Luku 10

Kristillisyys – oliko Jeesus tie Jumalan luo?

Tähän mennessä olemme lukuun ottamatta juutalaisuutta koskevaa lukua tarkastelleet paljolti mytologiaan perustuvia suuria uskontoja. Nyt tarkastelemme jälleen erästä uskontoa, joka väittää saattavansa ihmiskunnan lähemmäksi Jumalaa: kristillisyyttä. Mihin kristillisyys perustuu – myyttiin vai historiallisiin tosiasioihin?

 1. a) Miksi kristikunnan historia herättää joidenkuiden mielessä vakavia epäilyksiä kristillisyyden suhteen? b) Minkä eron teemme kristikunnan ja kristillisyyden välillä?

KRISTIKUNNANa historia sotineen, inkvisitioineen, ristiretkineen ja uskonnollisine ulkokultaisuuksineen ei ole edistänyt kristillisyyden asiaa. Hartaat muslimit ja muut viittaavat länsimaisen, ”kristillisen” maailman moraaliseen turmelukseen ja rappioon perusteeksi kristillisyyden hylkäämiseen. Niin kutsutut kristityt kansat ovat tosiaan menettäneet moraalisen peräsimensä ja kärsineet haaksirikon uskottomuuden, ahneuden ja nautinnonhalun karikoilla.

 2, 3. a) Millainen vastakohta on varhaiskristittyjen ja nykyajan kristikunnan ihmisten käytöksen välillä? b) Mainitse joitakin kysymyksiä, joihin saamme vastauksen.

² Sen, että alkuperäisen kristillisyyden mittapuut poikkesivat nykyajan sallivaisista tavoista, vahvistaa professori Elaine Pagels kirjassaan ”Aadam, Eeva ja käärme”, jossa hän sanoo: ”Monet neljän ensimmäisen vuosisadan kristityt olivat ylpeitä sukupuolisesta pidättyväisyydestään; he karttoivat moniavioisuutta ja usein myös avioeroa, jonka juutalainen perinne salli; ja he hylkäsivät avioliiton ulkopuoliset seksuaalitavat, jotka hyväksyttiin yleisesti heidän pakana-aikalaistensa keskuudessa, tavat joihin sisältyivät prostituutio ja homoseksuaalisuus.” – Adam, Eve, and the Serpent.

³ On siksi aiheellista kysyä: Heijastaako kristikunnan historia ja sen nykyinen moraalitila todella Jeesuksen Kristuksen opetuksia? Millainen mies Jeesus oli? Auttoiko hän saattamaan ihmiskuntaa lähemmäksi Jumalaa? Oliko hän heprealaisten ennustusten luvattu Messias? Nämä ovat joitakin kysymyksiä, joita tarkastelemme tässä luvussa.

Millainen valtuutus Jeesuksella oli?

 4. Minkä selvän eron olemme tarkastelumme kuluessa panneet merkille kristillisyyden ja sen juurien sekä maailman suurien uskontojen välillä?

⁴ Edellisistä luvuista olemme nähneet, miten huomattava osa mytologialla on ollut lähes kaikissa maailman suurissa uskonnoissa. Mutta kun edellisessä luvussamme siirryimme tarkastelemaan juutalaisuuden alkuperää, emme aloittaneet myytistä, vaan Aabrahamia, hänen esi-isiään ja hänen jälkeläisiään koskevasta historiallisesta todellisuudesta. Kristillisyyden ja sen perustajan, Jeesuksen, yhteydessä me samoin aloitamme huomattavasta historiallisesta henkilöstä, emme mytologiasta. – Ks. sivua 237.

 5. a) Mikä Jeesuksen saama kolminkertainen valtuutus todistaa hänen olleen Aabrahamin luvattu ”siemen”? b) Ketkä kirjoittivat Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset?

⁵ Ensimmäinen jae Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa, jotka yleensä tunnetaan Uutena testamenttina (ks. sivua 241), sanoo: ”Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan, Aabrahamin pojan, historian kirja.” (Matteus 1:1) Onko se Matteuksen, entisen juutalaisen veronkantajan ja Jeesuksen läheisen opetuslapsen ja elämäkerran kirjoittajan, perusteeton väite? Ei. Seuraavat 15 jaetta esittävät Aabrahamin jälkeläisten sukuhaaran aina Jaakobiin saakka, josta ”tuli Joosefin, Marian miehen, isä. Mariasta syntyi Jeesus, jota kutsutaan Kristukseksi.” Jeesus oli siksi todellisuudessa Aabrahamin, Juudan ja Daavidin jälkeläinen, ja sellaisena hänellä oli ikään kuin kolminkertainen valtuutus siitä, että hän oli 1. Mooseksen kirjan 3:15:n ja Aabrahamin ennustettu ”siemen”. – 1. Mooseksen kirja 22:18; 49:10; 1. Aikakirja 17:11.

 6, 7. Miksi Jeesuksen syntymäpaikka oli merkityksellinen?

⁶ Messiaanisen Siemenen valtuuksien puolesta puhuisi myös hänen syntymäpaikkansa. Missä Jeesus syntyi? Matteus kertoo, että Jeesus syntyi ”Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen päivinä”. (Matteus 2:1) Lääkäri Luukkaan kertomus vahvistaa tuon tosiasian kertoessaan Jeesuksen tulevasta kasvatusisästä: ”Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jota kutsutaan Betlehemiksi, koska hän oli Daavidin huonetta ja sukua, henkikirjoitettavaksi Marian kanssa, joka oli annettu hänelle avioon, kuten oli luvattu, ja oli parhaillaan pitkälle kehittyneessä raskauden tilassa.” – Luukas 2:4, 5.

⁷ Miksi oli tärkeää, että Jeesus syntyi Betlehemissä eikä Nasaretissa tai jossain muussa kaupungissa? Sen ennustuksen vuoksi, jonka heprealainen profeetta Miika esitti 700-luvulla eaa.: ”Mutta sinä, Beetlehem, Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista.” (Miika 5:1) Jeesuksen synnyinpaikka todisti siis osaltaan sen, että hänellä oli valtuutus luvatuksi Siemeneksi ja Messiaaksi. – Johannes 7:42.

