Voittaako hyvä koskaan pahan?

LÄHES kaksituhatta vuotta sitten Jeesus Kristus, syytön mies, oli tuomioistuimen edessä; kyse oli hänen elämästään. Pahat miehet suunnittelivat tuhoavansa hänet, koska hän puhui totta. Häntä syytettiin väärin kapinan lietsonnasta, ja väkijoukko vaati äänekkäästi hänen teloittamistaan. Roomalainen maaherra, joka piti omaa poliittista arvovaltaansa tärkeämpänä kuin nöyrän puusepän elämää, tuomitsi Jeesuksen kuolemaan julmalla tavalla. Kaikki ulkonaiset seikat viittasivat siihen, että paha oli voittanut.

Teloitustaan edeltäneenä yönä Jeesus sanoi kuitenkin opetuslapsilleen: ”Minä olen voittanut maailman.” (Johannes 16:33.) Mitä hän tarkoitti? Muun muassa sitä, että maailman pahuus ei ollut katkeroittanut häntä eikä saanut häntä kostamaan samalla mitalla. Maailma ei ollut puristanut häntä pahuuden muottiin (vrt. Roomalaisille 12:2). Jopa ollessaan kuolemaisillaan hän rukoili teloittajiensa puolesta: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät.” (Luukas 23:34.)

Jeesus osoitti – viimeiseen henkäykseensä asti – että paha voidaan voittaa. Hän kannusti seuraajiaan käymään oman taistelunsa pahaa vastaan. Miten he voivat käydä sen? Noudattamalla seuraavia Raamatun neuvoja: ”Älkää maksako pahaa pahalla kenellekään”, ja: ”Voita jatkuvasti paha hyvällä”, kuten Jeesus oli tehnyt (Roomalaisille 12:17, 21). Mutta onko näiden ohjeiden mukaan toimiminen tosiaan hyödyllistä?

Taistelu pahaa vastaan Dachaussa

Else oli Dachaussa vankina ollut saksalainen nainen, joka antoi 14-vuotiaalle venäläistytölle arvokkaan lahjan: uskon ja toivon.

Dachau oli pahamaineinen keskitysleiri, jossa tuhansia ihmisiä kuoli ja sadoille, myös tälle nuorelle venäläistytölle, tehtiin hirvittäviä lääketieteellisiä kokeita. Dachau näytti olevan malliesimerkki pahuudesta. Mutta tällaisessa näennäisesti hedelmättömässäkin maaperässä hyvyys versoi ja jopa lisääntyi moninkertaiseksi.

Else sääli syvästi tätä teinityttöä, joka lisäksi pakotettiin katsomaan, kun SS-vartijat raiskasivat raa’asti hänen äitinsä. Henkensä uhalla Else etsi tilaisuuksia puhua tytölle hyvästä ja pahasta sekä Raamatun antamasta ylösnousemustoivosta. Hän opetti nuorta ystäväänsä vihaamisen sijasta rakastamaan. Elsen ansiosta tämä venäläistyttö kesti Dachaun kauheudet.

Else teki näin, koska hän halusi noudattaa Kristuksen epäitsekästä esimerkkiä. Jehovan todistajana hän oli oppinut, ettei tule maksaa pahaa pahalla, ja hänen uskonsa sai hänet auttamaan toisiakin toimimaan samalla tavalla. Vaikka hän kärsikin Dachaussa, hän sai moraalisen voiton pahasta hallinnosta. Eikä hän ollut ainoa voittaja.

Paul Johnson mainitsee kirjassaan A History of Christianity, että ”[Jehovan todistajat] kieltäytyivät kaikesta yhteistoiminnasta natsivaltion kanssa, jonka he leimasivat läpikotaisin pahaksi. – – 97 prosenttia kärsi jonkinlaisesta vainosta.” Oliko se toivoton taistelu? Kirjassa Values and Violence in Auschwitz puolalainen sosiologi Anna Pawelczynska sanoi Jehovan todistajista: ”Tämä pieni vankien ryhmä oli vahva ideologinen voimatekijä, ja se voitti taistelunsa natsismia vastaan.”

Suurin osa meistä ei taistele niinkään ulkopuolellaan kuin sisällään olevaa pahuutta vastaan. Käymme taistelua omia pahoja taipumuksiamme vastaan.

Sisällämme olevan pahan voittaminen

Apostoli Paavali kuvaili tätä taistelua seuraavasti: ”En todellisuudessa tee sitä hyvää, jota haluan tehdä; teen jatkuvasti sitä pahaa, jota en halua tehdä.” (Roomalaisille 7:19, William Barclayn The New Testament.) Paavali oli täysin selvillä siitä, ettei hyvän tekeminen ole aina luontaista.

Eugenioa oli nuori, espanjalainen mies, joka taisteli kaksi pitkää vuotta pahoja taipumuksiaan vastaan. Hän selittää: ”Minun oli oltava tiukka itselleni. Minulla oli nuoruudesta saakka taipumus moraalittomuuteen. Teini-ikäisenä otin mielelläni osaa homoseksuaalisiin orgioihin, ja rehellisyyden nimessä on myönnettävä, että pidin sellaisesta elämäntavasta.” Mikä herätti lopulta hänessä halun muuttua?

