Jeesuksen elämä ja palvelus

Loppurukous ylähuoneessa

SYVÄ rakkaus, jota Jeesus tuntee apostoleitaan kohtaan, on saanut hänet valmistamaan heitä hänen lähestyvään lähtöönsä. Kehotettuaan ja lohdutettuaan heitä kauan hän kohottaa nyt silmänsä taivasta kohti ja pyytää Isältään: ”Kirkasta poikasi, jotta poikasi kirkastaisi sinut, sen mukaan kuin olet antanut hänelle vallan kaikkeen lihaan, jotta hän antaisi ikuisen elämän niiden koko joukolle, jotka olet hänelle antanut.”

Miten sävähdyttävän aiheen Jeesus tuokaan esiin: ikuisen elämän! Saatuaan ”vallan kaikkeen lihaan” Jeesus voi siirtää lunastusuhrinsa hyödyt koko kuolevalle ihmiskunnalle. Hän suo ”ikuisen elämän” kuitenkin vain niille, jotka Isä hyväksyy. Jeesus kehittelee tätä ikuista elämää koskevaa aihetta ja jatkaa rukoustaan:

”Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” Pelastus riippuu tosiaan siitä, että hankimme tietoa sekä Jumalasta että hänen Pojastaan. Tarvitaan kuitenkin muutakin kuin vain pään tietoa.

Ihmisen täytyy oppia tuntemaan heidät läheisesti ja kehittää sopusointuinen ystävyys heidän kanssaan. Hänen täytyy ajatella asioista samoin kuin he ajattelevat ja nähdä ne heidän silmillään. Ihmisen täytyy ennen kaikkea pyrkiä jäljittelemään heidän verrattomia ominaisuuksiaan ollessaan tekemisissä toisten kanssa.

Seuraavaksi Jeesus rukoilee: ”Minä olen kirkastanut sinut maan päällä vietyäni päätökseen sen työn, jonka olet antanut minun tehtäväkseni.” Täytettyään näin tehtävänsä tähän saakka ja luottaessaan tulevaan onnistumiseensa hän anoo: ”Kirkasta – – Isä, minut rinnallasi sillä kirkkaudella, joka minulla oli rinnallasi, ennen kuin maailma olikaan.” Hän pyytää nyt palauttamistaan aikaisempaan taivaalliseen kirkkauteensa ylösnousemuksen välityksellä.

Jeesus tekee yhteenvedon tärkeimmästä maan päällä suorittamastaan työstä ja sanoo: ”Olen tehnyt sinun nimesi ilmeiseksi niille ihmisille, jotka annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat noudattaneet sinun sanaasi.” Jeesus käytti Jumalan nimeä Jehova palveluksessaan ja osoitti sen oikean lausumistavan, mutta hän teki Jumalan nimen ilmeiseksi apostoleilleen vielä muullakin tavoin. Hän kasvatti heidän tietämystään ja arvostustaan Jehovan, hänen persoonallisuutensa ja hänen tarkoitustensa suhteen.

Jeesus antaa Jehovalle kunnian itseään Korkeampana, Persoonana jonka alaisuudessa hän palvelee, ja tunnustaa nöyrästi: ”Olen antanut heille ne sanat, jotka annoit minulle, ja he ovat ottaneet ne vastaan ja ovat tulleet varmasti tietämään, että olen tullut sinun edustajanasi, ja he ovat uskoneet, että sinä olet lähettänyt minut.”

Jeesus tekee eron seuraajiensa ja muun ihmiskunnan välillä rukoillessaan seuraavaksi: ”Minä pyydän heidän puolestaan; en pyydä maailman puolesta, vaan niiden puolesta, jotka olet antanut minulle – –. Kun olin heidän kanssaan, minä valvoin heitä – –, ja olen varjellut heidät, eikä heistä ole tuhoutunut kukaan muu kuin se tuhon poika,” nimittäin Juudas Iskariot. Juuri tällä hetkellä Juudas on suorittamassa halveksittavaa tehtäväänsä pettääkseen Jeesuksen. Sillä tavoin Juudas tietämättään täyttää raamatunkohtia.

”Maailma on vihannut heitä”, Jeesus rukoilee edelleen. ”En pyydä sinua ottamaan heitä pois maailmasta, vaan valvomaan heitä paholaisen takia. He eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.” Jeesuksen seuraajat ovat maailmassa, tässä Saatanan hallitsemassa järjestäytyneessä ihmisyhteiskunnassa, mutta he ovat ja heidän täytyy aina pysyä erossa siitä ja sen pahuudesta.

Jeesus jatkaa: ”Pyhitä heidät totuudella; sinun sanasi on totuus.” Jeesus kutsuu tässä Raamatun henkeytettyjä heprealaisia kirjoituksia, joita hän yhtä mittaa lainasi, ”totuudeksi”. Mutta se, mitä hän opetti opetuslapsilleen ja mitä he myöhemmin henkeytettyinä kirjoittivat, Kreikkalaiset kirjoitukset, on myös ”totuus”. Tämä totuus voi pyhittää ihmisen, muuttaa täysin hänen elämäänsä ja erottaa hänet maailmasta.

Jeesus rukoilee nyt ’ei ainoastaan näiden puolesta, vaan myös niiden puolesta, jotka uskovat minuun heidän sanansa kautta’. Jeesus siis rukoilee niiden puolesta, joista tulee hänen voideltuja seuraajiaan, ja muiden tulevien opetuslasten puolesta, jotka tullaan vielä kokoamaan ”yhteen laumaan”. Mitä hän pyytää näiden kaikkien puolesta? ”Jotta he olisivat kaikki yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minun yhteydessäni ja minä sinun yhteydessäsi, – – jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.”

Jeesus ja hänen Isänsä eivät ole kirjaimellisesti yksi persoona, mutta he ovat samaa mieltä kaikista asioista. Jeesus rukoilee, että hänen seuraajansa saisivat nauttia tästä samasta ykseydestä, niin että ”maailma tietäisi sinun lähettäneen minut ja rakastaneen heitä niin kuin olet rakastanut minua”.

Jeesus esittää nyt taivaalliselle Isälleen pyynnön niiden puolesta, joista tulisi hänen voideltuja seuraajiaan. Mitä hän pyytää? ”Että hekin olisivat minun kanssani siellä, missä minä olen, nähdäkseen minun kirkkauteni, jonka olet antanut minulle, koska rakastit minua ennen maailman perustamista” eli ennen kuin Aadamin ja Eevan ensimmäinen jälkeläinen sai alkunsa. Kauan ennen sitä Jumala rakasti ainosyntyistä Poikaansa, josta tuli Jeesus Kristus.

Rukouksensa lopuksi Jeesus jälleen tähdentää: ”Minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja tulen tekemään sen tunnetuksi, jotta se rakkaus, jolla olet rakastanut minua, olisi heissä ja minä olisin heidän yhteydessään.” Oppiakseen Jumalan nimen apostolien on henkilökohtaisesti täytynyt tulla tuntemaan Jumalan rakkaus. Johannes 17:1–26; 10:16; Sananlaskut 8:22, 30.

▪ Missä mielessä Jeesukselle oli annettu ”valta kaikkeen lihaan”?

▪ Mitä Jumalan ja hänen Poikansa tuntemuksen hankkiminen merkitsee?

▪ Millä tavoin Jeesus oli tehnyt Jumalan nimen ilmeiseksi?

▪ Mikä on ”totuus”, ja miten se ”pyhittää” kristityn?

▪ Miten Jumala, hänen Poikansa ja kaikki tosi palvojat ovat yhtä?

▪ Milloin ”maailman perustaminen” tapahtui?