 8. Mainitse joitakin ennustuksia, jotka Jeesus täytti.

⁸ Todellisuudessa Jeesus täytti monia muita Heprealaisten kirjoitusten ennustuksia ja osoitti siten, että hänellä oli kaikki valtuudet luvatuksi Messiaaksi. Voit tarkistaa Raamatusta joitakin näistä. (Ks. sivua 245.)b Mutta tutustukaamme nyt lyhyesti Jeesuksen sanomaan ja hänen palvelukseensa.

Jeesuksen elämä osoittaa tien

 9. a) Miten Jeesus aloitti julkisen sananpalveluksensa? b) Mistä tiedämme, että Jeesuksella oli Jumalan hyväksyntä?

⁹ Raamatun kertomus ilmaisee, että Jeesus kasvatettiin siten kuin sen ajan juutalaiset nuorukaiset yleensäkin, että hän kävi paikallisessa synagogassa ja Jerusalemin temppelissä. (Luukas 2:41–52) Saavutettuaan 30 vuoden iän hän aloitti julkisen sananpalveluksensa. Ensin hän meni serkkunsa Johanneksen luo, joka kastoi Jordanissa juutalaisia katumuksen vertauskuvaksi. Luukas kertoo: ”Kun nyt kaikkea kansaa kastettiin, Jeesuskin kastettiin, ja hänen rukoillessaan taivas aukeni ja pyhä henki laskeutui ruumiillisessa hahmossa kuin kyyhkynen hänen päälleen, ja taivaasta tuli ääni: ’Sinä olet minun rakas Poikani; minä olen hyväksynyt sinut.’” – Luukas 3:21–23; Johannes 1:32–34.

10, 11. a) Mainitse joitakin tunnusomaisia piirteitä Jeesuksen saarnaamis- ja opetusmenetelmistä. b) Miten Jeesus osoitti Isänsä nimen tärkeyden?

¹⁰ Aikanaan Jeesus ryhtyi sananpalvelukseensa voideltuna Jumalan Poikana. Hän kulki läpi Galilean ja Juudean saarnaten Jumalan valtakunnan sanomaa ja tehden ihmeitä, esimerkiksi parantaen sairaita. Hän ei ottanut maksua eikä tavoitellut rikkautta tai itsensä korottamista. Hän sanoikin, että onnellisempaa on antaa kuin saada. Lisäksi hän opetti opetuslapsensa saarnaamaan. – Matteus 8:20; 10:7–13; Apostolien teot 20:35.

¹¹ Eritellessämme Jeesuksen sanomaa ja hänen käyttämiään menetelmiä näemme selvän eron hänen tyylinsä ja monien kristikunnan saarnaajien tyylin välillä. Hän ei ohjaillut ovelasti ihmisjoukkoja halpahintaisen tunteellisuuden tai helvetintulella pelottelun avulla. Pikemminkin Jeesus käytti yksinkertaista johdonmukaisuutta ja vertauksia eli kuvauksia jokapäiväisestä elämästä vedotakseen ihmisten sydämeen ja mieleen. Hänen kuuluisa vuorisaarnansa on yksi huomattava esimerkki hänen opetuksistaan ja menetelmistään. Tuossa saarnassa on mukana Jeesuksen mallirukous, joka ilmaisee selvästi kristityn elämän tärkeimmät asiat panemalla Jumalan nimen pyhittämisen ensi sijalle. (Ks. sivuja 258 ja 259.) – Matteus 5:1–7:29; 13:3–53; Luukas 6:17–49.

12. a) Miten Jeesus ilmaisi rakkautta opetuksissaan ja teoissaan? b) Miten erilainen maailma olisi, jos kristillistä rakkautta todella noudatettaisiin?

¹² Ollessaan tekemisissä seuraajiensa kanssa ja yleensä ihmisten kanssa Jeesus ilmaisi rakkautta ja sääliä. (Markus 6:30–34) Saarnatessaan Jumalan valtakunnan sanomaa hän myös itse käytännössä noudatti rakkautta ja nöyryyttä. Siksi hän saattoi elämänsä viimeisinä tunteina sanoa opetuslapsilleen: ”Minä annan teille uuden käskyn, että rakastatte toisianne; että niin kuin minä olen rakastanut teitä, tekin rakastatte toisianne. Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Johannes 13:34, 35) Niinpä käytännön kristillisyyden olennainen piirre onkin periaatteeseen perustuva uhrautuva rakkaus. (Matteus 22:37–40) Tämä merkitsee käytännössä sitä, että kristityn tulisi rakastaa jopa vihollisiaan, vaikka hän voikin vihata heidän pahoja tekojaan. (Luukas 6:27–31) Ajattelehan sitä hetkinen. Miten erilainen tämä maailma olisikaan, jos jokainen todella noudattaisi tällaista rakkauden muotoa! – Roomalaisille 12:17–21; 13:8–10.

13. Miten Jeesuksen opetus erosi Kungfutsen, Laotsen ja Buddhan opetuksista?

¹³ Jeesuksen opetus oli kuitenkin paljon enemmän kuin vain siveysoppia tai filosofiaa, jollaisia Kungfutsen ja Laotsen opetukset olivat. Jeesus ei opettanut myöskään, kuten Buddha, että ihminen voi teoillaan ansaita pelastuksensa tiedon ja valaistumisen polulla. Sen sijaan hän viittasi Jumalaan pelastuksen lähteenä sanoessaan: ”Sillä Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan, jotta hän tuomitsisi maailman, vaan jotta maailma pelastuisi hänen välityksellään.” – Johannes 3:16, 17.