”Halusin miellyttää Jumalaa ja opin Raamatusta, ettei Jumala hyväksy elämäntapaani”, sanoi Eugenio. ”Päätin siksi tulla toisenlaiseksi ihmiseksi ja mukautua Jumalan periaatteisiin. Minun oli joka päivä taisteltava kielteisiä, likaisia ajatuksia vastaan, joita tulvi mieleeni. Olin päättänyt voittaa tämän taistelun ja rukoilin lakkaamatta Jumalalta apua. Kahden vuoden kuluttua pahin oli ohi, mutta olen yhä tiukka itseäni kohtaan. Taistelu kuitenkin kannatti. Nyt minulla on itsekunnioitusta, onnellinen avioliitto ja ennen kaikkea hyvä suhde Jumalaan. Tiedän omasta kokemuksestani, että pahat ajatukset voidaan karkottaa mielestä ennen kuin ne kantavat hedelmää – jos todella ponnistellaan.”

Hyvä voittaa pahan joka kerta, kun paha ajatus torjutaan, ja aina, kun kieltäydymme maksamasta pahaa pahalla. Niin tärkeitä kuin tällaiset voitot ovatkin, ne eivät kuitenkaan poista kahta pääasiallista pahuuden lähdettä. Vaikka yrittäisimme kovastikin, emme voi täysin nujertaa perimiämme heikkouksia, ja Saatana aiheuttaa edelleen pahaa ihmiskunnalle. Muuttuuko tämä tilanne koskaan?

Panettelijan tekeminen tyhjäksi

Se että Jeesus oli uskollinen kuolemaan saakka, oli suuri tappio Saatanalle. Panettelija epäonnistui yrityksessään murtaa Jeesuksen nuhteettomuus, ja tuo epäonnistuminen merkitsi Saatanalle lopun alkua. Kuten Raamatussa selitetään, Jeesus maistoi kuolemaa, jotta ”hän kuolemallaan tekisi tyhjäksi – – Panettelijan” (Heprealaisille 2:14). Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus kertoi opetuslapsilleen: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” (Matteus 28:18.) Tätä valtaa käyttämällä Saatanan työt tehtäisiin tyhjäksi.

Ilmestyskirjassa kuvaillaan sitä päivää, jolloin Jeesus heittäisi Saatanan alas taivaasta. Tämän Pääpahantekijän ja hänen demoneittensa toiminta oli määrä rajoittaa maan läheisyyteen. Raamattu varoittaa, että se johtaisi pahuuden lisääntymiseen. ”Voi maata ja merta, koska Panettelija on tullut alas teidän luoksenne suuren vihan vallassa tietäessään, että hänellä on lyhyt aika.” (Ilmestys 12:7–9, 12.)

Raamatun ennustukset osoittavat, että tuo historiallinen tapahtuma on jo sattunut – ensimmäisen maailmansodan aikoihin.b Tämä selittää sen pahuuden merkittävän lisääntymisen, jonka olemme itse nähneet omana aikanamme. Pian Saatanalta riistetään kuitenkin kaikki vapaus, niin ettei hän voi enää vaikuttaa kehenkään (ks. Ilmestys 20:1–3).

Mitä tämä kaikki merkitsee ihmiskunnalle?

”Ei – – tehdä pahaa”

Jumalan valtakunnan Kuninkaana Jeesus käyttää pian ”valtaansa – – maan päällä” järjestääkseen hengellisen uudelleenkoulutusohjelman. ”Maanpiirin asukkaat [oppivat] vanhurskautta.” (Jesaja 26:9.) Sen hyödyt tulevat olemaan ilmeisiä jokaiselle. Raamattu vakuuttaa meille, ettei silloin ”tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran [”Jehovan”, UM] tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren” (Jesaja 11:9).

Voimme jo nyt tukahduttaa monia pahoja taipumuksiamme. Kun demonien vaikutus on poissa, on varmasti monin verroin helpompaa kääntyä pois pahasta ja tehdä hyvää (1. Pietarin kirje 3:11).

Meillä on täysi syy luottaa siihen, että hyvä tulee voittamaan pahan, koska Jumala on hyvä. Ja hänen avullaan ne, jotka haluavat tehdä hyvää, voivat voittaa pahan, kuten Jeesus todisti omalla esimerkillään. (Psalmit 119:68.) Ne jotka nykyään haluavat taistella pahaa vastaan, voivat iloiten odottaa elämää puhdistetussa maassa, jota hallitsee Jumalan valtakunta. Tämän hallituksen tehtävänä on hävittää paha ikuisiksi ajoiksi. Psalmista kuvailee lopputulosta: ”Armo ja totuus tapaavat toisensa täällä, vanhurskaus ja rauha antavat suuta toisillensa, uskollisuus versoo maasta ja vanhurskaus katsoo taivaasta.” (Psalmit 85:11, 12.)

[Alaviitteet]