto (mar·ty·rōʹ) esiintyi usein allekirjoituksen jälkeen, esimerkiksi liiketoimissa. Jeesuksen piti siis palveluksellaan vahvistaa Jumalan totuus. Tämä edellytti varmasti sitä, että hän julisti eli saarnasi tuota totuutta toisille. Pelkkä puhuminen ei kuitenkaan riittänyt.

”Minä olen – – totuus”, Jeesus sanoi (Joh. 14:6). Hän tosiaankin eli Jumalan totuuden mukaan. Valtakuntaan ja sen messiaaniseen Hallitsijaan liittyvä Jumalan tarkoitus oli tehty selväksi ennustuksissa. Uhrikuolemaan huipentuvalla elämänvaelluksellaan maan päällä Jeesus täytti kaiken, mitä hänestä oli ennustettu. Siten hän vahvisti ja takasi Jehovan profeetallisen sanan totuudellisuuden. Tästä syystä apostoli Paavali saattoi sanoa: ”Olipa Jumalan lupauksia miten paljon tahansa, niistä on tullut ’kyllä’ hänen välityksellään. Siksi myös hänen kauttaan sanotaan ’aamen’ [merkitsee: ’olkoon niin’ tai ’varmasti’] Jumalalle mikä koituu kunniaksi meidän kauttamme.” (2. Kor. 1:20.) Juuri Jeesuksessa Jumalan lupaukset siis täyttyvät (Ilm. 3:14).

Jumalan nimestä todistaminen

Jeesus opetti seuraajiaan rukoilemaan: ”Meidän Isämme taivaissa, olkoon sinun nimesi pyhitetty [eli ”pidettäköön pyhänä; kohdeltakoon pyhänä”].” (Matt. 6:9, UM, engl. viitelaitoksen alaviite.) Maallisen elämänsä viimeisenä iltana Jeesus lisäksi sanoi rukouksessa taivaalliselle Isälleen: ”Olen tehnyt sinun nimesi ilmeiseksi niille ihmisille, jotka annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat noudattaneet sinun sanaasi. Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja tulen tekemään sen tunnetuksi, jotta se rakkaus, jolla olet rakastanut minua, olisi heissä ja minä olisin heidän yhteydessään.” (Joh. 17:6, 26.) Tämähän oli Jeesuksen maan päälle tulemisen ensisijainen tarkoitus. Mitä sisältyi siihen, että hän teki Jumalan nimen tunnetuksi?

Jeesuksen seuraajat tunsivat jo Jumalan nimen ja käyttivät sitä. He näkivät ja lukivat sen synagogissaan saatavilla olleista heprealaisista Raamatun kirjakääröistä. Lisäksi he näkivät ja lukivat sen Septuagintasta – Heprealaisten kirjoitusten kreikankielisestä käännöksestä, jota he käyttivät opettaessaan ja kirjoittaessaan. Jos he siis tunsivat Jumalan nimen, niin missä mielessä Jeesus teki sen heille ilmeiseksi tai tunnetuksi?

Raamatun aikoina nimillä oli paljon merkitystä. J. H. Thayerin Uuden testamentin kreikkalais-englantilaisessa sanakirjassa (A Greek-English Lexicon of the New Testament) mainitaan: ”Jumalan nimeä käytetään Uudessa testamentissa edustamaan kaikkia niitä ominaisuuksia, jotka hänen palvojilleen yhdistyvät tuossa nimessä ja joiden välityksellä Jumala tekee itsensä tunnetuksi ihmisille.” Jeesus teki Jumalan nimen tunnetuksi sekä käyttämällä sitä että paljastamalla nimen takana olevan Persoonan – hänen tarkoituksensa, toimintansa ja ominaisuutensa. Koska Jeesus oli ollut ”Isän povella”, hän saattoi selittää Isää tavalla, johon kukaan muu ei olisi pystynyt (Joh. 1:18). Lisäksi Jeesus heijasti Isäänsä niin täydellisesti, että Jeesuksen opetuslapset saattoivat ”nähdä” Isän Pojassa (Joh. 14:9). Jeesus todisti Jumalan nimestä sanoillaan ja teoillaan.