14. Miksi Jeesus saattoi sanoa: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä”?

¹⁴ Ilmaisemalla omilla sanoillaan ja teoillaan Isänsä rakkautta Jeesus veti ihmisiä lähemmäksi Jumalaa. Tämä on yksi syy siihen, miksi hän saattoi sanoa: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä. Kukaan ei tule Isän luo muuten kuin minun kauttani. – – Joka on nähnyt minut, on nähnyt myös Isän. Kuinka sinä sitten sanot: ’Näytä meille Isä’? Etkö usko, että minä olen Isän yhteydessä ja Isä on minun yhteydessäni? Niitä asioita, jotka minä sanon teille, en puhu omasta aloitteestani, vaan Isä, joka pysyy minun yhteydessäni, tekee tekojaan. – – Te kuulitte, että minä sanoin teille: minä menen pois ja tulen takaisin teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, niin te iloitsisitte siitä, että menen Isän luo, koska Isä on minua suurempi.” (Johannes 14:6–28) Jeesus oli tosiaan ”tie ja totuus ja elämä”, koska hän johdatti nuo juutalaiset takaisin Isänsä, heidän tosi Jumalansa, Jehovan, luo. Siksi ihmiskunnan Jumalan-etsintä sai Jeesuksessa äkkiä uutta vauhtia, koska Jumala oli suuressa rakkaudessaan lähettänyt Jeesuksen maan päälle valon ja totuuden majakaksi johdattamaan ihmisiä Isän luo. – Johannes 1:9–14; 6:44; 8:31, 32.

15. a) Mitä meidän täytyy tehdä löytääksemme Jumalan? b) Mitä todisteita täällä maan päällä on Jumalan rakkaudesta?

¹⁵ Jeesuksen palveluksen ja esimerkin perusteella lähetystyöntekijä Paavali saattoi myöhemmin sanoa kreikkalaisille Ateenassa: ”Ja hän [Jumala] teki yhdestä ihmisestä jokaisen ihmisten muodostaman kansan, niin että he asuvat koko maan pinnalla, ja hän sääti määräajat ja ihmisten asumisen määrärajat, jotta he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilla häntä ja todellakin löytää hänet, vaikkakaan hän ei ole kaukana meistä kenestäkään. Sillä hänessä meillä on elämä ja me liikumme ja olemme olemassa.” (Apostolien teot 17:26–28) Jumalan voi tosiaan löytää, jos ihminen haluaa ponnistella etsiäkseen häntä. (Matteus 7:7, 8) Jumala on tehnyt itsensä ja rakkautensa ilmeisiksi varustamalla maan siten, että se pitää yllä loputtoman erilaisilta tuntuvia elämän muotoja. Hän antaa kaikille ihmisille sen, mitä he tarvitsevat, ovatpa he vanhurskaita tai epävanhurskaita. Hän on myös antanut ihmiskunnalle kirjoitetun Sanansa, Raamatun, ja lähettänyt Poikansa lunastusuhriksi.c Lisäksi Jumala on antanut ihmisille apua, jota he tarvitsevat löytääkseen tien Hänen luokseen. – Matteus 5:43–45; Apostolien teot 14:16, 17; Roomalaisille 3:23–26.

16, 17. Millä tavalla tosi kristillistä rakkautta täytyy ilmaista?

¹⁶ Kristillistä rakkautta ei tietenkään tule ilmaista vain sanoilla, vaan – mikä tärkeämpää – teoilla. Siitä syystä apostoli Paavali kirjoitti: ”Rakkaus on pitkämielinen ja huomaavainen. Rakkaus ei ole mustasukkainen, se ei kerskaile, ei pöyhisty, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omia etujaan, ei ärsyynny. Se ei pidä kirjaa pahasta. Se ei iloitse epävanhurskaudesta, vaan iloitsee totuudesta. Kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kestää. Rakkaus ei koskaan häviä.” – 1. Korinttolaisille 13:4–8.

¹⁷ Lisäksi Jeesus teki selväksi, miten tärkeää on julistaa taivasten Valtakuntaa, jossa Jumala hallitsee tottelevaista ihmiskuntaa. – Matteus 10:7; Markus 13:10.

Jokainen kristitty on evankeliumin julistaja

18. a) Mitä korostettiin Jeesuksen vuorisaarnassa? b) Mikä vastuu on jokaisella kristityllä? c) Miten Jeesus valmisti opetuslapsiaan heidän palvelukseensa, ja millaista sanomaa heidän piti saarnata?

¹⁸ Jeesus korosti vuorisaarnassaan ihmisjoukoille niiden vastuuta jakaa valoa toisille sanoin ja teoin. Hän sanoi: ”Te olette maailman valo. Vuorella sijaitseva kaupunki ei voi olla kätkössä. Lamppua ei sytytetä ja aseteta vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja se loistaa kaikille talossa oleville. Samoin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja kirkastaisivat Isäänne, joka on taivaissa.” (Matteus 5:14–16) Jeesus valmensi opetuslapsiaan, niin että nämä osasivat saarnata ja opettaa matkoillaan kiertävinä sananpalvelijoina. Entä millainen heidän sanomansa piti olla? Samanlainen kuin se, mitä Jeesus itse saarnasi: sanoma Jumalan valtakunnasta, joka hallitsisi maata vanhurskaudessa. Jeesus selittikin eräässä tilanteessa: ”Minun täytyy julistaa muillekin kaupungeille Jumalan valtakunnan hyvää uutista, koska sitä varten minut on lähetetty.” (Luukas 4:43; 8:1; 10:1–12) Lisäksi hän sanoi, että viimeisten päivien tunnusmerkkiin kuuluisi se, että ”tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu”. – Matteus 24:3–14.

19, 20. a) Miksi tosi kristillisyys on aina ollut toimelias, saarnaava uskonto? b) Mitkä peruskysymykset vaativat nyt vastauksia?

¹⁹ Vuonna 33, ennen lopullista taivaaseen kohoamistaan, kuolleista herätetty Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen asti.” (Matteus 28:18–20) Tämä on yksi syy siihen, miksi kristillisyys aivan alusta alkaen oli toimelias, käännytystyötä tekevä uskonto, joka herätti vihaa ja mustasukkaisuutta siihen aikaan vallinneitten, mytologiaan perustuvien kreikkalaisten ja roomalaisten uskontojen kannattajissa. Paavalin Efesoksessa kärsimä vaino oli selvä esimerkki tästä. – Apostolien teot 19:23–41.