Hän todisti Jumalan valtakunnasta

Jeesus oli ”Uskollisena Todistajana” huomattavalla tavalla Jumalan valtakunnan julistaja. Hän sanoi painokkaasti: ”Minun täytyy julistaa – – Jumalan valtakunnan hyvää uutista, koska sitä varten minut on lähetetty.” (Luuk. 4:43.) Hän käveli satoja kilometrejä julistaessaan tuota taivaallista Valtakuntaa eri puolilla Palestiinaa. Hän saarnasi kaikkialla, missä oli kuulevia korvia: järvenrannoilla ja vuorenrinteillä, kaupungeissa ja kylissä, synagogissa ja temppelissä, toreilla ja ihmisten kodeissa. Jeesus kuitenkin tiesi, että sillä, miten laajalla alueella hän voisi käydä ja miten monelle ihmiselle hän voisi todistaa, oli rajansa (vrt. Joh. 14:12). Siksi Jeesus valmensi ja lähetti opetuslapsensa Valtakunnan julistajiksi maailmanlaajuista peltoa silmällä pitäen (Matt. 10:5–7; 13:38; Luuk. 10:1, 8, 9).

Jeesus oli uuttera ja innokas todistaja, eikä hän sallinut minkään kääntää huomiotaan muualle. Vaikka hän osoittikin henkilökohtaista kiinnostusta ihmisten tarpeita kohtaan, hän ei uppoutunut siinä määrin vain hetkellistä helpotusta tuottaviin toimiin, että olisi laiminlyönyt Jumalalta saamansa tehtävän: ihmisten huomion kiinnittämisen heidän ongelmiensa pysyvään ratkaisuun – Jumalan valtakuntaan. Kerran kun hän oli ihmeen avulla ruokkinut noin 5000 miestä (kenties runsaat 10000 ihmistä, kun myös naiset ja lapset lasketaan mukaan), ryhmä juutalaisia halusi tarttua häneen tehdäkseen hänestä maallisen kuninkaan. Miten Jeesus menetteli? Hän ”poistui jälleen vuorelle yksinäisyyteen”. (Joh. 6:1–15; vrt. Luuk. 19:11, 12; Apt. 1:6–9.) Vaikka Jeesus ihmeen avulla paransi monia, häntä ei tunnettu ensisijaisesti Ihmeidentekijänä, vaan sekä uskovat että ne, jotka eivät uskoneet, tunnustivat hänet ”Opettajaksi” (Matt. 8:19; 9:11; 12:38; 19:16; 22:16, 24, 36; Joh. 3:2).

Jumalan valtakunnasta todistaminen oli selvästikin tärkeintä työtä, mitä Jeesus saattoi tehdä. Jehova tahtoo kaikkien tietävän, mikä Hänen valtakuntansa on ja miten se täyttää Hänen tarkoituksensa. Valtakunta on lähellä Hänen sydäntään, sillä juuri Valtakunnan välityksellä Hän pyhittää nimensä puhdistamalla sen kaikesta häpeästä. Jeesus tiesi tämän, ja siksi hän valitsi tuon Valtakunnan saarnaamisensa teemaksi (Matt. 4:17). Osallistumalla kokosydämisesti siitä julistamiseen Jeesus kannatti Jehovalle kuuluvaa suvereenisuutta.

Uskollinen todistaja aina kuolemaan saakka

Kukaan ei voinut rakastaa Jehovaa ja Hänen suvereenisuuttaan enempää kuin Jeesus. ”Koko luomakunnan esikoisena” Jeesus tunsi täysin Isän, koska hän oli ollut läheisesti tekemisissä hänen kanssaan ollessaan henkiluomuksena taivaissa (Kol. 1:15; Matt. 11:27). Hän oli halukkaasti alistunut Jumalan suvereenisuuteen ensimmäisen miehen ja naisen luomista edeltäneinä mittaamattomina aikakausina (vrt. Joh. 8:29, 58). Miten syvää tuskaa hänen onkaan täytynyt tuntea, kun Aadam ja Eeva käänsivät selkänsä Jumalan suvereenisuudelle! Kuitenkin hän odotti kärsivällisesti taivaissa noin 4000 vuotta, kunnes koitti vihdoin hänen aikansa palvella Jehovan suurimpana todistajana, joka koskaan on elänyt maan päällä!

Jeesus oli täysin selvillä siitä, että kaikkeuden kiistakysymykset koskivat suoranaisesti häntäkin. Olisi saattanut näyttää siltä, että Jehova oli kaikilta puolin suojannut hänet (vrt. Job 1:9–11). Hän oli tosin osoittanut uskollisuuttaan ja antaumustaan taivaissa, mutta pysyisikö hän nuhteettomana missä tahansa koetuksessa ollessaan ihmisenä maan päällä? Voisiko hän vastustaa Saatanaa tilanteessa, jossa hänen vihollisellaan näytti olevan yliote?