²⁰ Vastattavanamme ovat nyt kysymykset: Mitä sanottavaa Jumalan valtakunnan sanomalla oli kuolleista? Millaista toivoa Kristus saarnasi kuolleille? Tarjosiko hän uskoviensa ”kuolemattomille sieluille” pelastusta ”helvetin tulesta”? Vai mitä? – Matteus 4:17.

Ikuisen elämän toivo

21, 22. a) Mihin Jeesus vertasi kuolleen Lasaruksen tilaa ja miksi? b) Mikä toivo Martalla oli kuolleen veljensä suhteen?

²¹ Kenties selvimmin voidaan Jeesuksen saarnaama toivo ymmärtää siitä, mitä hän sanoi ja teki, kun hänen ystävänsä Lasarus kuoli. Miten Jeesus suhtautui tähän kuolemaan? Lähtiessään kulkemaan kohti Lasaruksen kotia Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Ystävämme Lasarus on vaipunut uneen, mutta minä menen sinne herättämään hänet unesta.” (Johannes 11:11) Jeesus vertasi Lasaruksen kuolemantilaa uneen. Syvässä unessa me emme tiedä mitään, ja se on sopusoinnussa Saarnaajan 9:5:ssä olevan heprealaisen lausunnon kanssa: ”Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään.”

²² Vaikka Lasarus oli ollut kuolleena neljä päivää, toteamme, ettei Jeesus sanonut mitään siitä, että Lasaruksen sielu olisi taivaassa, helvetissä tai kiirastulessa. Kun Jeesus saapui Betaniaan ja Martta, Lasaruksen sisar, tuli ulos tapaamaan häntä, Jeesus sanoi hänelle: ”Veljesi on nouseva ylös.” Mitä hän vastasi? Sanoiko hän, että Lasarus oli jo taivaassa? Martta vastasi: ”Tiedän, että hän nousee ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä.” Tämä osoittaa selvästi, että juutalaisten toivona oli siihen aikaan ylösnousemus, palaaminen eloon tänne maan päälle. – Johannes 11:23, 24, 38, 39.

23. Minkä ihmeen Jeesus teki, ja miten se vaikutti katselijoihin?

²³ Jeesus vastasi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, on tuleva elämään, vaikka hän kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, tule ikinä kuolemaan. Uskotko tämän?” (Johannes 11:25, 26) Todistaakseen lausuntonsa Jeesus meni luolalle, johon Lasarus oli haudattu, ja kutsui hänet tulemaan esiin elävänä sisartensa, Marian ja Martan, ja naapureittensa nähden. Kertomus jatkuu: ”Monet juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luo ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat sen tähden häneen – –. Niin ihmisjoukko, joka oli hänen kanssaan, kun hän kutsui Lasaruksen muistohaudasta ja herätti hänet kuolleista, todisti jatkuvasti.” (Johannes 11:45; 12:17) He olivat nähneet ihmeen omin silmin, ja he uskoivat sen ja todistivat sen paikkansapitävyydestä. Jeesuksen uskonnollisten vastustajienkin on täytynyt uskoa tuohon tapahtumaan, sillä kertomus mainitsee, että ylipapit ja fariseukset suunnittelivat Jeesuksen surmaamista, ”koska tämä mies tekee monia tunnusmerkkejä”. – Johannes 11:30–53.

24. a) Missä Lasarus oli ollut neljä päivää? b) Mitä Raamattu sanoo kuolemattomuudesta?

²⁴ Mihin Lasarus oli mennyt niiden neljän päivän ajaksi, jotka hän oli kuolleena? Ei mihinkään. Hän oli tiedottomana ja nukkui haudassa odottaen ylösnousemusta. Jeesus siunasi häntä herättämällä hänet ihmeen avulla kuolleista. Mutta Johanneksen kertomuksen mukaan Lasarus ei puhunut mitään siitä, että hän olisi ollut taivaassa, helvetissä tai kiirastulessa noiden neljän päivän aikana. Miksi ei? Yksinkertaisesti siksi, että hänellä ei ollut kuolematonta sielua, joka olisi voinut matkustaa sellaisiin paikkoihin.d – Job 36:14; Hesekiel 18:4.

25. a) Mitä Raamattu tarkoittaa puhuessaan ikuisesta elämästä? b) Mistä Jumalan lupaaman Valtakunnan tuleminen riippuu?

²⁵ Siksi kun Jeesus puhui ikuisesta elämästä, hän tarkoitti, että sellaisen elämän saa joko taivaassa muututtuaan kuolemattomaksi hengeksi, joka hallitsee hänen kanssaan hänen Valtakunnassaan, tai hän tarkoitti ikuista elämää, jonka saa ihmisenä paratiisimaan päällä tuon Valtakunnan hallitusvallan alaisuudessa.e (Luukas 23:43; Johannes 17:3) Jumalan lupauksen mukaan hänen kuvaannollinen asuinpaikkansa tottelevaisen ihmiskunnan parissa maan päällä tuottaa runsaita siunauksia maalle. Kaikki tämä tietysti riippuu siitä, oliko Jeesus todella Jumalan lähettämä ja hyväksymä. – Luukas 22:28–30; Tiitukselle 1:1, 2; Ilmestys 21:1–4.

Jumalan hyväksyntä – todellisuutta, ei tarua

26. Mikä poikkeuksellinen tapahtuma sattui opetuslasten Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen läsnäollessa?

²⁶ Mistä tiedämme, että Jeesuksella oli Jumalan hyväksyntä? Ensinnäkin kun Jeesus kastettiin, taivaasta kuultiin äänen sanovan: ”Tämä on minun rakas Poikani, jonka olen hyväksynyt.” (Matteus 3:17) Myöhemmin tämä hyväksyntä vahvistettiin muiden todistajien edessä. Opetuslapset Pietari, Jaakob ja Johannes, jotka olivat entisiä galilealaisia kalastajia, nousivat Jeesuksen kanssa korkealle vuorelle (luultavasti Hermonin vuorelle, joka kohoaa 2814 metrin korkeuteen). Siellä heidän silmiensä edessä tapahtui jotakin poikkeuksellista: ”Ja hänen [Jeesuksen] muotonsa muuttui heidän edessään, ja hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko, ja hänen päällysvaippansa tulivat kirkkaiksi kuin valo. Ja katso, heille näyttäytyivät Mooses ja Elia, jotka keskustelivat hänen kanssaan. – – katso, valoisa pilvi peitti heidät varjoonsa, ja katso, ääni pilvestä sanoi: ’Tämä on minun rakas Poikani, jonka olen hyväksynyt; kuunnelkaa häntä.’ Tämän kuullessaan opetuslapset lankesivat kasvoilleen ja pelästyivät kovasti.” – Matteus 17:1–6; Luukas 9:28–36.

27. a) Miten Jeesuksen muodonmuutos vaikutti opetuslapsiin? b) Mistä tiedämme, että Jeesus ei ollut myytti?

²⁷ Tämä Jumalalta tullut kuuluva ja näkyvä vahvistus lujitti tavattomasti Pietarin uskoa, sillä hän kirjoitti myöhemmin: ”Ei, emme tehneet teille tunnetuksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja läsnäoloa seuraamalla viekkaasti keksittyjä valheellisia kertomuksia [kreik. myʹthois, myyttejä], vaan siten, että meistä tuli hänen valtasuuruutensa silminnäkijöitä. Sillä hän sai Jumalalta, Isältä, kunnian ja kirkkauden, kun suurenmoisesta kirkkaudesta kantautui hänelle tällaiset sanat: ’Tämä on minun poikani, minun rakkaani, jonka minä itse olen hyväksynyt.’ Niin, näiden sanojen me kuulimme kantautuvan taivaasta ollessamme hänen kanssaan pyhällä vuorella.” (2. Pietari 1:16–18) Juutalaiset opetuslapset Pietari, Jaakob ja Johannes todella näkivät tuon ihmeen, Jeesuksen muodonmuutoksen, ja kuulivat taivaasta Jumalan äänen hänen ilmaistessaan hyväksyntänsä. Heidän uskonsa perustui todellisuuteen, jonka he olivat nähneet ja kuulleet, ei mytologiaan eikä ”juutalaisiin taruihin”. (Ks. sivua 237.) – Matteus 17:9; Tiitukselle 1:13, 14.f

Jeesuksen kuolema ja sitä seurannut ihme

28. Miten Jeesusta syytettiin väärin vuonna 33?

²⁸ Vuonna 33 juutalaisten uskonnolliset vallanpitäjät pidättivät Jeesuksen ja vetivät hänet oikeuteen syytettynä väärin siitä, että hän oli pilkannut Jumalaa kutsuessaan itseään Jumalan Pojaksi. (Matteus 26:3, 4, 59–67) Koska noilla juutalaisilla ei ollut laillista valtuutta surmata häntä, he lähettivät hänet Rooman hallitusmiesten luo ja jälleen syyttivät häntä väärin, tällä kertaa siitä, että hän olisi kieltänyt maksamasta veroja keisarille ja sanonut, että hän itse oli kuningas. – Markus 12:14–17; Luukas 23:1–11; Johannes 18:28–31.

29. Miten Jeesus kuoli?

²⁹ Kun Jeesusta oli kuljetettu yhden hallitusmiehen luota toisen luo, niin roomalainen maaherra Pontius Pilatus uskonkiihkoisen kurittoman väkijoukon vaatimuksesta lähti vähimmän vastuksen tielle ja tuomitsi Jeesuksen kuolemaan. Se johti siihen, että Jeesus kuoli häpäistynä paalussa, ja hänen ruumiinsa asetettiin hautaan. Mutta kolmen päivän kuluessa tapahtui jotakin, mikä muutti Jeesuksen lohduttomat opetuslapset iloisiksi uskoviksi ja innokkaiksi evankelistoiksi. – Johannes 19:16–22; Galatalaisille 3:13.

30. Mihin toimenpiteisiin uskonnolliset johtajat ryhtyivät estääkseen petkutuksen?

³⁰ Koska uskonnolliset johtajat epäilivät, että Jeesuksen seuraajat turvautuisivat petokseen, he menivät pyytämään Pilatukselta: ”’Herra, me muistimme, että se petkuttaja vielä elossa ollessaan sanoi: ”Kolmen päivän kuluttua minut on määrä herättää.” Käske sen tähden varmistaa hauta kolmanteen päivään asti, jotta hänen opetuslapsensa eivät vain tulisi ja varastaisi häntä ja sanoisi kansalle: ”Hänet on herätetty kuolleista!” ja jottei tämä viimeinen petkutus olisi pahempi kuin ensimmäinen.’ Pilatus sanoi heille: ’Teillä on vartiosto. Menkää varmistamaan se niin kuin taidatte.’ Niin he menivät ja varmistivat haudan sinetöimällä kiven ja asettamalla vartioston.” (Matteus 27:62–66) Miten varmaksi se osoittautui?

31. Mitä tapahtui, kun uskollisia naisia meni Jeesuksen haudalle?

³¹ Kolmantena päivänä Jeesuksen kuoleman jälkeen kolme naista meni haudalle voidellakseen ruumiin hyvänhajuisella öljyllä. Mitä he löysivät? ”Ja hyvin varhain viikon ensimmäisenä päivänä he tulivat muistohaudalle auringon noustua. Ja he sanoivat toisilleen: ’Kuka vierittää meille kiven pois muistohaudan ovelta?’ Mutta kun he katsoivat ylös, he näkivät, että kivi oli vieritetty pois, vaikka se oli erittäin suuri. Kun he menivät muistohautaan, he näkivät nuoren miehen istuvan oikealla puolella puettuna pitkään valkoiseen viittaan, ja he järkyttyivät. Hän sanoi heille: ’Lakatkaa olemasta järkyttyneitä. Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka pantiin paaluun. Hänet on herätetty, ei hän ole täällä. Katso! Paikka, johon he panivat hänet. Mutta menkää, sanokaa hänen opetuslapsilleen ja Pietarille: ”Hän menee teidän edellänne Galileaan; siellä te näette hänet, niin kuin hän sanoi teille.”’” (Markus 16:1–7; Luukas 24:1–12) Uskonnollisten johtajien järjestämästä erikoisvartiostosta huolimatta Jeesuksen Isä oli herättänyt hänet. Onko se myytti vai historiallinen tosiasia?