Käärmeen kaltainen Vastustaja ei hukannut aikaa. Pian Jeesuksen kasteen ja voitelemisen jälkeen Saatana kiusasi häntä saadakseen hänet ilmaisemaan itsekkyyttä, korottamaan itsensä ja lopulta hylkäämään Isänsä suvereenisuuden. Mutta Jeesuksen Saatanalle esittämä yksiselitteinen lausunto: ”Jehovaa, Jumalaasi, sinun tulee palvoa, ja yksin hänelle sinun tulee suorittaa pyhää palvelusta” osoitti, miten hän suhtautui kiistakysymyksiin. Hän oli aivan erilainen kuin Aadam. (Matt. 4:1–10.)

Jeesuksen eteen viitoitettu tie merkitsi kärsimystä ja kuolemaa, ja Jeesus tiesi sen hyvin (Luuk. 12:50; Hepr. 5:7–9). Siitä huolimatta ”kun hän totesi itsensä olemukseltaan ihmiseksi, hän nöyrrytti itsensä ja tuli tottelevaiseksi kuolemaan saakka, aina kidutuspaalussa kuolemaan saakka” (Fil. 2:7, 8). Siten Jeesus osoitti Saatanan hirvittäväksi valehtelijaksi ja ratkaisi täysin kysymyksen: pysyykö kukaan Jumalan suvereenisuuden nuhteettomana kannattajana, jos Saatanan annetaan panna hänet koetukselle? Jeesuksen kuolema sai kuitenkin aikaan paljon muutakin.

Kuolemalla kidutuspaalussa Jeesus myös antoi ”sielunsa lunnaina monien korvaukseksi” (Matt. 20:28; Mark. 10:45). Hänen täydellisellä ihmiselämällään oli uhriarvo. Uhraamalla elämänsä Jeesus mahdollistaa meille syntien anteeksi saamisen, ja sen lisäksi hän tarjoaa meille Jumalan alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti tilaisuuden saada ikuinen elämä paratiisimaassa. (Luuk. 23:43; Apt. 13:38, 39; Hepr. 9:13, 14; Ilm. 21:3, 4.)

Jehova osoitti sen, että hän rakasti Jeesusta ja hyväksyi hänet ”Uskolliseksi Todistajakseen”, herättämällä hänet kuolleista kolmantena päivänä. Tämä vahvisti sen, että Jeesuksen Valtakunnasta antama todistus oli totta. (Apt. 2:31–36; 4:10; 10:36–43; 17:31.) Jeesus viipyi maan läheisyydessä 40 päivää, joiden kuluessa hän näyttäytyi useita kertoja apostoleilleen, ja nousi sitten taivaaseen (Apt. 1:1–3, 9).

Jeesus oli ilmaissut, että Jumalan messiaanisen valtakunnan perustaminen olisi kaukana tulevaisuudessa (Luuk. 19:11–27). Se merkitsisi myös Jeesuksen ”läsnäolon ja asiainjärjestelmän päättymisen” alkua (Matt. 24:3). Mutta mistä hänen maan päällä olevat seuraajansa voisivat tietää, milloin nämä toteutuisivat? Jeesus esitti heille ”tunnusmerkin” – yhteismerkin, johon sisältyisi monia todisteita, esimerkiksi sodat, maanjäristykset, elintarvikepula, ruttotaudit ja laittomuuden lisääntyminen. Yksi tunnusmerkin huomattava piirre olisi myös se, että Valtakunnan hyvää uutista saarnattaisiin kautta asutun maan todistukseksi kaikille kansoille. Kaikki tuon tärkeän tunnusmerkin piirteet voidaan havaita nykyään, mikä ilmaisee meidän elävän aikaa, jolloin Jeesus on läsnä taivaallisena Kuninkaana ja asiainjärjestelmän on määrä päättyä.a (Matt. 24:3–14.)

Mutta miten olisi Jeesuksen seuraajien laita? Tänä Jeesuksen läsnäolon aikana moniin eri kirkkoihin kuuluvat ihmiset väittävät seuraavansa Kristusta (Matt. 7:22). Silti Raamatussa sanotaan, että on vain ”yksi usko” (Ef. 4:5). Miten sitten voit tunnistaa tosi kristillisen seurakunnan, jonka Jumala hyväksyy ja jota hän ohjaa? Voit tunnistaa sen tarkastelemalla sitä, mitä Raamatussa sanotaan ensimmäisen vuosisadan kristillisestä seurakunnasta, ja ottamalla sitten selvää, ketkä nykyään noudattavat tuota samaa mallia.

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 20]

Syntynyt todistamaan totuudesta

[Huomioteksti s. 21]

Jeesus valitsi Jumalan valtakunnan saarnaamisensa teemaksi

[Huomioteksti s. 22]

Jeesus Kristus oli Jehovan suurin koskaan maan päällä elänyt todistaja

[Kokosivun kuva s. 23]