32. Mitä vankkoja syitä Paavalilla oli uskoa, että Jeesus oli herätetty kuolleista?

³² Noin 22 vuotta tämän tapahtuman jälkeen Paavali, kristittyjen entinen vainooja, kirjoitti ja selitti, miten hän oli alkanut uskoa, että Kristus oli noussut kuolleista: ”Välitin näet teille ensimmäisten asioiden joukossa sen, minkä minäkin sain, että Kristus kuoli meidän syntiemme edestä Raamatun kirjoitusten mukaan ja että hänet haudattiin ja että hänet on herätetty kolmantena päivänä Raamatun kirjoitusten mukaan ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän näyttäytyi yhdellä kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat vielä nytkin elossa, mutta jotkut ovat nukahtaneet kuolemaan. Sen jälkeen hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille.” (1. Korinttolaisille 15:3–7) Paavalilla oli siis todellinen peruste sille, että hän vaaransi henkensä ylösnousseen Jeesuksen vuoksi, ja siihen sisältyi niiden noin 500 silminnäkijän todistus, jotka olivat henkilökohtaisesti nähneet kuolleista herätetyn Jeesuksen. (Roomalaisille 1:1–4) Paavali tiesi, että Jeesus oli herätetty kuolleista, ja hänellä oli vieläkin voimakkaampi syy sanoa niin, kuten hän myöhemmin selitti: ”Mutta kaikkein viimeiseksi hän näyttäytyi minullekin, ikään kuin ennenaikaisesti syntyneelle.” – 1. Korinttolaisille 15:8, 9; Apostolien teot 9:1–19.

33. Miksi varhaiskristityt olivat halukkaita kuolemaan marttyyreina uskonsa vuoksi?

³³ Varhaiskristityt olivat halukkaita kuolemaan marttyyreina Rooman areenoilla. Mistä se johtui? Siitä, että he tiesivät uskonsa perustuvan historiallisiin tosiasioihin, ei taruihin. Tosiasia oli, että Jeesus oli ennustuksissa luvattu Kristus eli Messias, että Jumala oli lähettänyt hänet maan päälle, että hän oli saanut Jumalan hyväksynnän, kuollut paalussa nuhteettomuutensa säilyttäneenä Jumalan Poikana ja että hänet oli herätetty kuolleista. – 1. Pietari 1:3, 4.

34. Miksi Jeesuksen ylösnousemus apostoli Paavalin sanojen mukaan on ehdottoman tärkeä kristilliselle uskolle?

³⁴ Suosittelemme sinulle, että luet koko tuon Paavalin 1. Korinttolaiskirjeen 15. luvun ymmärtääksesi, mitä Paavali uskoi ylösnousemuksesta ja miksi se on ehdottoman tärkeä kristilliselle uskolle. Hänen sanomansa ydin on ilmaistu seuraavin sanoin: ”Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista, ensi hedelmänä kuolemaan nukahtaneista. Sillä koska kuolema on ihmisen [Aadamin] kautta, niin kuolleiden ylösnousemuskin on ihmisen kautta. Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tullaan tekemään eläviksi Kristuksessa.” – 1. Korinttolaisille 15:20–22.

35. Mitä siunauksia Jumala lupaa maalle ja ihmiskunnalle? (Jesaja 65:17–25)

³⁵ Kristuksen Jeesuksen ylösnousemuksella on siis tarkoitus, joka lopulta hyödyttää koko ihmiskuntaa.g Se myös avasi Jeesukselle mahdollisuuden lopulta täyttää muut messiaaniset ennustukset. Hänen vanhurskaan hallitusvaltansa täytyy pian ulottua näkymättömistä taivaista puhdistettuun maahan. Silloin toteutuu se, mitä Raamattu kuvailee ”uudeksi taivaaksi ja uudeksi maaksi”, jossa Jumala ”on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva. Entiset ovat kadonneet.” – Ilmestys 21:1–4.

Luopumusta ja vainoa odotettiin

36. Mitä tapahtui helluntaina vuonna 33, ja mihin se johti?

³⁶ Pian Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen tapahtui vielä yksi ihme, joka voimisti ja vauhditti noiden varhaiskristittyjen saarnaamista. Vuoden 33 helluntaipäivänä Jumala vuodatti taivaasta pyhää henkeään eli vaikuttavaa voimaansa noin 120 kristittyyn, jotka olivat koolla Jerusalemissa. Mihin se johti? ”Ja he näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakautuivat, ja heidän kunkin päälle asettui yksi, ja he kaikki täyttyivät pyhällä hengellä ja alkoivat puhua eri kielillä, sen mukaan kuin henki soi heidän puhua.” (Apostolien teot 2:3, 4) Jerusalemissa siihen aikaan olleet vieraskieliset juutalaiset hämmästyivät kuullessaan noiden oppimattomina pitämiensä Galilean juutalaisten puhuvan vierailla kielillä. Tuloksena oli, että monet uskoivat. Kristillinen sanoma levisi kuin kulovalkea, kun nuo uudet juutalaisuskovat palasivat kotimaihinsa. – Apostolien teot 2:5–21.

37. Miten jotkut roomalaiset hallitusmiehet suhtautuivat uuteen kristilliseen uskontoon?

³⁷ Mutta pian kerääntyi myrskypilviä. Roomalaiset alkoivat tuntea levottomuutta tämän uuden ja näennäisesti jumalankielteisen uskonnon vuoksi, jolla ei ollut epäjumalia. Keisari Nero ja myöhemmin muut alkoivat hirvittävällä tavalla vainota kristittyjä ajanlaskumme kolmen ensimmäisen vuosisadan aikana.h Monet kristityt tuomittiin kuolemaan amfiteattereissa niiden keisarien ja väkijoukkojen sadistisen verenhimon tyydyttämiseksi, jotka kokoontuivat katsomaan, miten vangit heitettiin petojen raadeltaviksi.

38. Mikä tila, joka häiritsisi varhaiskristillistä seurakuntaa, ennustettiin?

³⁸ Toinen häiritsevä seikka noina varhaisina päivinä liittyy siihen, minkä apostolit olivat ennustaneet. Esimerkiksi Pietari sanoi: ”Mutta kansan keskuuteen tuli myös vääriä profeettoja, niin kuin teidänkin keskuudessanne tulee olemaan vääriä opettajia. Juuri nämä tuovat salavihkaa tuhoisia lahkoja ja kieltävät omistajankin, joka heidät osti, tuottaen itselleen pikaisen tuhon.” (2. Pietari 2:1–3) Luopumus! Se merkitsi tosi palvonnasta luopumista, sovittelua Rooman maailman silloisten uskonnollisten suuntausten kanssa, joita kreikkalainen filosofia ja ajattelu kyllästivät. Miten se tapahtui? Seuraava lukumme vastaa tähän ja muihin asiaan liittyviin kysymyksiin. – Apostolien teot 20:30; 2. Timoteukselle 2:16–18; 2. Tessalonikalaisille 2:3.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu/Kuva s. 237]

Oliko Jeesus myytti?

”Onko kertomus kristillisyyden perustajan elämästä inhimillisen surun, mielikuvituksen ja toivon tuotetta – myytti, jota voidaan verrata Krišnasta, Osiriksesta, Attiksesta, Adoniksesta, Dionysoksesta ja Mithrasta kertoviin legendoihin?” kysyy historioitsija Will Durant. Hän vastaa, että ensimmäisellä vuosisadalla ”ei alkavan kristillisyyden katkerimpienkaan pakana- tai juutalaisvastustajien mieleen näytä milloinkaan edes juolahtaneen” kieltää sitä, että Kristus oli ollut olemassa. – The Story of Civilization, Part III – Caesar and Christ.

Roomalainen historioitsija Suetonius (n. 69–140) sanoi Rooman keisarien elämäkerroissaan keisari Claudiuksesta: ”Juutalaiset, jotka aiheuttivat jatkuvasti levottomuutta Chrestuksen [Kristuksen] heitä siihen yllyttäessä, hän karkotti Roomasta.” Tämä tapahtui noin vuonna 52. (Vrt. Apostolien teot 18:1, 2.) Huomaa, että Suetonius ei ilmaissut mitään epäilyksiä Kristuksen olemassaolosta. Koska varhaiskristityt toimivat tosiasioiden pohjalta, he henkeään uhkaavasta vainosta huolimatta julistivat hyvin toimeliaasti uskoaan. On hyvin epätodennäköistä, että he olisivat vaarantaneet henkeään jonkin myytin perusteella. Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus olivat tapahtuneet heidän elinaikanaan, ja jotkut heistä olivat olleet noiden tapahtumien silminnäkijöitä.

Historioitsija Durant tekee seuraavan johtopäätöksen: ”Se, että muutamat yksinkertaiset miehet olisivat yhden sukupolven kuluessa keksineet niin vaikuttavan ja vetoavan persoonallisuuden, jolla oli niin korkea moraali ja niin innoittava näkemys ihmisten veljeydestä, olisi ollut paljon uskomattomampi ihme kuin mikään niistä, jotka on kirjoitettu evankeliumeihin.”

[Kuva]

Jeesus saarnasi ja teki ihmeitä tällä Galilean alueella muinaisessa Palestiinassa

[Tekstiruutu/kuva s. 241]

Ketkä kirjoittivat Raamatun?

Kristillisessä Raamatussa 39 kirjaa on Heprealaisia kirjoituksia (ks. sivua 220), joita monet kutsuvat Vanhaksi testamentiksi, ja 27 kirjaa Kreikkalaisia kirjoituksia, joita usein kutsutaan Uudeksi testamentiksi.i Siten Raamattu on 66 kirjan pienoiskirjasto, jonka noin 40 miestä kirjoitti historian 1600 vuoden kuluessa (vuodesta 1513 eaa. vuoteen 98 ya.).

Kreikkalaisiin kirjoituksiin sisältyy neljä evankeliumia eli kertomusta Jeesuksen elämästä ja hänen saarnaamastaan hyvästä uutisesta. Näistä kahden kirjoittajat olivat olleet Kristuksen läheisiä seuraajia: Matteus, veronkantaja, ja Johannes, kalastaja. Kahden muun kirjoittajat olivat varhaisina aikoina eläneet uskovat Markus ja Luukas, joka oli lääkäri. (Kolossalaisille 4:14) Evankeliumien jälkeen seuraa Apostolien teot, Luukkaan laatima kertomus varhaiskristillisestä lähetystoiminnasta. Seuraavaksi ovat apostoli Paavalin 14 kirjettä, jotka on osoitettu useille yksityisille kristityille ja seurakunnille, ja sitten Jaakobin, Pietarin, Johanneksen ja Juudaan kirjeet. Viimeinen kirja on Johanneksen kirjoittama Ilmestys.

Se, että niin monet taustaltaan erilaiset ja eri aikoina ja erilaisissa kulttuureissa eläneet ihmiset voivat valmistaa niin sopusointuisen kirjan, on voimakas todistus siitä, että Raamattu ei ole vain inhimillisen älyn tuote, vaan Jumalan henkeyttämä. Raamattu itse sanoo: ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä [kirjaimellisesti: ”Jumalan hengittämä”, Int.] ja hyödyllinen opettamiseen.” Raamattu kirjoitettiin siis Jumalan pyhän hengen eli vaikuttavan voiman alaisuudessa. – 2. Timoteukselle 3:16, 17.

[Kuva]

Tämä epätäydellinen roomalainen piirtokirjoitus, jossa käytetään Pontius Pilatuksen latinankielistä nimeä (toinen rivi ”IVS PILATVS”) vahvistaa, että hän oli vaikutusvaltainen henkilö Palestiinassa, kuten Raamattu sanoo

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 245]

Messias Raamatun profetioissa

Profetia Tapahtuma Täyttymys

Miika 5:1 Syntyi Betlehemissä Luuk. 2:4–11; Joh. 7:42

Hoos. 11:1 Kutsuttiin Egyptistä Matt. 2:15

Jes. 61:1, 2 Määrättiin tehtävään Luuk. 4:18–21

Jes. 53:4 Kantoi sairautemme Matt. 8:16, 17

[Tekstiruutu/Kuva s. 258]

Jeesus ja Jumalan nimi

Opettaessaan opetuslapsiaan rukoilemaan Jeesus sanoi: ”Teidän tulee siis rukoilla näin: ’Meidän Isämme taivaissa, olkoon sinun nimesi pyhitetty. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.’” – Matteus 6:9, 10.

Jeesus tiesi Isänsä nimen tärkeän merkityksen ja korosti sitä. Siksi hän sanoi uskonnollisille vihollisilleen: ”Minä olen tullut Isäni nimessä, mutta te ette ota minua vastaan; jos joku muu saapuisi omassa nimessään, hänet te ottaisitte vastaan. – – Minä sanoin teille, ja silti ette usko. Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta.” – Johannes 5:43; 10:25.

Isälleen esittämässään rukouksessa Jeesus sanoi: ”’Isä, kirkasta nimesi.’ Sen tähden taivaasta tuli ääni: ’Olen kirkastanut sen ja tulen kirkastamaan sen jälleen.’”

Eräässä myöhemmässä tilanteessa Jeesus rukoili: ”Olen tehnyt sinun nimesi ilmeiseksi niille ihmisille, jotka annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat noudattaneet sinun sanaasi. Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja tulen tekemään sen tunnetuksi, jotta se rakkaus, jolla olet rakastanut minua, olisi heissä ja minä olisin heidän yhteydessään.” – Johannes 12:28; 17:6, 26.

Juutalaisena Jeesuksen täytyi tuntea Isänsä nimi, Jehova eli Jahve, sillä hän tunsi raamatunkohdan, joka sanoo: ”Te olette minun todistajani, sanoo Herra [”Jehova”, UM], minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, jotta te tuntisitte minut ja uskoisitte minuun ja ymmärtäisitte, että minä se olen. Ennen minua ei ole luotu yhtäkään jumalaa, eikä minun jälkeeni toista tule. – – Te olette minun todistajani, sanoo Herra [”Jehova”, UM], ja minä olen Jumala.” – Jesaja 43:10, 12.

Juutalaiset oli siksi kansana valittu olemaan Jehovan todistajia. Juutalaisena Jeesuskin oli Jehovan todistaja. – Ilmestys 3:14.

Ilmeisesti useimmat juutalaiset eivät ensimmäisellä vuosisadalla enää lausuneet Jumalan ilmoitettua nimeä. On kuitenkin olemassa käsikirjoituksia, jotka todistavat Heprealaisten kirjoitusten kreikkalaista Septuaginta-käännöstä käyttäneiden varhaiskristittyjen voineen nähdä heprealaista tetragrammia käytettävän kreikkalaisessa tekstissä. Uskonnon ja heprean kielen professori George Howard sanoi: ”Kun Uuden testamentin kirkon käyttämä ja lainaama Septuaginta sisälsi Jumalan nimen heprealaisen muodon, Uuden testamentin kirjoittajat epäilemättä sisällyttivät tetragrammin lainauksiinsa. Mutta kun Jumalan nimen heprealainen muoto [myöhemmin] poistettiin Septuagintasta ja korvattiin kreikkalaisilla vastineilla, se jäi pois myös Uudessa testamentissa olevista Septuagintan lainauksista.”

Siksi professori Howard päättelee, että ensimmäisen vuosisadan kristittyjen on täytynyt selvästi ymmärtää sellaisia raamatunkohtia kuin Matteuksen 22:44, jossa Jeesus lainasi Heprealaisia kirjoituksia vihollisilleen. Howard sanoo: ”Ensimmäisen vuosisadan kirkko todennäköisesti luki: ’JHWH sanoi minun Herralleni’” eikä myöhemmin käytettyä versiota: ”’Herra sanoi minun Herralleni’ – – mikä on sekä epäselvä että epätäsmällinen.” – Psalmi 110:1.

Sen puolesta, että Jeesus käytti Jumalan nimeä, todistaa juutalaisten satoja vuosia hänen kuolemansa jälkeen esittämä syyte, että jos hän suoritti ihmeitä, se ”johtui vain siitä, että hän oli asettunut Jumalan ’salaisen’ nimen mestariksi”. – The Book of Jewish Knowledge.

Jeesus varmasti tiesi Jumalan ainutlaatuisen nimen. Huolimatta juutalaisten senaikaisesta perinteestä Jeesus on varmasti käyttänyt tuota nimeä. Hän ei antanut ihmisten perinteiden mennä Jumalan lain edelle. – Markus 7:9–13; Johannes 1:1–3, 18; Kolossalaisille 1:15, 16.

[Kuva]

Papyruskatkelma, joka osoittaa Jumalan heprealaisen nimen olleen kreikkalaisen Septuagintan tekstissä

[Kuvat s. 238]

Jeesus käytti opetuksessaan monia kuvauksia: siemenen kylväminen, elonkorjuu, kalastus, helmen etsiminen, sekalaumat ja viinitarha ja niin edelleen (Matteus 13:3–47; 25:32)

[Kuva s. 243]

Jumalan voimalla Jeesus teki monia ihmeitä, muun muassa tyynnytti myrskyn

[Kuva s. 246]

Tetragrammi eli neljä konsonanttia JHWH (Jehova)

[Kuva s. 251]

Kertomus Lasaruksen herättämisestä eloon ei mainitse tai edes viittaa siihen, että hänellä olisi ollut kuolematon sielu

[Kuva s. 253]

Pietari, Jaakob ja Johannes tiesivät, ettei Jeesuksen Jumalalta saama hyväksymys ollut myytti – he kuulivat ja näkivät sen Jeesuksen muodonmuutoksen aikana